Ovatko punttimimmit uusavuttomia?

Liittynyt
17.4.2002
Viestejä
1 148
Ajattelinpa heittää tälläisen threadin, et kuinkas punttimimmeiltä onnistuu ns. miesten hommat? Meinaan esimerkiksi pienet remontit, huonekalujen kokoamiset, auton renkaiden vaihdot jne.? Onko tapana heti soittaa vahvempi sukupuoli apuun vai ?

Itse olen asunut 2 v. yksin ja siinä samalla itsenäistynyt hyvinkin paljon. Itsellä ainakin onnistuu auton renkaiden vaihto kuin myös öljyn vaihdot. jos vain tarve vaatii! Huonekaluja on tullu koottua sisukkaasti jopa saksien avulla (tuli ostettua kaupasta väärän kokoinen meisseli, ni enpä luovuttanu...pyöräytin atk-pöydän sitten saksilla kasaan.) Muutenkin parit muuttokuormat on tullu kannettua parin naisystävän kanssa, eipä oo miehiä tarvittu, vaikka apua ois varmasti ollu tarjolla... :D
 
Hehe, riippuu vähän mitä uusavuttomalla tarkoitetaan... Pitkän puutyön koulussa suorittaneena ja fillarien yms. parissa koko ikäni räplänneenä työkalut pysyvät ihan hyvin käsissä. Autohommat on kyllä hakusessa, kun omaa autoa ei ole koskaan ollut eikä kotonakaan koskaan itse autoa korjattu. Renkaat kyllä vaihtuisivat. Ja maastofillarini osaisin varmaan edelleen purkaa, putsata ja kasata vaikka silmät sidottuina ja alle tunnissa :rock:

MUTTA! Antakaa minulle neula, lankaa ja irronnut nappi tms., niin kyllä menee sormi suuhun... Ja neula keskelle kämmentä ja lanka solmuun. Enkä koskaan silitä mitään, enkä taittele liinavaatteita mystisten 14-vaiheisten sääntöjen mukaan. En edes lajittele pyykkejä valkoisiin ja värillisiin.
 
Ei onnaa oikein "miesten" hommat, ei riitä kärsivällisyys... En silti pidä itseäni erityisen uusavuttomana :confused:
 
Käsissä pysyvät niin iskupora, sukkapuikot kuin pulikkakin. Oikeastaan ainut asia, jonka kohdalla heittäydyn avuttomaksi on tietotekniikka. Tenavasta asti asenne on kuitenkin pääsääntöisesti ollut "mää itte" [huom. tamperelainen aksentti]. :)

Hmm, tästä tulikin mieleen, että palovaroitin on edelleen proppaamatta paikalleen ja yhdet verhot odottavat ompelemista. Huoh.
 
Nyttemmin olen suosiolla joitain puuhia äijäkkeelleni luovuttanut, mutta aiemmin sinkkuna piti hommat hoitaa itse, esim. kun kasasin vuodesohvaa, kaikki tutut miekkoset piruilivat "et sää kuiteskaan saa niitä ruuveja tarpeeksi tiukalle, levii koko soffa kun istut"..jne kannustavaa. Noh, minähän siitä sisuunnuin ja HIUKAN kiristin ruuveja: tulos - pohjalaudat halkeilivat, kun ruuvit olivat niin tiukalla! :D

Muuten sujuu melkein mikä vaan niin miesten kuin naisten homma, mutta auton raplaamisesta en oikein innostu, ja jos tietokone v-tuilee, pyydän osaavamman ihmisen apuun. Yleisesti ottaen asenne(vammani) on: "minähän en neuvoja pyydä enkä tarvi, minä teen kaiken itse, prkl, vaikka läpi harmaan kiven!!!"
 
Noh..autoista pysyn kaukana..kaksi isoveljeä ovat yrittäneet opettaa eri juttuja autoista,mutten mie siltikään tajua mitn.. :D
Mopon rassaus tosin onnistuu.Sillä kun tuli yksi kesä ajeltua lähemmäs 800 kilsaa (työmatkat+muut) niin oppi kyllä kettinkien kanssa räkläämään,bensasuuttimen kanssa diplomointi ei ole ihan outoa ja osaan puhdistaa sen..no mikäs se nyt oli..no sen kuiteski..Enkä todella ole niitä naisihmisiä jotka pelkäävät käsiensä sotkeentuvan ja tekokynsien katkeilevan..Itse kun suorastaan pidän siitä että käsissä näkyy tehty työ ja pitkiä kynsiä en voi sietää,hyi äh!
Pyykkäämiset sujuu,ruoanlaitto vielä vähän hakusessa mutta lujasti opetellaan,siivoaminenkin on turhan tuttua..En liene ihan turha kapistus jos joku miut joskus vihille vie! :D
 
Renkaan vaihto onnistuu,tietysti naisellisuuteen vedoten jätän sen puuhan mielummin miehille....
Huonekalujen kokoaminenkin onnistuu,välillä paremmin,toisinaan on tullut kämmättyä(miten niin ei pysy kasassa:D )...
Remonteissa soitan kyllä suosiolla jollekkin kuka homman osaa,pikku paklaukset ja maalaamiset hoituu itseltäkin...
Yleensä ottaen,teen kyllä kanssa vaikka piruuttaan,jos joku vihjailee,ettei joku homma onnistu:mad2:
Ukot on siitä näppäriä kapistuksia,että pienet naiselliset kikat,kuten ::itku: auttavat kätevästi kaikkeen,mitä ei itse viitsi tehdä ;)
 
Kotona vielä asuessa meillä oli aina joku paikka remontissa ja siksipä nykyään onnistuu parketin asentaminen, tapetointi ja kaakelointikin:D

Autosta osaan vaihtaa renkaat, tarkistaa rengaspaineet ja täyttää pissapojan. Nykyään onneksi vaan ojentelen työkaluja konepellin/auton alle :)

Huonekalut kasaantuu siten, että minä luen ohjeet ja avokki toimii; hyvin on mennyt tällä työnjaolla. Ainoa asia mitä en vieläkään ole oppinut on kukkien kasvattaminen. Jostain syystä ne aina nuukahtavat käsittelyssäni..
 
Joo, ei tässä uusavuttomia todellakaan olla. Miesten hommat jätän miehille vaikka nyt osaankin sitä vasaraa yms. käyttää, jos tilanne vaatii!! Mites tyttärillä on nämä vanhan ajan perinteet tallella esim. piirakoiden paistaminen tai lanttukukko .... ??
Itse en kyllä mikään himo keittiö intoilia ole mutta, kyllä sitä osataan piirakat ja lanttukukot paistaa. :hmmm:
 
Onnistuu: pitsin virkkaus, sukan yms. ja kuvioidenkin neulominen, ompelu (myös reikäompelu), karjalanpiirakat, korvapuustit, lusikkaleivät (!), huonekalut, autot, rubikin kuutio

ei onnistu: tietokoneet, videot
 
Kyllä on seiniä maalailtu ja huonekaluja koottu. Olen aina ollut sellainen, joka haluaa selvitä itse kaikesta.

Tosin yksi rullaverho on ruuvaamatta ikkunaan, kun tuntuu niin mahdottomalta tehtävältä. (Edellisessä asunnossa ruuvasin sen ite).

Naisellisista töistä sujuu huonosti siivous ja ruoanlaitto. Olen aivan toivoton erityisesti jälkimmäisessä..
 
Minäkin yksin vuosikaudet asuneena osaan koota huonekalut, asentaa tv-kanavat, vaihtaa sulakkeet ja lamput ym. pientä. Auton ostin viime kesänä ja viikko sitten avokki neuvoi miten rengaspaineet tarkistetaan :rolleyes: Eli autohommat jätän mieluusti asiantuntijoille. Alkaa muuten olla aika "lämpimät" välit tuohon lähikorjaamoon, on se ajopeli siellä sen verran usein tänä talvena ollut "hoidossa"...
Tietokoneen kanssa en yksinkertaisesti viitsi alkaa takkuamaan. Menee hermot kun se temppuilee :mad2: Onneksi on ollut pari lähinörttiä jotka soittaa apuun.
Kukat minäkin tapan, joten avokki hoitaa ne. Minä sen sijaan hoidan kodin ompeluhommat ja leivonnan.
 
Täällä on kolmas kukkamurhaaja. Miun huushollissa ei viherkasvit menesty.
Huonekalut oon aina kasannu ite, ja ainut joka vähän leviää on yhen lipaston alaloota. Liima kehnoa,luulisin.
Saha, meisseli, vasara, jakoavain yms. pysyvät käessä enkä oo peukalolle paukutellut.
Auton renkaat vaihtuvat manauksitta. Paineet tarkistuu, kuin myös öljyt, lisätä osaan mutta en vaihtaa. Pisupoika on niitä helpoimpia. Jäähdytinnestekään ei oo enää vieras litku. Tässä pakkasilla irrotin akun ja lämmitin sitä pikkuraukkaa sisällä, ja asensin takaisin. Isot remontit jätän silti korjaamon pojille.
Videot oon asentanu ite, samoin tietsikan, mutta Internetin jätin alan poikien huoleksi ja sain valmiin paketin. TV-kanavat ossoon virittää kohilleen.

Nuo naisellisemmat jäävät oudon vähälle osaamiselle. Sukan osaisin kyllä parsia ja napin ommella, jonkun helmankin harsia, mutta jo koulussa onnistuin ajamaan ompelukoneella etusormeeni, auts! Sukkapuikot miun käessä ois surkeaa pilaa, jotain yksinkertaisempaa ehkes syntyisi (monen purkamisen ja yrittämisen kautta).
Ruuanlaitto onnistuu jotenkuten, leivonta samaten. Karjalanpiirakat ja kukot jäis kyllä tekemättä (hyihyi karjalan likkaa!:mad2: ) Ikkunanpesu onnistuu, mutta hyvin harvoin. (krt/2v) Siivous = välttämätön paha, jota välttelen parhaani mukaan. Pyykit menevät lajitteluun ja hoituvat omin neuvoin.
Äitykkä kyllä vielä miulle pakastaa, säilöö ja mehustaa marjat, sienet summuut. (Paitti puolukat, ne ossoon ite säilöä,kokonaisina.)
 
Kotona on pikkukakarasta asti opetettu että omillaan pitää pärjätä eikä aina ruikuttaa apua. Autoa en omista joten sen korjailua ei ole vielä tarvinnut opetella syvällisemmin, renkaat kyllä osaan vaihtaa ja porukoitten auton kolinoista arvata mikä siinä milloinkin on vialla. Toinen heikko osa-alueeni on liharuuat koska en niitä ole yli kuuteen vuoteen syönyt. Hirvipaisti vielä ehkä onnistuu mutta vaikkapa kalan perkaaminen on aika hakusessa (nolo)
Tietokoneitten rämpläämisestä tykkään ja yleensäkin kaikenlaisista sähkövermeistä. Samoin pienet puutyöt kuten huonekalujen kasaaminen ovat oikein mukavia. Vaatteistani aika suuri osa on itse tehtyjä, tekisin enemmänkin jos olisi enempi aikaa. Ihan uusavuttomana en itseäni pidä, yksin asuminen voisikin olla muuten aika hankalaa.
 
Piti oikein hetken miettiä ja listata kaikkia nk. yleismies-Jantusen asioita, joita on tullut elämässään hoidettua.

Multa sujuu kyllä kaikki kodin yleishommat eli tv-video-stereo-asennukset, tietokone myös (perusjutut vaan, ei mitään erikoisohjelmointia!), lamppujen ja sulakkeiden vaihdot, helpot maalaustyöt, poraaminen sekä sitten kaikki kyökkiin liittyvä (tykkään laittaa ruokaa sekä leipoa). Koottavia huonekaluja mulla on elämäni aikana ollut tasan 2 kpl:tta, yksi Ikean varavaatekaappi ja yksi avohyllystö. Kummatkin kasasin ihan itse ja helposti meni sekä hyvin pysyivät tolpillaan koko elinkaarensa ajan. Autoon osaan vaihtaa renkaat (mutta en tod. tee sitä koskaan, vie liikaa aikaa kun rengasliike vaihtaa ne n. 10 minuutissa!), tarkistaa/lisätä öljyä, jäähydytsnestettä, pissapojan nestettä, tarkastaa ja tasoittaa rengaspaineet jne. jne. pikkuhommia. Öljyjä en osaa vaihtaa eikä edes kiinnosta oppia. Polkupyörää en osaa erityisesti korjata, ainoastaan nostaa ketjut takaisin paikoilleen jos sattuvat putomaan (mitä mun vanhassa maastofillarissa käy tämän tästä), sekä säätää niitä käsijarrujen tiukkuuksia sopivaksi.

Multa ei suju minkään valtakunnan käsityöt. Kertakaikkiaan INHOAN kaikkea siihen viittaavaakin. Jonkun pienen reiän sukassa osaisin ehkä parsia, mutta liki kaikessa muussa on turvauduttava ompelijan apuun.

Niin, ja kukista en tiedä mitään, kuulun myös siihen joukkoon joka saa kaikki viherkasvit pomminvarmasti kuolemaan alta aikayksikön.
 
Minä rakastan kasveja :D Tai no ainakin tykkään niistä. Yhden kasvin olen onnistunut kuolettamaan, mutta normaalisti tahtovat kasvaa niin, ettei ruukunvaihdot pysy perässä. Kasviksia olen myös kasvattanut aikoinaan äiteen pihalla: kurpitsoja (isoin oli 11kg), tomaatteja, pottuja jne jne.

Haaveissa onkin, että joskus vielä saisin oman pikku pihapläntin, jossa sitten voisi möyriä. Ukko saisi sitten leikata nurmikon, sillä ruohonleikkuukonetta en ole kyllä KOSKAAN ajanut :rolleyes:

Nykytilanteessa harmittaa, kun ei ole kerta kaikkiaan tilaa viherkasveille. 3 kookasta yksilöä löytyy, ja niidenkin sijoittamiseksi on joutunut tekemään vähän kompromisseja. Pitääkin tästä mennä kastelemaan kasvatit!!
 
Hmmm, juu unohtui nämä hallitsemani "naisten työt" mainita: ruuanlaitto ja leipominen kyllä sujuvat hyvin, pikkulikasta asti oon niitä touhuja harrastanut paljonkin. Ompeleminen on mielipuuhaani, ammatiksi asti ottaisin, jos siitä vain olisi varma elanto luvassa! Juhlapukuja ja fitnessasuja lähinnä olen tähän mennessä tehnyt, mutta myös ihan arkivaatteita ja tulipa tuota huonekalujen uudelleen päällystämistäkin tehtyä. Ja kotikampaajana olen myös paljon toiminut, sukulaisille ja tuttaville, itselleni myös ( heh, tulipa mieleen yhdet kaverin valmistujaiset, joita ennen kyläilin kamun luona tarkoituksena lyhentää hänen juhlapukunsa helmaa. Lopulta päädyin muokkamaan myös hänen äitinsä mekkoa ja leikkasin veljensä hiukset + leikkasin & värjäsin äitinsä ja juhlakalun hiukset! Melko työläs päivä, onneksi hiukan mulle maksoivatkin).

Kutominen ja virkkaaminen ei suju, kukat (jopa kaktukset!) onnistun aina tappamaan. Viherpeukalon puute ilmeni jo vaahtosammuttimena - äiti pyysi mökillä kitkemään rikkaruohot: minä n. tunnin päästä ilmoitin että tehty on. Äiti tarkistamaan tulosta - olin kitkenyt KAIKKI taimet pois, ja jättänyt rikkaruohot, nätisti vielä harventanutkin ne että olisi hyvin kasvutilaa....:D
 
En koe itseäni uusavuttomaksi "miesten" mutta usein laiskuuttani leikin sellaista niin ei tarvite itse vaivatua eikä tarvitse sotkea käsiään ;)
 
Originally posted by PMLats
Minä rakastan kasveja :D Tai no ainakin tykkään niistä. Yhden kasvin olen onnistunut kuolettamaan, mutta normaalisti tahtovat kasvaa niin, ettei ruukunvaihdot pysy perässä. Kasviksia olen myös kasvattanut aikoinaan äiteen pihalla: kurpitsoja (isoin oli 11kg), tomaatteja, pottuja jne jne.

Haaveissa onkin, että joskus vielä saisin oman pikku pihapläntin, jossa sitten voisi möyriä. Ukko saisi sitten leikata nurmikon, sillä ruohonleikkuukonetta en ole kyllä KOSKAAN ajanut :rolleyes:


No just: tota ihme multien/ruukkujen vaihtoa mä en tajua ollenkaan, niitä pitäis ilmeisesti jotenkin keväisin hoidella. Onko nyt oikea aika? Mulla on yks seinäkasvi (en tiedä merkkiä), joka sitkeesti kasvaa ja roikkuu mun messissä, mut se on ollut samassa altakasteluruukussa (ja mullassa) kaikki neljä elinvuottaan. Nyt se jotenkin haisee homeelle kun sitä kastelee. Eli pitäiskö nyt vaihtaa multaa ja miten se tehdään? Otetaanko koko kasvi ulos ruukusta (se on muuten aika iso!!) ja sitten kapistellaan sinne uutta multaa vai pitääkö sitä jotenkin leikellä? Entä pitääkö ostaa sitten isompi ruukku myös? Argh... aivan raivostuttavaa, jos vastaavan kasvin sais tekokukkana ja yhtä aidonnäköisenä, toi lähtis heti kasvien hautuumaalle taikka parempaan kotiin.
 
Hankin viime kesänä kasveja omaan asuntooni ja elossahan nuo vielä näyttää olevan. Olen kyllä kerran tappanut kodin onnin, mutta se taitaakin olla melko vaativa kasvi.

Ostin ensimmäiseksi kultaköynnöksen ja sen kanssa oli hyvä harjoitella viherpeukalointia;) Sen jälkeen on tullu kasvateltua lohikäärmepuuta ja kolmannen nimeä en muistakaan. Kyllä sitä oppii, kun jaksaa vaan seurailla ja hoitaa niitä. Kyllähän ne mukavasti piristää kämppää, kun mullakin on melko pelkistetty sisustus...sinistä, mustaa, harmaata, kromia jne.
 
Back
Ylös Bottom