Onko klassikkobiisit jo tehty?

[Huppe]

Nykymusiikkia kun kuuntelee niin tuntuu että julkaistaan pelkkää paskaa jota kuunnellaan sen aikaa kun uutta paskaa tulee uunista ulos. Onko kaikki legendaarisiksi muodostuvat/muodostuneet biisit jo kirjoitettu ja laulettu?

 

[Mika1979]

Valitettavasti on :( Tai en tiedä onko se niin valitettavaa, tallessa ne kaikki biisit on ja niitä voi kuunnella uudestaan.

 

[moeyrioe]

Hyvää musaa tehdään koko ajan ja paljon mutta samaan aikaan sen paskan osuus on lisääntynyt entisestään. Hyvän musan löytäminen on siis nykyään vaikeampaa, mutta kyllä sitä tehdään kun jaksaa vähän nähdä vaivaa sen löytämiseen.

 

[kärpänen]

Hyvää musaa tehdään koko ajan ja paljon mutta samaan aikaan sen paskan osuus on lisääntynyt entisestään. Hyvän musan löytäminen on siis nykyään vaikeampaa, mutta kyllä sitä tehdään kun jaksaa vähän nähdä vaivaa sen löytämiseen.

Tämä pitää erittäin hyvin paikkaansa. Nykyään ainoa keino löytää hyvää musiikkia itse on etsiä sitä aktiivisesti. Radio- ja televisiokanavat eivät todellakaan tue uusien hyvien juttujen löytämistä. Kaikki tulee samasta muotista, kuluu ja kuolee pois kuukaudessa. Kaikkia klassikkobiisejä ei ole vielä tehty. Ainakin haluan intohimoidena musiikkidiggarina näin ajatella. Muutoin loppuu kaikki toivo tulevaisuudesta musiikissa.

 

[MHK]

Kyllä on. Veikkaan tosin että lähivuosina tulee jokin ultimate hermoärsykebiitti pintaan jolla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa.

 

[IsoDino]

Kaikki tarvittavat biisit on jo tehty.

 

[jarkkou]

Kaikki tarvittavat biisit on jo tehty.

Komppaan. :thumbs:

 

[Mies847]

Kyllä ne klassikot on jo tehty, eipä tule mieleen yhtään hittiä 2000-luvulta. Aiemmilta vuosikymmeniltä noita kuitenkin on helppo luetella.

 

[punppi]

Kyllä ne klassikot on jo tehty, eipä tule mieleen yhtään hittiä 2000-luvulta. Aiemmilta vuosikymmeniltä noita kuitenkin on helppo luetella.

Kaikessa ankaruudessaan tämä lausuma pitää paikkansa siinä mielessä, että mitään klassikoksi mainittavaa ei kovin helposti tule uusimmista mieleen. Ehkä ensi vuosikymmenellä sitten ,kun jotain tänhetkisiä hittejä aletaan kaipaamaan. Eikös kasarihitit muuttunu klassikoiks vasta 90-luvulla ja noi ysärit klassikoitunu vuosituhannen vaihteen jälkeen. Noin niinkuin suurinpiirtein. Jotain tekemistä asialla varmasti on musiikkityylien vaihdosten kanssa. Aletaan ns. kaipaamaan joitain niistä entisten tyylien parhaimmista. Hitit on hittejä nyt ja klassikot on olleet hittejä 'silloin'.

 

[Janpa]

Klassikot syntyvät ajan kanssa.

 

[Rombous]

Pakko sanoa että kyllä on tehty. Juuri pyöritin läpi Appetite For Destructionin, ei tuollaisia lättyjä enään tulla tekemään. Back in Black, Appetite, Use Your Illusion l & ll, Ride The Lightning, huhhuijaa.

 

[Raejuusto]

Mun mielestäni on vähän itsekästä kuvitella että juuri me eläisimme jotain aikaa joka olisi niin merkittävä kohta historiassa ettei sen jälkeen hyvää musiikkia enää tehtäis. Sehän on tunnettua että jokainen sukupolvi kuvittelee elävänsä historian käännekohtaa. Voi olla että 30 vuoden päästä ollaan vähän eri mieltä nolkytluvusta. Yhtä vaikeaa se varmaan oli 1970-luvulla tai milloin tahansa sanoa minkälaiset jutut jäävät elämään klassikkoina.

 

[arni]

Nykymusiikki on varsin "kertakäyttöistä" ja sitä tulee joka tuutista. Tuhansien ja jopa kymmenien tuhansien biisien audiokirjastot ei tunnu olevan mikään ihme nykyisin nykynuorilla (nämä toki waretettuna). Varmaan on paljon uniikkeja biisejä nykymusiikissa, mutta että nousta klassikoksi sieltä kaiken keskeltä - vaikeaa sanoisin. Mutta kuten todettu, ajan kanssa nämä klassikot syntyvät.

Wanhoina hywinä aikoina (jolloin itsekin vielä isän kiveksissä) rummutettiin muutamaa lättyä kuukausi/vuositolkulla ja odoteltiin suosikkibändin seuraavaa levyä. Välissä ehkä kuunneltiin radiota, joissa soittotarjonta varsin suppea verraten nykypäivään. Nykyisin on mahdollisuus hukkua musikin yltäkylläisyyteen.

 

[Mike]

Alkaahan sitä väkisinkin mahdollisuudet eri nuottivariaatioihin vähenemään. Nuottijonojahan on varmaan lähes ääretön määrä, mutta kun niitä ei voi jossain vaiheessa enää pistää mihinkään järjestykseen tekemättä samanlaista pätkää kuin joku joskus on tehnyt. Sample-tyylinen musa onkin erinomainen idea räpin puolella.

 

[modified]

Miksi tarvitsee edes kuunnella uutta musiikkia, koska aika ei riitä edes kaikkiin vanhoihin klassikkoihin tutustumiseen?

 

[Kreator]

Miksi tarvitsee edes kuunnella uutta musiikkia, koska aika ei riitä edes kaikkiin vanhoihin klassikkoihin tutustumiseen?

Koska tietyt bändit tekevät vieläkin aivan helevetin kovia levyjä, joita jaksaa kuunnella vuosienkin jälkeen?

Ja jotkut artistit tekevät sen verran omalaatuista musiikkia, jota ei varmasti löydy 10,20 tai edes 30 vuoden takaa. Maku kysymyksiä...

Edit. Ja riippuu taas millaisten piirien klassikkobiiseistä puhutaan.

 

[Pabl0u]

Nykyään julkaistaan niin paljon enemmän musiikkia kuin 70 ja 80 luvuilla, joten klassikoksi pääseminen on vaikeampaa. Musiikkin maailma on pirstaloitunut pieniksi ala kategorioiksi, ja on vaikeaa päästä suurien joukkojen suosioon. Ajatellaan vaikka Dingoa joka oli aivan uskomattoman suosittu suorastaan ilmiö Suomessa. Silloin ei ollut niin paljon kilpailua joten oli mahdollista olla lähes kaikkien suosikki. Nykyään on paljon enemmän musiikkilajeja ei voi sanoa että COB, Lauri Tähkä, Elastinen tai Jari Sillanpää olisi huono artisti, mutta koska musiikkigenre on pirstaloitunut pienempiin paloihin voi jokainen valloittaa pääasiassa vain oman genren kannattajien suosion. Koko kansan suosikkeja ei enää tule.

 

[Inska]

Internet lienee mullistanut musiikin levityksen ja kulutuksen aivan uusiksi. Hyviä biisejä tulee edelleen, mutta levitystapa vaikeuttaa "klassikkolevyiksi" tulemista. Porukkaa ostaa/lataa/kuuntelee yleistäen vain sitä levyn parasta biisiä, ja muut jää unholaan. Ja ennen kuin biisiä on kunnolla edes sahattu puhki, niin tulee jo uusi ja vanha unohdetaan. Ennen kuunneltiin levyjä, nyt kuunnellaan yksittäisiä kappaleita nopeaan tahtiin. Musiikin hankkiminen on niin paljon helpompaa kuin se oli vielä vaikka 15 vuotta sitten. Yksinkertaistaen; ennen ostit levyn jota kuuntelit vaikka kuukauden pari, nyt ostat levyllisen/soittimellisen "parhaita/suosituimpia" kappaleita ja kuuntelet niitä vielä nopeamalla syklillä läpi. Toki levyjä ostetaan ja kokonaisia levyjä ladataan edelleen, mutta laskusuhdanteessa ollaan. Klassikkobiisejä tulee edelleen, mutta klassikkolevyjä varmaan harvempaan tahtiin.

 

[Ultimecia]

Jaa, minusta taas nykyään tulee ihan helvetisti hyvää musiikkia, tosin noista poppisoitoista en tiedä mitään. Pelkästään tässä parin viime vuoden aikana on tullut montakin levyä, jotka menevät suoraan oman kaikkien aikojen suosikkilistan kärkeen ja varmasti jäävät myös alansa klassikoiksi.

Kaikki käytetty aika on mahdollisesti jostakin pois. Itse valitsen käyttää sitä aikaa musiikkiin tutustumiseen, eikä tämä tuota mitään järjestelyongelmia. Jos musiikki ei kummemmin kiinnosta muuten kuin taustasoitolla niin ei kai sitä tarvitse hankkia kuin radio. Tietysti jos tykkää kaikista mahdollisista musiikin lajeista yhtä paljon, voi tulla priorisointiongelmia, mutta ei muuten.

Aika usein noissa vanhoissa biiseissä on jotain nuoruuden tunnelatausta mukana ja niitä pidetään siksi niin erinomaisina, tai sitten niitä on käytetty juuri siinä mahtavassa elokuvakohtauksessa, joka merkitsee itselle paljon. Lisäksi moni tuntuu haluavan, että koko ajan tehtäisiin se vanha hyvä uudestaan eikä mikään saisi muuttua. Nämä voivat sitten kuunnella Metallican Unforgiven seiskaa ja fiilistellä, että kyllä tämä on sitten heviä.

 

[iivili]

Ei tämä asia ole musiikista kiinni tai siitä, että sointukulut ja rytmikuviot olisi käytetty loppuun, niitä on loputtomasti. Nuotit ovat kuin kirjaimet, niitä voi yhdistellä loputtomasti erilaisilla tavoilla.

Kyse on postmodernin fragmentoituneesta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Eli mitään Beatlesin tai Elviksen kaltaista megasuperjuperylisuurta tähteä ja samankokoisia hittejä ei voi enää syntyä. Hemmetti, joku marginaalin marginaalikin on jakautunut useaan eri ala-osioon, kuten esim. bläkkis ja grindcore.

Toi yhteiskunnalliselta ja ryhmien kannalta. Yksilön kannalta nään tämän asian niin, että suunnilleen se musa tai sen musan lähisukulaiset/muunnelmat, mikä iski (=aiheutti voimakkaan miellyttäviä tunne-elämyksiä) suunnilleen 0-16-v, säilyy itelleen parhaana musana ja musatyyppinä tai tyyppeinä lopun ikäänsä. Näin on käynyt vanhempien ja isovanhempien osalta ja näin näkyy käyvän nuorempienkin sukupolvien osalta, enkä ite ole mikään poikkeus sääntöön (vaikka sellaisiakin on).

Uusia hirveen hyviä ja klassikoitakin olen löytänyt kovasti vielä 2000-luvulla. Esim. Rotten Sound, Nasum, Nile, Arch Enemy, Stam1na ja Behemoth vetävät ihan hyvin vertoja vanhoille suosikeilleni sieltä 1980-luvun lopusta ja 1990-luvun alusta. Sitten on löytynyt vanhoiltakin ajoilta uusia hyviä, kuten mulle esim. Judas Priest. Jep, olen ko bändiin tutustellut vasta jostain 2003 lähtien. En epäile hetkeäkään, etteikö munkin makuun ole vielä löytämättä paljon nautittavaa musaa monelta eri aikakaudelta, erityisesti 1980-luvulta.

edit: Niinno arnilta hyvä pointti. Musamäärät ja musan kulutuksen säännöllisyys ja kesto on kyllä jotain ihan muuta, kuin tämmösten +30-v jäärien nuoruudessa. Niitä paria kasettia ja älppyä tosiaan kuunneltiin urakalla monta kuukautta ja hehkutettiin kaveripiirissä. Sitten tuli vasta uutta musaa kuvioihin, vanha pureskeltiin kunnolla loppuun. Nykyään jonkun tuhansien kipaleiden ämpärisoittimen sisältö vaihdetaan tostnoin parilla hiirenklikkauksella, jos siltä tuntuu.