- Liittynyt
- 23.2.2011
- Viestejä
- 12
Hei.
Ajattelin aluksi että kirjoitan vain olkapäästä (tällä hetkellä ehkä akuutein vaiva), mutta koska kaikki voi liittyä kaikkeen, tulisi loputkin kohta kuitenkin esille.
Vaivat olkapään kanssa alkoivat muutama vuosi sitten, kun en vielä varsinaisesti harrastanut isommin liikuntaa. Kävin kyllä satunnaisesti salilla, mutta se touhu nyt oli lähinnä itsetuhoista. Painot oli aina luokkaa maksimit, enkä pahemmin ymmärtänyt lämmittelyn, saatika venyttelyn päälle. :face: Muistaakseni olkapäävaivat alkoivat tuolloin vain pakotuksena ja "paineen" omaisena tunteena olkapäässä. Nämä ongelmat vaivasivat pääasiassa kuntosalin ulkopuolella, esim. illalla nukkumaan mennessä.
Olkapää parani alle vuodessa itsestään. En sitä koskaan missään käynyt näyttämässä, vaan otin pahimpaan särkyyn buranaa.
Nyt olen harrastanut vuoden kamppailua, sekä hiljattain otin osaksi treeniä myös kuntosaliharjoittelun. Kamppailuna pystyottelua ja mattopainia. Venyttelen kaikissa treeneissä. Ensimmäisenä oirelemaan alkoi vasen jalkaterä, tai tarkemmin varpaat. Oireena oli särkyä isoimmissa varpaissa, joka tuntui tulevan jostain kynsien alta. Kävin lääkärissä ja sain kipulääkettä. Siitä muutama kuukausi eteenpäin ja varpaat alkoivat puutua, eikä veri kiertänyt niissä kunnolla. Säikähdin ja painelin takaisin lääkäriin, josta sain lähetteen fysioterapeutille. FT antoi jotain ohjeita varpaiden jumppaamiseen, mutta huomasi myös ettei alaselkäni taipunut ollenkaan. Sain siihen ohjeeksi venytellä pakkiksen venyttelyoppaan mukaisesti tuolla liikkeellä:
1. Vatsa - Makaa vatsallasi ja nosta käsilläsi yläkehoasi kattoa kohden pitäen lantion tiukasti lattiassa.
Varpaiden puutuminen kaikesta huolimatta jatkui, vaikkakin ehkä hieman väheni. Selkä ei taivu vieläkään, vaikka olen tuota venytystä tehnyt kymmeniä kertoja päivässä kuukausien ajan.
Niskat menivät leukoja vetäessä. Olin salilla pusertamassa viimeistä leukaa, kun yhtäkkiä niskoista kuului selkeä "NAKS!". Tipuin tangosta ja menin sikiöasentoon maahan. Kipu oli hirveä tykytys takaraivossa. Särky jatkui loppupäivän, mutta oli seuraavana aamuna ohi. Kuitenkin aamupäivällä pyöräilessäni töihin, tykytys palasi. Aina kun yritti polkea ylämäkeen tai muuten voimakkaammin, alkoi särkeä päätä. Sama päti kaikkeen liikuntaan, nostamiseen yms. Meni muutama viikko makoillessa, kunnes uskalsin taas alkaa varovasti treenaamaan. Nyt, muutama kuukausi jälkeenpäin, voin jo vetää leukojakin. Nasahduksen jälkeen vaivaksi on kuitenkin jäänyt jatkuva niskan jumitus. Se tuntuu paineena silmien takana, sekä niskan puutumisena ja jäykkyytenä. Kävin tästä fysioterapeutilla, jonka diagnoosi oli, ettei niskani liiku tarpeeksi taaksepäin. Sain avuksi harjoituksia, joissa leuka painetaan rintaan ja päätä vedetään taaksepäin. Vähän kuin tekisi kaksoisleukaa, mutta niskaa jäkitetään samalla taakse. Olen harjoituksia tehnyt pari viikkoa, mutta isompaa apua ei ole ollut. Niskat nytkin jumissa, kun eilen jumppasin.
Viimeisenä on takaisin tullut vanha kunnon olkapää. Se alkoi rusahtelemaan ihmeellisesti, joten ajattelin että lihaksia voisi vähän koittaa vahvistaa. Lisäsin ohjelmaan pystysoutua, mutta muutamien treenien jälkeen sain vaan vuosien takaisen pakotuksen takaisin. Ongelma ei tosiaan vaivaa salilla, vaan lähinnä sen jälkeen. Myöskin esim. autoa ajaessa voi olkapäässä alkaa tuntua voimakasta painetta. Tähän auttaa käden ojentaminen sivulle, apukuskin niskatuen taakse.
Pahoittelen pitkää tekstiä, mutta en viitsisi koko ajan fysioterapeutilla rampata, varsinkin kun tuntuu ettei mikään ole vielä auttanut. Jos jotain kohtalontovereita olisi paikalla, niin kuulisin mielelläni millä muut ovat saaneet itsensä taas kuntoon. Olisi kiva, kun voisi taas treenata kunnolla.
Ajattelin aluksi että kirjoitan vain olkapäästä (tällä hetkellä ehkä akuutein vaiva), mutta koska kaikki voi liittyä kaikkeen, tulisi loputkin kohta kuitenkin esille.
Vaivat olkapään kanssa alkoivat muutama vuosi sitten, kun en vielä varsinaisesti harrastanut isommin liikuntaa. Kävin kyllä satunnaisesti salilla, mutta se touhu nyt oli lähinnä itsetuhoista. Painot oli aina luokkaa maksimit, enkä pahemmin ymmärtänyt lämmittelyn, saatika venyttelyn päälle. :face: Muistaakseni olkapäävaivat alkoivat tuolloin vain pakotuksena ja "paineen" omaisena tunteena olkapäässä. Nämä ongelmat vaivasivat pääasiassa kuntosalin ulkopuolella, esim. illalla nukkumaan mennessä.
Olkapää parani alle vuodessa itsestään. En sitä koskaan missään käynyt näyttämässä, vaan otin pahimpaan särkyyn buranaa.
Nyt olen harrastanut vuoden kamppailua, sekä hiljattain otin osaksi treeniä myös kuntosaliharjoittelun. Kamppailuna pystyottelua ja mattopainia. Venyttelen kaikissa treeneissä. Ensimmäisenä oirelemaan alkoi vasen jalkaterä, tai tarkemmin varpaat. Oireena oli särkyä isoimmissa varpaissa, joka tuntui tulevan jostain kynsien alta. Kävin lääkärissä ja sain kipulääkettä. Siitä muutama kuukausi eteenpäin ja varpaat alkoivat puutua, eikä veri kiertänyt niissä kunnolla. Säikähdin ja painelin takaisin lääkäriin, josta sain lähetteen fysioterapeutille. FT antoi jotain ohjeita varpaiden jumppaamiseen, mutta huomasi myös ettei alaselkäni taipunut ollenkaan. Sain siihen ohjeeksi venytellä pakkiksen venyttelyoppaan mukaisesti tuolla liikkeellä:
1. Vatsa - Makaa vatsallasi ja nosta käsilläsi yläkehoasi kattoa kohden pitäen lantion tiukasti lattiassa.
Varpaiden puutuminen kaikesta huolimatta jatkui, vaikkakin ehkä hieman väheni. Selkä ei taivu vieläkään, vaikka olen tuota venytystä tehnyt kymmeniä kertoja päivässä kuukausien ajan.
Niskat menivät leukoja vetäessä. Olin salilla pusertamassa viimeistä leukaa, kun yhtäkkiä niskoista kuului selkeä "NAKS!". Tipuin tangosta ja menin sikiöasentoon maahan. Kipu oli hirveä tykytys takaraivossa. Särky jatkui loppupäivän, mutta oli seuraavana aamuna ohi. Kuitenkin aamupäivällä pyöräilessäni töihin, tykytys palasi. Aina kun yritti polkea ylämäkeen tai muuten voimakkaammin, alkoi särkeä päätä. Sama päti kaikkeen liikuntaan, nostamiseen yms. Meni muutama viikko makoillessa, kunnes uskalsin taas alkaa varovasti treenaamaan. Nyt, muutama kuukausi jälkeenpäin, voin jo vetää leukojakin. Nasahduksen jälkeen vaivaksi on kuitenkin jäänyt jatkuva niskan jumitus. Se tuntuu paineena silmien takana, sekä niskan puutumisena ja jäykkyytenä. Kävin tästä fysioterapeutilla, jonka diagnoosi oli, ettei niskani liiku tarpeeksi taaksepäin. Sain avuksi harjoituksia, joissa leuka painetaan rintaan ja päätä vedetään taaksepäin. Vähän kuin tekisi kaksoisleukaa, mutta niskaa jäkitetään samalla taakse. Olen harjoituksia tehnyt pari viikkoa, mutta isompaa apua ei ole ollut. Niskat nytkin jumissa, kun eilen jumppasin.
Viimeisenä on takaisin tullut vanha kunnon olkapää. Se alkoi rusahtelemaan ihmeellisesti, joten ajattelin että lihaksia voisi vähän koittaa vahvistaa. Lisäsin ohjelmaan pystysoutua, mutta muutamien treenien jälkeen sain vaan vuosien takaisen pakotuksen takaisin. Ongelma ei tosiaan vaivaa salilla, vaan lähinnä sen jälkeen. Myöskin esim. autoa ajaessa voi olkapäässä alkaa tuntua voimakasta painetta. Tähän auttaa käden ojentaminen sivulle, apukuskin niskatuen taakse.
Pahoittelen pitkää tekstiä, mutta en viitsisi koko ajan fysioterapeutilla rampata, varsinkin kun tuntuu ettei mikään ole vielä auttanut. Jos jotain kohtalontovereita olisi paikalla, niin kuulisin mielelläni millä muut ovat saaneet itsensä taas kuntoon. Olisi kiva, kun voisi taas treenata kunnolla.
