- Liittynyt
- 24.1.2008
- Viestejä
- 12
Helou!
Olen lueskellut tätä foorumia jo usemman vuoden ajan ja päätin liittyä keskusteluun. Pahoittelen jo näin etukäteen tekstini pituutta, arvostan, jos joku jaksaa lukea ja kommentoida.
Urheilutausta:
Omistan kestävyyslajista nuorten sm-mitalin ja salibandystä toisen. Kestävyyspuoli vaihtui pysyvästi pallopeleihin noin 17-vuoden iässä. Tällä hetkellä pelaan aktiivisesti salibandyä (n. 5krt/viikko) kakkosdivaritasolla, jonka lisäksi juoksen, käyn punttisalilla ja pelaan erilaisia pallopelejä.
Vartalostani:
Omistan ns. lattajalat eli kaariholvi on suhteellisen matala. Tämä ei kuitenkaan ole juurikaan häirinnyt harjoitteluani, muutamia lieviä akillesjännetulehduksia on ollut. Näistä olen päässyt oikealla venyttelyllä eroon. Lapsena astuin hieman jalkaterät sisäänpäin, mutta korjasin sen ala-asteiässä. Nykyisin askel on miltei suora ehkä väsyneenä se kääntyy hieman sisäänpäin.
Lisäksi suoliluuni on aika korkealla, joka aiheuttaa alaselän (ja ehkä lantionkin) jäykkyyttä. Lantio on siis jäykkä ja niin kauan kuin muistan se on sellainen ollut. Lantioni vasen puoli on hiukan korkeamma kuin oikea puoli, mutta ero on hyvin vähäistä. Eron huomaa juuri ja juuri silmällä kun olen seisaallaan. Seisoma-asentoni oli ennen virheellinen (lantio edessä), mutta olen koittanut tietoisesti korjata tätä ongelmaa kiinnittämällä huomiota seisoessa mm. polvikulmaan.
Selkä ei juurikaan ole vaivannut urheilua, mutta nykyään se on usein jumissa.
Ongelma:
Olen ollut mielestäni aina suhteellisen nopea, mutta viime talvena päätin hankkia reisiin ja pohkeisiin lisää lihasta, jotta vauhti ja voima peleissä olisi entistä kovempi. Samalla tutkailin paljon huippu-urheilijoita ja heidän liikkumistaan kentällä ja aloin käyttää peruslenkeilläkin enemmän päkiävoittoista juokstutyyliä. (enemmän päkijöillä kentällä, nopeampi reagointi tilanteisiin jne.) Mietin, onko tällä jotain tekemistä takareisien kipuilun kanssa..
Olen tehnyt voimaharjoittelua aiemminkin, mutta se on ollut usein melko kausittaista ja ei niin systemaattista.
Aloitin vuodenvaihteen jälkeen punttikuurin koko vartalolle ja söin samalla kahden kuukauden ajan n. 5g päivässä kreatiinia. Tein etu- ja takareisiä ojennuslaitteessa ja sekä jalkaprässiä että kyykkyä. Keskivartalon tein kuntopiirityyppisesti. Kävin salilla maksimissaan kolme kertaa viikossa, muutamana viikkona 3krt/viikko. Painot olivat kuormaltaan noin 60-80%, palautus 2/5min, toistoja 3 x 8. Näin jälkeenpäin ajateltuna taisin aloittaa liian paljon liian nopeasti. Toiseksi kreatiinin syöminen taisi olla melko tyhmä temppu.
Noin puolentoista kuukauden päästä helmikuussa huomasin pelissä takareisien jäykkyyttä, käytin lämpögeeliä, mutta kipu alkoi säteillä polvissa ja peli jäi kesken. Tämän jälkeen takareidet ovat olleet vaivana, vaikka lopetin jalkojen punttiharjoittelun huhtikuussa. Tästä on siis 5kk! Aluksi pohdin, että selkälihasliike aiheuttaa takareisien jäykkyyttä mutta jossain vaiheessa luovuin aika nopeasti tästä omasta diagnoosistani.
Kipu tuntuu molemmissa takareisissä syvällä, lähellä pakaralihasta, noi keskiosassa poikittaissuunnassa. Tarkistin kirjasta, että siellä on joku ohut pitkulainen jänne, joka kiinnittyy käsittääkseni pakaraan. Reisi kipuilee varsinkin salibandyharjoitusten jälkeen, mutta yhtä paljon myös nopeustreeneissä. Usein pk lenkin jälkeenkin reiden tuntuvat jäykiltä, vaikka ajattelisi sen avaavan paikkoja. Reidet eivät ole siis revähtäneet koskaan eivätkä juuri edes krampanneet, mutta terveeltä se ei urheillessa tai sen jälkeen tunnu.
Muutaman viikon pakkolevon jälkeen kävin sitten kokeneella maajoukkuehierojalla, jonka suusta tuli mielenkiintoisia juttuja. Kerroin alussa kestävyysurheilutaustastani, mutta jalat eivät kuulemma sellaisia enää muistuttaneet, pikemminkin spritterin. No sitä harjoittelu on enemmän muistuttanutkin. Sitten päästiin itse ongelmien pariin.
Reidet, varsinkin takareiskat, olivat kuitenkin hänen mukaansa kasvaneet vuodenvaihteen jälkeen niin nopeasti, että takareidessä oleva kalvo ei ollut pystynyt kasvamaan mukana. Tämän hoitamiseksi punttitreenit on jätettävä muutamaksi kuukaudeksi vähemmälle. Sama koskee mäkitreenejä ja muita lihasta kasvattavia harjoitteita.
Pakaran voimantuotto oli hyvällä tasolla, mutta reiteen verrattuna lihas oli pienehkö. Persettä pitää siis kasvattaa ja reisiä pienentää. Lantion kanssa pitää myös tehdä töitä, jotta jaloista saa kaiken tehon irti. Tämä tarkoittaa lähinnä liikkuvuuden lisäämistä ja vahvistamista. Lajiharjoittelua voi hänen mukaansa tehdä, mutta lihasta kasvattavat treenit pitää jättää väliin.
Olen venytellyt takareisiä, pakaroita ja alaselkää n. 2krt/päivässä, varsinkin takareisissä olen käyttänyt suhteellisen pitkiä, noin 2min kestäviä venytyksiä. Välillä venytykset tuntuvat auttavan, toisinaan tuntuu, että vaiva vain pahenee.
Onko jollain muulla ollut samanmoisia ongelmia ja tietääkö kukaan mainitsemastani paikasta, jossa kipu tuntuu? Epäilisin, että ruokavaliosta ongelmat eivät johtu, varma tietenkään en voi olla. Olisi mukava juosta taas täysillä!
Olen lueskellut tätä foorumia jo usemman vuoden ajan ja päätin liittyä keskusteluun. Pahoittelen jo näin etukäteen tekstini pituutta, arvostan, jos joku jaksaa lukea ja kommentoida.
Urheilutausta:
Omistan kestävyyslajista nuorten sm-mitalin ja salibandystä toisen. Kestävyyspuoli vaihtui pysyvästi pallopeleihin noin 17-vuoden iässä. Tällä hetkellä pelaan aktiivisesti salibandyä (n. 5krt/viikko) kakkosdivaritasolla, jonka lisäksi juoksen, käyn punttisalilla ja pelaan erilaisia pallopelejä.
Vartalostani:
Omistan ns. lattajalat eli kaariholvi on suhteellisen matala. Tämä ei kuitenkaan ole juurikaan häirinnyt harjoitteluani, muutamia lieviä akillesjännetulehduksia on ollut. Näistä olen päässyt oikealla venyttelyllä eroon. Lapsena astuin hieman jalkaterät sisäänpäin, mutta korjasin sen ala-asteiässä. Nykyisin askel on miltei suora ehkä väsyneenä se kääntyy hieman sisäänpäin.
Lisäksi suoliluuni on aika korkealla, joka aiheuttaa alaselän (ja ehkä lantionkin) jäykkyyttä. Lantio on siis jäykkä ja niin kauan kuin muistan se on sellainen ollut. Lantioni vasen puoli on hiukan korkeamma kuin oikea puoli, mutta ero on hyvin vähäistä. Eron huomaa juuri ja juuri silmällä kun olen seisaallaan. Seisoma-asentoni oli ennen virheellinen (lantio edessä), mutta olen koittanut tietoisesti korjata tätä ongelmaa kiinnittämällä huomiota seisoessa mm. polvikulmaan.
Selkä ei juurikaan ole vaivannut urheilua, mutta nykyään se on usein jumissa.
Ongelma:
Olen ollut mielestäni aina suhteellisen nopea, mutta viime talvena päätin hankkia reisiin ja pohkeisiin lisää lihasta, jotta vauhti ja voima peleissä olisi entistä kovempi. Samalla tutkailin paljon huippu-urheilijoita ja heidän liikkumistaan kentällä ja aloin käyttää peruslenkeilläkin enemmän päkiävoittoista juokstutyyliä. (enemmän päkijöillä kentällä, nopeampi reagointi tilanteisiin jne.) Mietin, onko tällä jotain tekemistä takareisien kipuilun kanssa..
Olen tehnyt voimaharjoittelua aiemminkin, mutta se on ollut usein melko kausittaista ja ei niin systemaattista.
Aloitin vuodenvaihteen jälkeen punttikuurin koko vartalolle ja söin samalla kahden kuukauden ajan n. 5g päivässä kreatiinia. Tein etu- ja takareisiä ojennuslaitteessa ja sekä jalkaprässiä että kyykkyä. Keskivartalon tein kuntopiirityyppisesti. Kävin salilla maksimissaan kolme kertaa viikossa, muutamana viikkona 3krt/viikko. Painot olivat kuormaltaan noin 60-80%, palautus 2/5min, toistoja 3 x 8. Näin jälkeenpäin ajateltuna taisin aloittaa liian paljon liian nopeasti. Toiseksi kreatiinin syöminen taisi olla melko tyhmä temppu.
Noin puolentoista kuukauden päästä helmikuussa huomasin pelissä takareisien jäykkyyttä, käytin lämpögeeliä, mutta kipu alkoi säteillä polvissa ja peli jäi kesken. Tämän jälkeen takareidet ovat olleet vaivana, vaikka lopetin jalkojen punttiharjoittelun huhtikuussa. Tästä on siis 5kk! Aluksi pohdin, että selkälihasliike aiheuttaa takareisien jäykkyyttä mutta jossain vaiheessa luovuin aika nopeasti tästä omasta diagnoosistani.
Kipu tuntuu molemmissa takareisissä syvällä, lähellä pakaralihasta, noi keskiosassa poikittaissuunnassa. Tarkistin kirjasta, että siellä on joku ohut pitkulainen jänne, joka kiinnittyy käsittääkseni pakaraan. Reisi kipuilee varsinkin salibandyharjoitusten jälkeen, mutta yhtä paljon myös nopeustreeneissä. Usein pk lenkin jälkeenkin reiden tuntuvat jäykiltä, vaikka ajattelisi sen avaavan paikkoja. Reidet eivät ole siis revähtäneet koskaan eivätkä juuri edes krampanneet, mutta terveeltä se ei urheillessa tai sen jälkeen tunnu.
Muutaman viikon pakkolevon jälkeen kävin sitten kokeneella maajoukkuehierojalla, jonka suusta tuli mielenkiintoisia juttuja. Kerroin alussa kestävyysurheilutaustastani, mutta jalat eivät kuulemma sellaisia enää muistuttaneet, pikemminkin spritterin. No sitä harjoittelu on enemmän muistuttanutkin. Sitten päästiin itse ongelmien pariin.
Reidet, varsinkin takareiskat, olivat kuitenkin hänen mukaansa kasvaneet vuodenvaihteen jälkeen niin nopeasti, että takareidessä oleva kalvo ei ollut pystynyt kasvamaan mukana. Tämän hoitamiseksi punttitreenit on jätettävä muutamaksi kuukaudeksi vähemmälle. Sama koskee mäkitreenejä ja muita lihasta kasvattavia harjoitteita.
Pakaran voimantuotto oli hyvällä tasolla, mutta reiteen verrattuna lihas oli pienehkö. Persettä pitää siis kasvattaa ja reisiä pienentää. Lantion kanssa pitää myös tehdä töitä, jotta jaloista saa kaiken tehon irti. Tämä tarkoittaa lähinnä liikkuvuuden lisäämistä ja vahvistamista. Lajiharjoittelua voi hänen mukaansa tehdä, mutta lihasta kasvattavat treenit pitää jättää väliin.
Olen venytellyt takareisiä, pakaroita ja alaselkää n. 2krt/päivässä, varsinkin takareisissä olen käyttänyt suhteellisen pitkiä, noin 2min kestäviä venytyksiä. Välillä venytykset tuntuvat auttavan, toisinaan tuntuu, että vaiva vain pahenee.
Onko jollain muulla ollut samanmoisia ongelmia ja tietääkö kukaan mainitsemastani paikasta, jossa kipu tuntuu? Epäilisin, että ruokavaliosta ongelmat eivät johtu, varma tietenkään en voi olla. Olisi mukava juosta taas täysillä!
! Ite saanut apua ja on ollut samantyyppistä vaivaa ja samat paikat jäykkänä..
