Kaikki on perseestä, jokapaikkaan sattuu. Tylsää. #lihavaolo.
Lainaan nyt n+1 potilasta vähän muotoillen "emmää oo kuin 40/45/50/55v ja haluan vielä urheilla ja tehdä kaikkea (mitä kakskymppisenä samalla intensiteetillä), emmä voi elää näin jos kerran viikossa maratonin jälkeen polveen sattuu"
Aika monta vuotta kesti itselläkin tilanteen hyväksyminen ja edelleen tulee ajoittain tehtyä liian kovia treenejä. Kevyempi treenailu lihashuoltoon panostaen olisi järkiratkaisu jossa pitäisi pysyä. Mutta kun mieli tekee.
Mitähän siellä ääsjoen vedessä on kun vetää immiset noin veteliks ja tylsistyneiksi ainaki +1 otoksella
Masennus näyttäytyy monella tavoin.
No jos vaihtoehdot on a) makaamalla sohvalla on tylsää ja sattuu tai b) tekemällä itselleen mielekkäitä asioita, olkoon vaikka sit se juokseminen, niin sata kertaa sadasta valitsisin sen juoksemisen.
No sille(kin) kannattaa tehdä jotain ja hakea apuja.
Minä tiedän. Hälyttävä määrä ihmisiä ei ymmärrä että 40v ei ole uusi 20v.
Mieli tekee enemmän mitä ruumis sietää.
Siis en ole ollenkaan eri mieltä!
Mä sanon että käytä sitä kroppaa siihen mitä mieli tekee tehdä.
Ei todellakaan kannata. Kaikki saliennätykseni ovat 19-20 v takaa, fyysinen prime oli jo reilusti alle 30 v ikäisenä. Nivelvaivoja, lihasrepeämiä ja pienempiä ongelmakohtia on ihan riittävästi, selkäkin kenkkuilee.
