Oktaavi koostuu kahdeksasta sävelestä C-D-E-F-G-A-H-C. Eri soittimilla on useamman oktaavin ääniala. "Normaali" musiikissa (tonaalisessa) kaikki liikehdintä tapahtuu noiden kahdeksan sävelen, sekä niiden korotettujen ja alennettujen muotojen, alueella melodioineen ja säestyksineen.
Puolisävelastetta kun korotat (risuaita-merkki) jotain säveltä, sitä kutsutaan liitteellä -is (esim. Cis, Dis). Puoli sävelaskelta alennettaessa (b-merkki) taasen liitteellä -es (esim. des, es).
Alennettu H on tosin B. Amerikkalaisissa nuoteissa H:sta käytetään nimitystä B, jolloin kuitenkaan ei tarkoiteta alennettua H:ta, vaan säveltä sellaisenaan.
Nuottiviivastolla on normaalisti melodiarivillä nuottiavaimena G-avain, se kiukero.
Sellaisella viivastolla on ensimmäisellä ala-apuviivalla viivaston alapuolella C ja toinen C jälleen kahdeksan askeleen päässä ylempänä, eli toiseksi ylimmässä välissä. Pianonuoteissa on vasemmalle ja oikealle kädelle kirjoitettu omat viivastonsa, ja alemmalla vasemmalle kädelle tarkoitetulla viivastolla käytetään tavallisesti F-avainta. Tällaisella viivastolla C on esim. toiseksi alimmassa välissä ja taas ensimmäisellä yläapuviivalla.
Nämä Ceet eroavat toisistaan siinä, miten korkeaan tai matalaan oktaaviin ne sijoittuvat klaviatuurissa. Niitä kutsutaan matalimmasta lähtien subkontraoktaavi, kontraoktaavi, suuri oktaavi, pieni oktaavi, yksiviivainen oktaavi, kaksiviivainen oktaavi jne. Esim. 1-viivainen C on G-avaimen viivaston ensimmäisellä ala-apuviivalla, pieni c siitä oktaavia alempana F-avaimen viivaston toiseksi alimmassa välissä.
Siinäpä ne nuotit pähkinänkuoressa.
Saa kysyä. Haluan ilman muuta neuvoa näissä asioissa vaikka olenkin paska jätkä.
Löytyy torrenttina ainakin mininova.org:sta.
)... mutta jos opettelisin niin varmasti tuollein tekisin.
