Ironbutt
Mode/Punttimimmit
- Liittynyt
- 17.2.2003
- Viestejä
- 2 510
- Ikä
- 48
Kävin keskiviikkona naurukurssilla ja minulla oli todella hauskaa!
Kurssin sisältö oli samanlainen kuin naurujoogassa.
Ajattelin jakaa kokemukseni, jahka joku teistä voisi näitä ideoita hyödyntää vaikka firman / tuttavaporukan pikkujouluissa.
Meitä oli kurssilla 20 ennestään toisille tuntematonta immeistä ja kurssin päätyttyä (3 h) olimme jo ylimpiä ystäviä. Aikamoinen muutos alkuperäiseen "jurotukseen". Ohjelma sopiikin tämän vuoksi erinomaisesti jäyhänkin työporukan yhteishengen parantamiseen. Sopii tietenkin myös tutun porukan naurattamiseen!
Naurukurssi koostui erilaisista "leikeistä". Tässä parhaat palat ohjelman mukaisessa järjestyksessä:
1. Nimikirjoitus. Ihmiset sulkevat silmänsä ja kirjoittavat tämän jälkeen oman nimensä (etu- ja sukunimi) ilmaan käyttäen ohjaajan kertomaa ruumiinosaa. Tilaa ei suotta kannata säästellä - mitä isompaa tilaa käyttää (sekä pysty- että vaakasuorassa) niin sen hauskempaa. Ohjaaja sanoi aluksi otsan ja toisella kertaa pepun. Todella hauska tapa saada porukka "lämpenemään".
2. Ohjaaja laittaa rytmikkään musiikin soimaan. Ihmiset lähtevät risteilemään erisuuntiin huoneessa musiikin tahdissa (saa tanssia). Leikissä on muuttuvat säännöt:
Numerot - Ohjaaja vaimentaa musiikin ja sanoo jonkun numeron esim. kolme. Tällöin ihmisten on välittömästi muodostettava numeron mukaisia ryhmiä - porukka säntäilee pitkin huonetta kolmen hengen ryhmiin. Tätä jatketaan jonkun aikaa (musiikki jatkuu aina) ja sitten vaihdetaan sääntöjä.
Värit - ohjaaja vaimentaa musiikin ja sanoo jonkun värin. Ihmisten on välittömästi kosketettava tuota väriä jonkun toisen ihmisen vaatteessa/koruissa/hiuksissa. Tätä jatketaan taas jonkun aikaa.
Kehonosat - ohjaaja vaimentaa musiikin ja sanoo jonkun kehon osan, esim. ranne. Ihmisten on välittömästi kosketettava omalla ranteella jonkun toisen ihmisen rannetta. Samaa rannetta saa koskea useampikin. Hyvä kombinaatio, jota käytettiin: ranne, kyynärpää, takaraivo, peppu. Peppuun on hyvä lopettaa.
3. Lehmät, Lampaat ja Siat. Ihmiset ottavat lukua yhdestä kolmeen (eka sanoo ääneen yksi, toinen kaksi, kolmas kolme, neljäs taas yksi jne.). Kun kaikki ovat saaneet numeronsa niin ohjaaja sanoo että ykköset ovat Lehmiä, kakkoset lampaita ja kolmoset sikoja. Ihmisten pitää sulkea silmänsä (ei saa kurkkia), alkaa ääntelemään (Muu! Bää! Röh Röh!) ja yrittää tämän jälkeen paikallistaa lajitoverinsa äänen perusteella. Kun lajitoveri löytyy niin tarrataan kiinni ja lähdetään etsimään muita lajitovereita kunnes kaikki ovat löytäneet oman laumansa.
4. Kättely. Ohjaaja neuvoo ihmisiä valitsemaan jonkun numeron yhden ja viiden välistä. Numeroa ei saa kertoa muille. Tämän jälkeen ihmisten täytyy lähteä etsimään saman numeron valinneita kättelemällä - ääntä ei saa käyttää. Kättelyllä tunnistus tapahtuu niin, että esim. numeron kaksi valinnut pyrkii vatkaamaan kättä kaksi kertaa, numeron kolme valinnut kolme kertaa jne. Vatkaus lopetetaan kun oma luku on tullut täyteen, mutta jos toinen vielä jatkaa niin tällä oli isompi numero. Jos toinen taas ei vastaa vatkaukseen vaan pistää hanttiin niin tällä oli pienempi numero. Kättelemällä huomaa hyvin nopeasti milloin toinen ei vastaa vatkaukseen.
5. "Onko täällä ketään...". Ihmiset ottavat tuolit ja muodostavat ringin ja yksi menee keskelle. Keskellä oleva henkilö kysyy kysymyksen, joka pitää paikkaansa hänen kohdallaan juuri sillä hetkellä. Esim. "Onko täällä ketään, jolla on musta paita/kaksi kättä/villasukat jalassa/tms.". Tällöin kaikki ne joilla on tuo sama juttu vaihtavat paikkaa. Keskellä oleva ihminen yrittää päästä istumaan. Tärkeä sääntö: Omalle penkille ei saa palata saman kysymyksen aikana. Tätä jatketaan.
6. Sokeripalat. Ohjaaja laittaa palasokeriastian kiertämään ja pyytää jokaista ottamaan siitä 2 sokeripalaa. Kun kaikki ovat saaneet sokerinsa, neuvoo ohjaaja laittamaan sokeripalat ylähuulen alle "hampaiksi". Tämän jälkeen lähdetään tervehtimään muita ihmisiä. Porukka on sen verran hassun näköistä että ei niitä pysty repeilemättä katsomaan. Lisäksi tarjolla on käsipeilejä, jolloin voi repeillä omalle kuvalleen.
7. Nauru kiertämään. Ihmiset istuvat ringissä. Ohjaaja laittaa "naurun kiertämään" sanomalla vieressään istuvalle "ha" ihan normaalilla äänelle. Hän pyytää tätä sanomaan seuraavalle "ha-ha". Jokainen ringissä lisää yhden "ha" -tavun tuohon ketjuun. Tekonauru muuttuu pian oikeaksi nauruksi, räkättämiseksi ja siinä ei enää lasketa tavuja. Jokainen naurun vastaanottanut nauraa aina seuraavalle ja samaan aikaan muu porukka repeilee. Nauru tarttuu. Kun kierros on tehty niin siirrytään seuraavaan leikkiin.
8. Hampaat piilossa. Opettaja pyytää ihmisiä venyttämään huulet hampaiden suojaksi niin etteivät hampaat näy (porukka näyttää ihan hampaattomilta vanhoilta ihmisiltä). Tämän jälkeen ohjaaja sanoo vieressään istuvalle jonkun eläimen nimen (esim. lehmä, joka tietenkin kuulostaa huulien ja suun asennon vuoksi ihan "vehmältä"). Tämä sanoo sitten seuraavalle jonkun toisen eläimen nimen - vaikkapa "fuvengovento" (sudenkorento). Jokainen ringissä kertoo seuraavalle aina eri elukan nimen. Tämä kuulostaa kaikista niin hauskalta että taas nauretaan. Lisäksi on todella vaikea katsoa toista naamaan kun tämä sanoo jotain nuin hauskaa.
Näiden leikkien jälkeen, kerrottiin vielä vitsejä ja pidettiin loppuun rentouttava mielikuvaharjoitus rauhallisen musiikin tahtiin (ohjaaja kertoi maisemasta, kuinka lihakset yksitellen rentoutuivat jne.).
Kurssin sisältö oli samanlainen kuin naurujoogassa.
Ajattelin jakaa kokemukseni, jahka joku teistä voisi näitä ideoita hyödyntää vaikka firman / tuttavaporukan pikkujouluissa.
Meitä oli kurssilla 20 ennestään toisille tuntematonta immeistä ja kurssin päätyttyä (3 h) olimme jo ylimpiä ystäviä. Aikamoinen muutos alkuperäiseen "jurotukseen". Ohjelma sopiikin tämän vuoksi erinomaisesti jäyhänkin työporukan yhteishengen parantamiseen. Sopii tietenkin myös tutun porukan naurattamiseen!
Naurukurssi koostui erilaisista "leikeistä". Tässä parhaat palat ohjelman mukaisessa järjestyksessä:
1. Nimikirjoitus. Ihmiset sulkevat silmänsä ja kirjoittavat tämän jälkeen oman nimensä (etu- ja sukunimi) ilmaan käyttäen ohjaajan kertomaa ruumiinosaa. Tilaa ei suotta kannata säästellä - mitä isompaa tilaa käyttää (sekä pysty- että vaakasuorassa) niin sen hauskempaa. Ohjaaja sanoi aluksi otsan ja toisella kertaa pepun. Todella hauska tapa saada porukka "lämpenemään".
2. Ohjaaja laittaa rytmikkään musiikin soimaan. Ihmiset lähtevät risteilemään erisuuntiin huoneessa musiikin tahdissa (saa tanssia). Leikissä on muuttuvat säännöt:
Numerot - Ohjaaja vaimentaa musiikin ja sanoo jonkun numeron esim. kolme. Tällöin ihmisten on välittömästi muodostettava numeron mukaisia ryhmiä - porukka säntäilee pitkin huonetta kolmen hengen ryhmiin. Tätä jatketaan jonkun aikaa (musiikki jatkuu aina) ja sitten vaihdetaan sääntöjä.
Värit - ohjaaja vaimentaa musiikin ja sanoo jonkun värin. Ihmisten on välittömästi kosketettava tuota väriä jonkun toisen ihmisen vaatteessa/koruissa/hiuksissa. Tätä jatketaan taas jonkun aikaa.
Kehonosat - ohjaaja vaimentaa musiikin ja sanoo jonkun kehon osan, esim. ranne. Ihmisten on välittömästi kosketettava omalla ranteella jonkun toisen ihmisen rannetta. Samaa rannetta saa koskea useampikin. Hyvä kombinaatio, jota käytettiin: ranne, kyynärpää, takaraivo, peppu. Peppuun on hyvä lopettaa.
3. Lehmät, Lampaat ja Siat. Ihmiset ottavat lukua yhdestä kolmeen (eka sanoo ääneen yksi, toinen kaksi, kolmas kolme, neljäs taas yksi jne.). Kun kaikki ovat saaneet numeronsa niin ohjaaja sanoo että ykköset ovat Lehmiä, kakkoset lampaita ja kolmoset sikoja. Ihmisten pitää sulkea silmänsä (ei saa kurkkia), alkaa ääntelemään (Muu! Bää! Röh Röh!) ja yrittää tämän jälkeen paikallistaa lajitoverinsa äänen perusteella. Kun lajitoveri löytyy niin tarrataan kiinni ja lähdetään etsimään muita lajitovereita kunnes kaikki ovat löytäneet oman laumansa.
4. Kättely. Ohjaaja neuvoo ihmisiä valitsemaan jonkun numeron yhden ja viiden välistä. Numeroa ei saa kertoa muille. Tämän jälkeen ihmisten täytyy lähteä etsimään saman numeron valinneita kättelemällä - ääntä ei saa käyttää. Kättelyllä tunnistus tapahtuu niin, että esim. numeron kaksi valinnut pyrkii vatkaamaan kättä kaksi kertaa, numeron kolme valinnut kolme kertaa jne. Vatkaus lopetetaan kun oma luku on tullut täyteen, mutta jos toinen vielä jatkaa niin tällä oli isompi numero. Jos toinen taas ei vastaa vatkaukseen vaan pistää hanttiin niin tällä oli pienempi numero. Kättelemällä huomaa hyvin nopeasti milloin toinen ei vastaa vatkaukseen.
5. "Onko täällä ketään...". Ihmiset ottavat tuolit ja muodostavat ringin ja yksi menee keskelle. Keskellä oleva henkilö kysyy kysymyksen, joka pitää paikkaansa hänen kohdallaan juuri sillä hetkellä. Esim. "Onko täällä ketään, jolla on musta paita/kaksi kättä/villasukat jalassa/tms.". Tällöin kaikki ne joilla on tuo sama juttu vaihtavat paikkaa. Keskellä oleva ihminen yrittää päästä istumaan. Tärkeä sääntö: Omalle penkille ei saa palata saman kysymyksen aikana. Tätä jatketaan.
6. Sokeripalat. Ohjaaja laittaa palasokeriastian kiertämään ja pyytää jokaista ottamaan siitä 2 sokeripalaa. Kun kaikki ovat saaneet sokerinsa, neuvoo ohjaaja laittamaan sokeripalat ylähuulen alle "hampaiksi". Tämän jälkeen lähdetään tervehtimään muita ihmisiä. Porukka on sen verran hassun näköistä että ei niitä pysty repeilemättä katsomaan. Lisäksi tarjolla on käsipeilejä, jolloin voi repeillä omalle kuvalleen.
7. Nauru kiertämään. Ihmiset istuvat ringissä. Ohjaaja laittaa "naurun kiertämään" sanomalla vieressään istuvalle "ha" ihan normaalilla äänelle. Hän pyytää tätä sanomaan seuraavalle "ha-ha". Jokainen ringissä lisää yhden "ha" -tavun tuohon ketjuun. Tekonauru muuttuu pian oikeaksi nauruksi, räkättämiseksi ja siinä ei enää lasketa tavuja. Jokainen naurun vastaanottanut nauraa aina seuraavalle ja samaan aikaan muu porukka repeilee. Nauru tarttuu. Kun kierros on tehty niin siirrytään seuraavaan leikkiin.
8. Hampaat piilossa. Opettaja pyytää ihmisiä venyttämään huulet hampaiden suojaksi niin etteivät hampaat näy (porukka näyttää ihan hampaattomilta vanhoilta ihmisiltä). Tämän jälkeen ohjaaja sanoo vieressään istuvalle jonkun eläimen nimen (esim. lehmä, joka tietenkin kuulostaa huulien ja suun asennon vuoksi ihan "vehmältä"). Tämä sanoo sitten seuraavalle jonkun toisen eläimen nimen - vaikkapa "fuvengovento" (sudenkorento). Jokainen ringissä kertoo seuraavalle aina eri elukan nimen. Tämä kuulostaa kaikista niin hauskalta että taas nauretaan. Lisäksi on todella vaikea katsoa toista naamaan kun tämä sanoo jotain nuin hauskaa.
Näiden leikkien jälkeen, kerrottiin vielä vitsejä ja pidettiin loppuun rentouttava mielikuvaharjoitus rauhallisen musiikin tahtiin (ohjaaja kertoi maisemasta, kuinka lihakset yksitellen rentoutuivat jne.).
