Miten onnistuit muokkaamaan kehoasi tehokkaasti?

[Backman]

Heipparallaa!
Peräänkuulutan onnistuneita fläbän kadotuksia / lihasten esiin tuomisia ruokavalion ja treenin ansiosta!
Mitä söit ja paljonko/miten liikuit. Missä ajassa onnistuit tekemään muutoksen? Millaisia tuntemuksia matkan varrella jne... ajattelin, että kerätään tähän ketjuun onnistuneita stooreja kehon muutoksista tsemppaamaan muita ja ehkäpä jonkin sortin vinkkejäkin siitä voisi poimia itselleen kokeiltavaksi...

HUOM! En todellakaan halua ketään syömishäiriöisiä vinkumaan tähän kun söivät yhden salaatinlehden ja kävivät neljän tunnin juoksulenkillä ja paino ei silti laske tms. Vaan terveiden ihmisten terveellisistä tavoista muodustuneen kehon muokkauksen, ehkä jopa ennen ja jälkeen kuvia jos joku uskaltaa laittaa?

Itse kun olen vielä muokkauksen alkuvaiheessa niin annan areenan muille ja poimin niistä sitten kannustavia juttuja omaan toimintaan ja kenties joku päivä saan itse kirjoittaa oman "menestystarinan" =)

It's all yours GRLs, tell me your story

P.S. pahoittelut jos täällä jo oli tämmönen?

 

[Tiopi]

Vitsi kun jaksais lähtee avaamaan tarkemmin, mutta itse kisadiiettiä vetäneenä, mä voisin suositella ihan aloittelijoillekin sykemittarin hankkimista ja aamulenkkejä. Eli tyhjällä vatsalla ja rasvanpolttosykkeellä aamuisin tunnin lenkki. Yleensä kävelylenkki, koska harva aloittelija siinä kunnossa on että voi lähtee juoksee alhaisilla sykkeillä. Aloittaa vaikka kolmella lenkillä viikossa ja lisää sitten.

Totta kai sen lisäksi ruokavalion siivous, joskus kannattaa pitää ruokapäiväkirjaa joka kertoo mahdolliset fibat siellä. Ja ennen kaikkea olla rehellinen itselleen. Ei odota mitään pikaratkaisua, vaan nauttii siitä, että kuntokin sitten kehittyy. Jossain vaiheessa voi siirtyä sauvakävelyyn jos kävely ei nosta enää sykkeitä kunnon noustessa. Eikä siellä vaa'alla kannata päivittäin juosta, ottaa vaikka rutiiniksi punnita itsensä kerta viikkoon samaan aikaan.

Saa kysyä jos tulee jotain mieleen. Itse huomasin dieetillä mitkä on kaikista turhimpia; eli mm. mehut, jogurtit, leipä jää kyllä heti pois. Eikä niitä kaloreita kannata alkaa heti kovin alas laskemaan, olen mennyt niin, että aluksi kalorit olivat korkeammalla, aerobista vähemmän ja loppua kohden kalorit tietty laskee ja aerobisen määrä kasvaa. Yksi kunnon lepopäivä on hyvä pitää viikossa ja jos dieettiä jatkaa pitempään voi pitää tankkauspäiviä. Ihan alkuun ne ei oo tarpeellisia.

Ja totta kai tää riippuu tavoitteista, mutta liian nopeasti ei painoa kannata pudottaa, joku puolikiloa viikossa on hyvä tahti.

 

[Backman]

Itse aloitin reilu kk sitten käymään n. 5km hölkkälenkin aamuisin (huom viikon joka aamu) johon kului aikaa n. 30min eli ihan kohtuu tahdilla mutta oli sit liikaa jaloille kun alkoi sit jotenki kummasti sattuu toiseen jalkaan, tuntui kun luu olis ollu menossa poikki tms... nyt kun on pitäny juoksusta taukoa niin onnistui tuossa perjantaina tunnin juoksu hihnalla ilman kipua... eli ei sit joka päivä juoksua jatkossa ihan vaan ettei ala taas sattumaan ja sit ei voi juosta ollenkaan...

Aiemmin käyny jo kauan koirien kans reilun tunnin reippaalla kävelylenkillä aamuisin joten siirtyminen juoksuun ei ollu mitenkään raju sinällään...

 

[Tiopi]

Tiedätkö missä sun sykkeet menee noilla lenkeillä? Noissa kävelylenkeissä on se hyvä puoli, ettei sykkeet nouse liian ylös ja pysyy rasvanpolttoalueella. Eikä tuu noita rasitusvammojakaan niin helposti. Tokihan tästäkin kiistellään, onko sellaista aluetta olemassakaan, mutta omana kokemuksena voin sanoa, että ne kävelylenkit toimii.

Ja koirien kanssa lenkki ei välttämättä silti ole niin tehokas pysähdyksineen kuin yhtämittainen tunnin kävely.

 

[Backman]

En oo saanu viel hankittuu sykemittaria kun valinta on ihan liian vaikee tehdä tarjonnan paljoudesta kärsien... ja mulla aika hyvin koirat tekee hätänsä alkulenkistä ja vähintään viimesen 30 min saa kävellä ihan reippaasti ja käsiäkin heiluttaa kun molemmilla on 5m flexit niin tulevat niissä mukavasti ilman et ite tarttee koko ajan pysähdelläkään mut toki onhan se tehokkaampaa marssia ilman niitä myönnetään. kyllä sykkeet varmaan aika korkeella on juostessa ollut eli ei sit oo tota "rasvanpoltto" luokkaa mut sit taas enempi kaloreitahan siinä sit kuluu ni siinä sit omat hyvät puolensa... vois ehkäpä koittaa jotain vuorottelua aamun juoksu ja kävelylenkeillä ärsytti vaan kun juoksu alkoi jo sujumaan muuten, ettei ollu vaikee aamulla nousta sängystä pistää vaatteet päälle ja menoks ni sit alko sattuu ja oli pakko jättää se hetkeks kokonaan...

 

[Tiopi]

No juu, siinähän se onkin jos ei oo kroppa tottunut tuohon juoksuun. Mutta kokeile tosiaan niitä reippaita kävelylenkkejä ja välillä juoksua. Teet vaikka kävelylenkit sitten tunnin mittaisina, juoksut sen 30 min. Ja se on hyvä puoli, ettei sulle oo tuottanut aamuherätykset vaikeuksia, se on jo puolivoitto se ja monelle vaikein osuus!!

Tsemppiä kovasti!!! Ja laita privaa jos haluat kysellä jotain myös

 

[^mau^]

Mä nyt en ole missään supertiukassa kunnossa, mutta parin vuoden takaiseen verrattuna paljon paremmassa silti. Yksinkertainen resepti: rutkasti itsestä mukavaa liikuntaa, reilusti enimmäkseen terveellistä ruokaa, rento asenne ja riittävästi unta. Jos lenkkeily ei maita, kannattaa kokeilla vaikka tanssitunteja. Jos se ei miellytä, sit vaikka kiipeilyä jne. kunnes oma laji löytyy. Puntilla oon innostunut käymään enemmän ja tavoitteellisemmin vasta joku reilu puol vuotta sitten. Siellä mun mielestä toimii mulla parhaiten suht lyhyet sarjat. Ylipäätään punttiksella saa mun mielestä paljon paremmin tuloksia kuin jumpista! Sen huomaa esim. siinä, että saan nykyään syödäkin enemmän kuin ennen, kun liikuin enimmäkseen muuten kuin rautaa kolistelemalla.

Alussa ei kannata ahnehtia liikaa liikuntaa, ettei into laske ja tuu kaikenlaisia rasitusvammoja. Mulla lenkki muuten kulkee parhaiten illalla. Siinäkin kannattaa siis kuulostella omaa kroppaa ja tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Juoksukunnon kasvaessa lenkkeilystäkin tulee toki kivempaa, alku on mulla ainakin ollut takkuista lajissa ku lajissa.

Parasta tämänhetkisessä kunnossa ja fiiliksissä on se, että osaan ottaa kaikinpuolin rennommin ja iloita tuloksista. Tiukoilla dieeteillä, kalorien laskemisella ja ylisuunnitelmallisuudella en ole saanut kuin pahaa aikaan. Tällä hetkellä tuntuu, että kroppa on taas muokkautumassa haluamaani suuntaan. Suurin syy siihen on varmaankin se, että oon vihdoin tajunnut, että olen hyvän olon arvoinen, joten haluan itselleni hyvää ja toimin enimmäkseen sen mukaisesti.

Privalla voin kertoa jotain mittoja ja taustoja tarkemminkin. Tai jos vaikka nähdään vielä joku pv. ;) Joka tapauksessa tsemppiä!

 

[DÄNI]

painonnosto on aika tehokas laji kehonmuokkaukseen. Sen pää- ja apuliikkeet treenissä plus syömisten siistiminen niin johan alkaa keho näyttämään sutjakammalta.

 

[merkkari]

e: tää oliki mimmien puolella, sori

 

[Backman]

Pieni tarkennus thrediin... en siis varsinaisesti huudellut näiden tarinoiden perään vain itseäni varten (vrt: kertokaa miten laihdutetaan?) vaan siis teidän onnistumisen tarinoita jossa voi ihan vapaasti kertoa kuinka "ennen olin jokinorsu mutta sitten sain kipinän ja siitä se sitten lähti..." "ensin en jaksanut kävellä kuin puoli tuntia ja sitten päivittäin lisäsin 2 minuuttia ja lisäsin sitten viel punttaamisen ja nousin lavalle ekaa kertaa viime vuonna ja voitin koko potin!! JEE! " -Tyylisiä tarinoita (vs. näin paljon työtä se vaati mutta onnistuin! Olen ylpeä!) Noita yleisiä "syö vähemmän kuluta enemmän" kommentteja on tää forum pullollaan mutta halusinkin tietää kuinka juuri sinä sen teit

hmmmm jos ei muuten niin tehkää mielikuvaharjoitus ja miettikää ostostv:n fitness? gidjet gadjetteja joissa ne tarinat on aina kovin tunteellisia... :hyvä:

P.S. kovin on vähän tullut kommentteja - eikö ole onnistumisia vai eikö ketään kiinnosta tarinoida? ;)

 

[Tiuskis]

Mä kerroin tän "tarinan" jo tuolla "Vinkkejä, kiitos"-ketjussa. Mutta pistetään nyt tännekin, kun täällä ollaan aktiivisia.

Vuosi sitten olin sellaisessa jamassa, että liikuin aktiivisesti, kävin jumpissa, spinningissä, lenkkeilin ja rullaluistelin silloin tällöin. Olin hyvässä kunnossa, koska olen aina liikkunut ja harrastanut erilaisia liikuntamuotoja. Elämäntapa siis. Kuitenkin salitouhut oli jäänyt nuoruuden innostuksen jälkeen ja tosiaan vaihtunut noihin jumppajuttuihin. Kävin pääasiassa bodypumpissa, spinningissä, body-tunneilla, coressa, kiertoharjoittelussa jne. Söin hyvällä ruokahalulla paljon ja liikuin paljon. Kroppa oli sporttinen ja näkyi, että lihaksiakin jonkinverran on, mutta rasvakerros oli tasaisesti jakautunut kroppaan. Rasvaprosentti oli n. 24 ja mitat oli 169 / 61-62 kg.

Sitten innostuin seuraamaan Jutan ja Bull:n rakentamaa GoFatGo-ohjelmaa. Lähdin mukaan kokeilumielessä viime vuoden elokuussa, vaikken tuntenut itseäni mitenkään lihavaksi, halusin vain hieman skarpata siinä mitä söin ja aloitella taas punttiharrastusta. Tavoitteenani oli saada lihaksikkaampi ja timmimpi kroppa. Laihduin kolmessa viikossa tuonne 57 kg hujakoille ja näytin kieltämättä aika karsealta. Lopetin dieetin ennen sen päättymistä, koska naamani oli tosi luihun näköinen ja olin ihan "kuivan kesän orava". Rasvaprossa pieneni, mutta lihaksia se kulutti. Kaloreita sain sellaiset 1300-1400 kcal päivässä ja liikuin kuten käskettiin ja vähän enemmänkin. Siinä samalla käynnistin kunnollisen punttitreenin ja palkkasin PT:n tekemään minulle fiksun saliohjelman. FitFarmin nettifoorumi toimi tosi hyvänä motivaatiolähteenä ja imin itseeni sieltä kaikki mahdolliset vinkit ja neuvot, mitä Jutta ja Bull jakoi. Innostuin punttailusta toden teolla.

Aloitin tuon dieettikokeilun jälkeen ns. massakauden, syyskuussa 2010. Rupesin syömään n. 2300-2500 kcal ja tekemään 4 kertaa viikossa 3-jakoisella ohjelmalla punttia. Halusin lihaksia. Samalla tuli myös rasvaa. Molempia, kuten pitääkin. Homma toimi tosi hyvin ja olin tyytyväinen tilanteeseeni lihasten osalta nyt keväällä 2011. Olin päättänyt jo etukäteen, että toukokuussa vetäsen rasvaprosentin pienentämisdieetin eli ruokavalio katsottiin kuntoon PT:n kanssa ja liikuntaohjelmaan tehtiin muutoksia. Puntti vaihtui ylläpitävään punttiin 3 krt / viikko ja aerobista lisättiin. Treenasin 6 päivänä viikossa ja kevyen viikon pidin 4 viikon välein. Rasvaprosentti oli 21,3 kun aloitin ja 6 viikon päästä 16.4. Lihaksia ei ollut kulunut yhtään! En ollut mikään kuiva, mutta selkeästi tavoitteeni mukainen. Homma sujui kuin oppikirjasta. Tein tasan niin kuin käskettiin, niin miksipä ei olisi toiminut. Oon aika ehdoton ihminen, eli jos päätän jotain, niin sen myös toteutan. Asiassa helpotti myös se, että olin tottunut jo aiemmin syömään säännöllisesti ja suht järkevästi, enkä ollut kituutttanut aineenvaihduntaani tukkoon. Mun peruskulutus, ilman mitään aktiivisuutta ja liikuntaa on 1400 kcal.

Söin 1850 kcal, 6 kertaa päivässä, niin, että sain rasvaa 0,8 g/painokilo, proteiinia 2,5 g ja loput hiilareista. Söin puuroa, ruisleipää, paistijauhelihaa, kanaa, kalaa, raejuustoa, rahkaa, marjoja, ruokaisia salaatteja, perunaa, pastaa, öljyä jne. ihan perusjuttuja, mutta en herkkuja, enkä mitään ylimääräisiä kastikkeita tms. Tein rahkasta aina kaikki kastikkeet. Laihduin suunnitelman mukaisesti sillä -500 kcal / päivässä, tai en niinkään laihtunut vaan tiivistyin. Eli rasvaprosentti pieneni, lihakset säilyi ja paino meni vain hitusesti alaspäin. Eli painoin dieetin alussa n. 61, lopussa n. 57,5 kg. Samat luvut kuin Jutan ja Bullin dieetissä, mutta huomattavasti järkevämmin tehtynä. Eli lihaksia ylläpitävällä dieetillä sain parhaan tuloksen, vaikka se kestikin n. 6 viikkoa. Pitkäjänteisyys palkitaan. Jos haluaa saada lihaserottuvuutta ja näyttää sporttiselta, dieetti kannattaa tehdä lihaksia säästävästi. Nopea pudotus vie sekä lihakset että rasvat, joten rasvaprossa ei pienene.

Nyt olen siis tyytyväinen kroppaani, lihaksia on ja ne näkyykin ihan kivasti. Saan suht helposti lihaksia, mikä tietysti motivoi. Nyt kun olen sen vajaan vuoden treenannut KOVAA punttia, niin täytyy kyllä ihmetellä, miten nopeasti tällaisen muutoksen on punttisalilla pystynyt toteuttamaan. Se vaati vain totaalista asennemuutosta treenaamiseen ja ennenkaikkea suunnitelmallisuutta. Oon sitä tyyppiä, että lihon helposti ja laihdun helposti. Ja koska kulutukseni on kovaa, syön myös tosi paljon. Rasvaprosentti ei ole näin "normikaudella" enää ihan noin matala, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Nyt olen muuttanut liikuntaohjelmaani siihen suuntaan, että saan uusia haasteita CrossFit-tyyppisen treenailun avulla. Myös kahvakuula on aktiivisessa käytössä. Sinänsä minun ei tarvitsisi enää kasvaa, vaan saada sellaista yleistä sporttisuutta ja tietysti pitää mieli kunnossa

 

[Backman]

Hyvä Tiuskis! Kiitos! Näitä lisää!

 

[Ayana]

Meikäläinen ei ole koskaan ollut fläbässä kunnossa, enkä noin muutenkaan kovin huonossa (keskivertoon verrattuna). Olen koko nuoruuteni ollut aktiivi- ja kilpaurheilija. Sitten tuli opiskelut ja siinä samassa työnteko. Aikaa liikunnalle jäi entistä vähemmän ja muuton vuoksi lähdin hakemaan uutta seuraa / lajia. Koko opiskeluaika menikin etsiessä, kokeillessa, alkeiskursseilta toiselle. Liikuin, mutta vähemmän ja epäsäännöllisemmin.

Seuraavaksi tulikin jo valmistuminen ja taas muutto töiden perässä. Tein 1,5 vuotta duunia pitkiä päiviä (ja hyvällä liksalla), mutta mitään harrastusta en saanut itselleni aikaiseksi. Sitten työt loppui ja lähdin lomalle Floridaan. Näytin ehkä ihan normaalilta nuorelta naiselta, mutta olo bikineissä oli tukala. Ja oli pakko lopulta myöntää itselle, että pebakin alkaa pikkuhiljaa roikkua, ainakin jos en tee jotain!

Niinpä ennen lentoa takaisin kotiin menin paikalliseen markettiin hakemaan jotain urheilulehteä ja nappasin mukaani M&F Hersin. Tämä oli isoin käänne. Heti kotona tilasin lehden ja aloitin lehdessä esitellyn saliohjelman. Lähes kolme vuotta olen treenannut ahkeraan salilla, kulkenut työmatkat pyöräillen / kävellen (4,5 km/suunta). Aloitin myös kiinnittämään ruokavalioon entistä enemmän huomiota.

Vuodenvaihteessa aloitin myös uuden harrastuksen, kiipeilyn, johon olen ihan koukussa. Kiipeily on todella hyvää liikuntaa ja tekee ihmeitä selälle ja hartioille (ainakin sisäkiipeily, ulkona monasti jalat saa kyytiä, kun ensin lähestyy 15 kilon rinkka selässä jopa tunnin kahden patikan, usein vielä ylämäkeen (paitsi Suomessa), ja sitten kiipeilee pääasiassa jalkatyöskentelyllä kolmisen tuntia, tosin köysien käsittely vaatii myös selältä ja hartioilta kestävyyttä). Kiipeily on niin monimuotoista, se vaatii kestävyyttä, räjähtävää voimaa, tekniikkaa (jota voi hioi äärimmäisyyksiin), fysiikan lakien ymmärrystä, välineiden tuntemusta, riskien arviointia, sekä rohkeutta ja peloista luopumista. Itsensä voittamisen tunne on mahtava!

Kun vertaa kolmen vuoden takaiseen, on ero huomattava. Nyt minulla on piirtyvät lihakset, vähän vatsalihaksetkin piirtyvät :D ja kunto on kohdillaan. Mulla varmaan löytyisi yksi kuva tuolta Floridan lomalta, kahtotaan saanko kerättyä itteni ja laitan kuvan siitä ja nykykunnosta.

Itselläni ei ole muuta reseptiä kuin, että tekee sitä mistä nauttii ja syö kohtuullisesti, mutta monipuolisesti. Ja tuloksia ei kannata odottaa välittömästi, vaan tulosten tekeminen vie aikaa. Se on koko elämän mittainen "projekti", eli kannattaa tehdä siitä nautinnollista

 

[Kisuli]

Itsehän olen ex -jokinorsu, nykyisin pieni norsu matkalla gepardiksi? No joo, tarkoitukseni on sanoa, että olen dietannut/koittanut hankkia lihasta/voimaa tässä muutaman vuoden ajan tehokkaasti, mutta matka jatkuu. Dieetit ovat onnistuneet ihan hyvin, vaikka kilppariongelmainen olenkin ja tämän vuoden dieetin otin kevyemmin, että saan kilpparin kuntoon. Oma motivaatio laihtumiselle löytyi peilistä, vaatteista jotka eivät istuneet ja yleisestä vitutuksesta itseään kohtaan. Miten voi ihmislapsi olla niin laiska, tyhmä ja saamaton? Nyt tässä on sitten tiputeltu 2009 (tosissaan 2010) vuodesta lähtien kiloja, joita kertyikin sitten kiitettävästi 2006 vuodesta lähtien.

Aluksihan kunto oli ihan paska ja tein 30, 60 ja 90 min aerobisia, kahvakuulatreenejä, aloittelin keppijumppaa/painonnostoa ja peruspuntti treeniä. Aikaa meni hirveästi kaiken opetteluun. Tajusin, etten oikeastaan osannutkaan mitään, vaikka olin treenaillut salilla 18 -vuotiaasta lähtien. Osaamisella tarkoitan myös sitä, että henkisesti piti opetella treenaamaan "kovempaa" mitä koskaan aiemmin. Ei puuttunut itkua, lopettamishaluja ja pettymyksiä, sillä kun kuvittelin, että olen tehnyt kaikkeni, niin hähää! Olin väärässä. 2010 painontiputus oli äärimmäisen tuskallista, juuri kilpirauhasenkin vuoksi. Senttejä lähti tajuttomat määrät, muuta vaa'assa tapahtui hyvin vähän. Lopulta en enää halunnut nousta vaa'alle, koska ei siellä koskaan mitään tapahtunutkaan. Koska vaaka ei kertonut edistymisestä mitään (mikä turhautti, koska peilikuvasta näkyi koko ajan se 15 kg ylimääräistä) niin se pakotti treenaamaan entistä kovempaa. 2010 Dieetti päättyi juhannuksena ja pidin melkein kuukauden taukoa liikunnasta, koska vitutti niin suunnattomasti se fakta, että painoa oli tippunut jokin 6kg. No joo, asenteet korjaantui pikkuhiljaa, kun tajusi mitä kaikkea hyvää oli dieetistä, treenaamisesta ja itsestään saanut irti. Tuo dieetti muutti mua jonkin verran ihmisenä. Opin sitkeyttä, periksiantamattomuutta ja sain ensimakua siitä, mitä on kovaa treenaaminen, jee!

Pienistä asioista huomaa, että oma kunto on parantunut, mistä taidan olla loppujen lopuksi kaikista eniten tyytyväinen. Portaiden nousu ei aiheuta hyperventilointia (noin niinkuin kärjistetysti), kiireessä paikasta A paikkaan B juokseminen onnistuu ilman ongelmia. Yllätin itseni eräänä päivänä, kun jouduin kiireessä juoksemaan vaivaisen 3km matkan, etten myöhästy ja onnistuin siinä mainiosti! Ei ollut mikään ongelma.

2010-2011 opettelin edelleen treenaamaan ja painonnoston tullessa kuvioihin, opin lisää siitä mitä "treenaaminen kovaa" oikeasti merkitsee. On ollut hienoa oppia hallitsemaan itselle isoja painoja, oppia kyykkäämään, huomata, että omat voimatasot on kasvaneet (ja varastosta löytyy varmasti vielä lisää) ja se, että on oppinut ja oppii koko ajan uutta. Itse en ole aiemmin ollut mikään himoliikkuja ja olen pitänyt itseäni aika taidottomana liikunnan suhteen. Painonnoston myötä olen oppinut, että nuo asiat eivät pidä paikkaansa, vaan että minunkin on mahdollista oppia jokin niinkin vaativa laji kuin painonnosto! Oman kehon hallinta on parantunut huomattavasti ja pystyn asioihin, joihin en olisi koskaan uskonut pystyväni. Vieläkin tulee välillä vastaan juttuja joita en osaa tai tiedän näyttäväni idiootilta, kun teen/harjoitan jotain juttuja, mutta ajattelen aina, että kaikki ovat olleet aloittelijoita joskus, nyt on minun vuoroni.

Tämän vuoden dieetti meni rauhallisesti - omasta tahdostani. Tavoitteeksi laitoin kilpirauhasen toiminnan vakiintumisen normaaliksi (mikä onnistuikin toukokuussa! Jee!) ja 6 kg painonnopudotuksen. Aloituspaino oli 73kg ja loppupaino 66,7 kg. Tein enemmän HIIT -tyylisiä arobisia (toimii minulle) ja nostin peruskuntoa kävelemällä/hölkkäämällä + otin mukaan kuvioihin kuntonyrkkeilyä. Raskaat painonnostotreenit ja aerobiset auttoivat painon ja senttien hävityksessä hyvin. Ruokavalio on itselleni edelleen se vaikein puoli, mutta opetellaan opetellaan. Ongelmaksi taisi ruokavaliossa tulla liian alhaiset kalorit (kappas!) ja se, etten oikein tiedä vielä miten oma keho toimii normaalisti (niille jotka ei tiedä: kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa ja vaikuttaa varsinkin rasva-aineen vaihduntaan sekä maksan toimintaan. Eli jotkut tankkauspäivät vain "tankkaavat", ei tapahdu muuta kuin, että paino nousee ja haluttua vaikutusta ei synny -ainakaan itselläni).

Rasva% tippu 2010 helmikuun 38% --> 30% mistä olin erittäin tyytyväinen! Lihasta oli tullut keskivartaloon kilon verran, mistä olin super tyytyväinen! 2010 vuoden dieettiin ero oli se, että kunto oli parempi ja jaksoi tehdä juttuja paljon paremmalla intensiteetillä. Nyt paino pyörii siinä 68-70kg nurkilla ja 2012 tavoitteena on saada rasva% 20%, mutta ei sen alle vaikka haaveilenkin vatsalihasten erottovuudesta. Tärkeintä on kuitenkin itselleni se, että saan pidettyä kilpirauhasen kunnossa ja siksi en halua tiputtaa rasvoja liian alas. Eli matkalla vielä ollaan ja ikuisuusprojekti oma keho taitaa olla? Aina keksii, että nyt voisin lisätä käsiin voimaa, jalkoihin muotoa tai selkään leveyttä. Mielestäni on mielenkiintoista nähdä mihin itse pystyy ja miltä keho näyttää vuoden kuluttua liikunnan ja järkevän ruokavalion avulla. Itselleni on tärkeää, että dieeti kestää vain hetken ja muuten voi keskittyä merkittävämpiin asioihin, kuten siihen miten paljon pystyy nostamaan rautaa teknisesti hyvin :D

No joo, aikamoinen vuodatushan tästä tuli - en tiedä haettiinko threadissa tällaista - mutta tekipä hyvää kirjoittaa ylös hiukan juttuja mitä on käynyt läpi parin vuoden aikana liittyen diettaamiseen. Upeinta on se, että ei tarvitse pettyä, vaikka ei saavuttaisikaan tavotteitaan kuten haluaa - kova työ palkitaan kuitenkin aina. Itse olen oppinut paljon ja opin koko ajan, henkinen kapasiteetti on kasvanut merkittävästi ja omaan kehonkuvaan olen paljon tyytyväisempi mitä ennen ja tiedän, että pystyn muokkaamaan sitä haluaamaani suuntaan. Kunnon paraneminen ja liikunnasta nauttiminen ovat merkittäviä asioita elämässäni. Olen saanut uusia harrastuksia ja haastan itseäni treenistä toiseen pienempien tavotteiden saavuttamisella. Jees, Kisuli kiittää, kuittaa ja kumartaa

 

[Backman]

Hyvää tarinaa Kisuli! Onneksi olkoon itsesi voittamisesta! ja tässä haettiin juuri tätä!

 

[Caitlyn]

Minullakin on projekti vielä meneillään. Minut on kotikasvatettu sohvaperunaksi - ja koulussa tilanne vaan paheni, opin vihaamaan liikuntaa. Pieni murroskohta tuli kuitenkin 16-vuotiaana, kun polvi leikattiin patellan toistuvien sijoiltaanmenojen takia. Toipumisvaiheessa tajusin kumminkin, kuinka paljon sitä arkipäivän liikuntakykyä arvostankaan - asuin maalla, pyöräilin kavereille - yhtäkkiä mikään ei enää onnistunutkaan. Kuntosaliin tutustuin jo silloin - polven kuntoutuksesta alkoi enemmän ja vähemmän säännöllinen saliharjoittelu yhdistettynä tuohon hyötyliikuntaan.

En ole koskaan ollut laiha - varmaan painon puolesta hoikimmillani olin ensimmäisinä opiskeluvuosina, kun rahaa oli vähän ja tuli käveltyä paljon. Mutta siitähän se paino alkoi pikkuhiljaa kivuta ylöspäin ollen pahimmillaan 85 (joskus 2003-2004) - ja pituutta huikeat 168 cm. Tuo oli jo niin ikävä tilanne, että päädyin testaamaan kauhisteltua vähähiilihydraattista dieettiä. Kas kummaa, sepä olikin minulle aivan oikea tapa syödä ja hyvin vaivattomasti paino putosi 65 kiloon, noin puolessa vuodessa. Sokeririippuvuudesta ja huonosta suhteesta ruokaan ei kuitenkaan pääse eroon ihan helpolla. Viime kesänä havahduin taas siihen, että painan 75 kiloa ja olo on kuin valaalla - periaatteessa iso osa sapuskastani oli karppailua, mutta herkuttelua oli mukana aivan liikaa.

Ilmoittauduin elokuussa Lean Eating valmennusohjelmaan (online, löytyy googlettamalla) ja rehkin salilla ohjeiden mukaan puoli vuotta + noudatin ravinto-ohjelmaa, joka antaa erittäin helposti noudatettavat puitteet järkevälle syömiselle. Kalorit olivat muutaman pistokokeen perusteella koko ajan 2000-2500 - ja vähitellen ruokavalio muokkautui vähähiilihydraattisemmaksi - oma hh-sietokykyni on surkea, ja tämä on ihan perinnöllistä, isän suvun puolella kakkostyypin diabetes tuntui olevan sääntö eikä poikkeus. Liikunta oli ensisijaisesti kuntosaliharjoittelua - paljon metabolisesti kuormittavaa kiertoharjoittelua ja lisänä jonkin verran intervallitreeniä. Puolen vuoden aikana rasva% putosi yli kolmestakymmenestä alle 26%.

Keväällä ja alkukesästä olen kärsinyt vähän terveysongelmista ja treeni ei ole ollut ihan niin intensiivistä kuin olisin toivonut. Mutta reivasin taas vähän ruokavaliota - tällä hetkellä pätkäpaastoilen: päivittäinen syömisikkunani on klo 12-21 (usein käytännössä 12-20). Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta rasvatilanne on parantunut, nyt mennään jo alle 23. Voin sanoaa, että herkuttelua mahtuu ruokavalioon edelleen, mutta nykyisin minä hallitsen herkuttelua eikä herkuttelu minua.

Luulen, että oma tavoitteeni on alle 20 rasvat - toki katsoen tarkkaan miten kroppa pelittää. Minusta tuntuu kuitenkin, että on aivan eri asia päätyä alhaisille rasvoille kitukuurilla versus riittävästi monipuolista ja terveellistä ruokaa syöden. Minhän en edes ajattele tätä nykytilannetta minään dieettinä - vaan pysyvänä elämäntapana, jolla rasva% toivottavasti asettuu pysyvästi alhaisempiin lukemiin.

Oma projektini on ollut nimenomaan oppitunti kärsivällisyydestä. Oma vartaloni itse asiassa muokkaantuu todella helposti haluttuun suuntaan - kun vaan ei aseta sille kovia aikataulupaineita. Vaaka on ollut todella huono mittari kehitykselle, nyt painoa on jotain 66-67 kiloa, mutta olen varmaankin elämäni vähärasvaisimmassa kunnossa. Ikävä kyllä minulla on paljon rasvaa vartalon ympärillä, sekä selässä, että vatsassa. Käsivarsissa ja jaloissa on jo sellaista mukavaa, naisellisen sporttista lihaserottuvuutta, mutta vartalon takia haluan kehittyä edelleen. Lupaan lisätä koko kehityskaaren kuvat tuonne vippiosastolle kunhan pääsen tavoitteeseeni. Se tapahtuu todennäköisesti tämän syksyn aikana kumminkin.

 

[Backman]

Go Caitlyn GO! Omakin projekti on enemmänki tuon kärsivällisyyden harjoitusta koska mulla on todella paha "kaikki-mulle heti-NYT"-vamma ja todella helposti alkaa v***ttaa kun ei se vaaka (viskon sen kaapin perukoille ja alan käyttää mittanauhaa kun pääsen kotiin täältä maalta!!) näytä mitään edistystä vaikka sitten peilin kautta jos tarpeeks kauan tuijotan voin jo kuvitella jotain edistystä... ja sitten kun alkaa veetuttaa ni ainakin kaikki ex ja nykyset "jokinorsut" (such myself) tietää mitä siitä seuraa... vinkkinä "aina on seuraava maanantai..." ;)

 

[Parvati]

Tiuskis: Otitko PT:n fitfarmin kautta vai jostain muualta?
Itselläni on takana yksi aika turhanpäiväinen PT -kokemus, ja olen nyt taas harkinnut PT:ä, mutta nyt haluan löytää oikeasti asiansa osaavan ihmisen.

 

[Tiuskis]

Mä ostin muualta. Olin sopinut sen jo ennen kuin tuohon GFG-kuvioon tutustuin. Suhtauduin aika skeptisesti, mutta olin tosi tyytyväinen lopputulokseen. PT:itä on tosi monenlaisia ja monentasoisia, joidenkin vinkit on yhtä tyhjän kanssa. Siksi kannattaa olla tosi tarkkana PT:n valinnassa.

 

[Emilija]

Vähensin hiilihydraatteja radigaalisti.. Lähtikin muuten sangen tehokkaasti rasvaa ja lihakset tuli näkyviin. Myös monipuolinen urheilu kiinteytti, vaatekoko tippuikin melkoisesti, aikaisemmin oli koko 40-42 ja nyt rätistä riippuen 36-38
Aina olen paljon liikkunut mutta jotenkin pari vuotta sitten paino pompsahti aikalailla. Onneksi sain korjattua tilanteen silloin