• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM Hotmail blockannut koko palveluntarjoajan verkon. Jos et saa vahvistusmailia, mailaa mike at pakkotosto.com nimimerkkisi

Mitä vielä voin tehdä?

Delgado

Base animal
Liittynyt
9.1.2010
Viestejä
12 945
Ikä
35
Lyhyesti: ongelma luultavasti on kombo miehesi uupumusta ja suhteen arkistumista. Miehelläsi saattaa olla masennusta tai jopa jotain elimellistä vikaa (lisämunuaiset, kilpirauhanen, testovajaus jne). Tuollainen kuvaamasi käytös on niin tyypillistä kaikissa noissa tiloissa. Kaikenlainen syiden keksiminen pukeutumisestasi ja vastaavasta on vain selittelyä, kun mies ei itsekään keksi parempaa syytä ololleen. Lakkaa miettimästä omaa maskuliinisuuttasi ja vastaavaa, aivan höpöhöpöä. Eivät miehet turnoffitu noista asioista, ellei nainen käytökseltään ole syljeskelevä rekkalesbo käytökseen sopivan ulkonäön kera.

Miehesi pitäisi mennä lääkäriin, tosin se tulee olemaan pitkä tie, sillä arvaan että miehesi ei tutkimuksiin halua ja toisekseen jos syynä olisi jokin hormonihäiriö tai ylipäänsä mikään mille on diagnoosi (poislukien räikeimmät ja ilmeisimmät), sellaisen toteaminen ei olekaan mikään läpihuutojuttu, että kerran käyt tk:ssa ja siinä se. Siihen vaaditaan mieheltäkin paljon motivaatiota, joka usein kehittyy vasta kun tilanne on mennyt liian pitkälle.

Ja vaikka miehesi saisi apua tuohon uupumukseen, masennukseen, mikä nyt sitten onkaan, niin se ei poista sitä, että olette silti kovin erilaiset. Kyseenalaistaisin suhteenne jatkomahdollisuudet joka tapauksessa nyt voimakkaasti.
 
Liittynyt
6.3.2007
Viestejä
828
Mitä mä luin sun tekstin, ni tuli kyl selvästi esille ettette te oikein sovi toisillenne :(
Minusta ei oikein kuulosta hyvältä jos mies häpeää naisesa pukeutumista ja seksikään ei oikein toimi ku mies haluton...
 
Liittynyt
1.8.2003
Viestejä
257
Sanotkin tuossa jo kaiken oleellisen alussa: "Takana on useampi vuosi parisuhdetta joka alkoi liian nuorena"

Ei tässä ole mitään muuta. Haluat uusia kokemuksia uusien ihmisten kanssa - et oikeasti korjata nykytilannetta - eikä siinä ole mitään pahaa, kuuluu normaaliin ihmisen kasvukäyrään. Mitä nopeammin toteutat siihen johtavat toimenpiteet, sitä nopeammin elämäsi menee eteenpäin.

Jos tarvitset vakuuttelua niin pohdi vaikka seuraavaa; Oletko valmis olemaan suhteessa loppuelämääsi jos teette tarvitsevat korjaukset? Ja jos et, niin miksi pitkittää kituutusvaihetta?
 
Liittynyt
7.9.2004
Viestejä
6 748
Ikä
34
Ollaan tosiaan puhuttu tästä aika monesti. Mies syyttää haluttomuudestaan työuupumustaan mutta ei silti saa tehtyä sille mitään vaikka se alkaa olla jo kauan jatkunu ja vanha juttu. Mies ei ole yhtä avoin uusien asioiden suhteen eikä myöskään seksin suhteen, itse olen keskimäärin elämän kaikilla osa-alueilla paljon innostuneempi ja intohimoisemmin asioihin suhtautuva ihminen. Ei seksi ole tosiaankaan ainut ongelma, se on vain yks alue jolla ongelmat sitte ilmenee. Ite kaipaisin kaikessa enemmän sellaista iloista elämänasennetta ja elämästä nauttimista, mies vain ei saa sitä vaihdetta itessään päälle kovin helpolla, työt menee yleensä edelle.

Miehen ei oo ollenkaan niin helppo vaihtaa vapaalle kuin minun, läheisyydenkin aika on monesti ollu mun ehdotuksista huolimatta vasta saunan, iltapalan ja hampaiden pesun ym. jälkeen jolloin lähes aina hän on sitten kuitenki niin väsynyt ettei enää jaksa. Tuota en ikinä pysty ymmärtämään, jos kerran haluja olisi ollut niin miksei hyvänen aika keskittyä siihen ja unohtaa em. arkiaskareet?

No, muitakin syitä kuin uupumus ja kiireet haluttomuuteen ilmeisesti on. Tällä viikolla vasta mies sai sanottua että mun pukeutumistyyli ei oo aina oikein sen maun mukainen mikä kuulemma kans osaltaan vähentää sen haluja. Tämä kyllä tuntui tosi surulliselta monestakin syystä... Suhtaudun avoimesti mun miehen toiveisiin, usein kysyn onko sillä jotain toiveita mitä laitan päälle tms. enkä voi käsittää miten hän sitte ei oo aiemmin sanonu jos toivois jotain muuta. Mut siis ilmeisesti pukeutumistyylini ei oikein ole aina toiveiden mukainen. Tiettyyn pisteeseen asti olen koettanut mukautua tässäkin asiassa hänen mieltymyksiinsä tätä tyytymättömyyttä edes tietämättä mut en vaan halua käyttää vaatteita joissa en ite viihdy. Ite aattelen et jos toi tyyliasia vaikuttaa sen haluihinkin, niin ei oikein voi muuta aatella kuin että sitte miehellä on väärä kumppani koska en mitenkään usko etteikö löytyis niitä joiden mielestä pukeutumistyylini on hyvännäköinen.

Edellä mainitun lisäksi olen kyllä miettinyt asiaa myös omalta kantiltani vaikka varmaan vois miettiä enemmänkin. Varmaan oma käytös on se, minne saisin keskittää enemmän itsetarkastelua, nykyään jo siksikin että alan olla tilanteeseen aika väsynyt ja sitten turhautuneena huonompi ongelmanratkaisija kuin muuten olisin. Alkuun oli tosi vaikea hahmottaa että miten uupunu mies on ja miten paljon se vaikuttaa jaksamiseen ja että toinen nyt vaan ei jaksa innostua lähteen leffaan tai kaupungille tai mihinkään muuallekaan eikä oikein läheisyyttäkään kaipaa, seksillä tai ilman. Sitte on ollu vaikea käsittää miksi hän ei tee tilanteelle mitään, monta vuotta peräjälkeen on niin työorientoitunut ja sen vuoksi sitte myös uupunut. Nykyään suhtaudun näihin paremmin, odottelen parempia aikoja ja yritän ymmärtää häntä paremmin nyt kun tajuan tuon paremmin.

En tiedä mitä muuta voisin yrittää itessäni kehittää, luonteen heikkouksia, tai niitä mitä mies kokee heikkouksina, olen jo yrittänyt kehittää ja onkin ollu helpompaa niiden osalta. Käyttäytymistäni olen pyrkinyt parantamaan ja olemaan ymmärtäväisempi miestäni kohtaan. Ulkonäköönkin olen yrittänyt panostaa päämääränä miellyttää sekä itseä että miestä. Pukeutumistyylini lisäksi ulkonäössäni ei ole miehenkään mielestä mitään vikaa, hieman pyöreämpi saisin kuulemma olla (en ole laiha muualta kuin vyötäröltä ja kroppaan kertyy naiseksi helposti lihasta mikä tuntuu häiritsevän häntä mutta enpä oikein voi rakenteelleni mitään) mutta on sanonut itsekin että mulla on muodon puolesta ihannevartalo joten se ei ainakaan ole halujen karkottimena.

Suhdetta haluaisin jatkaa siks että miehessä toki on paljon hyviäkin puolia, ei tässä muuten oltaiskaan. Lisäksi rakastan miestä, en niin intohimoisesti ku ite toivoisin mut kuitenkin. Uskon että tuokin voisi muuttua jos olosuhteet muuttuis ees hiukan. Vaikea pitää yllä tuotakaan jos toinen ei koe niin tai ainakaan ikinä ilmaise sitä käytöksellään. Ja kuten sanoin, eroaminen on aika iso juttu enkä haluais vaihtaa hyvää turhaan pois joten yritän nyt vielä kehitellä keinoja saada tämä toimimaan.


Tuli muuten mieleen ihan näin niin kuin btw, oonkohan mä jotenkin liian maskuliininen mun miehelle? Mulla vaan on paljo vähän stereotyyppisen "miehekkäitä" kiinnostuksenkohteita, oli jo silloin ku olin nuori. Oon kiinnostunu tieteistä ja teorioista ja vapaa-ajallaki voin käyttää aikaani noihin, seuraan joskus jopa jääkiekkoa ja olen ite pelannuki sitä, tykkään käydä salilla ja koettaa kehittää lisää lihasmassaa ja tykkään urheilusta muutenki, joskus tekniikka ja teknologiaki kiehtoo ja esim. Myytin murtajat ja Top Gear vois kiinnostaa. Älylliset strategiapelit on yks mun intohimo, mies ei tosin voita koskaan eikä siis halua enää pelata mun kaa joten harvoin nuo enää tulee mitenkään esille. Lisäks mun pukeutumistyyli ja lempimusa on vähän enemmän rock kuin ihan normitytön tyyli. Pukeutumistyyli ei mitenkään korostuneesti mut vähän. Yleensä pikkusen erotun joukosta, mies ei tästä tykkää. Onko tää kaikki jotain sellaista mistä miehet ei tykkää vaikka nainen oliskin naisen näköinen ja kokoinen ym.? On mulla naisellisempiaki intressejä ku nuo mut harvat naiset tuntuu jakavan noita juttuja.
Sanot, että odottelet parempia aikoja miehen työnsuhteen. Luultavasti niitä ei tule. Työnarkkis on työnarkkis niin kauan kuin tajuaa itte tilanteensa tai delaa. Lähtisin ite purkamaan sitä siitä, että joko vetää pienemmän vaihteen silmään työnsuhteen tai miettii onko se oikea työpaikka ylipäätään. Sinuna hieman noihin suuntiin... Kun tehtään 12 tuntia päivästä paskaa, stressaavaa hommaa, niin siinä ei kiinnosta elämässä mikään vaikka kämpillä odottais kämpällinen Playboypupuja.

Elä nyt helvetti ala keksiä ittestäs mitään vikoja?! Jos susta ei joku tykkää sellaisena kuin sinä olet, niin se on väärä ihminen sulle! Tollasia asioita sun ei todellakaan tarvi miettiä. Mennään pitkästi mettään jos aletaan muovaa itteään toisen maun mukaan. Pukeudu niinku haluat, diggaa asioista ja ole oma ittes. Sitten kun kadotat ittes jonnekkin, niin muutaman vuoden päästä olet tyhjä kuori kuolleessa suhteessa eikä sulla edes kiinnosta.
 
Liittynyt
23.4.2012
Viestejä
5 560
Kaupunki
Tampere
Samaa mieltä kuin Poro.

Älä jumalauta lähde muuttamaan itsessäsi yhtään mikään vain sen takia, että miellyttäisit miestäsi. Itse tein tuon virheen. Pukeuduin, meikkasin ja laittauduin niin, miten mies halusi. Näin jälkeenpäin ei voi miettiä mitään muuta kuin että mitä vittua mun päässä pyöri? Ei mitään. Kunhan yritin pitää miehen itselläni, vaikka alitajuntaisesti varmaan tiesin, että ei juttu kauaa tuolla menolla kestä.

Ja et sinäkään pysty muuttamaan miestäsi. Ei sinulla ole siihen mitään oikeuksiakaan. Jotkut ovat työnarkomaaneja, siihen on toisen hankala alkaa vaikuttamaan, mikäli henkilö itse ei halua tehdä muutosta.

Et sanonut, minkä ikäisenä aloitte seurustelemaan ja minkä ikäisiä olette nyt. Mutta aika harvassa ovat ne tapaukset, jossa ensimmäinen seurustelusuhde jatkuu teini-ikäisestä eläkepäiville asti. On ihan normaalia haluta kokeilla uusia juttuja, uusia miehiä ja uusia kuvioita. Varsinkin jos vanha suhde ei toimi. Haluatko mielummin miehen, joka haluaa sinut juuri tuollaisena, vai miehen, jonka kanssa et voi olla oma itsesi?

Vaikuttaa vähän siltä, että molemmat haluaisivat erota, mutta kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta sen eteen.
 
Liittynyt
9.1.2012
Viestejä
422
Itse olen positiivinen, utelias ja helposti innostuva luonne, mies on hyvinkin tunnollinen ja työkeskeinen realistipessimisti jolle asioiden pysyminen samana ja turvallisena on kaiken a ja o. Lisäksi mies on kovin tarkka eettisistä ja muista säännöistä ja sovinnaisuudesta, itse en niinkään. Käsittämätöntä miten vastakohdat löytävätkin toisensa, btw...

No, kaipaisin itse elämääni ja parisuhteeseeni lisää elämäniloa, jännitystä, vaihtelua ja hauskuutta mutta miestä on tosi vaikea saada innostumaan oikein mistään! Omankin innostuneisuuteni hän kyynisillä kommenteillaan helposti onnistuu tappamaan.
Mietipä sitä...

:haart:

(Kaikkea hyvää...)
 
Liittynyt
13.6.2008
Viestejä
3 718
Tänne asti selviytyneet, erityisesti miehet, osaattekos sanoa jotakin järkevää, mitä vielä voisin tehdä tämän suhteen pelastamiseksi? Vai voiko tätä mikään pelastaa? Missä on vika? Olenko liian aktiivinen, vaadinko kohtuuttomia, kuvittelenko liikoja itsestäni vai onko mies vain vähemmän soveltuva valinta minulle?
Olisi mielenkiintoista kuulla miehesi näkemys siitä onko suhteessa mitään vikaa. Kuulostaa siltä, että yrität kannustaa miestä suuntaan, joka sinusta vaikuttaa oikealta. Saattaa hyvinkin olla, ettei miehesi yksinkertaisesti näe suhteessa mitään korjattavaa. Miehen näkökulmasta ainoa ongelma voi olla siinä, että nainen vaikuttaa onnettomalta ja valittaa, kun suhde ei anna asioita joita nainen kaipaisi. Työstressillä on helppo kuitata yleinen kiinnostuksen puute akkojen kanssa nysväämiseen.

Ex-vaimoni kyseli minulta eron jälkeen paljolti samoja kysymyksiä joita tässä esität. Hän ei vaatinut kohtuuttomia tai kuvitellut liikoja itsestään. Minua ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut elää parisuhdetta hänen odotustensa mukaan. Jollekin toiselle miehelle exäni jutut olivat luultavasti juuri sellaisia, mitä mies itsekin oli aina haaveillut. Itse en älynnyt olla tyytymätön suhteeseen. Minulle riitti varsin hyvin se, että puuhaillaan päivät omiamme ja nukutaan yöt samassa sängyssä. Harmitti tosin, että toinen vaikutti aina niin tyytymättömältä. Onnekseni nainen tajusi nostaa lopulta kytkintä. Tämä rohkea päätös vapautti meidät molemmat tahoillemme tekemään asioita joista tykkäämme. Myöhemmin tajusin myös, että parisuhteella on paljon muutakin annettavaa, kuin yhdessä nukkuminen. Menneisyyden valintojen ei tule antaa sanella tulevaisuuttamme.
 
Liittynyt
26.4.2013
Viestejä
9
Hyviä kannanottoja täällä, kiitokset jälleen teille! Olen ollu sen verran sitoutunu tähän suhteeseen etten eroa ole kovin helpolla miettiny, en ole halunnu ajatella sitä kovin tosissaan ainakaan aiemmin ja yhä koen sen miettimisestäkin syyllisyyttä mut mietitty nyt viime aikoina silti on, vihdoinkin... Jos joku olisi mun ystävä olisi vastaavassa tilanteessa, varmaan sanoisin että eiköhän se löytäisi helpommin molempien intressit yhdistävän suhteen muualta. Mut ei se vaan oo niin helppoa erotakaan :itku:



Mitä mä luin sun tekstin, ni tuli kyl selvästi esille ettette te oikein sovi toisillenne :(
Minusta ei oikein kuulosta hyvältä jos mies häpeää naisesa pukeutumista ja seksikään ei oikein toimi ku mies haluton...
Ei minustakaan, en kyllä halua olla sellaisen miehen kanssa joka ei tykkää mun tyylistä. Ärsyttävintä koko aiheessa oli se että ku sanoin ton miehelleni, hän alkoi lieventää lausuntojaan kun tajus mitä oikeesti sanoin. Sama juttu muissa vastaavissa asioissa: jos sanon, että en halua olla sellaisen kans joka ei hyväksy mua sellasena ku oon tai pidä mua erityisen viehättävänä niin hän alkaa selittää että kyllä hän hyväksyy mut ja tykkää ym. vaikka aiemmin kritisoi yhtä ja toista. Vois kyllä minusta rehdisti myöntää arvostelunsa mutta ei taida enää uskaltaa ottaa niin kärkevää linjaa, kuulosti vähän siltä.


Sanot, että odottelet parempia aikoja miehen työnsuhteen. Luultavasti niitä ei tule. Työnarkkis on työnarkkis niin kauan kuin tajuaa itte tilanteensa tai delaa. Lähtisin ite purkamaan sitä siitä, että joko vetää pienemmän vaihteen silmään työnsuhteen tai miettii onko se oikea työpaikka ylipäätään. Sinuna hieman noihin suuntiin... Kun tehtään 12 tuntia päivästä paskaa, stressaavaa hommaa, niin siinä ei kiinnosta elämässä mikään vaikka kämpillä odottais kämpällinen Playboypupuja.

Elä nyt helvetti ala keksiä ittestäs mitään vikoja?! Jos susta ei joku tykkää sellaisena kuin sinä olet, niin se on väärä ihminen sulle! Tollasia asioita sun ei todellakaan tarvi miettiä. Mennään pitkästi mettään jos aletaan muovaa itteään toisen maun mukaan. Pukeudu niinku haluat, diggaa asioista ja ole oma ittes. Sitten kun kadotat ittes jonnekkin, niin muutaman vuoden päästä olet tyhjä kuori kuolleessa suhteessa eikä sulla edes kiinnosta.
Joo, en tiiä miten käy, tuleeko parempia aikoja vai ei. Se on nyt ite viimeisen puolen vuoden aikana tajunnu miten uupunu se on ja yrittää muuttaa asioita. Mut en halua koko ikääni oottaa, nytkin oon kattonu sen velvollisuudentuntoista virkaintoilua jo monia vuosia. Ja mikäs siinä, ei tossa sinänsä oo mitään vikaa, jotkut jaksaa, periaatteessa nostan hattua tollasille. Ite vaan en haluu aina jäädä töille kakkoseksi ja vetää miestä kuin kiviriippaa perässäni aina ku ite haluisin nauttia elämästä ja tutustua maailmaan.

Kantapään kautta opittu että jos alkaa olemaan toisille mieliksi, se kostautuu jälkikäteen moninkertaisin tuskin. Suhteen alussa nuoruuden epävarmuudessa sen vielä tein mut enää en ala, yritän ainaki miettiä mitä ite haluun ja tehä sit sen jos se ei kenenkään perusoikeuksia loukkaa. Esim. viimeks ku olin anoppilassa viikonloppukylässä miehen kanssa en olis kuulemma saanu jotain farkkuhametta ja violetteja sukkahousuja laittaa, eivät olisi olleet hänen vanhempiensa mieleen joten yritti kieltää mua laittamasta sitä. Sanoin siihen sitte silloin että hyvänen aika! Mekko ei ollut edes erityisen lyhyt ja oli muutenkin ihan fiksu, töihinki olisin kehdannu mennä niin (ja ihan kunnollisessa työssä olen). Päätin silloin että täs ei oo mitään vikaa ja siis pukeudun näin. Mies pahoitteli jälkikäteen kommenttejaan mut tollaset jutut on aina tosi raskaita.


Samaa mieltä kuin Poro.

Älä jumalauta lähde muuttamaan itsessäsi yhtään mikään vain sen takia, että miellyttäisit miestäsi. Itse tein tuon virheen. Pukeuduin, meikkasin ja laittauduin niin, miten mies halusi. Näin jälkeenpäin ei voi miettiä mitään muuta kuin että mitä vittua mun päässä pyöri? Ei mitään. Kunhan yritin pitää miehen itselläni, vaikka alitajuntaisesti varmaan tiesin, että ei juttu kauaa tuolla menolla kestä.

Ja et sinäkään pysty muuttamaan miestäsi. Ei sinulla ole siihen mitään oikeuksiakaan. Jotkut ovat työnarkomaaneja, siihen on toisen hankala alkaa vaikuttamaan, mikäli henkilö itse ei halua tehdä muutosta.

Et sanonut, minkä ikäisenä aloitte seurustelemaan ja minkä ikäisiä olette nyt. Mutta aika harvassa ovat ne tapaukset, jossa ensimmäinen seurustelusuhde jatkuu teini-ikäisestä eläkepäiville asti. On ihan normaalia haluta kokeilla uusia juttuja, uusia miehiä ja uusia kuvioita. Varsinkin jos vanha suhde ei toimi. Haluatko mielummin miehen, joka haluaa sinut juuri tuollaisena, vai miehen, jonka kanssa et voi olla oma itsesi?

Vaikuttaa vähän siltä, että molemmat haluaisivat erota, mutta kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta sen eteen.
No, nuoressa teini-iässä aloitettiin, yhdessä oltu melkein pakollisen oppivelvollisuuden verran. Ite olin käyny treffeillä muidenki kans ennen, mies ei. Varsinaisesti eka seurustelusuhde molemmille. Ollaan kyllä yhessä mietitty et liian nuorena sitouduttu, ei oo tienny mitä haluis kumppanilta, nyt valitsis eri juttuja arvostaen. Oon kyllä ihan kypsä siihen että mua yritetään piilevällä tai suorasti ilmaistulla arvostelulla muokata, ei tunnu kivalta vaikkei hän pahaa tarkoitakaan. Ja tietty haluaisin että mun kumppani innostuis vähän samoista jutuista ku itekin. Olen kysyny mieheltä et minkälaisen naisen se haluis elämänkumppanikseen, ei oikein osannu vastata. Itestä tuntuu että kyllä sille sopivampiki löytyis mut se haluis silti yrittää mun kanssa. Kävi sääliksi sitä ku tosiaan sanoin etten halua olla sellaisen kans joka ei tykkää musta sellasena ku oon (kun puhutaan ydinpersoonasta ja yksilöllisyydestä, ei siitä etteikö heikkouksia pitäis yrittää kehittää) niin se jotenki hätääntyi ja alkoi selitellä, tajus varmaan et nyt tolle on tullu mitta täyteen.

Niin... Mies varmaan masentuis täysin jos tosissaan haluisin erota, joskus sanonuki et varmaan tappais ittensä jos sillä ei olis mua enää. Miten tollasta vois oikeesti suunnitella jättävänsä? Kamalaa :eek: En yhtään tykkää tällasesta.


Olisi mielenkiintoista kuulla miehesi näkemys siitä onko suhteessa mitään vikaa. Kuulostaa siltä, että yrität kannustaa miestä suuntaan, joka sinusta vaikuttaa oikealta. Saattaa hyvinkin olla, ettei miehesi yksinkertaisesti näe suhteessa mitään korjattavaa. Miehen näkökulmasta ainoa ongelma voi olla siinä, että nainen vaikuttaa onnettomalta ja valittaa, kun suhde ei anna asioita joita nainen kaipaisi. Työstressillä on helppo kuitata yleinen kiinnostuksen puute akkojen kanssa nysväämiseen.

Ex-vaimoni kyseli minulta eron jälkeen paljolti samoja kysymyksiä joita tässä esität. Hän ei vaatinut kohtuuttomia tai kuvitellut liikoja itsestään. Minua ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut elää parisuhdetta hänen odotustensa mukaan. Jollekin toiselle miehelle exäni jutut olivat luultavasti juuri sellaisia, mitä mies itsekin oli aina haaveillut. Itse en älynnyt olla tyytymätön suhteeseen. Minulle riitti varsin hyvin se, että puuhaillaan päivät omiamme ja nukutaan yöt samassa sängyssä. Harmitti tosin, että toinen vaikutti aina niin tyytymättömältä. Onnekseni nainen tajusi nostaa lopulta kytkintä. Tämä rohkea päätös vapautti meidät molemmat tahoillemme tekemään asioita joista tykkäämme. Myöhemmin tajusin myös, että parisuhteella on paljon muutakin annettavaa, kuin yhdessä nukkuminen. Menneisyyden valintojen ei tule antaa sanella tulevaisuuttamme.
Mieskin kyllä myöntää että suhteessa on parantamisen varaa. Paljon syyttelee itseään siitä että on tehny niin paljo töitä ja arvostellu ja kontrolloinu mua ja meitä niin paljon. Itse olen yrittäny omia vikojani hallita. Jotenki toivoisin et mies sanois ettei halua enää jatkaa, jotenki tuntuu että olis vaan helpotus mulle niin kamalaa ku se toisaalta oliskin. Olis pelottavaa jäädä jotenki "tyhjän päälle" ihmissuhderintamalla mut onhan maailma täynnä ihmisiä. Sitä vaan jotenki pelkää että jäis kuitenki kiinni tuohon nykyiseen ja harmittelis jälkikäteen eroa. Ihmissuhteet on kyllä niin vaikeita :(
 
Liittynyt
25.6.2003
Viestejä
2 592
No, nuoressa teini-iässä aloitettiin, yhdessä oltu melkein pakollisen oppivelvollisuuden verran.
Ihan mielenkiinnosta, mitä tuo nyt tarkoittaa. Siis milloin aloitte seurustelemaan ja minkä ikäisiä olette nyt?
Sori, jos oli jo mainittu. En jaksanut lukea kaikkea tuota vuodatusta.

PS. Jaksoin lukea ensimmäisen kappaleen. Täällä tarjotaan vahvalla lääketieteellisellä osaamisella Thyroxinia, mun mielestä te aloitte olemaan liian aikaisin yhdessä ja nyt sun mies on vaan kyllästynyt sinuun. Siinä ei paljon kilpirauhaslääkkeet riitä.
Mä en oikein edes tiedä mikä tässä on kysymys/ongelma.
 
Liittynyt
25.6.2003
Viestejä
2 592
"Tänne asti selviytyneet, erityisesti miehet, osaattekos sanoa jotakin järkevää, mitä vielä voisin tehdä tämän suhteen pelastamiseksi? Vai voiko tätä mikään pelastaa? Missä on vika? Olenko liian aktiivinen, vaadinko kohtuuttomia, kuvittelenko liikoja itsestäni vai onko mies vain vähemmän soveltuva valinta minulle? "
Luultavasti.
 
Liittynyt
16.3.2008
Viestejä
1 555
Otin huomioon hänenkin mieltymyksensä ja niiden perusteella suunnittelin ja myös tarjosin miehelle seuraavia juttuja: a) leivoin mieluisen kakun b) kokovartalohieronta jota varten hankin hierontaöljyä c) ruokailu miehen lempiravintolassa d) miehelle vapaa valinta yhden kirjan esittämistä seksiasennoista. Kakku kelpasi, muut eivät kiinnostaneet, ei läheisyys eikä seksikään, ei tuttu ja turvallinen eikä jokin uusi. Sama asennoituminen toistuu muissa tilanteissa.
Jätäse sijasta lyön pöytään homo-kortin. Tai molemmat siis.

Ei sellaista naista olekaan, joka suostuu ilman juhlia/humalaa kaikkeen seksin suhteen, aina on jotain uutta koettavaa ja pitemmässä suhteessa korostuu etenkin, jos täysin liukuhihnajyystöä on. Sinänsä ihan pesunkestävä hinttari, koska kelle tahansa miehelle missä mielentilassa/terveydentilassa löytyy aina seksuaalisuudessa sejokin-juttu, mikä pitää aina kokea (ja sitten kun se on koettu, keksitään uusi) ja houkutus olisi liian iso et ohittaisi tarjouksen.
 
Liittynyt
16.3.2013
Viestejä
147
Mudflapgirl sanoi:
Kiitos vinkeistä! Olen kyllä koettanut olla painostamatta liikaa mutta ehkä tuokin on aika subjektiivista. Joskus varmaan on tullu ilmaistua jotakin niin että ymmärrän että se koetaan painostamisena mut onko se että menee toisen lähelle, halaa ym. painostamista? Se että sanoo että toinen näyttää tosi hyvältä? Tai kysyy että seksiä tai ei, voitaisko me tänään olla edes jollain tavalla lähekkäin? Ei tuollaisesta minusta pitäisi kokea liikaa paineita tai sitte jos kokee, sen taustalla on jokin ongelma joka pitää hoitaa pois.
Totta, ei kuulosta pahalta sinun käytöksesi. Mutta mahdollinen fyysinen kyvyttömyys ja psyykkinen haluttomuus ruokkivat toisiaan, joten voi olla, että hän ahdistuu silti käytöksestäsi, koska hän on oppinut tulkitsemaan tietyn käytöksesi "seksin kärttämiseksi". Siksi tärkeää olisi muuttaa käytösmallia uudeksi, niin ettei hän enää näkisi sitä mihin se putki johtaa. Hyvä jos kokeilet eri vaihtoehtoja! :)

Mudflapgirl sanoi:
Suhdetta haluaisin jatkaa siks että miehessä toki on paljon hyviäkin puolia, ei tässä muuten oltaiskaan. Lisäksi rakastan miestä, en niin intohimoisesti ku ite toivoisin mut kuitenkin. Uskon että tuokin voisi muuttua jos olosuhteet muuttuis ees hiukan.
Ikävä kyllä jos kipinä on kuollut, sitä on vaikea saada takaisin. :(
Se voisi onnistua, jos tekisitte hypnoosissa aikamatkan suhteenne alkuun tai jotain muuta erikoista... Ehkä myös vanhoja valokuvia yhdessä katselemalla aktivoisitte tunnemuistot suhteenne alkuajoilta. Uudistuminen olisi tärkeää, sekä tunnekuonan poistamiseksi että vanhojen käytösmallien ennakoimisen estämiseksi.

Miehesi saaminen salille toimisi varmaan hyvin, koska treeni piristää, energisoi ja saa hormonit tutkitusti hyrräämään. Mutta miehesi pitäisi mennä sinne jonkun kaverisi kanssa, koska suorituspaineet vain pahenevat jos osoittaudut häntä vahvemmaksi! Jos hänellä ei ole aikaa, niin työpaikan sali, tai työaikana?

Mudflapgirl sanoi:
Mies varmaan masentuis täysin jos tosissaan haluisin erota, joskus sanonuki et varmaan tappais ittensä jos sillä ei olis mua enää. Miten tollasta vois oikeesti suunnitella jättävänsä? Kamalaa En yhtään tykkää tällasesta.
Tämä on niin paskasti tehty häneltä ettei mitään rajaa. :(
Et voi vain jäädä odottamaan että miehesi ihastuu toiseen, siinä menee oma elämäsi hukkaan. Usein tuo on sitä paitsi vain kiristystä, eikä hän oikeasti tekisi niin.

Kokeile silti korjata asioita vielä, ja testo-, kilpirauhashormoni-, D-vitamiinipitoisuudet jne. kannattaa mittauttaa - velvoita miehesi testeihin parisuhteenne nimissä! Se olisi varmaan hänellekin helpotus, jos vika olisi kemiallinen eikä hänen päässään/vehkeessään. :)
 
Liittynyt
17.10.2003
Viestejä
1 479
Ikä
36
"Ai teillä ei suhde toimi? Miehelläsi on varmaan testosteronivajaus, tai kilpirauhasen vajaatoiminta." Wtf tyypit?!

Ei tossa tilanteessa mun mielestä oo kun kaks vaihtoehtoa. Ero, tai aivan hemmetin iso ja raskas urakka suhteen elvyttämiseksi. Ja sen työn pitää alkaa just nyt eikä sitten kun herralla helpottaa työrintamalla. Sitä helpotustahan ei nimittäin ole tulossa ennen eläkeikää, tai keski-iän kriisiä ja jälkimmäisessäkin vaihtoehdossa sua tärkeemmäksi osoittautuu se pihalle ilmestynyt moottoripyörä.

Mutta niin, tiivistettynä, komppaan muita. Jätä se. Ja jos joskus tuntuu että se ukko ois sittenkin the kumppani sulle, niin tiedät mistä sen löytää. Töistä.
 
Liittynyt
25.12.2009
Viestejä
99
Ikä
48
Sitäpä se, parisuhde on välillä (lue lähes aina) tylsää, tasaista puurtamista - se on parisuhteen arkea - kaikki eivät sitä kestä vaan haetaan uusi kumppani jonka kanssa saadaan elää uusi jännittävä, erilainen ja paljon seksiä sisältävä alkuhuuma!
Ajan kuluessa tämäkin suhde muuttuu arkiseksi ja tylsäksi ja aloitetaan taas uusi kierros - hylätään se tuttu ja turvallinen, haetaan uudelleen ja uudelleen sitä ihanaa rakastumisen alkuhuumaa, tätäkö elämä nykyään on?
Tokikin suhteessa pitää olla hulluttelua, romantiikkaa ja jännää välillä - menkää treffeille, elokuviin, seikkailulomalle tms.
Mutta ap. suosittelen, että surffailet kataja ry:n sivustolle ja menette sopivaksi katsomalleenne parisuhdekurssille, esim. solmuja parisuhteessa tms.
 
Liittynyt
20.12.2012
Viestejä
224
Ajan kuluessa tämäkin suhde muuttuu arkiseksi ja tylsäksi ja aloitetaan taas uusi kierros - hylätään se tuttu ja turvallinen, haetaan uudelleen ja uudelleen sitä ihanaa rakastumisen alkuhuumaa, tätäkö elämä nykyään on?
Miksi se ei saisi olla tuollaista? Jollekin tuokin malli sopii. Ei kaikille, mutta osalle. Minusta parisuhde-elämää on turha yrittää takoa yhteen ahtaaseen muottiin. Ihmiset, tarpeet ja tavoitteet ovat erilaisia. Yhden oikean mallin sijasta pitäisi minusta vaalia realismia. Pitää esillä sitä, mitä erilaisista valinnoista seuraa. Pitkässä parisuhteessa on hyväksyttävä tylsyys, lyhyissä epävarmuus.
 
Liittynyt
25.12.2009
Viestejä
99
Ikä
48
Miksi se ei saisi olla tuollaista? Jollekin tuokin malli sopii. Ei kaikille, mutta osalle. Minusta parisuhde-elämää on turha yrittää takoa yhteen ahtaaseen muottiin. Ihmiset, tarpeet ja tavoitteet ovat erilaisia. Yhden oikean mallin sijasta pitäisi minusta vaalia realismia. Pitää esillä sitä, mitä erilaisista valinnoista seuraa. Pitkässä parisuhteessa on hyväksyttävä tylsyys, lyhyissä epävarmuus.
Jokainen taaplaa tyylillään, voi kulkea ihastumisten perässä, mutta on itseasiassa rakastunut rakastumiseen!
Täytyy kuitenkin muistaa, että kun erotaan ja vaihdetaan kumppania rikotaan jotain - aina!
Ero satuttaa etenkin lapsia, tokikin on olemassa lukuisia tilanteita jolloin ero on ainoa vaihtoehto.
 
Ylös