Mitään järkeä alkaa kummiksi kehitysmaan lapselle??

Liittynyt
23.8.2004
Viestejä
1 379
Juu, eli eksyin vahingossa tuonne World visionin kummisivuille ja lueskelin siinä vähän mielenkiinnosta sivuja. Onko joku tai tunteeko joku ketään joka olisi ollut kummina noille kehitysmaiden lapsille? Itseäni tavallaan vähän kiinnostaisi kun katsoin tuota sivua. Ajatus on sinänsä kaunis mutta onko kellään käytännön kokemuksia että onko tuo hyödyllistä vai ihan hyödytöntä puuhaa? Tuolla sivulla on kyllä kummien kertomuksia mutta sinne on tietysti valittu vain parhaat tarinat.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Täällä lukiossa joku tuleva kukkahattutäti (?) piti pitkän puheen näistä äikässä. Se oli jopa niin hyvä opettajan mielestä, että se pääsi esimerkkipuheeksi. 20€ kuukaudessa kuulemma riittää saamaan kummilapsen käymään koulua.

En ole sen kummemmin perehtynyt, positiviinen seikka on se, että meille melko pieni summa kuukausittain auttaisi noinkin paljon. Itse köyhä ja sen verran itsekäs, ettei tulisi mieleen alkaa Afrikkaan rahojani lähettelemään. Avustetaanhan niitä muutenkin liikaa suoraan rekkalastillisilla rahoilla.

Topicin otsikko on aika erikoinen, kai siinä jotain järkeä on, jos joku saa apua? Jonkun mielestä ehkä ei? Mene ja tiedä. Tietty voi olla ettei raha löydä aina "perille".
 
Löytyy Planin kautta kummilapsi Pakistanista. 25 eurolla kuussa nassikka saa perusterveydenhuollon sekä pääsee kouluun oppien lukemaan ja kirjoittamaan. Itse uskon kehitysavussa koulutuksen merkitykseen ylitse kaiken muun; ihmisiä voi todella auttaa ainoastaan opettamalla heidät auttamaan itseään.
En nyt keksi tuolle kuukausittaiselle 25 eurolle hyödyllisempääkään käyttöä, kuin taata jollekulle luku- ja kirjoitustaito. Jokainen voi itse punnita tuon hyödyn suuruuden, eli pitääkö näitä taitoja tuon summan arvoisina. En odota saavani rahoilleni sen enempää tai vähempää vastinetta. Kummilapsen edistymistä ja rahojen perillemenoa pääsee ainakin Planin kautta myös seuraamaan, sillä kummilapsen kanssa voi halutessaan olla kirjeenvaihdossa.
 
Ootko Willie minkä verran ollut yhteydessä tuon kummilapsesi kanssa? Saatko Pakistanista palautetta jotta mitä kaikkee hyödyllistä sinun rahoilla on kustannettu.
 
Jos tuo 20-25 egeä kuukaudessa oikeasti menee perille ja se oikeasti auttaa saamaan koulutuksen, niin varmasti siitä on hyötyä. Rahat ja materian jakaminen on suht turhaa, koulutus taas antaa mahdollisuuden päästä itse leivänsyrjään kiinni.

Itse olen niin saita, etten rahojani kylvä tuolleen, mutta hyvä että joku noihin lähtee kun ne ilmeisesti perillekin menee? En tiedä, siksi epäröivä sävy.
 
Ootko Willie minkä verran ollut yhteydessä tuon kummilapsesi kanssa? Saatko Pakistanista palautetta jotta mitä kaikkee hyödyllistä sinun rahoilla on kustannettu.

Ihan aidosti kiinnostas paljon se lapsi aikuisten oikeasti saa tuosta summasta.. euron vai 20.. mä veikkaan lähemmäs euroa. Mut ajatuksena periaatteessa hyvä.
 
Ajattelin tehdä osani ja parin vuoden päästä tilata postimyyntivaimon kehitysmaasta. Im just doing my part :)
 
Ootko Willie minkä verran ollut yhteydessä tuon kummilapsesi kanssa? Saatko Pakistanista palautetta jotta mitä kaikkee hyödyllistä sinun rahoilla on kustannettu.

Kummilapsen kanssa voi olla kirjeenvaihdossa niin aktiivisesti kuin haluaa, tai voi tyytyä vastaanottamaan vain vuosittaisen toimintakertomuksen, jossa Planin työtekijä kertoo lapsen kehityksestä. Itse olen kirjeenvaihdossa melko satunnaisesti, ehkä kerran tai kaksi vuodessa, mikä johtuu osittain kummilapsen iästä. Kirjoitustaito kun on 7-vuoden (pitää tarkistaa tuo) iässä vielä vähän puutteellinen eikä tarjoa mahdollisuutta kovin monimutkaiseen ajatustenvaihtoon. Avustussuhde jatkuu kuitenkin 18-vuoden ikään asti ja kummilasta on mahdollisuus käydä myös tapaamassa, joten aktiivisuus saattaa nykyisestä nousta. Planin työntekijät järjestävät tapaamiset pedofiliatapausten ennaltaehkäisemiseksi.
Olen saanut lapselta muutamia lyhyitä kirjeitä, valokuvan ja piirrustuksia. Olen kirjoittanut muutaman itsestäni ja Suomesta kertovan kirjeen, joissa olen kysellyt kuulumisia. Mukaan olen liittänyt kuvan perheestäni ja halpoja kirjoitustarvikkeita (kyniä ja kumeja). Lähetettävien tavaroiden/lahjojen arvo ei muutoinkaan saa ylittää 10 euron arvoa.

Ihan aidosti kiinnostas paljon se lapsi aikuisten oikeasti saa tuosta summasta.. euron vai 20.. mä veikkaan lähemmäs euroa. Mut ajatuksena periaatteessa hyvä.

Ainakaan Planin tapauksessa lapsi ei näe summasta euroakaan rahana, vaan pääsee osalliseksi perusterveydenhuollosta ja -koulutuksesta. Muuta vastinetta en rahoilleni odotakaan. En itseasiassa välitä siitäkään, kuinka suuri osa rahoista menee hallinnollisiin kustannuksiin, kunhan kummilapsi saa nuo kaksi edellämainittua asiaa.
En lähtisi tukemaan yhtäkään avustusjärjestöä, joka lahjoittaa puhdasta rahaa avustuskohteelle, sillä en kykene näkemään hyötyä ihmisten elättämisestä. Koulutuksen ja paikallisen infrastruktuurin kehittämisestä syntyvän hyödyn sen sijaan ymmärrän. Nälkäiselle ei siis pidä antaa kalaa, vaan verkko ja opettaa sitä käyttämään.

Edit: Planilla on yhteistyötä myös Suomen valtion kanssa, ja ulkoministeriö valvoo mm. rahankäyttöä kaikissa kehitysyhteistyöprojekteissaan. Kummisuhteelta ei pidä odottaa liikoja, eikä olettaa pelastavansa maailmaa tai edes kummilapsen elämää. Itse odotan rahoillani ostavani ainoastaan kirjoitus- ja lukutaidon yhdelle ihmiselle, en muuta.
 
Ainakaan Planin tapauksessa lapsi ei näe summasta euroakaan rahana, vaan pääsee osalliseksi perusterveydenhuollosta ja -koulutuksesta. Muuta vastinetta en rahoilleni odotakaan. En itseasiassa välitä siitäkään, kuinka suuri osa rahoista menee hallinnollisiin kustannuksiin, kunhan kummilapsi saa nuo kaksi edellämainittua asiaa.

No tätä minäkin toivon, siis nimen omaan toivon että se homma menee näin. Eli että jos lähetän sille nassikalle 20 egee kuussa niin haluan vain itse kantaa pienen korteni kekoon että se saa mahdollisuuden kouluuun ja terveydenhuoltoon ja sit yhden uuden kaverin itselleen (samoin kuin meikäläinen). Nuo 20 egee saa helposti tuhlattua vaikka yhtenä iltana baarissa mutta koen että tämä ensimmäisenä mainittu vaihtoehto on järkevämpi.
 
Moni varmaan tekee näitä itsensä takia. Tulee hyvä fiilis, kun tietää et nyt on kakaralle kustannettu koulut, muille voinkin siis haistattaa paskat :). Onhan tuossa myös sekin mahdollisuus että kakara on jonkin sortin nero ja keksii ties mitä, tienaa miljoonia ja maksaa sulle pari miltsii kiitokses ;)
 
Ainakaan Planin tapauksessa lapsi ei näe summasta euroakaan rahana, vaan pääsee osalliseksi perusterveydenhuollosta ja -koulutuksesta. Muuta vastinetta en rahoilleni odotakaan. En itseasiassa välitä siitäkään, kuinka suuri osa rahoista menee hallinnollisiin kustannuksiin, kunhan kummilapsi saa nuo kaksi edellämainittua asiaa.
En lähtisi tukemaan yhtäkään avustusjärjestöä, joka lahjoittaa puhdasta rahaa avustuskohteelle, sillä en kykene näkemään hyötyä ihmisten elättämisestä. Koulutuksen ja paikallisen infrastruktuurin kehittämisestä syntyvän hyödyn sen sijaan ymmärrän. Nälkäiselle ei siis pidä antaa kalaa, vaan verkko ja opettaa sitä käyttämään.


Oikea asenne. Olen tuosta verkonanto asiasta samaa mieltä.

Olen vain niin skeptinen ja ehkä liian itsekeskeinen että voisin tälläiseen ryhtyä kuitenkaan.

Miten muuten vaikuttaa se asia näihin, että se kummilapsi saa koulutarpeet yms. sälää ja hyödykettä mutta naapurin lapsi ei saakaan. Miten nuo kateellisuus asiat hoidetaan? Luulisin nimittäin, että se hyväonninen kummilapsi pääsee huono-onnisten osaan ja naapurin kakarat hakkaa raukalta pään pois, kun on muka parempi onninen?
Tämä siis ajatusteni virtaa ja mietin vain En väitä, että noin tapahtuisi mutta tässä maailmassa missä kaikki ovat kateellisia toisilleen voisi tuollaista tapahtua. Vai ovatko nuo jotenkin "eristetty" nuo kummilapset sitten asuinalueilla tms.

edit. ei mitn.
 
Lahjojen arvo on rajoitettu siihen 10 euroon varmaan osittain juuri kateuden takia. Muita syitä ovat kehitysmaiden postilaitosten mahdollinen epäluotettavuus sekä lahjojen jälleenmyynnin rajoittaminen. Kyllähän se hienompi täytelyijykynä voi koulukavereissa kateutta herättää, mutta tuskin mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa koituu. Rahaa ei saa lähettää lahjana.
Mitä avustamisen motiiveihin tulee, niin jokainen toista ihmistä auttava toimii loppupeleissä itsensä takia. Kyseistä ilmiötä nimitetään antamisen tai auttamisen iloksi. Jos asiaa tarpeeksi pitkälle pohtii, eivät ihmiset auta ystäviään, lapsiaan tai elämänkumppaneitaan epäitsekkäistä syistä, vaan koska kokevat saavansa aiheutuneeseen haittaan nähden enemmän mielihyvää tietäessään toisen ilahtuvan tai hyötyvän.
 
Mitä avustamisen motiiveihin tulee, niin jokainen toista ihmistä auttava toimii loppupeleissä itsensä takia. Kyseistä ilmiötä nimitetään antamisen tai auttamisen iloksi. Jos asiaa tarpeeksi pitkälle pohtii, eivät ihmiset auta ystäviään, lapsiaan tai elämänkumppaneitaan epäitsekkäistä syistä, vaan koska kokevat saavansa aiheutuneeseen haittaan nähden enemmän mielihyvää tietäessään toisen ilahtuvan tai hyötyvän.

Eikö tuo boldattu osuus nimen omaan tee heistä epäitsekkäitä? Eli kun annettu lahja tms. on arvoltaan esim. X € ja kohteen ilo Y määrä niin sulle tuo kohteen ilo tuo enemmän mielihyvää mitä voisit saada jos käyttäisit X € itseesi = olet epäitsekäs.

Tai jos esimerkiksi auttamiseen menee aikaa 2h ja käytät sen 2h kaveris auttamiseen, niin eikö sen kaverin auttaminen ole sillon ollu sulle tärkeämpää kuin tehdä 2h jotain omia juttuja? Kuulostaa epäitsekkäältä mun mielestä.

[rautalanka]
Eli kun kaverin//läheisen/tuntemattoman lähimmäisen/afrikkalaislapsen auttamisesta aiheutuva kustannus/vaiva/tms on pienempi kuin se auttamisen ilo minkä saat siitä auttamisesta -> olet epäitsekäs.

Jos se auttamisen ilo olisi pienempi kuin se ilo minkä saisit aikaan käyttämällä ko. panoksen itseesi-> olet itsekäs.[/rautalanka]
 
Jossain vaiheessa vois kyllä harkita ottavansa tuollaisen kummilapsen tuolta, vois edes näennäisesti tuntea saavansa jotain hyvääkin aikaan.. :)
 
Nyt ollaan taas näemmä aika "herkällä päällä", mutta kyllä ihmisten auttaminen/ilostuttaminen tms. on oikeasti aika siistiä ja tärkeetä puuhaa, oli ne ihmiset sitten lähellä tai kaukana. Jos jokainen tekis joka päivä edes yhden ihmisen iloiseksi niin tällä pallolla olis paljon kiveNpi tallustella.

(Nyt pitää sujauttaa jonnekin ketjuun pari vittuiluviestiä, on jo niin naminami-ällöä. :D)

Hyvä yrityskin jonkun auttamiseksi lasketaan, niistä saa "hyvä karma"-pisteitä.
 
Eikö tuo boldattu osuus nimen omaan tee heistä epäitsekkäitä?

Noinhan se menee. Termin epäitsekkyys voi kuitenkin mielestäni purkaa siihen, että toisten auttamisesta kokee mielihyvää, joka ylittää koetun haitan.
Jos nyt otetaan vaikkapa tuo kummilapsi esimerkiksi, niin en olisi näillä tuloilla valmis maksamaan samasta lystistä 500 euroa kuussa, vaikka kykenisin edelleen itseni elättämäänkin kummilapsen saadessa saman hyödyn nykyiseen verrattuna. Jossain tuon 25 euron ja 500 euron välissä kulkee siis pakostikin se raja, jossa kokemani haitta kasvaa koettua auttamiseniloa/hyötyä suuremmaksi. Olisihan se mukava uskoa olevansa kovinkin pyyteetön ja hyvä ihminen, mutta tuon rajan olemassaolo taitaa todistaa, että päätökseni auttaa perustuu vain oman hyödyn tavoitteluun. :)

Edit: Aivan samaa mieltä siitä, että ihmisten auttaminen ja ilostuttaminen on siistiä ja tärkeää puuhaa, mutta tekisinkö sitä, ellen tulisi itsekin iloiseksi auttaessani. Epäilen etten.
Edit2: Olen siis rahalla mitattuna 25 euron arvoisesti epäitsekäs. :)
 
Mitä avustamisen motiiveihin tulee, niin jokainen toista ihmistä auttava toimii loppupeleissä itsensä takia. Kyseistä ilmiötä nimitetään antamisen tai auttamisen iloksi. Jos asiaa tarpeeksi pitkälle pohtii, eivät ihmiset auta ystäviään, lapsiaan tai elämänkumppaneitaan epäitsekkäistä syistä, vaan koska kokevat saavansa aiheutuneeseen haittaan nähden enemmän mielihyvää tietäessään toisen ilahtuvan tai hyötyvän.
Tämä on aivan totta, itsekin miettinyt miksi oikeastaan "halutaan auttaa"? Itsekkäiden kiksien vuoksiko, no totta kai. Mutta sitten peliin tulee mukaan empatiakyky yms. Meikäläisellä sellainen vika, että kun esim jollain työkaverilla olisi menoa ja kysyy voitko tuurata tjms. ja en voi, niin tulee tavallaan paha mieli. Ja vähemmästäkin suostun tuuraamaan, kun ei pysty sanomaan ei, rupeaa omatunto kolkuttaa, jos vaan päättää jättää kaverin "pulaan". Köyhille heitän aina rahaa ulkomailla ollessani. Ruokin kulkukoirat ja kissat sun muut.

Eikä aina edes ole järkeä mun touhussa. Joskus tulee kaikilla raja vastaan. Vittu meni off-topiciksi.
 
Mun mielestä on täysin epärelevanttia tuossa auttaako itsekkäistä syistä(auttamisen mielihyvä) vai epäitsekkäistä syistä. Ei se siitä auttamisesta yhtään sen huonompaa tee jos siitä saa myös itselleen mielihyvää, tärkeintä lienee se että auttaa. :)
 
Back
Ylös Bottom