Tässä allekirjoittaneen näkemys levystä (julkaistu Inferno #46)
Minotauri
II
Firedoom Music
3,5 / 5
Liekö pienten koettujen vastoinkäymisten ja koetun taisteluväsymyksen syytä, mutta Minotaurin ytimekkään selkeästi nimetty kakkoskiekko on jäämässä bändin joutsenlauluksi. Tämä on sinällään harmi, sillä vaikka parantamisen varaa jääkin runsaasti, on sisältö ehdottomasti parasta ja mielenkiintoisinta mitä orkesteri on koskaan julkaissut. Albumin perään lätkäistyt kolme aiemmin ainoastaan loppuunmyydyillä 7”-singleillä julkaistua bonusbiisiä tarjoavat hyvän vertailukohdan uuden ja vanhan välillä sekä myös helpon tavan täydentää Minotauri-discografiaa.
Musiikiltaan II-albumi jatkaa samoissa synkissä merkeissä kuin aiemmatkin tuotokset. Vahvasti underground-henkeä uhkuva vanhan koulukunnan doom metal on raakaa ja yksinkertaista, mutta aiemmista positiivisesti poiketen se osaa olla myös kiehtovaa. Musiikista välittyvä elinvoimaisuus ja tunteenpalo korvaavat tekniset puutteet, jotka saattavat muodostua liiaksi modernisoituneille kultakorville ylipääsemättömäksi esteeksi levystä nauttimiselle.
Hatunnostonarvoisesta puurtamisesta ja suorituksesta huolimatta albumilla on puutteensa. Kappaleiden perusarvot ovat kyllä lähes kauttaaltaan kunnossa, mutta turhan usein viimeinen voitelu on jäänyt suorittamatta. Kappaleet tasapainottelevatkin lähes koko ajan iskevyyden ja junnaavuuden rajalla aivan kuin luottaen liiaksi alkukantaisen ja rehellisen sävellysprosessin kykyyn puhaltaa musiikkiin riittävästi oikeanlaista henkeä. Onneksi tämä useimmiten sentään onnistuu.
Mega
