Milloin on turvallista/oikea aika aloittaa treenaus syömishäiriön(anoreksia) jälkeen?

[jennifit]

Vai voiko otsikon kysymykseen oikeaa vastausta edes antaa?

Sairastin/sairastan anoreksiaa. Syömättömyyteni ja pakkoliikunta meni ihan niihin rajoihin asti, että lopulta päädyin sairaalaan osastolle (n.7kk sitten). Kroppa alkoi käyttää sydänlihasta energianlähteenä, kun ei muuta enää ollut jäljellä ja meinas pumppu antaa periks.

Nyt asiat alkaa kuitenkin olla jo onneks paremmin. Oon saanut pahimmasta painoa nostettua noin kymmenisen kiloa ja kohta puoliin aletaan olla taas terveissä rajoissa. Hommaa on toki vielä edessä paljon. Uskon että omalla tavallaan mörkö tulee aina oleen osana mun elämää, mutta pakko oppia elään sillain ettei tottele sairaita ajatuksia ja sääntöjä. Tietää kyllä mihin se johtaa.

Tällä hetkellä mulle on sairaalalta annettu lupa yhteen hölkkälenkkiin ja kahteen ohjattuun salituntiin (pilates, bodybalance- ja pump) viikossa. Rakastan pilatesta mutta oon alkanu haaveille bodypump tuntin myötä myös saliharjottelusta. Haluisin terveen, lihaksikkaamman, normaalipainosen naisen vartalon. Kysymys onkin, millon on aika alottaa treenaus? Miten tiedän että psyyke ja fyysinen puoli kestää? Olisi hirveetä jos homma luisuis taas sen järkyttävän pakkoliikunnan ja syömisen kontrolloinnin pariin. Vielä edelleen kun tiedän sitä jäljellä olevan. En silti malttaisi odottaakkaan. Kehon kuvan normalisoiduttua oon vihdoin tajunnu miltä näytin/näytän ja haluun terveempää ilmettä vaikka huomattavasti paremmassa kondiksessa näin fyysisesti oonkin.

Tällä hetkellä kropalla on vielä korjausprosessi käynnissä. Koittaa elimistö saada kaiken sen takas mistä jäi paitsi ja aineenvaihdunta kävi varsinkin alussa niin ylikierroksilla, että lääkäritkin vähän ihmetteli miten paljon mä sitä energiaa painonnostamiseen tarviin. Ei meinannut lähtee suunta ylöspäin sitten millään. Sen takia liikunta oli aluks kokonaan rajattu pois ja pienin lisäyksin sitä on uskallettu vähitellen antaa, tosin ensin sillä tuloksella että paino lähti taas laskuun. Se on ihan kiikun kaakun koko ajan...

Osaisko kukaan auttaa ja tukea tän asian kanssa? Ehkä täältä löytyy saman läpikäyneitä/samantapasia kokemuksia omaavia.

Oon tosi kiitollinen kaikista vastauksista!

 

[jasm]

Moi!

Mulla anoreksiataustaa myös. Sairastuin reilu vuosi sitten ja laihdutusvaihe kesti viime vuoden toukokuuhun loppuun asti. Siitä lähtien oon koittanut parannella syömishäiriöistä, tuloksia parantumisen suhteen alkanut vasta nyt kunnolla ilmaantua. Paino ei ole noussut kuin pari kiloa "pahimmasta" ajasta, tosin en hirveän alipainoiseksi itseäni kerennyt laihduttaa.

Kunhan ruokavalion sain syksyn alussa kuntoon, treenailin lihaskuntoa kolmisen kertaa viikossa ka lenkilläkin kävin saman verran. Näin teen edelleen, tosin lihaskunnon sijaan treenaan kahvakuulalla ja päivittäin kalorit plussalla noin 300. Näillä yritetään painoa nyt nostella, toivon mukaan lihaksena tulisi

Koen oman liikunnan olevan osittain pakonomaista edelleen, hirveä ahdistus jos esim pakkasen takia ei pääse lenkille. Tai ylipäätänsä lenkille meno osittain ahdistaa ja tuntuu ettei millään aina jaksaisi, mutta pakko on mennä... Suosittelen kyllä ettet liikuntaa hirveästi aloita mikäli se on edelleen pakonomaista.... Ehdottomasti huolehdi myös fyysinen puoli ensin kuntoon! Riittävästi ruokaa, sillä liikuntahan tietty kuluttaa ja laihtua et missään nimessä saa.

Miks sun tarina alkoi tuntua niin tutulta :D Ootkohan mulle blogimaailmasta tuttu?

 

[Mopsy80]

Missä painoindekseissä olette nyt? Mulla ei sitten ole mitään pätevyyttä antaa neuvoja anorektikoille, mutta annanpa silti. Suosittelisin semmosta, että siihen saakka, kunnes painoindeksi on vähintään 18, liikuntana vain pilatesta ja kävelyä + hyötyliikuntaa, jottei liikunta rasita toipuvaa elimistöä. Vasta kun normaalipaino on saavutettu, aloitetaan varsinainen treenaus. Ja on hyvä muistaa, että aerobinen treeni ei kasvata lihaksia, vaan voi ennemminkin haitata lihaskasvua.

 

[Miralyn]

Täällä kans yksi anoreksian kanssa tappeleva. Painoindeksi tällä hetkellä tosin juurikin tuo 18, mutta lääkäreiden, ravitsemusterapeutin ja ennen kaikkea omien fyysisten oireiden mukaan tuo on kumminkin ihan liian alhainen mulle ja mun kehonkoostumukselle (aina ollut jäntevä -> hyvinvointipaino yllättävän korkea hoikallakin olemuksella). Letkuruokinnan lähellä käytiin, ja olin tietysti jonkin aikaa rauhallista kävelyä lukuunottamatta liikuntakiellossa, mutta heti, tai noh, vähän ennen, kun suostuin oikeasti kunnolla toteuttamaan suurennettua ateriasuunnitelmaani, ryntäsin salille. En tiedä saanko vielä reenistä kunnolla hyötyä irti ja muskelia tartutettua tähän hämähäkkimäiseen kroppaan, vai pitäiskö vielä vaan hammasta purren odottaa että elintoiminnot ennen lihasten ärsyttämistä normalisoituisi. (Ts. helpottaisi tää ainainen palelu, loppuis hiusten lähtö, krampit, huimaus ja heikotus, tulis menkkakierto takas ym...) Ja niinkun toisessa topicissa mainitsinkin, yli kulutuksen syönti nostaa raakasti kylmän hien pintaan, tosin nykyään siihen jo silloin tällöin kykenen. Vaikka pitäis tietysti varsinkin tällä liikuntamäärällä kyetä päivittäin, mutta niin, tiiätte sen mörön ääneen...

Kumminkin, jotta voisin ees jotain mielipidettä ilmaista asiaan, sanoisin melkeinpä että kannattaa kuunnella sitä omaa kehoa, koska se kyllä tietää. Sitten kun olo on taas vahva ja anoreksian aiheuttamat fyysiset ja henkisetkin oireet hälvenee, voi alkaa tunnustellen tekemään salitreeniä. Mikäli bodypump-tunnit sulta jo sujuu ilman että oot aivan voimat pois ja pelit seis sen jälkeen, arvelisin että kevyt salireenikään ei ihan utopistinen ajatus olis. Mut silti sanoisin mieluummin, että puhuisit ekaksi lääkärin kanssa, varsinkin jos et oo vielä lähellä biologista hyvinvointipainoos. Ja salireenin alottamisen myötähän sun pitäis ehdottomasti lisätä ruokaakin, tiiät varmasti miten paljon se kuluttaa ja miten paljon lihaksen kasvukin energiaa vaatii, puhumattakaan että kroppaparka koittaa samalla tehdä korjausprosessia.

Suosittelen kyllä ettet liikuntaa hirveästi aloita mikäli se on edelleen pakonomaista.... Ehdottomasti huolehdi myös fyysinen puoli ensin kuntoon! Riittävästi ruokaa, sillä liikuntahan tietty kuluttaa ja laihtua et missään nimessä saa.

Tuossahan tuo oikeestaan jo tulikin, komppaan ehdottomasti. Toivottavasti saat vielä tarkempia ohjeita ja toivon mukaan sitten isompaa ateriasuunnitelmaakin ammatti-ihmisiltä. Hurjasti tsemppiä tervehtymiseen!

 

[jennifit]

Kiitos kovasti kaikille neuvoista, ne merkkaa paljon.
Juttelin saliharjottelusta ammattilaisten kanssa ja ne sano että vähitellen alkas olla turvallista näin fyysisen puolen kannalta. Tosin alottaminen pitää tehdä hyvin varovasti ja varoo ettei homma lähde heti käsistä. Psyykkeen puolelta se onkin sitten mun itseni päätettävissä millon oon "valmis". Nyt alkaa jo vähitellen tuntua tosi varmalta. Body pump tunnit on mulle jo ensimmäinen pieni kosketus sitä mitä saliharjottelu tulee olemaan ja oon nauttinut niillä tunneilla joka minuutista. Haluisin kuitenkin saliharjottelun ohella pitää pilateksenkin kuviossa, mutta pitää nyt tosiaan edetä pieniä askelia ja ainakin pitää huolta siitä ettei kohta oo taas liikunta liiallista ja syöminen kärsi.
Ja niin kun varmasti ilmi kävikin, oon toki hoidon piirissä Blogimaailmastakin ehkä jollekkin juu tuttu. Painoindeksi alkaa huidella jo siellä 18 tietämissä kun sitäkin kyseltiin

Tosta ruokailusta yms. sen verran että syöminen on mulle jo huomattavasti helpompaa sekä luonnollisempaa. En enää pelkää ruokaa, tosin tiedän sen että aina mun ruokavalio tulee varmasti terveellinen olemaan. Karkit, sipsit tai muut "herkut" ei oo mua varten, mutta onneks en tarviikkaan niitä elääkseni
Puhdas ravinto ja säännöllinen syöminen on se mun juttu.

Pitää tosiaan paremmin palailla sitten kun alotan, pitää hyvä salikin ensin löytää. Tullu tässä muutto samaan syssyyn ja pitää valita mikä olis paras. Onneks mulla on asiantunteva miekkonen kainalossa niin eiköhän sekin osaa vähän helpata ja kattoo ettei asiat luisu väärille raiteille

Kiitos vielä kaikille!

 

[jennifit]

Heippa taas, nostelen tätä ketjua täältä nyt ylöspäin. Oon tässä jatkanut samoilla linjoilla mitä alotusviestissä kerroinkin Painoa oon saanut taas hiukan lisäiltyä, en nyt mitenkään radikaalisti mutta mulla on olo että alan olla sellasta biologista normaaliani lähellä ja voin hyvin. Kunhan en vaan luisu väärille teille, sen huomaa heti energiatasoissa ja ajattelussa.
Mulla on tällä hetkellä erittäin hyvä ja vahva fiilis siitä että voisin alotella jo treenailua salin puolella. Ongelma on kuitenkin se, että mä oon alottelija kaikkien ohjelmien yms. suhteen. Millanen ohjelma pitäisi valita? Kuinka isoilla painoilla teen ja mitä? Myös ruokapuoli kaipaa toki pientä lisätiedon hankintaa, mutta se on sairaushistorian kautta aikalaillajo kondiksessa. Enemmänkin kaipaisin apua nyt siihen salilla treenaukseen.

Tiedän, että on olemassa personal trainerit, mutta näin opiskelijana semmosseihin ei kauheesti rahaa likene. Siksipä toivon että joku täältä voisi vähän jelppailla Oon paljon jo itsekkin ottanut jutuista selvää, mutta silti homma on vähän hukassa. Kiitos kovasti jo näin etukäteen!!

Ainiin ja en tiedä onko tästä ollenkaan hyötyä mutta pumpissa tällä hetkellä painoina (tangon molemmat päät laskettuna);
lämmittely 7.5kg
kyykky 15kg
rinta 7.5kg
ojentajat 7.5kg
selkä 10kg
hauis 3kg
askelkyykky 12.5kg
olkapäät/hartiat 3kg/5kg tangossa

 

[tankotanssija1]

Samanlainen tausta täälläkin. Itse sairastin 4-5 vuotta ennenkuin pääsin eroon liikunta kiellosta. Pahimillani painoin vaivaiset 37 kiloa vaikka olenkin 176 cm pitkä. Liikunta kielto loppui kun painoin suunnilleen 50 kiloa, vaikka nyt kun aattelen niin olin ehdottomasti vielä liian laiha. Aloin heti urheilemaan hullun lailla ja söin säälittävät määrät niin sinne meni sitten se liikunnan vapaus. Vinkkinä vain kohtalo tovereille, että ei kannata aloittaa hirveän suurilla suorituksilla, koska sitähän voi aina lisätä, mutta en usko että liikunnan vähentäminen on saman taustaisille helppoa. Ei ainakaan itselleni tullut mieleenkään että vähentäisin kalorien kulutusta omasta tahdostani.

Nykyään kyllä ihan normaalin kokoinen ja täytyy sanoa että olen kyllä paljon onnellisempi vaikka kyllä se pirulainen silti aina välillä tulee taas mieleen. Mutta loppuun pitää jakaa ilo kaikkien kanssa, kun olen menossa ensi torstaina heittämään silikonia etumukseen (vihdoinkin) niin olen varmasti paljon tyytyväisempi vartalooni, koska tissit kärsivät kovasti painon heittelystä. Ja tsemppiä sulle toivottavasti kaikki menee hyvin. Kerranhan täällä vaan eletään ja pitäähän siitä elämästä joskus nauttia!

 

[Taskuhyppyri]

Voivoi mulla olis vaikka millaista ajatusta tähän kertoa...
Tuohon en osaa ottaa kantaa, milloin se on turvallista, mutta itse monenlaista mutkaa, ylä- ja alamäkeä painoni, minäkuvani ja syömiseni kanssa kokeneena kehotan maltillisuuteen x 1000.
Omalla kohdalla oloa on ajan myötä helpottanut kaikenlainen ymmärrys miten kroppa toimii, mitä lihaksen saaminen vaatii (NO SITÄ SAFKAA <3), palautumista, mitä haittaa itsensä nävettäminen tekee kropalle yms...
Joten kehotankin "ottamaan asioista selvää". Omalla kohdalla se ymmärrys ja tieto on helpottanu pikkuhiljaa päästämään irti vanhoista kahleista. Toki itselläkin on edelleen todella henkisesti vaikeita päiviä, mutta pitää aina toivoa, että seuraava päivä olisi taas kirkkaampi. Ja pakko myöntää, päivä päivältä "isompana" voin paljon paremmin :dance:

Mutta hurjasti tsemppiä jatkoon, kyl se siitä kun vaan tahtoa löytyy!