Olen vähän pyöritellyt tätä pläjäystä kuulokkeissa viime viikkoina, ei edes täysin paska levy. En ole koskaan ollut kummoinen megadeff-fani, mutta voi sanoa että ehkä jopa Megadethin tasapainoisimpia levyjä - ei voi sanoa että levy olisi täysin timanttia, mutta biisit kuulostavat käytännössä kaikki ihan asiallisilta. Radiosoittoa saaneiden Public Enemy Number 1 ja Who's Life Is It Anyways lisäksi levyltä löytyy hittipotentiaalia omaava Black Swan.
Tämä menisi hyvin mun soittimeen punttilevyksi. Ei hyperenergistä mättöä vaan keskitahtista heviä, joka hyvin rytmittää nostelua ja jonka tahtiin on kiva naputella jalkaa settien välissä.