안녕하세요!
Reilu kuukausi on jo tullut kulutettua täällä kimchin ja sojun luvatussa maassa joten kai sitä voisi pikkuhiljaa pistää matkakertomusta kehiin (helpompaa kuin privoihin vastailu, enkä jaksa lukea huomiseen tenttiin :D). Aloitan pienellä taustoituksella jonka jälkeen käyn nopeasti läpi tuon alun. Jatkossa sitten nakkelen kuvaa ja päivitystä aina kun jotain vähän mielenkiintoisempaa tulee nähtyä tai tehtyä.
Taustatiedot
Menossa viimeisen vuoden AMK-opinnot Suomessa, tuttujen ja turvallisten kurssien ja ympyröiden sijaan lähdin sitten keräämään viimeisiä pisteitä toiselle puolelle maailmaa. Samalla tulee vähän opiskeltua kieltä ja lukukauden päätyttyä reissattua myös muissa alueen maissa. Asuntona yliopiston kampuksen ulkopuolelta tarjoama asuntola, huoneet pääsääntöisesti kahdelle hengelle. Kämppikseksi sattui yksi rennommista ja enemmän englantia puhuvista ranskalaisista :D Asuntola sijaitsee Seongdong-gu:ssa (Soulin kaupunginosa), lähellä Wangsimnin asemaa. Metro ja KORAIL ovat tulleet tutuiksi ja pitkin tätä 10+ miljoonan ihmisen kaupunkia on tullut pyörittyä ihan mukavasti. Metropolialueella on sitten jo se reilut 25 miljoonaa sielua, joten vähän on enemmän tuota väkeä kuin Suomessa.
Rahana Korean won, vaihtosuhde pyörii siinä 1€= 1400 won paremmalla puolella. Eläminen on siis mukavan halpaa ja vähän tavarasta riippuen hintaa on puolet vähemmän kuin Suomessa. Elektroniikan suhteen hinnat voi sitten olla korkeampiakin ja tämä siis ilman mitään 24% alvia. Alv näyttäisi olevan n. 10% luokkaa noita kuitteja katsellessa, tarkemmin en ole jaksanut perehtyä kun pullo sojua maksaa n. 1200 wonia. Ulkona syöminen maksaa sen 2-6€ pääsääntöisesti, vähän kalliimmissa paikoissa mennään sitten kympillä. Paikalliseen tapaan monet ateriat syödään yhteisistä astioista ja ruokalistoissa yleensä mainitaan vain pääruoka, ei sen kylkeen aina tulevia lisukkeita. Tätä avaan myöhemmin parin kuvan kera.
Ilmasto on selkeästi Suomea lämpimämpi, tällä hetkellä pärjää vielä shortseilla ja t-paidalla (vaikka ranskalaiset ja korealaiset verhoutuvatkin jo takkiin ja pitkiin housuihin), talvella pitäisi mennä sitten hiukan pakkasen puolelle. Soulissa kylmimmät mitatut asteet ovat siellä -20 paikkeilla ja kesällä taas kolkutellaan 40 asteen rajaa todella tukalan ilmankosteuden saattelemana.
Ensikosketus ja kulttuurishokki
Finnairin kone laskeutui Incheonin kansainväliselle lentokentälle aamulla kahdeksan aikoihin. Suora lento Helsinki-Vantaalta Etelä-Koreaan kesti reilut kahdeksan tuntia ja sujui pieniä univaikeuksia lukuunottamatta varsin mukavasti. Hintakin oli Kilroyn opiskelijatarjouksen ansiosta iihan siedettävä, 580€ (Finnairin sivuilla sama lento maksoi samalla hetkellä päälle 1600€). Ensimmäisenä huomio kiinnittyi kiitorataa huuhtelevaan rankkasateeseen, joka tuulen kanssa muodosti ihan mukavia aaltoja synkän harmaalla kentällä. Koneesta poistumisen jälkeen odoteltiin sitten junaa, joka veisi putkelta terminaalille.
Kaikki oli todella siistiä ja homma toimi varsin tehokkaasti. Terminaalissa sitten ensin passintarkastukseen (sormenjäljet otettiin ja kasvot kuvattiin, kyllä olisi Orwell ylpeä!) ja sen jälkeen laukkuja hakemaan. Sen jälkeen suunnattiin sitten sekalaisella porukalla (samalla lennolla saapui neljä hollantilaista ja yksi ranskalainen ja yksi kanukki poimittiin terminaalista mukaan) lentokentän junaterminaaliin. Suora yhteys Soulin keskustaan, matka-aika n. tunti ja yhdellä vaihdolla päästiin sitten metrolla yliopiston pysäkille. Kokonaisuutena siis hyvin helppoa, vaivatonta ja nopeaa. Metrot on automatisoitu, ennen laiturialuetta on portit ja niihin saa lippuja automaateista. Tai sitten voi ladata esim. opiskelijakorttiin arvoa ja suhata sillä. Samainen kortti kelpaa myös maksamiseen kaupoissa
Pienten kommellusten jälkeen löytyi oikea paikka yliopistolla ja majoitustilojen sijaintikin selvisi. Onneksi yliopiston puolesta tarjoutui kyyti ovelle, ulkona meinaan oli kunnon monsuuni menossa. Laukkujen purkamisen jälkeen lähdin sitten ulos etsimään jotain syötävää, edellineen purtava kun oli ollut Finnairin kelvollinen, mutta aivan liian pieni aamupala. Kahden saksalaisen tytön kanssa päädyttiin pieneen paikkaan, joka tarjoilee lähinnä topokkia, kalakakkuja, friteerattuja katkarapuja ja sundaeta. Tämä ateria opetti heti yhden tärkeimmistä asioista korealaiseen ruokaan liittyen: jos se on punaista, se on todennäköisesti helvetin tulista. Toinen mieleen jäänyt huomio liittyi ruokalistoihin, ne perkeleet kun ovat pääsääntöisesti pelkästään hanguleilla kirjoitettuja eikä kuvia ole missään.
Sundae ja maksaviipaleita.
Vain topokki puuttuu. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena
Ensimmäinen yö meni nukkuessa jet lagia pois, muut olivat sillä aikaa pyörimässä yhdessä Aasian kovimmista yökerhoista. Seuraavana iltana lähdin myös matkaan sojun ja vettä muistuttavan täkäläisen oluen voimin. Päämääränä Hongdae ja länkkäreistä pitävät korealaiset naiset. Noh, eihän se nyt ihan nappiin mennyt, tuttavuutta tuli tehtyä brassien kanssa ja sekin homma meni lopulta mönkään kun aamuyön pikkutunteina piti etsiskellä vähän liian paljon juonutta ranskalaista kämppistä (joka oli onnistunut pääsemään jo takaisin kämpille, perkele). Yökerhot ovat täällä auki aamuun asti, monet sulkevat vasta kuuden jälkeen ja Gangnamista löytyy ainakin yksi, joka sulkee ovensa vasta yhdeksältä (vieressä aukeaa sitten after party club, joka on auki kahteentoista :D). Eli hyvin voi vetää koko illan viihteellä ja hypätä sen jälkeen aamun ensimmäiseen metroon kuten allekirjoittanut.
Monissa baareissa ei ole pokeja ollenkaan ja jos joku nyt sattuu nukkumaan pöydässä niin siinähän nukkuu. Korealaiset saattavat istahtaa myös kadulle ja nukahtaa raskaan bilettämisen jälkeen siihen tai sitten mennään Burger Kingiin tai McDonalds'iin nukkumaan pariksi tunniksi. Metrossa voi myös huoletta nukkua, eräskin ranskatar oli vetänyt kakkoslinjan (keskustaa kiertävä kehälinja) ympäri useamman kerran ennen kuin heräsi. Turvallista on eikä kukaan tule ryöstämään tai hakkaamaan. Krapulaan löytyy oivaa lääkettä katukeittiöistä. Kebabia tosin pitää lähteä hakemaan Itaewonin kaupunginosasta asti jos uppopaistetut herkut, pizza tai hampparit eivät kelpaa.
Hongdaen seikkailujen jälkeen alkoikin ensimmäinen viikko yliopistolla, eli juotiin vielä enemmän sojua. Kyseisestä viikosta ei ole hirveästi kerrottavaa :D
Lisää myöhemmin.
Reilu kuukausi on jo tullut kulutettua täällä kimchin ja sojun luvatussa maassa joten kai sitä voisi pikkuhiljaa pistää matkakertomusta kehiin (helpompaa kuin privoihin vastailu, enkä jaksa lukea huomiseen tenttiin :D). Aloitan pienellä taustoituksella jonka jälkeen käyn nopeasti läpi tuon alun. Jatkossa sitten nakkelen kuvaa ja päivitystä aina kun jotain vähän mielenkiintoisempaa tulee nähtyä tai tehtyä.
Taustatiedot
Menossa viimeisen vuoden AMK-opinnot Suomessa, tuttujen ja turvallisten kurssien ja ympyröiden sijaan lähdin sitten keräämään viimeisiä pisteitä toiselle puolelle maailmaa. Samalla tulee vähän opiskeltua kieltä ja lukukauden päätyttyä reissattua myös muissa alueen maissa. Asuntona yliopiston kampuksen ulkopuolelta tarjoama asuntola, huoneet pääsääntöisesti kahdelle hengelle. Kämppikseksi sattui yksi rennommista ja enemmän englantia puhuvista ranskalaisista :D Asuntola sijaitsee Seongdong-gu:ssa (Soulin kaupunginosa), lähellä Wangsimnin asemaa. Metro ja KORAIL ovat tulleet tutuiksi ja pitkin tätä 10+ miljoonan ihmisen kaupunkia on tullut pyörittyä ihan mukavasti. Metropolialueella on sitten jo se reilut 25 miljoonaa sielua, joten vähän on enemmän tuota väkeä kuin Suomessa.
Rahana Korean won, vaihtosuhde pyörii siinä 1€= 1400 won paremmalla puolella. Eläminen on siis mukavan halpaa ja vähän tavarasta riippuen hintaa on puolet vähemmän kuin Suomessa. Elektroniikan suhteen hinnat voi sitten olla korkeampiakin ja tämä siis ilman mitään 24% alvia. Alv näyttäisi olevan n. 10% luokkaa noita kuitteja katsellessa, tarkemmin en ole jaksanut perehtyä kun pullo sojua maksaa n. 1200 wonia. Ulkona syöminen maksaa sen 2-6€ pääsääntöisesti, vähän kalliimmissa paikoissa mennään sitten kympillä. Paikalliseen tapaan monet ateriat syödään yhteisistä astioista ja ruokalistoissa yleensä mainitaan vain pääruoka, ei sen kylkeen aina tulevia lisukkeita. Tätä avaan myöhemmin parin kuvan kera.
Ilmasto on selkeästi Suomea lämpimämpi, tällä hetkellä pärjää vielä shortseilla ja t-paidalla (vaikka ranskalaiset ja korealaiset verhoutuvatkin jo takkiin ja pitkiin housuihin), talvella pitäisi mennä sitten hiukan pakkasen puolelle. Soulissa kylmimmät mitatut asteet ovat siellä -20 paikkeilla ja kesällä taas kolkutellaan 40 asteen rajaa todella tukalan ilmankosteuden saattelemana.
Ensikosketus ja kulttuurishokki
Finnairin kone laskeutui Incheonin kansainväliselle lentokentälle aamulla kahdeksan aikoihin. Suora lento Helsinki-Vantaalta Etelä-Koreaan kesti reilut kahdeksan tuntia ja sujui pieniä univaikeuksia lukuunottamatta varsin mukavasti. Hintakin oli Kilroyn opiskelijatarjouksen ansiosta iihan siedettävä, 580€ (Finnairin sivuilla sama lento maksoi samalla hetkellä päälle 1600€). Ensimmäisenä huomio kiinnittyi kiitorataa huuhtelevaan rankkasateeseen, joka tuulen kanssa muodosti ihan mukavia aaltoja synkän harmaalla kentällä. Koneesta poistumisen jälkeen odoteltiin sitten junaa, joka veisi putkelta terminaalille.
Kaikki oli todella siistiä ja homma toimi varsin tehokkaasti. Terminaalissa sitten ensin passintarkastukseen (sormenjäljet otettiin ja kasvot kuvattiin, kyllä olisi Orwell ylpeä!) ja sen jälkeen laukkuja hakemaan. Sen jälkeen suunnattiin sitten sekalaisella porukalla (samalla lennolla saapui neljä hollantilaista ja yksi ranskalainen ja yksi kanukki poimittiin terminaalista mukaan) lentokentän junaterminaaliin. Suora yhteys Soulin keskustaan, matka-aika n. tunti ja yhdellä vaihdolla päästiin sitten metrolla yliopiston pysäkille. Kokonaisuutena siis hyvin helppoa, vaivatonta ja nopeaa. Metrot on automatisoitu, ennen laiturialuetta on portit ja niihin saa lippuja automaateista. Tai sitten voi ladata esim. opiskelijakorttiin arvoa ja suhata sillä. Samainen kortti kelpaa myös maksamiseen kaupoissa
Pienten kommellusten jälkeen löytyi oikea paikka yliopistolla ja majoitustilojen sijaintikin selvisi. Onneksi yliopiston puolesta tarjoutui kyyti ovelle, ulkona meinaan oli kunnon monsuuni menossa. Laukkujen purkamisen jälkeen lähdin sitten ulos etsimään jotain syötävää, edellineen purtava kun oli ollut Finnairin kelvollinen, mutta aivan liian pieni aamupala. Kahden saksalaisen tytön kanssa päädyttiin pieneen paikkaan, joka tarjoilee lähinnä topokkia, kalakakkuja, friteerattuja katkarapuja ja sundaeta. Tämä ateria opetti heti yhden tärkeimmistä asioista korealaiseen ruokaan liittyen: jos se on punaista, se on todennäköisesti helvetin tulista. Toinen mieleen jäänyt huomio liittyi ruokalistoihin, ne perkeleet kun ovat pääsääntöisesti pelkästään hanguleilla kirjoitettuja eikä kuvia ole missään.
Sundae ja maksaviipaleita.
Vain topokki puuttuu. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena
Ensimmäinen yö meni nukkuessa jet lagia pois, muut olivat sillä aikaa pyörimässä yhdessä Aasian kovimmista yökerhoista. Seuraavana iltana lähdin myös matkaan sojun ja vettä muistuttavan täkäläisen oluen voimin. Päämääränä Hongdae ja länkkäreistä pitävät korealaiset naiset. Noh, eihän se nyt ihan nappiin mennyt, tuttavuutta tuli tehtyä brassien kanssa ja sekin homma meni lopulta mönkään kun aamuyön pikkutunteina piti etsiskellä vähän liian paljon juonutta ranskalaista kämppistä (joka oli onnistunut pääsemään jo takaisin kämpille, perkele). Yökerhot ovat täällä auki aamuun asti, monet sulkevat vasta kuuden jälkeen ja Gangnamista löytyy ainakin yksi, joka sulkee ovensa vasta yhdeksältä (vieressä aukeaa sitten after party club, joka on auki kahteentoista :D). Eli hyvin voi vetää koko illan viihteellä ja hypätä sen jälkeen aamun ensimmäiseen metroon kuten allekirjoittanut.
Monissa baareissa ei ole pokeja ollenkaan ja jos joku nyt sattuu nukkumaan pöydässä niin siinähän nukkuu. Korealaiset saattavat istahtaa myös kadulle ja nukahtaa raskaan bilettämisen jälkeen siihen tai sitten mennään Burger Kingiin tai McDonalds'iin nukkumaan pariksi tunniksi. Metrossa voi myös huoletta nukkua, eräskin ranskatar oli vetänyt kakkoslinjan (keskustaa kiertävä kehälinja) ympäri useamman kerran ennen kuin heräsi. Turvallista on eikä kukaan tule ryöstämään tai hakkaamaan. Krapulaan löytyy oivaa lääkettä katukeittiöistä. Kebabia tosin pitää lähteä hakemaan Itaewonin kaupunginosasta asti jos uppopaistetut herkut, pizza tai hampparit eivät kelpaa.
Hongdaen seikkailujen jälkeen alkoikin ensimmäinen viikko yliopistolla, eli juotiin vielä enemmän sojua. Kyseisestä viikosta ei ole hirveästi kerrottavaa :D
Lisää myöhemmin.
