Matkakertomus: Singapore-Malesia-Thaimaa

[Anonymity]

Pistäydyin huhtikuussa parin parin viikon turneella Aasiassa. Reissun aikana olin muutamia päiviä Singaporessa, suurimman osan ajasta Malesiassa Kuala Lumpurissa sekä Langkawilla sekä yhden yön yli Thaimaan Koh Lipellä. Reissu oli aikamoista hyppimistä paikasta toiseen sekä edestakaisin ja näin jäliviisaana voisin todeta, että olisin ehkä voinut suunnitella reittini vähän paremmin. Toisaalta eipähän käynyt aika pitkäksi, mikä oli ihan hyvä juttu, sillä oli reissussa yksin rinkkani kanssa.

Tällä kertaa en jaksanut tehdä mitään erityistä infopakettia näistä maista aikaisempien matkakertomusteni tyyliin, vaan kirjoitukseni ovat vähän tylsähköjä matkapäiväkirjamerkintöjä, josta toivottavasti joku saa jotain irti. En oikein osaa kirjoittaa mitään nauruhermoja kutkuttavia hassun hauskoja tarinoita, joten näillä mennään.

Teksteissä saattaa myös esiintyä jotain asiavirheitä, jotka saattavat johtua väärinymmärryksistä ja niitä saa korjailla tai muuten täydentää. Osassa teksteista saattaa olla jotain lainauksia Berlitzin Singapore-oppaasta tai Markus Lehtipuun Suomalaisesta matkaoppaasta Malesia-Singapore-Bali.

En välttämättä jaksa kopioida jokaisen päivän merkintöjä ja valokuvia kerralla tänne, joten niitä saattaa tipahdella tänne tipoittain. Aloitin matkapäiväkirjan pitämisen 16.04.2012 ja viimeinen merkintä on päivätty 29.04.2012.

 

[Anonymity]

Nyt menee hermo jo heti alkumetreillä. Yritän ladata tänne kuvia omalta tietokoneeltani. Osa kuvista latautuu, mutta joidenkin kuvien kohdalla tulee tällainen esimerkinkaltainen teksti: "1.jpg: Upload of file failed"

Mistä tämä voi johtua ja voinko tehdä itse asialle mitään?

Jatketaan joskus.

 

[Kuli]

Nyt kyllä ponnistelet yön yli koska näitä on kiva lueskella!

 

[Anonymity]

Taas joku mättää... :wall: Muoks... Onnistui - vihdoin!

SINGAPORE 16.04.2012


Saavuin eilen Singaporeen Changin lentokentälle Finnairin suoralla lennolla Lento kesti noin 11h ja oli perillä ajallaan. Mukavaa oli myös se, että sain nukuttua koneessa kunnolla eikä lento tuntunut liian pitkältä. Olin ostanut lennot tammikuussa tarjoushinnalla, josta lähti Finnairilta kertyneiden pisteiden vuoksi joitakin kymmeniä euroja pois lopullisen hinnan ollessa noin 580 euroa (meno-paluu). Singaporessa aika on kesällä 5h edellä Suomea.



Changin lentokenttä on valittu jossain vaiheessa maailman parhaaksi lentokentäksi ja täytyy kyllä sanoa, että lentokenttä on maineensa veroinen. Ei ehkä ulkoisesti mikään erityinen, mutta homma pelittää hyvin. Passintarkastus on ohi hetkessä ja muutenkin kaikki toimii. Passintarkastuksen yhteydessä viranomaisille piti antaa lentokoneessa täytetty maihintulokortti, josta passintarkastaja otti itselleen osan ja toisen puolen hän antoi minulle maastapoistumista varten. Käsitykseni mukaan Singaporen lentokentällä on olemassa ilmainen nettiyhteys, joka vaatii jonkinlaisen rekisteröitymisen. Sama yhteys toimii Singaporessa kaikissa julkisissa tiloissa. Rekiteröityminen vaatii käsittääkseni singaporelaisen puhelinnumeron.*

Siirryin lentokentältä ilmaisella skytrainilla metroasemalle, josta minulla oli tarkoitus matkustaa metrolla alueelle, jossa hostellini sijaitsi. Valitettavasti eräs nainen neuvoi minua jäämään liian aikaisin pois, joten matkustin loppumatkan taksilla. Metro lentokentältä väärälle Aljuniedin metroasemalle maksoi 2,90 SGD ja taksi oikeaan paikkaan Kallangiin maksoi vähän vajaa 5 SGD. Matka lentokentältä keskustaan sujuu noin puolessa tunnissa ja metroa pitää vaihtaa kerran.

Metrossa matkustaminen on helppoa, sillä metron seinässä näkyy kartta, joka opastaa vaihtuvin valoin jäämän oikealla pysäkillä pois sekä poistumaan oikeasta ovesta ulos. Lisäksi metrossa on erikseen vielä pysäkkinäyttö sekä kuulutukset. Metrolippuja saa ostaa metroasemien automaateilta samoin kuin bussilippuja. Mennessäsi metroon tai bussiin sinun pitää vilauttaa lippua lukijassa ennen ja jälkeen matkan.*



Bussilippuja voi osta myös busseista ja ne maksetaan kolikoilla, jotka pudotetaan kuljettajan edessä olevaan lokeroon. Kannattaa siis varata tasaraha. Lisäksi on olemassa "Singapore Turist Pass" -lippuja, joilla voi matkustaa rajoituksetta. Lippuja saa ostaa muutamalta metroasemalta (mm. Bugis) ja hinta riippuu siitä, kuinka monelle päivälle ostat passin: http://www.thesingaporetouristpass.com/html/index.htm



Olin varannut aiemmin netin kautta huoneen Ideal Backpackers Hostellista (www.backpackers.com.sg), joka maksoi yhdeltä yöltä noin 50 SGD (+ 10 SGD avainpantti). Hinta piti sisällään majoituksen pienessä, vaatimattomassa ja ikkunattomassa huoneessa, jossa oli kerrossängyt kuudelle hengelle. Lisäksi hintaan kuului nettiyhteys, TV, ilmastointi sekä yhteissuihku + wc. Aamiainen ja pyyhe ei kuulunut hintaan. Kerrossängyistä huolimatta yövyin huoneessa yksin, sillä olin varannut itselleni private roomin. Hostelli sijaitsi muutaman sadan metrin päässä Kallangin metroasemalta. Hostelleissa yöpyessä kannattaa muistaa pakata rinkkaan pussilakana sekä wc-paperia, sillä näitä ei hostelleista välttämättä löydy.



Päästyäni hostelliin peseydyin ja lähdin metrolla keskustaan kellon ollessa jo vähän yli 19.00. Matka Kallangin metroasemalta City Hallin metroasemalle maksoi 2,10 SGD. Koska Singaporessa oltiin, päätin mennä ensimmäiseksi juomaan Raffles Hotellin (www.raffles.com) Long Bariin Slingapore Slingin, joka on se ainut oikea. Drinkki keksittiin kyseisessä baarissa 1900-luvun alussa ja drinkin kanssa voi napostella pöydässä tarjottavia kuorellisia maapähkinöitä kattotuulettimen alla. Pöytään istuessa asiakkaan jalkojen alla rapisee maapähkinän kuoret, joita niin asiakkaat kuin tajoilijat viskovat sinne luvan kanssa ja jotka kuuluvat baarin tavaramerkkeihin.

katso liitettä 82138 katso liitettä 82139 katso liitettä 82140
katso liitettä 82141 katso liitettä 82143 katso liitettä 82142*

Kansalliseksi monumentiksi julistettu Raffles Hotel perustettiin vuonna 1887 armenialaisten Sarkiesin veljesten toimesta ja se on ehkä Aasian kuulusimpia hotelleja. Aikojen saatossa tässä kauniissa siirtomaa-ajan tyylisessä hotellissa on yöpynyt monia kuuluisuuksia.

katso liitettä 82144

Drinkin jälkeen lähdin kävelemään Singaporenjoen vartta pitkin. Matkalla näin Marina Promanade Parkissa *maailman suurimman maailmanpyörän, 165 metriä korkean Singapore Flyerin sekä Marina Bay Sands Hotellin ja Sky Parkin. Kävelin joen vartta aina Clarke Quay'hin saakka, jonka jälkeen ylitin sillan Riverside Pointin luona, jonka jälkeen palasin joen vartta takaisin Boat Quay'hin, jossa kävin syömässä Forum Seafoodissa singaporelaiseen tyyliin valmistettuja satay-vartaita sekä riisinuudeleita, jotka olivat mielestäni aavistuksen mauttoman makuisia.





Ruoan jälkeen kävelin Chinatow'niin todetakseni, että sillä päivittäin klo 11-23.00 avoinna oleva Night Market oli juuri mennyt kiiinni. Tässä vaiheessa päätin lähetä *metrolla takaisin hostellille. Metromatka Chinatow'nista Kallangiin maksoi 2,60 SGD ja matkalla joutui vaihtamaan metroa kerran. Kävin ostamssa vielä ennen huoneeseen menoa kaksi 0,5 litran vesipulloa, jotka maksoivat yhden dollarin per pullo. Loppuyö menikin siten sängyssä pyöriessä unirytmin ollessa sekaisin. Vaikka huoneeni oli keskellä rakennusta (ei ikkunoita), kuului sinne silti hyvin liikenteen äänet. Lisäksi heräsin joskus viiden aikaan siihen, kun jotkut hostellin asiakkaat puhuivat siellä kovaan ääneen.

En ehtinyt illan aikana kauheasti hahmottaa paikkoja, koska uloslähtiessäni oli jo pimeää ja muutenkin oli pilvistä. Ensivaikutelman perusteella Singapore vaikutti kuitenkin erittäin siistiltä niihin muihin Aasian maihin verrattuna, joissa olen aiemmin käynyt. Lisäksi Singapore vaikutti hyvin vihreältä kaikkine puineen ja istutuksineen.

Singaporesta jäi mielikuva tehokkaana shoppailuparatiisina, jossa on paljon ravintoloita, aktiviteettaja, nykyaikaista menoa ja jossa puhutaan hyvin englannin kieltä. Tästä huolimatta Singapore ei yllä kaikilta osin aivan Suomen tasolle. Esimerkiksi wc:hen mennessä kannattaa pitää mukanaan wc-paperia, sillä sitä ei ole saatavailla ihan joka paikassa.*

Forexin valuuttalaskuri ei jostain syystä toimi, joten tässä on napsu.fi-sivujen laskuri, jos jotakuta kiinnostaa vertailla noita hintoja: http://www.napsu.fi/matkailu/valuuttalaskuri


Jatkuu...

 

[Anonymity]

En tiedä ovatko noi mun kuvat vieläkin liian isoja, kun ne eivät näy kaikki. Laitetaan vielä uusi yritys...

Raffles-hotelli ja Singapore Sling:

 

[Anonymity]

SINGAPORE - MALESIA, KUALA LUMPUR 17.04.2012:


Heräsin aamulla muutaman tunnin yöunien jälkeen klo 06.30, jonka jälkeen peseydyin ja lähdin hostellia vastapäätä olevalta bussipysäkiltä bussilla nro 100 Golden Mile Complexiin, josta minulta lähti bussi Malesiaan Kuala Lumpuriin klo 08.30. Vaikka hostellilta ei ollut tuonne kuin muutamia pysäkinvälejä, päätin silti mennä ajoissa. Halusin käydä hakemassa netistä varaamani bussilipun sekä syömässä aamiaista.

Bussi pysähtyi suoraan rakennuksen eteen, jossa oli monta bussi- ja matkatoimistoa sekä joitakin pieniä kahviloita sekä ravintoloita. Olin itse varannut lipun netistä (www.journeymalaysia.com) ja se maksoi 49,44 SGD. Söin ennen lähtöä aamiaiseksi paahtoleipää ja marmeladia, kaksi kananmunaa, hedelmiä, teetä sekä jonkinlaisen lämpöisen kiinalaisen taikinanyytin, jonka sisällä oli kasviksia. Aamiainen ei ollut häävin makuinen ja se maksoi 4,80 SGD.

Lopulta Transtar Express -firman bussi lähti ajallaan ja huomasin olevani ainoa matkustaja. Minun lisäkseni bussissa oli kuljettaja sekä kaksi bussiemäntää. Matkustin kaksikerroksisen bussin ylemmässä kerroksessa. Alhaalla oli jonkinlainen kokous- tai ryhmätila isommalle porukalle sekä pieni keittiö, jossa emännät lämmittävät ruokaa.Ylhäällä oli 14 leveää ja turvavöillä varustettua yhden hengen nahkatuolia, jotka saa kallistettua ja joihin saa nostettua jaloille alustan. Muutenkin jalkatilaa oli ruhtinaallisesti.




Singaporen ja Malesian rajoilla emäntä tuli kertomaan, mitä minun tulee tehdä. Singaporen rajalla riitti, että poistuin bussista passin sekä maihintulokortin kantaosan kanssa ja kävin rajamuodollisuudet läpi laukujen odottaessa minua bussissa. Malesian rajalla poistuin bussista passin ja laukkujen kanssa, jonka jälkeen passini tarkastettiin ja laukkuni läpivalaistiin. Kummallakaan rajalla ei tarvinut jonottaa lainkaan. Singaporessa on sama kellonaika kuin Kuala Lumpurissa.

Rajatarkastusten jälkeen bussiemäntä oli odottamassa minua muistutti minua äitimäiseen tapaan wc:ssä käyntiä ja ohjasi minut lopulta takaisin bussiin. Bussimatka alkaessa emäntä tuli kysymään minulta, että haluanko peiton ja vettä. Tämän jälkeen hän esitteli jokaisen penkin yhteydessä olevat TV-monitorit sekä kuulokkeet, joiden avulla saattoi katsoa TV:tä, kuunnella musiikkia sekä pelata pelejä. Hetken päästä emäntä tuli kysymään minulta haluanko jo ruokailla ja vastattuani myöntävästi hän toiminulle nuudeleita, makkaraa, kananmunaa, tofua sekä kahvia/teetä.

Välimatka Singaporen ja Kuala Lumpurin välillä on noin 400 kilometriä ja matka sujuu joutuisasti hyviä asfalttiteitä pitkin noin viidessä tunnissa. Kuala Lumpurissa jäin pois Imbissä Oversea Restaurantia vastapäätä. Matkan aikana pysähdyimme kerran noin kolmen tunnin jälkeen 10 minuutin wc-tauolla. Levähdyspaikalla oli myös muutama pakettiautokioski, josta saattoi ostaa juotavaa sekä pientä syötävää. Tauon jälkeen bussiemäntä tarjosi kahvia/teetä sekä keksiä.

Perille päästyämme nappasin rinkan selkään ja lähdin talsimaan aurinkoisessa ilmassa eteenpäin tietämättä ihan tarkkaan, mihin suuntaan piti lähteä. Tiesin, ettei varaamani hostelli ollut kovin kaukana, mutta en osannut arvioida sitä, kannattiko minun ottaa joko kulkuväline vai kävellä. Ei kulunut kauaakaan, kun eräs keski-ikäinen nainen huomasi etsivän ilmeeni ja kysyi minne olen menossa. Kerrottuani hostellin nimen ja osoitteen, nainen kehoitti minua kävelemään rinnallaan luvaten ohjata minut oikeaan paikkaan. Jossain vaiheessa matkaa seuraamme liittyi eräs vanhempi mies, joka haastatteli minua niistä näistä. Täytyy kyllä sanoa, että Malesia näytti heti ystävälliset kasvonsa ja täysin oma-aloitteisesti.

Päästyäni hostelliin aavistuksen etuajassa, oli vastaaotto yhtä sydämmellinen, kuin mitä se oli ollut hetkeä aiemmin. Vaikka jouduin odottamaan huonettani hetkisen, ei se haitannut sillä sen ajan minua opastettiin talon tavoille. Olin varannut netistä www.hostelworld.comin kautta yhden hengen huoneen yhdeksi yöksi Red Palm Hostellista jaetulla kylpyhuoneella. Hostelli sijaitse Bukit Bintangin alueella ja huone maksoi 55 MYR sisältäen nettiyhteyden, pyyhkeen sekä aamiaisen. Hostelli ei ollut ulkoiselta olemukseltaan mikään häävi ja sisältäkin vähän rönsyilevä, mutta jotenkin hostelliin sisäänastuessa tuli heti hyvä tunnelma toisin kuin Singaporen hostellin osalta, joka oli jotenkin kolkko. Hostellihuone oli kaikessa vaatimattomuudessa melko viehättävä. Huoneessa ei ollut ilmastointia, mutta iso tuuletin löytyi.



Käytyäni suihkussa päätin lähteä kokeilemaan onneani, josko olisin päässyt Petronas-tornien näköalatasanteelle. Lähdin matkaan monoraililla, jonka jälkeen minun oli tarkoitus vaihtaa metroon, mutta tämä ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä menin vahingossa väärään suuntaan menevään monorailiin. Hetken aikaa seikkailtuani edestakaisin päädyin toisenlaiseen ratkaisuun ja jatkoin matkaani muilla kulkuvälineillä.



En nyt ihan tarkkaan muista, kuinka paljon nuo matkat maksoivat, mutta mielestäni alkuperäinen matka Bukit Bintangin monorail-asemalta KLCC:n asemalle oli noin 2,20 MYR luokkaa. Verrattuna Singaporen julkisiin kulkuvälineisiin on Kuala Lumpurin julkiset mielestäni hankalampia käyttää. Kuala Lumpurissa ei voi ostaa esim. päiväkohtaisia lippuja, joka johtuu käsittääkseni siitä, että ennen vanhaan julkiset ovat olleet eri firmojen omistamia ja jokainen heistä on luonnollisesti halunnut oman osuutensa lipputuloista. Käsittääkseni tänä päivänä noita ollaan jollain tavoin yhtenäistämässä.

Itse asiassa nuo liput eivät ole mitään varsinaisia lippuja, vaan poletteja, jotka näytetään lukijassa ennen matkaan lähtöä ja jotka lopuksi syötetään lukijaan poislähtiessä. Huonoa on myös se, että vaihtoja tarvitsee tehdä aika paljon ja esimerkiksi monoraileissa kuulutukset eivät kuulu kunnolla. Pitää siis olla koko ajan itse tarkkaavainen ja seurata, millä pysäkillä pitää jäädä pois.

Päästyäni kaksoistorneille minulle ilmoitettiin, ettei lippuja ole enää saataville kuluvalle päivälle ja ostin lohdutukseksi pehmiksen, joka maksoi 2 MYR. Päädyin siihen ratkaisuun, että kävin ostamassa lipun seuraavalle viikolle, jolloin palasin takaisin Kuala Lumpuriin. Lippu maksoi 50 MYR ja varasin sen seuraavan viikon keskiviikolle kello 18.15. Kellonajalla oli merkitystä, sillä halusin olla kaksoistornien maisemakäytävällä siinä vaiheessa, kun aurinko alkaa laskemaan.

Itse 452 metriä korkeiden tornien huipulle ei suuri yleisö pääse, mutta maan pinnasta 146 metrin korkeudella olevalle maisemakäytävälle pääsee sekä siitä vielä vähän ylöspäin näköalapaikalle. En tiedä pitääkö enää paikkansa, mutta Suomalainen Matkaopas - Malesia, Singapore, Bali (Markus Lehtipuu) väittää vuoden 2006 painoksessa, että kaksoistorneille jaettaisiin ilmaisia lippuja päivittäin klo 09.00 alkaen.



Koska tämä suunnitelma meni mönkään, päätin lähteä taksilla kukkulalla sijaitsevalle 421 metriä korkeaan KL Toweriin (Menara, www.menarakl.com.my), jonka näköalatasanne on 276 metrin korkeudessa. Lippuja oli eri hintaisia riippuen siitä, mitä halusi vierailuun sisältyvän. Itse otin lipun, joka oikeutti näkoalatasanteen lisäksi käymään F1-simulaattorissa, eläintarhassa sekä poniajelulla ;) F1-simulaattori oli ihan hauska, mutta haastava. Eläintarha taas oli todella pieni alue, jossa eläimet oli ahtaissa häkeissä ja näyttivät lähinnä kärsiviltä. Poniajelulle en kehdannut yksin aikuisena mennä. Lipun hinta oli 55 MYR.



Menarassa pääsee korkeammallekin, mikäli varaa pöydän ravintolasta, mutta minä päätin jättää sen väliin. Hinnat olivat halvimmillaan iltapäiväteestä pikkupurtavineen 58 MYR (aikuinen) päivälliseen, joka oli kallein ja maksoi 198 MYR (aikuinen). Tuohon hintaan sisältyi kyllä sisäänpääsyä sekä muuta sen sellaista, mutta en raaskinut maksaa tuota hintaa ja varsinkin kuin näköalakin alkoi heikkenemään harmaan taivaan ja sadekuuron takia. Lopputulema oli se, että en jaksanut jäädä tällaisella säällä odottamaan illan pimenemistä ja lähdin lopulta pois koko tornista.



Tornin juurelta pääsi ilmaisella pikkubussilla kukkulalta pois, jonka jälkeen pitää itse hankkia kyyti pois, mikäli ei ole tilannut esim. taksia suoraan tornin juuresta. Itse päätin jatkaa matkaani kävellen sateen loputtua, koska halusin nähdä maisemia. Kävelin loppujen lopuksi Bukit Bintangin alueelle, jossa oma hostellinikin sijaitsi. Bukit Bintang sijaitsee nk. Golden Trianglen alueella ja se on Kuala Lumpurin tärkeimpiä ostosalueita.




Shoppailemaan en jaksanut lähteä, mutta kävin syömässä hostellini lähellä Jalan Alorilla sijaitsevalla katukeittiöalueella Cu Cha -ravintolassa. Alkuruoaksi otin perinteistä malesialaista hedelmäsalaattia (rojak) tulisessa kastikkeessa, pääruoaksi otin paistettuja nuudeleita merenelävien ja sekä kera (hokkien mee) ja juomaksi veden lisäksi litsimehua.



Ruoan päätteeksi menin testamaan kiinalaista hierontaa hostellini lähellä olevaan jonkinsortin kiinalaiseen parantolaan (Forever Young Energy House). Hieroja oli pienikokoinen naishieroja, joka jaksoi kyllä hieroa, kun hän käytti hieronnassa koko kroppaansa apuna. Samalla hän keskittyi hieromaan kuukautta aiemmin nyrjähtänyttä nilkkaani, joka oli narka edelleen. Nainen väitti, että jalka on seuraavana päivänä parempi hieronnan jäljiltä. Hieronta oli vähän samantyylistä kuin asiallista sorttia oleva thai-hieronta. Tunnin hieronta maksoi 60 MYR.



Itsensä hemmottelu ei kylläkään jäänyt tähän, vaan lähempänä puolta yötä päätin vielä mennä erikseen 45 minuutin jalkahierontaan sekä manikyriin erääseen toiseen kiinalaispaikkaan, jonka nimeä en muista. Yhteishinta oli 95 MYR. Tämän jälkeen oli rentouttavaa palata hostellille ja mennä yöpuulle.

 

[Anonymity]

MALESIA, KUALA LUMPUR - LANGKAWI 18.04.2012


Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin ja laitoin rinkkani sisällön parempaan järjestykseen. Tämän jälkeen kävin pienellä kävelylenkillä ja lopulta palasin takaisin hostelliin, jossa söin aamupalan, joka sisälsi muroja, paahtoleipää, kananmunaa, banaania, vesipullo ja kahvia/teetä. Jääkaappiin saa laittaa myös omia eväitä. Hostellin tapoihin kuuluu, että vieraat ottavat aamupalan itse keittiöstä ja tiskaavat astiat ruokailun jälkeen.

katso liitettä 82687 katso liitettä 82686

Lähes heti tämän jälkeen aloin tekemään lähtöä LCCT:n lentokentälle tarkoituksenani lentää Air Asialla (www.airasia.com) Langkawille. Olin ostanut meno-paluulennot (KL-Langkawi-KL) etukäteen netin kautta ja maksoin niistä 221 MYR. Lisäksi otin jotain ylimääräisiä palveluja, jotka nostivat hintaa jonkun verran. Hostellia pitävä Sofia oli neuvonut minua, kuinka paljon aiemmin minun tuli lähteä hostellilta ja millä kulkuneuvoilla.

Sofia oli ehdottanut minua ottamaan monorailin, jolla matkustaisin KL Sentralin pysäkille ja sieltä junalla eteenpäin Salak Tinggin asemalle, josta edelleen shuttlebusilla lentokentälle. Koska ilma oli lämmin, päätin unohtaa monorail-asemalle kävelyn ja otin taksin, jonka pyysin viemään minut KL Sentralin juna-asemalle. Taksimatka maksoi 15 MYR. Taksi olisi vienyt minut Bukit Bintangista suoraan LCCT:n lentokentälle ja hän pyysi aluksi 80 MYR hintaa, jota hän oli valmis alentamaan 70 MYR. Tätä alemmas tinkiminen ei onnistunut.

KL Sentralissa ostin lipun, joka maksoi 12,50 MYR ja oikeutti juna- sekä shuttlebus-matkaan. Junia lähtee kaksi kertaa tunnissa. Pienen odottelun jälkeen hyppäsin junaan ja matka Salak Tinggin asemalle kesti 26 minuuttia. Salak Tinggin asemalta LCCT:n lentokentälle kesti noin 30 minuuttia. Täytyy muistaa, että vaikka Kuala Lumpurin lentokenttä KLIA pitää sisällään LCCT:n lentokentän, niin ne sijaitsevat vähän etäällä toisistaan (LCCT:tä käyttävät halpalentoyhtiöt). Matkaan Kuala Lumpurin keskustasta lentokentälle on käsitykseni mukaan noin 75 kilometriä. Mikäli olisin mennyt KLIA:n kentälle, olisin päässyt junalla perille saakka.

katso liitettä 82688 katso liitettä 82689

Lentokentällä söin sushia lounaaksi, joka oli yllättävän hyvää ja tuoreen makuista lentokenttäruoaksi. Lento Langkawille kesti tunnin verran, jonka jälkeen siirryin lentokentältä 5 kilometrin matkan hotellille taksilla, joka maksoi 18 MYR. Lento lähti LCCT:n kentältä klo 15.10 ja olin hotellilla Langkawilla jo klo 16.33, eli suhteellisen jouhevasti meni tuo matka ja laukkujen saaminen ruumasta. Langkawin lentokentällä sisällä ulko-ovien luona on lippuluukku, josta ostetaan taksilippu.

katso liitettä 82690

Olin varannut netin (www.agoda.com) kautta itselleni huoneen Langkawin Pantai Cenang-rannalla sijaitsevasta Landcons Hotellista, joka sijaitsi rannan eteläpäässä vastapäätä Underwater Worldia. Kahden hengen huone, jossa yövyin yksin, maksoi kuudelta yöltä 160 euroa. Hotellissa ei ole ravintolaa, joten hinta ei sisältänyt aamiaista. Valitsin hotellin sijainnin, nettiyhteyden, ilmastoinnin ja sen perusteella, että siinä oli uima-allas, mikäli ei jonain päivänä haluaisi mennä rannalle. Minulla on muutama kokemus lomakohteista, joissa on suurempi riski saada vatsatauti ja silloin auringonottaminen omalla uima-altaalla ja lähellä omaa wc:tä on enemmän kuin ihanaa. Tosin hotellin toista siipeä rakennettiin samoin kuin piha-alueelle tehtiin uutta koristeallasta, joten hotellin takapihalla oleskelu ei sittenkään kiinnostanut kauheasti. Hotellin henkilökunta vaikutti ensinäkemältä ihan ystävälliseltä, mutta he vaikuttivat vähän sellaisilta laiskan oloisilta, joilta ei istumasektori herkällä nouse penkistä.

katso liitettä 82695 katso liitettä 82694
katso liitettä 82691 katso liitettä 82692 katso liitettä 82693

Muutaman sadan metrin päässä hotellista tien toiselta puolelta Underwater Wordin jälkeen pääsi pujahtamaan Pantai Cenangin rannalle, jonka kävin kävelemässä päästä päähän. Koska oli jo laskuveden aika, ranta näytti vähän roskaiselle ja vesi samealle eikä siellä ollut kauheasti ihmisiä. Rannan puolessa välissä kohti pohjoista oli kivannäköisiä bungaloweja ja pohdinkin, että olisiko huone pitänyt varata sieltä.

katso liitettä 82705
katso liitettä 82696 katso liitettä 82697 katso liitettä 82698
katso liitettä 82699 katso liitettä 82700 katso liitettä 82701
katso liitettä 82702 katso liitettä 82703 katso liitettä 82704

Biitsikierroksen jälkeen kävin hotellilla peseytymässä ja vaihtamassa vaatteet, jonka jälkeen lähdin kävelemään rannansuuntaista Pantai Cenangin "pääkatua" pitkin, jonka varrella suurin osa kaupoista ja hotelleista/motelleista sijaitsee. Meri ei näy kadulle, sillä välissä on hotelleja, ravintoloita, hierontapaikkoja, matkatoimistoja ja kauppoja. Kävelin kadun päästä päähän palaten lopulta toista puolta takaisin. Matkan varrella suurin osa kaupoista myi turistikrääsää, mutta mikä parasta - pakkomyyntiä ei esiintynyt. Lieneekö sitten syynä se, ettei nyt ollut pahin turistikausi. Ostin itselleni yhden sarongin (25 MYR) rantaa varten ja muu krääsä sai jäädä kauppaan.

katso liitettä 82706 katso liitettä 82707 katso liitettä 82708
katso liitettä 82713 katso liitettä 82715

Ravintoloita tuntui olevan moneen makuun, mutta varsinaisia baari-baareja ei käytännössä ollut. Kävin syömässä ennen nukkumaanmenoa rannalla sijaitsevassa Little Lilia's Chillout Cafessa, jossa olin päivällä käynyt syömässä jäätelöannoksen. Tilasin itselleni kolme snacksia, joiden kuvittelin olevan pieniä annoksia (juustolla ja salsalla kuorrutettuja nachoja, ranskalaisia majoneesilla, cheddar-ananastikkuja sekä vesimelonimehua. Luulo oli kuitenkin väärä, sillä jokainen näistä kolmesta annoksesta olisi riittänyt täyttämään minut pelkällään. Loppujen lopuksi söin nachot ja osan ranskalaisista. Juustotikut otin mukaani. Kokonaissumma näille kolmelle ruoka-annokselle ja juomalle oli 44 MYR.

Kyseinen ravintola kiinnosti minua siksi, että se mainosti itseään livemusiikin paikkana, joka toteutuikin paikan boheemin oloisen omistajan mennessä lavalle laulamaan pienen bändin säestämänä rock-balladeja. Ravintola on tunnelmallinen ja pöydissä istuttiin pelkän öljylyhdyn valossa. Jos ravintolaan haluaa päästä suoraan kadun puolelta, on käveltävä pientä noin metrin levyistä pimeähköä kujaa pitkin rantaan. Kujalle pääsee kadun varrella olevan Restauran Tomaton vierestä vasemmalta puolelta ja se on tarjoilijan mukaan auki klo 02-03.00 saakka. Tosin en tiedä, onko viikonpäivällä väliä.

katso liitettä 82711 katso liitettä 82709 katso liitettä 82712
katso liitettä 82714

Kävelymatkan aikana kävin pyytämässä esitteitä kadun varrella, mutta rannan puolella sijaitsevista hotelli- ja motellihuoneista sekä bungaloweista. Jos jätetään vaatimattomimmat ja hienoimmat pois, liikkui keskimääräinen perushuoneen hinta noin 80-220 MYR välillä riippuen siitä, halusiko merinäköalan tai jotain muuta "ylimääräistä". Keskihinta oli keskimäärin 150 MYR.

Tässä muutamia linkkejä niihin majoituspaikkoihin, joilta löytyi nettiosoite sekä Langkawin sivut matkailijoille:

www.thecabin.com.my
www.langkapuri-inn.com
www.grandbeachlangkawi.com
www.barongrouphotels.com
www.langkawisandybeachresort.com
www.langkawi-info.com
www.lada.gov.my/tourism

Kaikin puolin sain Pantai Cenangista aika rauhallisen kuvan, vaikka se pitäisi kait olla Langkawin vilkkain ranta. Tosin nyt huhtikuussa ei enää ole turistisesonki. Pantai Cenangilla ei ole juurikaan muuta tekemistä kuin maata auringossa, syödä tai kävellä katua edestakaisin. Nopealla silmäyksellä vaikutti siltä, että suurin osa turisteista on perheitä tai pariskuntia. Jotain nuorempaakin väkiä oli, mutta hekin rauhallisella chillausfiiliksellä. Luulen, että minä en jaksaisi olla Langkawilla pidempään, kuin mitä nyt olen tai muuten tulisi tekemisen puutetta.

 

[Anonymity]

MALESIA, LANGKAWI 19.04.2012


Olisi ehkä kannattanut aamulla katsoa ulos ikkunasta, ennen kuin alkoi vetämään rantavermeitä niskaan, sillä uloslähtiessäni huomasin, että taivas oli tummana pilvistä. Saattoi olla, että siinä vaiheessa hoin muutamaa v-kirjaimella alkavaa sanaa, kun vaihdoin vaatteet ja päätin lähteä aamiaiselle. Menin vähän parempaan kahvilaan, jossa leivotaan suolaiset ja makeat itse. Tilasin itsellesi kuuman kaakaon, vettä, juustocroissantin sekä palasen suklaajuustokakkua. Aamiainen maksoi yhtensä 23 MYR.



Aamiaisen jälkeen päätin mennä vuokraamaan moottoripyörän kolmeksi päiväksi. Vuokra maksoi 30 MYR per päivä, joka oli suurinpiirtein keskihintaa. Vuorasopimusta tehdessä piti näyttää ajokortti, passi ja antaa omat yhteystiedot.



Tämän jälkeen lähdin ajelemaan kohti pohjoista tarkoituksenani kiertää koko saari. Ajattelin mennä ensin katselemaan maisemia Caple Car'illa, mutta harmikseni se oli suljettuna huhtikuun loppuun kunnostustöiden vuoksi. Hinnaston mukaan ajelu olisi maksanut aikuiselta 30 MYR (www.panoramalangkawi.com). Caple Car'illa pääsee Langkawin toiseksi korkeimmalle (708 metriä merenpinnan yläpuolella) vuorelle.






Kävin kuitenkin pyörähtämässä ja syömässä siinä samassa yhteydessä olevassa Oriental Villagessa, jonne oli ilmainen sisäänpääsy. Odotin tältä paikalta vähän enemmän, mutta loppujen lopuksi petyin. Paikka vaikutti sellaiselta turisteille rakennetulta Linnanmäkityyppiseltä ratkaisulta ilman laitteita, josta löytyi kauppoja sekä ravintoloita. Ravintolassa syömäni ruoka oli hyvää ja annos oli edullinen. Nasi Goreng Ayam Kunyit -annos ja vesi maksoivat 8,50 MYR.



Tämän jälkeen lähdin ajelemaan Seven Wells Waterfall'seille, jonne oli myös ilmainen sisäänpääsy, mutta jossa joutui maksamaan parkkipaikalla moottoripyörän parkkeerauksesta 1 MYR. Parkkipaikan vierestä löytyi muutama kauppa ja wc:t. Ylöspäin kiipeäminen portaita pitkin meni kuntoilusta, mutta ylhäällä pääsi viilentymään viileässä vedessä sekä seuraamaan apinoiden edesottamuksia. Itse vesiputous ei ollut tässä kohtaa mikään ihmeellisen näköinen. Alaspäin tullessani pistäydyin vielä toisella näköalapaikalla, josta pääsi seuraamaan vesiputouksen valumista sekä pulahtamaan vedessä. Tällä kertaa näkymäkin oli ihan hieno.




Tarkoitus oli siirtyä seuraavaksi Black Sand Beachille, mutta saatoin epähuomiossa ajaa sen ohi. Tai en ole ihan varma, sillä pysähdyin eräällä kauniilla rannalla, jonka hiekka ei kuitenkaan ollut kovin mustaa.



Tästä jatkoin eteenpäin Tanjung Rhu Beachille, joka kehutaan yhdeksi Langkawin kauneimmista rannoista ainakin paikallisten mukaan. Ranta sijaitsi siinä mielessä vähän vaikeasti löydettävässä paikassa, että sinne piti kulkea portin kautta, jossa oli porttivahti. Porttivahdille piti antaa omat yhteystiedot ja lisäksi lappuun kirjoitettiin käytössä olevan kulkuneuvon rekisteritunnus. Ilmeisesti tätä käytäntöä käytettiin nimenomaan siksi, että rannalla sijaitsee aavistuksen hienompi Four Seasons Resort-hotelli.

Itse vaalealta karkeahiekkaiselta rannalta avautuvat näkymät olivat kyllä kauniit. Laskuveden aikaan pääsi kävelemään pitkälle, viereisen hotellin rannalta jopa muutamalle lähisaarelle. Onnekseni aurinkokin pilkahti hetken aikaa ja saatoin kävellä rannan päästä päähän bikineissä aurinkoa ottaen. Tällä rauhallisella rannalla oli muutama pieni kauppa sekä ravintola.




Koska ilta oli jo pimenemässä, päätin ajaa suoraan takaisin Pantai Cenangille pysähtymättä sen kummemmin enää missään. Täällä suunnilla aurinko laskee klo 19-19.30 välillä. Ajoin kauniiden maalaismaisemissa olevien kylien sekä saaren pääkaupungin Kuahin läpi, kunnes saavuin Pantai Cenangiin ja osuin sattumalta Temoyongin yömarkkinoille, jonne pysähdyin. Kylä sijaitsee kävelymatkan etäisyydellä Pantai Cenangin rannan pohjoispäästä.



Ostin itselleni ruokamarkkinoilta suolaista ja makseaa syötävää sekä juotavaa. Kaikki syömäni jutut olivat sellaisia pienien piiraiden tai vastaavien oloisia ja ne olivat erinomaisen makuisia sekä edullisia. Tässä muutama, jotka muistan: murtabak sintok (kanalla) 2,50 MYR, kuih bunga 0,50 MYR, cucur jawa 1 MYR, samosa 2kpl 1 MYR ja apom balek 0,50 MYR sekä jagung-juoma 1,50 MYR. Uteliaimmat voivat googlettaa, miltä nuo ruoat näyttävät.





Pyörähdin vielä myöhemmin illalla kiertämässä muutaman kaupan peseytymisen jälkeen. Ostin itselleni yhden trikoo-mekon, jota voi käyttää rantalomilla. Mekosta pyydettiin 49,90 MYR, mutta pienen tinkauksen jälkeen hinta putosi 40 MYR. Olen ymmärtänyt, että kuten muuallakin varsinaisissa "kauppa-kaupoissa" ei tinkaaminen onnistu, mutta näissä telttamaisissa kadunvarsimyymälöissä kyllä. Tosin tuntuu, että täällä tinkaamisvaraa ei ole samalla tavalla kuin esim. Thaimaassa ja Egyptissä eikä porukka juoksen perässä.

Palasin lopulta hotellille rannan kautta, josta löysin yhden uuden kivan chillout-paikan. Kyseessä oli Babylon-niminen ravintola, jossa soitti elävä bändi. Ravintola ja siellä soitettu musiikki olivat reggae-henkistä. Söin ravintolassa kreikkalaisen salaatin (16 MYR) ja join banaanidaiquirin (20 MYR). Babylon on tarjoilijan mukaan auki klo 01.00 saakka ainakin näin torstaisin, joka vastaa käsitykseni mukaan muslimien perjantaita.




Tämän jälken pistäydyin vielä Little Lilia's -ravintolassa, jossa join yhden Baileys Shake'n (16 MYR), johon oli laitettu Bailey'sin lisäksi maitoa sekä jäätelöä (namia!). Bändiä kuunnellessani katselin vähän drinkkilistan hintoja, joissa tässä joitakin esimerkkejä:

- drinkit 10-20 MYR
- olut 5-10 MYR
- viini 10-12 MYR
- mehut ja limsat 4-8 MYR









Jatkuu...

 

[Anonymity]

Ei voi olla näin vaikeaa ja työlästä tehdä tätä matkakertomusta :curs::curs::curs:

Pienennän kuvat photobucket.com sivuilla (640x480) ja liitin kuvalinkit tänne. Alkuun esimerkiksi viestin #7 kuvat näkyivät ihan hyvin vajaan parin päivän ajan, mutta sitten ne hävisivät. En ymmärrä mistä on kysymys.

Matkakertomusteksti on olemassa ja kuviakin on melkoinen määrä, mutta on aika turhauttavaa, kun homma tökkii koko ajan jostain syystä. Yhden viestin kuvien etsimisessä, perkaamisessa, pienentämisessä jne. kestää aika pitkään ja sitten ne kuvat eivät kuitenkaan pelitä.

Saattaa olla, että teen tämä matkakertomuksen loppuun joskus tulevaisuudessa uutena toiseen ketjuun. Tämän ketjun voi mun puolesta poistaa.

 

[John R]

En tiedä miten kätevä tuolla photobucketissa on kuvien pienentäminen, mutta kokeilepas huvikseen tätä ohjelmaa: http://imageresizer.codeplex.com/releases/view/30247

Kun ohjelma on asennettu, mene kuvakansioon ja maalaa kuvat jotka haluat pienentää. Tämän jälkeen klikkaa hiiren oikealla napilla maalattujen kuvien päällä ja valitse ”resize pictures” jonka jälkeen valikosta vain valitaan kuvakoko johon kuvat halutaan ja napataan ok-nappia. Tosi kätevä ohjelma ja muuttaa todella nopeasti isonkin määrän kuvia pienemmäksi. Toivottavasti helpottaa urakkaa

 

[Mike]

Miksi käyttää jotain photobuckettia kun voi liitteinä laittaa Pakkikselle, eivät kuvat sitten katoa ajan saatossa.

 

[Anonymity]

Oon vaan niin tottunut tohon photobucketiin ja aina tähän saakka se on toiminut hyvin. Kuvat on saanut liitettyä tänne ja muualle eivätkä ne ole kadonneet. Kattellaan...

P.S. Pystyykö tonne väliin liittämään tonne viestin #7 kohdalle uuden viestin, jossa noi kuvat näkyvät? Sillai, että ottaa ton vanhan viestin pois ja liittää uuden tilalle, niin menisi noi matkapäiväkirjan viestit kronologisessa järjestyksessä.