Matkaraportti Tammikuu 2012, New York
Elikkäs vuoden alusta pyyhälsin luokan kanssa New Yorkissa. Josko tosta reissusta rustais jonkun pienen tarinan. Mulla itellä ei ollu järkkäriä messissä kuin parina päivänä syystä, että parilla seudulla en viittiny pitää kameraa kaulassa roikkumassa enkä repussa jatkuvan huolen takia. Netistä linkattua kuvia en viitti laittaa, kun kuitenkin on matkakertomus kuitenkin. Vaikka olisin oikeasti käynykki samoissa mestoissa kun kuvat. En oo sitten mikään kirjailija, joten jos pilkku tai lause on kummallinen, niin sitten se on.
Lähtö alkoi keskiviikkona 11.1.2012 ja homma lähti liikenteeseen kello 8 edellisenä iltana. Jäätävä jännitys tuntui jo alkuillasta koko reissua kohtaan. Niinkin suureen kaupunkiin pitäis lähteä kuin NY. Laukun sain pakattua siinä ennen puoltayötä ja oli muutama tunti uinuttava. Tai ainakin yritettävä. Vaikka tiesihän sen, ettei nukkumisesta tule mitään kuitenkaan. Pari tuntia epämääräistä stressinomaista unta palloon ja herätessä olikin olo kuin krapulassa. Vielä viime hetken pakkauksia matkalaukkuun ja taksi pihaan ja Lahden bussiasemalle kello kolme aamuyöstä. Siellä oli muukin luokka vastassa ja hetken päästä bussi tulikin jo laiturille.
Siitä sitten tehokas puolitoista tuntia rundia bussin kyydissä kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Olimme reilusti ajoissa koska kello oli jotain neljän luokkaa. 3 tuntia meni lentoasemalle palloillessa väsyksissä. Seiskan maissa oli lentokoneen lähtö Saksan Berlin-Tegelin lentokentälle. Eka lento oli muistaakseni semmosta 2,5-3h luokkaa. Pieni kone ja tiivis tunnelma. Kylki kyljessä kii kivasti toisissa oltiin.
Sitten Saksassa vaihto ja taas odoteltiin 2-3h lentoasemalla selvitysten kanssa. Uus isompi lentokone alle ja nokka kohti Nyciä. Toinen lento kesti semmosta 8-9h luokkaa, joka jostain syystä tuntui ihan ylitsepääsemättömältä kaikkien lentokenttäodotteluiden jälkeen. No ei se mitään.
Lentokoneessa jalat huus hoosianna, kun ei oo koskaan oikein tottunu vaan olemaan ja istumaan. Välillä tuli käytyä jaloitellessa ja vessassa, mutta kyllä se jalkoihin otti moinen oleminen vain. Vatsakaan ei tykänny yhtään olla ilman ruokaa montaa tuntia ja ne lentokonemurkinat oli kyllä hyviä, mutta ei ne nälkää vieny. Laskeutuminen koitti vihdoin ja luvassa oli lisää odottelu J.F.Kennedyn lentokentällä. Siellä vielä tuhraantu aikaa sen 3h tunnin luokkaa jonossa odottaen.
Kun Queensistä taksilla tultiin, niin matkalla oli aika hämärän näköstä seutua. Jätkiä tuli huput päässä ja huivit kaulalla tien vierellä ja ne jätkät näytti just siltä, että pojilla oli jengi kasassa. Joka talossa ikkunat ja ovet oli vedetty kaltereilla umpeen rikosten estämiseksi. Lopulta koko Nycin siluetti avautu ja kylmät väreet puskivat niskaan. Mahtavaa nähdä vihdoin semmosta oikeasti, mitä on vain nähnyt leffoissa.
Paikalla päästessä piti napata taksi ja painaa kohti ydintä hakemaan asunnon avaimia. Perillä homman nimi selviskin ja eihän meille voitu luovuttaa alkuperäisiä asuntoja, mitkä me olimme vuokranneet jo etukäteen. Asunnossa oli henkilörajotuksia ja alunperin meillä oli vuokrattuna 8 hengen kämppä 10:lle hengelle. Tytöt ja pojat olisivat nukkuneet kaikki saman katon alla. Tätä he eivät hyväksyneet jostain syystä. Vaadimme kuitenkin asunnon. Rahaa tiskiin ja alkoihan sitä asuntoa tulemaan. Pojille oma ja tytyille oma. Hyvä niin. Kämpälle purkamaan kamat, suihkut alle, yleistä oleilua ja sen jälkeen ravintolaan murkinalle.
Ja se kämppä. Ei Helvetti. Meinaan oli yöllä vähän kylmä! Ei siinä mitään. Ikkunat paskana. Teipillä vedetty kivasti jesarilla umpeen. Ykskerrosikkunat eikä lämpöeristystä missään. Yöllä ja päivällä ku lunta sato niin sitä puski ilmastointikoneen läpi sisälle. Yöllä kämppis vähän valitteli, että on kyllä oikeasti kylmä ku suoraan nukku siinä ikkunan alla. No ei hätä tämännäkönen ollut. Kämpässä oli onneks vitusti pyyhkeitä, niin seuraavana päinä askaroitiin vähän eristystä. Itseasiassa kaks komeroa oli täynnä valkosia pyyhkeitä joten kasasin koko ikkunan etusen täyteen pyyhkeitä ja tilkittin koko ilmastointikoneen umpeen. Toisen ikkunan eteen tehtiin sama homma, ja raahattiin kaappi estämään kylmän ilman tuloa sisään. Keskellä yötä kuulu putkia pitkin jotain ihme kalkatusta helvetin lujaa. Ei tietoa mistä moinen johtui. Ainakin voimakkuus oli sitä rataa, että se esti tehokkaasti nukkumisen välillä.
Pari päivää koko reissusta toki meni käytännössä lentokoneessa istuen. Koko reissun aikana tuli paljon syötyä ravintoloissa, subiloissa ja kahviloissa. Itellä oli sen verran säästöbudjetti päällä, että en viittiny jokaista päivän ruokaa vetää ravintolassa, muutan sitä rahaa olis palanu ihan järkysti. Kerran eksyttiin baariin ja luokkalainen sano, että mitäs nyt tapahtuu ku jätkät alkaa täällä tanssii aika kiimasesti keskenään, niin se olikin joku hieman homppelisävytteinen baari ilmeisesti. Joimme kaljat ja ampaisimme hyvän sään aikana pihalle.
Varmaan parempi olis kertoa, mitä ei tullu tehtyä noiden päivien aikana. Päivät meni lähinnä joka päivä kaupungilla kävellen aamusta iltaan. Joka päivän jälkeen ties kyllä että oli kävelty, koska jo pelkkä kävely teki jalkapohjiin kipiää. Aamusta aina suihku alle ja aamupala nassuun joko kämpillä tai sitten jossain aamupalamestassa. Sitten kaupoissa kiertelyä ja yleistä chilliä. Illat meni aikalailla ravintoloissa ja baareissa. Olutta tuli ihan hyvää tahtia nykästyä. Erilaisia pubeja käytiin hyvää tahtia läpi. Ja kun jenkeissä oltiin myös hampurilaispaikkoja piti kahlata läpi. Lukuunottaen myös mäkkäri.
Pari hassun hauskaa muistoa tuli kahlattua läpi. Vedettiin metrolla Brooklynin panimolle. Siellä oli ilmeisesti vikana iltana jotkut kemut alkamassa, mutta itellä oli aika puhti pois ja himmasin koko kemut ja lähdin suunnistamaa kämpille. Itellä ei ollu karttaa messissä, joten kaveri piirsi kartan paperille googlemapsista ja mähän yritin sen perusteella suunnistaa sitten oikeaan osoitteeseen. No aikani Brooklynissä harhailtuani päätin napata metron ja suunnistaa suoraan muutaman vaihdon kautta kämpille. Helpommin sanottu kun tehty. Nycin metro on nimittäin yhtä selvä ku suomalainen mies. Väärään suuntaanhan mä lähdin ja päädyin sitte Manhattan Bridgen lähelle. Seudut näyttivät illan hämärtyessä vähän jo epäilyttäville ja vastaan tuli sen verran mustaa miestä, että päätin jo kovasti hakeutua ”kotia kohti”. Katoin, että kyllä siellä menee kävelytie sillan vieres, mutta edessä oli ties mitä tietyömerkkejä ja muka väittivät, että koko kulkutie oli pelkästään pyörille. No vitut mennään kävellen sitten. Ilta alkoi kivasti hämärtymään ja jännitystä oli ilmassa, koska se silta oli kaks kilsaa pitkä ja jos joku hämäräheikki tulee vastaan niin eipä sieltä minnekään pääse pois ellei halua aidan yli kiivetä ja hypätä mereen tai vastaavasti lähteä metroraiteille hyppelemään. Puolen kilsan välein meren puolella oli poliisin puhelimia hätäsoiton varalle. Täytyy myöntää, että pulssi oli enemmänkin kuin kiihtyny sillä hetkellä ku puolvälissä siltaa menin ja alko tulee vähän epäilyttävää jengiä vastaan. Sitte vihdoin koitti toinen pää ja taksi alle mahdollisimman nopeasti. Pääsin perille lähes kotiovelle ja yritin päästä taksista ulos mutta ovet oli lukittu. Taksikuski alko mongertaa jotain ulkomaalaisenglantia ja enhän mä siinä radion pauheessa mitään selvää saanu. Eipä tuo mitään kirjakielienglantia tohtinu puhuakaan joten hetki meni toistellessa sanaa ”what”. No sitten selviskin että se haluskin vaan ylimääräsiä roposia tippiä. Sen jälkeen homma oli sujut. Kämpille tiputtamaan olutta ja odottamaan saapuvia juhlijoita.
Toinen hassun hauska muisto oli se, kun mun oma luuri kärvähti heti tokana päivänä vanhan muuntimen johdosta. Eihän nuo vanhat Nokian laturit osaa vaihtaa jännitettä, joten koko luuri, akku ja laturi kärähtivät saman tien. En oliskaan halunnu olla kehenkään yhteydessä tai kysellä mitään keltään. Enkä ottaa mitään kuvia. Uuden puhelimen hankkiminen reissun päältä oli kanssa jonkinlainen nounou takuujuttujen takia.
Illalla heräteltiin ajatusta, josko vielä käytäis yöllä kattomassa Empire State Buildingin katolla menoa tunnin pari, mutta kertalaaki yläilmoihin oli sen verran rahaa että jäi toiseen kertaan. Varsinkin kun muut eivät innostuneet enää siinä vaiheessa yötä ajatuksesta.
Kotiin lähtö oli aikalailla samanlainen. Kello 11.00 piti palauttaa avaimet vuokranantajalle. Sen taas ties, että tänää on luvassa pitkä päivä kaupungilla odottelua. Illalla lento lähtee vasta kahdeksen maissa, joten 9h piti kuluttaa kaupungilla haahuillen. Kävellen kaupungilla laukkuja raahaten. Sitten metrolla Queensiin. Sieltä Airbussilla Lentokentälle. Eka odottelua JFKennedyn lentokentällä ja monia tunteja kuppaamista ja odottelua. Sitten lentokoneella taas Saksaan jossa taas odottelua ja tarkastuksia. Sieltä sitten vihdoin Suomeen. Unirytmit oli mulla monta päivää ihan vituillaan. Nukuin vaan 4-5h jaksoissa ja heräsin muutamaksi tunniksi ja sitten taas nukuin lisää.
Reissusta jäi käteen: Ainakin riittävästi turvatarkastuksia. Lennoilta tuli 4kpl. Maissa tuli muistaakseni 2-3. Helvetin hienoja kaupunkimaisemia. Ei oo noin pieneksi ihminen voinu itteesä tuntea ennen ku tuolla. Pilvenpiirtäjän juurella oli häröä olla kun tuijotti yläilmoihin ja rakennus vaan jatkuu. Muutenkin nuo rakennusta etäisyydet oli massiivisuudessaan jotain käsittämätöntä ainakin mulle. Noista joistain kuvista huomaa kuinka suuria kerrostalot on verrattuna perus henkilöautoihin. Yläilmoihin kun katto niin tuntu heti, että kärsii korkeanpaikan kammosta ja alko huojuttaa ja tasapainokin kenkkuilla. Lukuisia leffapaikkoja tuli nähty. Aina eri paikkoja katsoessa, muistui eri leffojen kohtauksia mieleen. Se tavaran määrä kaupoissa ja kaiken myyminen alkoi jossain vaiheessa ahdistamaan suuresti. Varsinkin suurissa ostoskeskuksissa sitä tavaraa oli ihan helvetisti.
Näin euroalueilla aina liikkuneena oli jotenkin ihan käsittämätöntä käsittää tuota noitten verotustippihässäkkää. Joka baari-illan jälkeen sitä ihmeteltiin, mites helvetissä tää taas näin kalliiiksi tuli. Kaupassakin hintalaput oli vissiin suuntaa-antavia, koska aina lisättiin jotain summia laskun päälle. Kaikki laskut ravintoloissa piti tarkistaa ja laskimien kanssa laskea, että jokainen osas maksaa juuri oman summansa just eikä melkein ja tipit vielä päälle. Ei oikein ikinä tienny paljon sitä piti olla rahaa messissä kun mikään ei ikinä tuntunu maksavan sitä mitä lapussa luki. Ja juu jonkinlainen prosenttisysteemi niillä vissiin siellä oli, mutta vaikeaksi se meni joka kerta kun maksaa piti.
Reissuseura tuskin oli kenenkään mielestä ihan parasta ja draamalta ei voitu välttyä tälläkään reissulla kun alkoholia on mukana ja jengi notkuu baareissa joka päivä. Myös itseni mukaanlukien. Päätin jo ennen reissua, että otan todellakin rennosti, enkä ressaa mistään saleista pätkääkään. Ne salireissut olis kuitenkin vieny sitä aikaa vähintäänkin riittävästi, joten ajattelin tehdä välillä jotain muutakin kun raudan pumppausta. Ruokapuolen yritin pitää kondiksessa hamstraamalla lähikaupasta puhdasta himaruokaa.
Mitä olis halunnu tehdä: Paljon noita seutuja olis tehny mieli ravata, mutta hämärämmillle seuduille ei riittäny kyllä uskallus matkustaa. Varsinkin iltasella oli semmonen pieni pelko perseessä, että tuleekohan joku känninen pultsari tai muu oman elämänsä sankari urputtamaan jotain mutta onneks näiltä vältyttiin. Ens kerralla sitten lisää mestoja läpi tulevaisuudessa.
Muutama muistamisen arvonen paikka:
Brooklyn Flea
Brooklyn
Wallstreet
Manhattan
Ground Zero Memorial
Time Square
Apple Store 5th Avenue
Metropolita Museum Of Art
American Museum of Natural History
Central Park
Starbucks
Macy's
Elikkäs vuoden alusta pyyhälsin luokan kanssa New Yorkissa. Josko tosta reissusta rustais jonkun pienen tarinan. Mulla itellä ei ollu järkkäriä messissä kuin parina päivänä syystä, että parilla seudulla en viittiny pitää kameraa kaulassa roikkumassa enkä repussa jatkuvan huolen takia. Netistä linkattua kuvia en viitti laittaa, kun kuitenkin on matkakertomus kuitenkin. Vaikka olisin oikeasti käynykki samoissa mestoissa kun kuvat. En oo sitten mikään kirjailija, joten jos pilkku tai lause on kummallinen, niin sitten se on.
Lähtö alkoi keskiviikkona 11.1.2012 ja homma lähti liikenteeseen kello 8 edellisenä iltana. Jäätävä jännitys tuntui jo alkuillasta koko reissua kohtaan. Niinkin suureen kaupunkiin pitäis lähteä kuin NY. Laukun sain pakattua siinä ennen puoltayötä ja oli muutama tunti uinuttava. Tai ainakin yritettävä. Vaikka tiesihän sen, ettei nukkumisesta tule mitään kuitenkaan. Pari tuntia epämääräistä stressinomaista unta palloon ja herätessä olikin olo kuin krapulassa. Vielä viime hetken pakkauksia matkalaukkuun ja taksi pihaan ja Lahden bussiasemalle kello kolme aamuyöstä. Siellä oli muukin luokka vastassa ja hetken päästä bussi tulikin jo laiturille.
Siitä sitten tehokas puolitoista tuntia rundia bussin kyydissä kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Olimme reilusti ajoissa koska kello oli jotain neljän luokkaa. 3 tuntia meni lentoasemalle palloillessa väsyksissä. Seiskan maissa oli lentokoneen lähtö Saksan Berlin-Tegelin lentokentälle. Eka lento oli muistaakseni semmosta 2,5-3h luokkaa. Pieni kone ja tiivis tunnelma. Kylki kyljessä kii kivasti toisissa oltiin.
Sitten Saksassa vaihto ja taas odoteltiin 2-3h lentoasemalla selvitysten kanssa. Uus isompi lentokone alle ja nokka kohti Nyciä. Toinen lento kesti semmosta 8-9h luokkaa, joka jostain syystä tuntui ihan ylitsepääsemättömältä kaikkien lentokenttäodotteluiden jälkeen. No ei se mitään.
Lentokoneessa jalat huus hoosianna, kun ei oo koskaan oikein tottunu vaan olemaan ja istumaan. Välillä tuli käytyä jaloitellessa ja vessassa, mutta kyllä se jalkoihin otti moinen oleminen vain. Vatsakaan ei tykänny yhtään olla ilman ruokaa montaa tuntia ja ne lentokonemurkinat oli kyllä hyviä, mutta ei ne nälkää vieny. Laskeutuminen koitti vihdoin ja luvassa oli lisää odottelu J.F.Kennedyn lentokentällä. Siellä vielä tuhraantu aikaa sen 3h tunnin luokkaa jonossa odottaen.
Kun Queensistä taksilla tultiin, niin matkalla oli aika hämärän näköstä seutua. Jätkiä tuli huput päässä ja huivit kaulalla tien vierellä ja ne jätkät näytti just siltä, että pojilla oli jengi kasassa. Joka talossa ikkunat ja ovet oli vedetty kaltereilla umpeen rikosten estämiseksi. Lopulta koko Nycin siluetti avautu ja kylmät väreet puskivat niskaan. Mahtavaa nähdä vihdoin semmosta oikeasti, mitä on vain nähnyt leffoissa.
Paikalla päästessä piti napata taksi ja painaa kohti ydintä hakemaan asunnon avaimia. Perillä homman nimi selviskin ja eihän meille voitu luovuttaa alkuperäisiä asuntoja, mitkä me olimme vuokranneet jo etukäteen. Asunnossa oli henkilörajotuksia ja alunperin meillä oli vuokrattuna 8 hengen kämppä 10:lle hengelle. Tytöt ja pojat olisivat nukkuneet kaikki saman katon alla. Tätä he eivät hyväksyneet jostain syystä. Vaadimme kuitenkin asunnon. Rahaa tiskiin ja alkoihan sitä asuntoa tulemaan. Pojille oma ja tytyille oma. Hyvä niin. Kämpälle purkamaan kamat, suihkut alle, yleistä oleilua ja sen jälkeen ravintolaan murkinalle.
Ja se kämppä. Ei Helvetti. Meinaan oli yöllä vähän kylmä! Ei siinä mitään. Ikkunat paskana. Teipillä vedetty kivasti jesarilla umpeen. Ykskerrosikkunat eikä lämpöeristystä missään. Yöllä ja päivällä ku lunta sato niin sitä puski ilmastointikoneen läpi sisälle. Yöllä kämppis vähän valitteli, että on kyllä oikeasti kylmä ku suoraan nukku siinä ikkunan alla. No ei hätä tämännäkönen ollut. Kämpässä oli onneks vitusti pyyhkeitä, niin seuraavana päinä askaroitiin vähän eristystä. Itseasiassa kaks komeroa oli täynnä valkosia pyyhkeitä joten kasasin koko ikkunan etusen täyteen pyyhkeitä ja tilkittin koko ilmastointikoneen umpeen. Toisen ikkunan eteen tehtiin sama homma, ja raahattiin kaappi estämään kylmän ilman tuloa sisään. Keskellä yötä kuulu putkia pitkin jotain ihme kalkatusta helvetin lujaa. Ei tietoa mistä moinen johtui. Ainakin voimakkuus oli sitä rataa, että se esti tehokkaasti nukkumisen välillä.
Pari päivää koko reissusta toki meni käytännössä lentokoneessa istuen. Koko reissun aikana tuli paljon syötyä ravintoloissa, subiloissa ja kahviloissa. Itellä oli sen verran säästöbudjetti päällä, että en viittiny jokaista päivän ruokaa vetää ravintolassa, muutan sitä rahaa olis palanu ihan järkysti. Kerran eksyttiin baariin ja luokkalainen sano, että mitäs nyt tapahtuu ku jätkät alkaa täällä tanssii aika kiimasesti keskenään, niin se olikin joku hieman homppelisävytteinen baari ilmeisesti. Joimme kaljat ja ampaisimme hyvän sään aikana pihalle.
Varmaan parempi olis kertoa, mitä ei tullu tehtyä noiden päivien aikana. Päivät meni lähinnä joka päivä kaupungilla kävellen aamusta iltaan. Joka päivän jälkeen ties kyllä että oli kävelty, koska jo pelkkä kävely teki jalkapohjiin kipiää. Aamusta aina suihku alle ja aamupala nassuun joko kämpillä tai sitten jossain aamupalamestassa. Sitten kaupoissa kiertelyä ja yleistä chilliä. Illat meni aikalailla ravintoloissa ja baareissa. Olutta tuli ihan hyvää tahtia nykästyä. Erilaisia pubeja käytiin hyvää tahtia läpi. Ja kun jenkeissä oltiin myös hampurilaispaikkoja piti kahlata läpi. Lukuunottaen myös mäkkäri.
Pari hassun hauskaa muistoa tuli kahlattua läpi. Vedettiin metrolla Brooklynin panimolle. Siellä oli ilmeisesti vikana iltana jotkut kemut alkamassa, mutta itellä oli aika puhti pois ja himmasin koko kemut ja lähdin suunnistamaa kämpille. Itellä ei ollu karttaa messissä, joten kaveri piirsi kartan paperille googlemapsista ja mähän yritin sen perusteella suunnistaa sitten oikeaan osoitteeseen. No aikani Brooklynissä harhailtuani päätin napata metron ja suunnistaa suoraan muutaman vaihdon kautta kämpille. Helpommin sanottu kun tehty. Nycin metro on nimittäin yhtä selvä ku suomalainen mies. Väärään suuntaanhan mä lähdin ja päädyin sitte Manhattan Bridgen lähelle. Seudut näyttivät illan hämärtyessä vähän jo epäilyttäville ja vastaan tuli sen verran mustaa miestä, että päätin jo kovasti hakeutua ”kotia kohti”. Katoin, että kyllä siellä menee kävelytie sillan vieres, mutta edessä oli ties mitä tietyömerkkejä ja muka väittivät, että koko kulkutie oli pelkästään pyörille. No vitut mennään kävellen sitten. Ilta alkoi kivasti hämärtymään ja jännitystä oli ilmassa, koska se silta oli kaks kilsaa pitkä ja jos joku hämäräheikki tulee vastaan niin eipä sieltä minnekään pääse pois ellei halua aidan yli kiivetä ja hypätä mereen tai vastaavasti lähteä metroraiteille hyppelemään. Puolen kilsan välein meren puolella oli poliisin puhelimia hätäsoiton varalle. Täytyy myöntää, että pulssi oli enemmänkin kuin kiihtyny sillä hetkellä ku puolvälissä siltaa menin ja alko tulee vähän epäilyttävää jengiä vastaan. Sitte vihdoin koitti toinen pää ja taksi alle mahdollisimman nopeasti. Pääsin perille lähes kotiovelle ja yritin päästä taksista ulos mutta ovet oli lukittu. Taksikuski alko mongertaa jotain ulkomaalaisenglantia ja enhän mä siinä radion pauheessa mitään selvää saanu. Eipä tuo mitään kirjakielienglantia tohtinu puhuakaan joten hetki meni toistellessa sanaa ”what”. No sitten selviskin että se haluskin vaan ylimääräsiä roposia tippiä. Sen jälkeen homma oli sujut. Kämpille tiputtamaan olutta ja odottamaan saapuvia juhlijoita.
Toinen hassun hauska muisto oli se, kun mun oma luuri kärvähti heti tokana päivänä vanhan muuntimen johdosta. Eihän nuo vanhat Nokian laturit osaa vaihtaa jännitettä, joten koko luuri, akku ja laturi kärähtivät saman tien. En oliskaan halunnu olla kehenkään yhteydessä tai kysellä mitään keltään. Enkä ottaa mitään kuvia. Uuden puhelimen hankkiminen reissun päältä oli kanssa jonkinlainen nounou takuujuttujen takia.
Illalla heräteltiin ajatusta, josko vielä käytäis yöllä kattomassa Empire State Buildingin katolla menoa tunnin pari, mutta kertalaaki yläilmoihin oli sen verran rahaa että jäi toiseen kertaan. Varsinkin kun muut eivät innostuneet enää siinä vaiheessa yötä ajatuksesta.
Kotiin lähtö oli aikalailla samanlainen. Kello 11.00 piti palauttaa avaimet vuokranantajalle. Sen taas ties, että tänää on luvassa pitkä päivä kaupungilla odottelua. Illalla lento lähtee vasta kahdeksen maissa, joten 9h piti kuluttaa kaupungilla haahuillen. Kävellen kaupungilla laukkuja raahaten. Sitten metrolla Queensiin. Sieltä Airbussilla Lentokentälle. Eka odottelua JFKennedyn lentokentällä ja monia tunteja kuppaamista ja odottelua. Sitten lentokoneella taas Saksaan jossa taas odottelua ja tarkastuksia. Sieltä sitten vihdoin Suomeen. Unirytmit oli mulla monta päivää ihan vituillaan. Nukuin vaan 4-5h jaksoissa ja heräsin muutamaksi tunniksi ja sitten taas nukuin lisää.
Reissusta jäi käteen: Ainakin riittävästi turvatarkastuksia. Lennoilta tuli 4kpl. Maissa tuli muistaakseni 2-3. Helvetin hienoja kaupunkimaisemia. Ei oo noin pieneksi ihminen voinu itteesä tuntea ennen ku tuolla. Pilvenpiirtäjän juurella oli häröä olla kun tuijotti yläilmoihin ja rakennus vaan jatkuu. Muutenkin nuo rakennusta etäisyydet oli massiivisuudessaan jotain käsittämätöntä ainakin mulle. Noista joistain kuvista huomaa kuinka suuria kerrostalot on verrattuna perus henkilöautoihin. Yläilmoihin kun katto niin tuntu heti, että kärsii korkeanpaikan kammosta ja alko huojuttaa ja tasapainokin kenkkuilla. Lukuisia leffapaikkoja tuli nähty. Aina eri paikkoja katsoessa, muistui eri leffojen kohtauksia mieleen. Se tavaran määrä kaupoissa ja kaiken myyminen alkoi jossain vaiheessa ahdistamaan suuresti. Varsinkin suurissa ostoskeskuksissa sitä tavaraa oli ihan helvetisti.
Näin euroalueilla aina liikkuneena oli jotenkin ihan käsittämätöntä käsittää tuota noitten verotustippihässäkkää. Joka baari-illan jälkeen sitä ihmeteltiin, mites helvetissä tää taas näin kalliiiksi tuli. Kaupassakin hintalaput oli vissiin suuntaa-antavia, koska aina lisättiin jotain summia laskun päälle. Kaikki laskut ravintoloissa piti tarkistaa ja laskimien kanssa laskea, että jokainen osas maksaa juuri oman summansa just eikä melkein ja tipit vielä päälle. Ei oikein ikinä tienny paljon sitä piti olla rahaa messissä kun mikään ei ikinä tuntunu maksavan sitä mitä lapussa luki. Ja juu jonkinlainen prosenttisysteemi niillä vissiin siellä oli, mutta vaikeaksi se meni joka kerta kun maksaa piti.
Reissuseura tuskin oli kenenkään mielestä ihan parasta ja draamalta ei voitu välttyä tälläkään reissulla kun alkoholia on mukana ja jengi notkuu baareissa joka päivä. Myös itseni mukaanlukien. Päätin jo ennen reissua, että otan todellakin rennosti, enkä ressaa mistään saleista pätkääkään. Ne salireissut olis kuitenkin vieny sitä aikaa vähintäänkin riittävästi, joten ajattelin tehdä välillä jotain muutakin kun raudan pumppausta. Ruokapuolen yritin pitää kondiksessa hamstraamalla lähikaupasta puhdasta himaruokaa.
Mitä olis halunnu tehdä: Paljon noita seutuja olis tehny mieli ravata, mutta hämärämmillle seuduille ei riittäny kyllä uskallus matkustaa. Varsinkin iltasella oli semmonen pieni pelko perseessä, että tuleekohan joku känninen pultsari tai muu oman elämänsä sankari urputtamaan jotain mutta onneks näiltä vältyttiin. Ens kerralla sitten lisää mestoja läpi tulevaisuudessa.
Muutama muistamisen arvonen paikka:
Brooklyn Flea
Brooklyn
Wallstreet
Manhattan
Ground Zero Memorial
Time Square
Apple Store 5th Avenue
Metropolita Museum Of Art
American Museum of Natural History
Central Park
Starbucks
Macy's
Liitteet
-
465752_3486375805357_1450278602_3135529_1785349033_o.jpg -
553289_3486400925985_1450278602_3135564_1072468687_n.jpg -
525930_3486398245918_1450278602_3135558_996835444_n.jpg -
529216_3486397405897_1450278602_3135557_1100397831_n.jpg -
545001_3486383525550_1450278602_3135541_207074743_n.jpg -
458396_3486379645453_1450278602_3135535_534519365_o.jpg -
531831_3486377885409_1450278602_3135533_15630825_n.jpg -
456601_3486404086064_1450278602_3135573_779525012er_o.jpg -
555968_3486377485399_1450278602_3135532_1743273523_n.jpg -
558657_3486373485299_1450278602_3135526_393732105_n.jpg -
412141_3486411046238_1450278602_3135581_1128106770_o.jpg -
456749_3486384445573_1450278602_3135542_786203282_o.jpg -
474542_3486406046113_1450278602_3135575_1010562202_o.jpg -
555174_3486441807007_1450278602_3135599_315654895_n.jpg -
539953_3486388845683_1450278602_3135547_2081119484_n.jpg -
463514_3486405126090_1450278602_3135574_1711596904_o.jpg -
458874_3486382085514_1450278602_3135538_244727267_o.jpg -
479096_3486395045838_1450278602_3135554_1359386226_o.jpg -
535390_3486392565776_1450278602_3135552_283431948_n.jpg -
531424_3486388165666_1450278602_3135546_336033666_n.jpg -
534379_3486381205492_1450278602_3135537_576935726_n.jpg -
292631_3486380485474_1450278602_3135536_1056884577_n.jpg -
537876_3486376805382_1450278602_3135530_1527649834_n.jpg -
552375_3486387005637_1450278602_3135545_457885877_n.jpg
. Hieno kaupunki IMO.
