Matkakertomus: Madonna di Campiglio, helmikuu 2010

[demos]

Matkalle Madonnaan lähti kolme pariskuntaa Ateenasta. Kaksi paria meistä matkasi keskiviikkona, viimeinen tuli torstai-iltana. Kotiin palattiin sunnuntaina illalla. Tarkoituksena oli hieman hiihtää, pitää hauskaa ja yrittää päästä irti arjesta. Kaikki tämä onnistuikin, mutta matkalla oli muutamia mutkia.

Madonnaan pääsee ehkä helpoiten lentämällä Bergamoon ja jatkamalla sieltä autolla. Toiseksi paras vaihtoehto lienee lento Venetsiaan ja sieltä autolla eteenpäin. Ateenasta vaihtoehdoksi jää Milano, ja ikävä kyllä Malpensa, joka on toivottoman pitkän matkan päässä väärällä puolella Milanoa. Sille nyt ei mitään voi, kannattaa katsella karttaa ja suunnitella mahdollisuuksien mukaan. Alla olevasta kartasta saanee jonkinlaisen käsityksen siitä, millainen matka on tiedossa.

Vuokrasimme auton kentältä Avikselta. Keskiviikkoilta-sunnuntai-ilta -vuokrahinnaksi Alfa 159 -farmari tai vastaava (me saimme onneksi Renault Scenicin) tuli n. 300 euroa, kun vuokraan lisättiin lumiketjujen 50 euroa. Koko reissun dieselin hinnaksi tuli n. 60 euroa, ja ajoimme moottoritiellä niin kovaa kuin vesisateessa ja ruuhkassa pystyin. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Milanossa, joten kaupunkiajoakin matkaan mahtui jonkin verran.

Matkaan kannattaa varata noin neljä tuntia. Loppupätkä moottoritieltä ylös, olipa se sitten mitä kautta tahansa, vie aikansa. Illalla tai pimeässä ajamisessa on ongelmansa. Lumiraja tulee vastaan parikymmentä kilometriä ennen Madonnaa, mutta tiet ovat yleensä hyvin auki. Lumiketjut olivat hyödylliset ja tarpeelliset lähinnä silloin, jos lunta tulee reillusti, eivätkä aura-autot ehdi putsata kaikkia osia teistä.

Meidän tapauksessamme selvisin 500 metrin päähän ennen hotellia ennen kuin kesärenkailla ajo muuttui mahdottomaksi. Auto ei yksinkertaisesti mennyt enää kevyessä lumessa eteenpäin. Laitoin toisen ketjuista paikoilleen, yritin eteenpäin. Ei onnistunut, mutta sitten kun aura-auto vetäisi tien puhtaaksi klo. 1.30 aamuyöstä juuri kun olin laittamassa toista ketjua kiinni, selvisin ilman ylenmääräistä räpeltämistä. Suosittelen lämpimästi pientä harjoittelua ketjujen kanssa, jos niitä ei ole ennen laittanut paikoilleen. Tosipaikan tullen ei ole kiva olla viimassa hytisemässä lumipyryn keskellä tuntia.

 

[demos]

Madonnan hiihtoalue on ehkä paremmin aloittelijoille ja keskitason laskettelijoille soveltuva kuin todellisille kanuunoille tarkoitettu. Murtsikan fanit voivat myös saada osansa hauskasta, tosin me emme edes yrittäneet. Seurueestamme minä etsin lähinnä offareita, vaimoni ja yksi toinen on vasta-alkaja tai helppojen sinisten ystävä, kolme muuta hiihtävät sinisiä ja punaisia, selviävät pakon edessä mustista.

Madonna yhdistyy hisseillä laajempaan Dolomiti di Brenta alueeseen, joka kattaa Folgaridon ja Marilevan itse Madonnan lisäksi. Folgaridaan en ehtinyt, mutta siellä oleva musta on kuulemani mukaan eeppinen ja kenties koko alueen paras. Marileva on kiva ja helpohko.

Hiihtokartan näkee parhaiten linkistä, enkä edes yritä sitä tähän leikata ja liimata. http://www.skiingitaly.net/downloads/skirama_map.pdf

Groste ja Passo Groste on kiva sinisten ja punaisten yhdistelmä. Sopivan helppo ja rento. Ursus Snow Park on Grosten huipun alla, mutta siellä ei ainakaan pikaisen visiitin perusteella juuri porukkaa ollut. Viereinen sininen oli paljon suositumpi.

Bochin tuolihissi 5 vie helppoon siniseen, jonka vieressä voisi olla hieman offaria, mutta rinne ei vietä tasaisesti alas ja siellä voi joutua tarpomaan.

Spinale express 1 vie Spinalen nimensä mukaisesti Spinalen huipulle. Sieltä voi joko kiertää koko matkan alas Grosten ala-asemalle tai sitten palata punaisia pitkin takaisin. Parempi vaihtoehto on lähteä Spinalen mustan rinteen vasemmalta puolelta alas offaria ja laskea sieltä metsäpolkujen kautta Spinalen mustan alajyrkänteen kohdalle ja sieltä hissille - tai sitten pysähtyä siinä kohdassa metsäpolkua kun se leikkaa Spinalen gondolin alta ja laskea offarina gondolin alta. Tämä ei ole helppo vaihtoehto, mutta jos lumitilanne on hyvä, se voi olla nautittavampi kuin mitä se minun kokeilemanani oli.

Metsissä oli hyvin lunta ja sitä tuli lisää koko perjantain ja lähes koko lauantain, mutta puut ovat aika tiheässä, joten Spinalen lähellä voi olla hieman kääntelemistä. Yksi kiva offarilinja tarjoutuu Nube d'Oro -tuolihissin (4) vieressä metsikössä Spinalen huipulta lähdettäessä.

 

[demos]

Pradalago on kolmas Madonna alueen omista huipuista. Sinne pääsee joko katetulla tuolihissillä Grostea vastapäätä tai sitten kaupungin keskustasta Pradalagon gondolilla. Pradalagon musta on klassinen hyvä ja pitkä siivu. Metsistä sen ympäriltä voi löytää hyviä offaripaikkoja. Sen lisäksi, Fortini Expressin alla (se Grosten gondolin vastapäinen) on muutama sata metriä kivaa jyrkkää ja hauskaa puuteria, jonne juuri kukaan ei mene, koska sieltä joutuu sitten hieman tarpomaan pois kunnes löytää itsensä Pradalagon mustalta.

Muut Pradalagon rinteet ovat kivoja, sinisiä ja punaisia, joilla on paljon porukkaa, mutta kyllä sinne ihan kivasti mahtuu.

Kaupungin keskustassa oleva maailmancupin musta rinne ei ole pitkä, mutta siellä on monesti paljon porukkaa. Kannattaahan se käydä sujuttelemassa, mutta jos oikein kovaa laskee, siinä ehtii kääntyä ehkä viisi kertaa.

Hissit olivat yleensä uusia ja infra toimi hyvin. Ruuhkaa oli lähinnä lauantaina, joka oli italialaisten hiihtolomaviikon huipennus - mutta silloinkin enimmäkseen aikoina, jolloin hiihtokoulujen tunnit olivat vaihtumassa. Muuten meillä ei ollut valittamista lainkaan.

 

[demos]

Yövyimme aamupalapaketilla Hotel Carlo Magnossa. Kuva on huoneemme parvekkeelta ensimmäisenä aamuna. Suurin osa Madonnassa yöpyvistä on siellä puolihoidossa, mikä ei ollutkaan outoa, kun ajattelee, että edes keskustassa ei ollut kuin viitisen ravintolaa hotelliravintoloiden ulkopuolella.

Hotelli näytti tältä. Sisältä se oli modernimpi, mutta kaikki suurehkot hotellit paikkakunnalla näyttivät suurinpiirtein samalta. Keskustaa pääsi viidessä minuutissa bussilla. Hisseille selvisimme hiihtolomaviikon aikana hotellin omalla bussilla 15 minuutin välein. Muuten joka 20 tai 30 minuutin välein alueella on kunnallinen ilmainen hiihtobussi. Aikataulut kannattaa tarkistaa ja olla tarkkana - joskus ne heittävät sekä eteen että taakse.

 

[demos]

Ursus Snow Park on hieman liian nuskool minunkaltaiselleni 70- ja 80-luvuilla laskemaan oppineille.

Groste - kuten koko Dolomitien alue - on luonnonsuojelualue, mikä selittää esimerkiksi muuten Italiassa sallitun heliskin olemassa olemattomuuden.

Vastapäätä oleva Pradalagon alue Grosten suuntaan näyttää tältä:

Spinalen gondolin alapuoli on, kuten sanoin, ehkä yksi parhaista jyrkistä offarilinjoista koko hiihtoalueella. Sahasin pari tuntia hiihdonopettajan perässa eri paikoissa ihan vain oppiakseni alueen mahdollisuudet. Varsinkin, jos kelit ovat vaikeat ja näkyvyys heikko, jotain paikallista on mukavampi seurata kuin itse etsiä summamutikassa rinteiden ulkopuolisia alueita.

Koko reissun vanhoin hissi oli matkalla Marilevaan, Malghetten tuolihissi 6, jonka alla ja reunoilla metsässä näkyi joitan jälkiä kaksijalkaisista pulverimetsästäjistä.

Demos Marilevassa kaakaolla. Muuten suklaajuomat olivat yleisesti ottaen erinomaiset kaikkialla. Paksua, kuumaa ja todellakin suklaista.

Matkalla Marilevasta takaisin, Malghetten punaisen rinteen reunalta avautui täysin korkkaamaton metrinen metsäaukio. Arvaahan sen, minne ne sukset piti kääntää...

 

[demos]

Spinalen tuolihissin reunalta oli vielä kaksi päivää lumisateen loputtua hyvin koskematonta lunta hiihdettävänä.

Mrs Demos on Madonnan keskustassa iltakävelyllä ja etsimässä ravintolaa. Madonna on kummallisen hiljainen paikka. Suurin osa tosiaankin syö hotellillla ja menee nukkumaan ajoissa. Yöelämä on aika hiljaista, perjantaita ja lauantaita lukuunottamatta, jolloin partyanimalit löytävät tiensä postin lähellä olevaan Cliffhangeriin. Paras baari on Pasquine - hyvä musiikki, loistava spritz aperitiiviksi ennen ruokaa. Kivoja pikkunaposteltavia tuodaan pöytään tai tiskille jatkuvasti, ja niillä voisi melkein täyttää vatsansa.

 

[demos]

Paluumatkalla poikettiin Duomolla ja Milanon keskustassa.

 

[Fabio]

Ursus Snow Park on hieman liian nuskool minunkaltaiselleni 70- ja 80-luvuilla laskemaan oppineille.

Kyllä tosta ylemmän kuvan hyppyristä twisterin tai helikopterin saa aikaiseksi:D Ja alempi kuva aiheuttaa lievää kateutta täältä näppäimistön takaa katsottaessa.. Eikö Italialaiset vedä offaria ollenkaan vai olitko vain aikaisin liikenteessä?

 

[demos]

Aika vähän siellä oli leveilla suksilla porukkaa liikenteessä. En suoraan sanoen tiedä, miten Italiassa yleensä rinne- ja off-piste -laskettelijat jakaantuvat, mutta ainakaan Madonnassa offia hiihtäviä ei mielestäni ollut samaa määrää kuin kuvittelin. Toki siellä ei helposti hisseiltä lähestyttävää offaririnnettäkään ollut ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi monin päin Ranskaa.

Kun kelit olivat aluksi hieman pilviset ja lumisateiset, ymmärrän hyvin, että ulkopuolelle ei juuri menty, mutta vielä yhden täyden aurinkoisenkin päivän jälkeen Spinalen tuolihissin alunen kun oli puoliksi korkkaamaton, mieleeni tuli, että kaikki tosihiihtäjät eivät varmaankaan Madonnaan tule. Sen sijaan hiihtovaeltajia näin metsäpoluilla kohtuullisesti. Grosten takana on kuulemma hyviä reittejä päivän mittaiselle kierrokselle. Näkemieni vaeltajien tyylistä ja iästä päätellen tosin he eivät kaikkein vaikeimpiin laskulinjoihin varmaankaan tähtää...