SilverEagle
Heubachiin
14. joulukuuta 2010 aloin haaveilemaan Vegasin reissusta. Las Vegas on ollut lapsesta asti sellainen unelmien matkakohde, jonne pääseminen on ollut vain unta. Tietenkin reissuhaaveet on ollut pakko pitää nollissa aina 21 ikävuoteen asti (Vegasissa kaikkiin asioihin ikäraja on väh. 21 v.).
10. helmikuuta 2011 pystyin vihdoin tilaamaan lennot ja hotellin, kun kevään rahatilanne ja koulukiireiden aikataulut selvisivät. Aika mahtava fiilis oli nimittäin se.
Heti aluksi päätin/tiesin, että lähden reissuun yksin. Olin käynyt ensimmäisen kerran sooloilemassa Berliinissä syyskuussa 2010 viiden vuorokauden ajan, ja tykästyin yksin matkaamiseen niin paljon, että päätös oli helppo. Toisaalta ei yhdelläkään kaverillani ollut varaa (tai kiinnostusta) lähteä mukaan, ja kumpaakaan halukasta vanhempaani en mukaan huolinut.
Soolomatkailussa on paljon plussia, ja muutama pieni miinus, mutta tämä reissu sujui kaikin puolin mallikkaasti vaikka esim. lensin ensikertaa toiselle mantereelle. Suurin plussa siinä on vapauden tunne, jota ei matkakumppaneiden kanssa tunne. Se pelonsekainen/innostunut/vapaa fiilis, kun kävelee tiellä tietämättömillä 11500 kilometrin päässä kotoa on jotain mitä ei unohda, ja mitä kaipaan joka päivä. Ne sooloilun miinukset.. Noh, tulihan tuossa viime joulun alla käytyä sooloilemassa Bratislavassa, ja siellä iski niin paha virusperäinen vatsatauti, että en päässyt hotellihuoneen sängystä ovea pitemmälle lähes siihen kuolematta, joten jouduin soittamaan itselle ambulanssin. Päivä menikin sitten tiputuksessa ja mittavissa testeissä. Lisäjännitystä toi maksuhommat, koska käteistä ei ollut tarpeeksi, mutta kaikki lopulta järjestyi ja matkavakuutuskin korvasi joka sentin. Tuolla reissulla matkakumppanista olisi ollut hyötyä, mutta kaikki hyvin loppu hyvin.
Takaisin Vegasin reissuun
. Lähdin Oulusta 18. huhtikuuta yöjunalla kohti Helsinkiä. Ei juurikaan unta jännityksen ja junan tärinän takia ja siitä sitten yhdellä JFK:n välipysähdyksellä kohti Vegasia. Menomatka kesti Oulusta Vegasiin tarkalleen 45 tuntia, ja sen aikana nukuin max. 5 tuntia pienissä pätkissä + vatsa oli koko ajan sekaisin, joten olin hieman sippi, kun lentokone vihdoin laskeutui kanjoneiden keskelle. Eräs mieleenpainuvimmista näyistä koskaan oli juuri tämä öinen valaistu Vegas, joka paljastui tyhjän autiomaan ja muutaman kanjonin jälkeen. Siitä hetkestä aina paluumatkaan asti hymyilin (ainakin vähintään mielessäni). Ymmärrän nyt, miksi ihmiset jaksavat aina valittaa pitkistä lennoista, koska ne ovat aivan hirveitä, mutta itse en edelleenkään ns. valita, vaan lähden uuteen reissuun vailla pienintäkään murhetta lentojen hirveydestä.
Yövyin Vegasissa 8 yötä Imperial Palacen kasinohotellissa (kulunut, mutta huikea hinta-sijainti-suhde). Tiskillä aloin sepittämään todella ruosteisella englannillani jotain koskien huoneen päivitystä parempaan. Täytin sattumoisin täytin samana päivänä vuosia, ja kerroin olevani ekaa kertaa Vegasissa (kumpikin totta), joka lämmitti tiskin työntekijää huomattavasti. Olin varannut paskimman huoneen, ja tämän puheen + $20:n tipin avulla huoneeni päivittyi ekaksi yöksi sviittiin (!!) ja muiksi öiksi alkup. kahta luokkaa parempaan huoneeseen (kannattaa googlata ”Las Vegas front desk tipping”).
Pidin pienimuotoista päiväkirjaa, jonka pohjalta voin onneksi koostaa tällaisen päiväkohtaisen raportin. Tätä matkaraporttia en siis ulkomuistista pystyisi mitenkään kirjoittamaan, kun reissusta on jo lähes vuoden verran, mutta onneksi tajusin rustata jotain ylös.
KE 20.4.11
Ylös 6 h sikeiden jälkeen ja suorinta tietä Hash House a Go Go –ravintolaan pekaaniletulle. Tästäkin paikasta olin jo kauan haaveillut isojen mässyannosten takia, mutta heti ekasta haukusta tuli selville, että Amerikassa ei HFCS:a säästellä, ja annoksilla on tosiaan kokoa. Puolet jäikin syömättä ja siitä vatsa pitkällä lähdin häviämään ensimmäisiä hiluja pelikoneisiin. Sen jälkeen seikkailin siellä sun täällä etsien mm. bussilippua. Reissun suurin ongelma tuli sitten tässä kohdin vastaan. Olin juuri saanut hommattua äidiltä rinnakkais-Master Cardin, koska omaa en pystynyt silloin vielä saamaan. Vedin kortin sitten puolihuolimatta lukkoon, vaikka olin varma tunnusluvusta. Tilanne sen jälkeen: $400 käteistä ja Visa Electron, joka ei toiminut kuin pankkinostoissa. Heh. Vegasissa oli sattumoisin käymässä vielä sinä päivänä pari pokerifoorumituttua, mutta hekin ehtivät lähteä Suomeen ennen kuin lainaa olisin tarvinnut. No, en antanut rahan vielä olla huolena vaan pelasin illan ja yön ajan hyvässä porukassa pokeria häviten kuitenkin vajaat $200, ja menin kylmän suihkun jälkeen aamukuudelta nukkumaan.
TO 21.4.
Klo 12 ylös ja suoraa tietä kävellen kohti pohjois-Stripiä ja lähintä pankkia. Olin saanut äidiltä tekstiviestitse hieman vääriä osoitteita, joten lopulta selvisin oikeaa pankkiin ihmisiltä kyselemällä. Kyseinen pankki sijaitsi 2 km Stripiltä ”saharaan”, ja se näkyi heti ympäristössä. Ei siinä; rahat pankista kouraan ja huolettomana kohti Sahara-kasinoa (Electron siis pelasti minut!). Tämä kasino on nyt suljettu, ja syystä, sen verran hirveä se oli, mutta kävinkin siellä vain Speed- The Ride –vuoristoradan takia (katso: http://www.youtube.com/watch?v=q0RU77MsCVI ). Mahtava tuo kohta, missä mennään silmukka takaperin :D. Tuo ”ride” oli kyllä melkosen kallis (~$20), ja aivan liian lyhyt, mutta tulipahan lämmiteltyä seuraavia huvituslaitteita varten. Aamupalalle menin klo 15 Subwayhin, kuten useina muinakin päivinä, jolloin ei muuta ehtinyt syödä, ja komeassa Ballysin hotellikasinossa shoppailun jälkeen pelasin illalla pienen pokeriturnauksen. Voitin sen ja nettoa tuli $270.
PE 22.4.
Klo 11 ylös ja Subiin aamupalapatongille. Sitten lähdin shoppailemaan Premium Outlets North –ostarille. 5h ja 200€ myöhemmin saaliksi jäi mm. 2 kengät, 2 hajuvettä, 6kk vitamiinit ja välipalaksi söin toki Subin patongin. Jotain mässyäkin ostin ja söin, ja hyvää oli, vaikka nyt en enää muistakaan mitä söin. Tämän jälkeen oli aika pokerin. 4 h pelasin Ballysissa, mutta tulos oli harmittava -$200. Ohivetoja, ohivetoja.. Mukavaa oli kuitenkin, kuten aina pokeripöydässä, koska juomat ovat ilmaisia (tippi!) ja seura on mahtavaa. Vaikka absolutistia lähentelenkin alkoholinkulutuksellani, niin oli se silti mahtava, kun pysty tilaamaan melkein mitä vaan suoraan pöytään. Tarjoilijat olivat tietysti kuumia kissoja Amerikan malliin, u know. Noh, tuosta pokerisessiosta harmistuneena survaisin vielä vajaa sata dollaria pelikoneisiin ja lähdin sitten hotellille mässäilemään ja petiä kohti.
LA 23.4.
Ylös vasta klo 13.30. HHAGG:ssa jättitoast ja kaakao. HHAGG siis sijaitsi hotellissani Imperial Palacessa, joten sieltä olikin sitten helppo lähteä vauhdikkaan päivän rientoihin. Kävin seuraavaksi noutamassa aiemmin Internetissä tilaamani lipun hotellikasinon Matsuri –nimiseen akrobatiaesitykseen. Seikkailin keskellä Stripiä kohteena NY NY –hotellikasino. Kävelin Cosmopolitanin läpi, joka oli aika pirun pramea paikka. Mitään siellä ei mulle tekemistä oikein ollut, koska se oli enemmän high rollereiden paikka. NY NY:ssa pelasin yhden pokeriturnauksen, jonka taso oli hirveän huono, mutta tipuin 4-outtisella ulos. Käteispelit onneksi pelastivat; niistä + $160. Sen jälkeen menin NY NY:n omaan Roller Coasteriin. Vauhti oli hurjaa. Katso kuva myöhemmin sekä: http://www.youtube.com/watch?v=hMtdUsN10c0 . Kaveri kiroilee videossa aika pahasti. Tuossa kyllä oli kyynärpäät ja hartiat kovilla; sen verran kovat kyydit tuo anto. On sitä itekin tyhmä (lue: hurja 
). Tämäkin ”ride” maksoi maltaita ja siihen vielä tuo kuvahomma päälle (+$15??), mutta taas kannatti maksaa.
Nokka kohti Planet Hollywoodia, joka oli mainio hotellikasino kuin myös edellinen NY NY (jäi mun suosikiksi). Söin hyvin Earl of Sandwichissä ja shoppailin tuliaisia ABC Storesta. Olin kävellyt koko päivän vaikka omistinkin bussilipun, joten menin sitten vähäksi aikaa levähtämään hotellihuoneeseeni. Klo 1 yöllä lähdin Harrah’siin pokeriturnausta varten, mutta sitä ei sitten aloitettukaan, joten pelasin siellä vähän aikaa voitollista käteispokeria, ja jatkoin voittamista vielä Imperial Palacen aamuyön peleissä. Nukkumaan menin sippinä klo 6.30.
SU 24.4.
Ylös klo 12, ulos klo 14 -> pizzalle. Kunnon pitsaa en Vegasista saanut ja etsittyänikään kunnon pitseriaa löytänyt. Joka on kyllä pienoinen ihme, koska Vegasista löytää muuten melkeinpä kaikenlaista (ruokaa jne.). Pelasin hotellissani varmaankin reissun ainoan kerran ns. pöytäpelejä ja tarkkaan ottaen Let It Rideä, jos kuin ihmeen kaupalla jäin $50 ylös. Suoraan pöydästä iloisin mielin menin aiemmin mainitsemaani Matsuri –näytökseen. Olin saanut netistä VIP-paikan etummaiseen riviin (pöytään) alle puoleen hintaan. Olipa kerta kaikkiaan hyvät näkymät kohtuutaidokkaaseen akrobatiaesitykseen. Monenlaista hyppyä ja heittelyä tehtiin, ja ihan tyytyväinen olin kun halvalla vieläpä pääsin. Parasta esityksessä oli tämä eräs vaaleahiuksinen aasialaistaustainen esiintyjätär, joka oli niin mahdottoman timmissä kunnossa, että pakkisnaiset olisivat ihmeissään. En mä tosissaan muuta tehnytkään, kuin katselin tämän naikkosen temppuja. No se siitä, suosittelen Matsuria.
Nälkä hiipi yllättäen, ja kohdistin tutkani Venetianin luksustason hotellikasinolle ja tarkkaan ottaen Grand Lux Cáfeen. Tämän paikan olin siis jo suunnitellessa laittanut muistiin, onneksi. Kohtuupieni, siisti ravintola hyvällä hinta-laatusuhteella ja mainioilla tarjoilijoilla. Söin elämäni parhaita ribsejä ja jälkkäriksi crème brûlée tuplana (suklaa- ja vanilja-annokset). Tätä paikkaa suosittelen! Venetianiakin suosittelen varsinkin pokerinpeluuseen. Tarjonta on parasta Vegasissa, ja valueta löytyy, vaikkakin vakkareita tietenkin myös pöydistä pelailee.
Pokeria menin pelaamaan nyt Harrah’sille, jossa suunniteltu pokeriturnaus pääsi alkamaan. Keski-ikäiset peruspentti-amerikkalaiset olivat ihmeissään, kun olinkin ainoa, joka jostain syystä blindien noustessa pärjäsi (push-fold-pelin ansiosta totta kai). Tästä seurasi, että voitin tämän ~28 hengen Bounty –turnauksen $80:n sisäänostolla. Otin kännykällä kuvan (alhaalla) merkeistä, kun olin juuri voittanut ensimmäisen ”ison” turnaukseni. Nettoa sain ”pakollisen tipin” jälkeen $450. Osa voitoista karisi heti Imperial Palacessa käteispokeriin (-$100) ja pelikoneisiin (-$100). Nukkumaan menin kuitenkin suht tyytyväisenä klo 5.
10. helmikuuta 2011 pystyin vihdoin tilaamaan lennot ja hotellin, kun kevään rahatilanne ja koulukiireiden aikataulut selvisivät. Aika mahtava fiilis oli nimittäin se.
Heti aluksi päätin/tiesin, että lähden reissuun yksin. Olin käynyt ensimmäisen kerran sooloilemassa Berliinissä syyskuussa 2010 viiden vuorokauden ajan, ja tykästyin yksin matkaamiseen niin paljon, että päätös oli helppo. Toisaalta ei yhdelläkään kaverillani ollut varaa (tai kiinnostusta) lähteä mukaan, ja kumpaakaan halukasta vanhempaani en mukaan huolinut.
Soolomatkailussa on paljon plussia, ja muutama pieni miinus, mutta tämä reissu sujui kaikin puolin mallikkaasti vaikka esim. lensin ensikertaa toiselle mantereelle. Suurin plussa siinä on vapauden tunne, jota ei matkakumppaneiden kanssa tunne. Se pelonsekainen/innostunut/vapaa fiilis, kun kävelee tiellä tietämättömillä 11500 kilometrin päässä kotoa on jotain mitä ei unohda, ja mitä kaipaan joka päivä. Ne sooloilun miinukset.. Noh, tulihan tuossa viime joulun alla käytyä sooloilemassa Bratislavassa, ja siellä iski niin paha virusperäinen vatsatauti, että en päässyt hotellihuoneen sängystä ovea pitemmälle lähes siihen kuolematta, joten jouduin soittamaan itselle ambulanssin. Päivä menikin sitten tiputuksessa ja mittavissa testeissä. Lisäjännitystä toi maksuhommat, koska käteistä ei ollut tarpeeksi, mutta kaikki lopulta järjestyi ja matkavakuutuskin korvasi joka sentin. Tuolla reissulla matkakumppanista olisi ollut hyötyä, mutta kaikki hyvin loppu hyvin.
Takaisin Vegasin reissuun
. Lähdin Oulusta 18. huhtikuuta yöjunalla kohti Helsinkiä. Ei juurikaan unta jännityksen ja junan tärinän takia ja siitä sitten yhdellä JFK:n välipysähdyksellä kohti Vegasia. Menomatka kesti Oulusta Vegasiin tarkalleen 45 tuntia, ja sen aikana nukuin max. 5 tuntia pienissä pätkissä + vatsa oli koko ajan sekaisin, joten olin hieman sippi, kun lentokone vihdoin laskeutui kanjoneiden keskelle. Eräs mieleenpainuvimmista näyistä koskaan oli juuri tämä öinen valaistu Vegas, joka paljastui tyhjän autiomaan ja muutaman kanjonin jälkeen. Siitä hetkestä aina paluumatkaan asti hymyilin (ainakin vähintään mielessäni). Ymmärrän nyt, miksi ihmiset jaksavat aina valittaa pitkistä lennoista, koska ne ovat aivan hirveitä, mutta itse en edelleenkään ns. valita, vaan lähden uuteen reissuun vailla pienintäkään murhetta lentojen hirveydestä.Yövyin Vegasissa 8 yötä Imperial Palacen kasinohotellissa (kulunut, mutta huikea hinta-sijainti-suhde). Tiskillä aloin sepittämään todella ruosteisella englannillani jotain koskien huoneen päivitystä parempaan. Täytin sattumoisin täytin samana päivänä vuosia, ja kerroin olevani ekaa kertaa Vegasissa (kumpikin totta), joka lämmitti tiskin työntekijää huomattavasti. Olin varannut paskimman huoneen, ja tämän puheen + $20:n tipin avulla huoneeni päivittyi ekaksi yöksi sviittiin (!!) ja muiksi öiksi alkup. kahta luokkaa parempaan huoneeseen (kannattaa googlata ”Las Vegas front desk tipping”).
Pidin pienimuotoista päiväkirjaa, jonka pohjalta voin onneksi koostaa tällaisen päiväkohtaisen raportin. Tätä matkaraporttia en siis ulkomuistista pystyisi mitenkään kirjoittamaan, kun reissusta on jo lähes vuoden verran, mutta onneksi tajusin rustata jotain ylös.
KE 20.4.11
Ylös 6 h sikeiden jälkeen ja suorinta tietä Hash House a Go Go –ravintolaan pekaaniletulle. Tästäkin paikasta olin jo kauan haaveillut isojen mässyannosten takia, mutta heti ekasta haukusta tuli selville, että Amerikassa ei HFCS:a säästellä, ja annoksilla on tosiaan kokoa. Puolet jäikin syömättä ja siitä vatsa pitkällä lähdin häviämään ensimmäisiä hiluja pelikoneisiin. Sen jälkeen seikkailin siellä sun täällä etsien mm. bussilippua. Reissun suurin ongelma tuli sitten tässä kohdin vastaan. Olin juuri saanut hommattua äidiltä rinnakkais-Master Cardin, koska omaa en pystynyt silloin vielä saamaan. Vedin kortin sitten puolihuolimatta lukkoon, vaikka olin varma tunnusluvusta. Tilanne sen jälkeen: $400 käteistä ja Visa Electron, joka ei toiminut kuin pankkinostoissa. Heh. Vegasissa oli sattumoisin käymässä vielä sinä päivänä pari pokerifoorumituttua, mutta hekin ehtivät lähteä Suomeen ennen kuin lainaa olisin tarvinnut. No, en antanut rahan vielä olla huolena vaan pelasin illan ja yön ajan hyvässä porukassa pokeria häviten kuitenkin vajaat $200, ja menin kylmän suihkun jälkeen aamukuudelta nukkumaan.
TO 21.4.
Klo 12 ylös ja suoraa tietä kävellen kohti pohjois-Stripiä ja lähintä pankkia. Olin saanut äidiltä tekstiviestitse hieman vääriä osoitteita, joten lopulta selvisin oikeaa pankkiin ihmisiltä kyselemällä. Kyseinen pankki sijaitsi 2 km Stripiltä ”saharaan”, ja se näkyi heti ympäristössä. Ei siinä; rahat pankista kouraan ja huolettomana kohti Sahara-kasinoa (Electron siis pelasti minut!). Tämä kasino on nyt suljettu, ja syystä, sen verran hirveä se oli, mutta kävinkin siellä vain Speed- The Ride –vuoristoradan takia (katso: http://www.youtube.com/watch?v=q0RU77MsCVI ). Mahtava tuo kohta, missä mennään silmukka takaperin :D. Tuo ”ride” oli kyllä melkosen kallis (~$20), ja aivan liian lyhyt, mutta tulipahan lämmiteltyä seuraavia huvituslaitteita varten. Aamupalalle menin klo 15 Subwayhin, kuten useina muinakin päivinä, jolloin ei muuta ehtinyt syödä, ja komeassa Ballysin hotellikasinossa shoppailun jälkeen pelasin illalla pienen pokeriturnauksen. Voitin sen ja nettoa tuli $270.
PE 22.4.
Klo 11 ylös ja Subiin aamupalapatongille
. Sitten lähdin shoppailemaan Premium Outlets North –ostarille. 5h ja 200€ myöhemmin saaliksi jäi mm. 2 kengät, 2 hajuvettä, 6kk vitamiinit ja välipalaksi söin toki Subin patongin. Jotain mässyäkin ostin ja söin, ja hyvää oli, vaikka nyt en enää muistakaan mitä söin. Tämän jälkeen oli aika pokerin. 4 h pelasin Ballysissa, mutta tulos oli harmittava -$200. Ohivetoja, ohivetoja.. Mukavaa oli kuitenkin, kuten aina pokeripöydässä, koska juomat ovat ilmaisia (tippi!) ja seura on mahtavaa. Vaikka absolutistia lähentelenkin alkoholinkulutuksellani, niin oli se silti mahtava, kun pysty tilaamaan melkein mitä vaan suoraan pöytään. Tarjoilijat olivat tietysti kuumia kissoja Amerikan malliin, u know. Noh, tuosta pokerisessiosta harmistuneena survaisin vielä vajaa sata dollaria pelikoneisiin ja lähdin sitten hotellille mässäilemään ja petiä kohti.LA 23.4.
Ylös vasta klo 13.30. HHAGG:ssa jättitoast ja kaakao. HHAGG siis sijaitsi hotellissani Imperial Palacessa, joten sieltä olikin sitten helppo lähteä vauhdikkaan päivän rientoihin. Kävin seuraavaksi noutamassa aiemmin Internetissä tilaamani lipun hotellikasinon Matsuri –nimiseen akrobatiaesitykseen. Seikkailin keskellä Stripiä kohteena NY NY –hotellikasino. Kävelin Cosmopolitanin läpi, joka oli aika pirun pramea paikka. Mitään siellä ei mulle tekemistä oikein ollut, koska se oli enemmän high rollereiden paikka. NY NY:ssa pelasin yhden pokeriturnauksen, jonka taso oli hirveän huono, mutta tipuin 4-outtisella ulos. Käteispelit onneksi pelastivat; niistä + $160. Sen jälkeen menin NY NY:n omaan Roller Coasteriin. Vauhti oli hurjaa. Katso kuva myöhemmin sekä: http://www.youtube.com/watch?v=hMtdUsN10c0 . Kaveri kiroilee videossa aika pahasti
. Tuossa kyllä oli kyynärpäät ja hartiat kovilla; sen verran kovat kyydit tuo anto. On sitä itekin tyhmä (lue: hurja ). Tämäkin ”ride” maksoi maltaita ja siihen vielä tuo kuvahomma päälle (+$15??), mutta taas kannatti maksaa.Nokka kohti Planet Hollywoodia, joka oli mainio hotellikasino kuin myös edellinen NY NY (jäi mun suosikiksi). Söin hyvin Earl of Sandwichissä ja shoppailin tuliaisia ABC Storesta. Olin kävellyt koko päivän vaikka omistinkin bussilipun, joten menin sitten vähäksi aikaa levähtämään hotellihuoneeseeni. Klo 1 yöllä lähdin Harrah’siin pokeriturnausta varten, mutta sitä ei sitten aloitettukaan, joten pelasin siellä vähän aikaa voitollista käteispokeria, ja jatkoin voittamista vielä Imperial Palacen aamuyön peleissä. Nukkumaan menin sippinä klo 6.30.
SU 24.4.
Ylös klo 12, ulos klo 14 -> pizzalle. Kunnon pitsaa en Vegasista saanut ja etsittyänikään kunnon pitseriaa löytänyt. Joka on kyllä pienoinen ihme, koska Vegasista löytää muuten melkeinpä kaikenlaista (ruokaa jne.). Pelasin hotellissani varmaankin reissun ainoan kerran ns. pöytäpelejä ja tarkkaan ottaen Let It Rideä, jos kuin ihmeen kaupalla jäin $50 ylös. Suoraan pöydästä iloisin mielin menin aiemmin mainitsemaani Matsuri –näytökseen. Olin saanut netistä VIP-paikan etummaiseen riviin (pöytään) alle puoleen hintaan. Olipa kerta kaikkiaan hyvät näkymät kohtuutaidokkaaseen akrobatiaesitykseen. Monenlaista hyppyä ja heittelyä tehtiin, ja ihan tyytyväinen olin kun halvalla vieläpä pääsin. Parasta esityksessä oli tämä eräs vaaleahiuksinen aasialaistaustainen esiintyjätär, joka oli niin mahdottoman timmissä kunnossa, että pakkisnaiset olisivat ihmeissään. En mä tosissaan muuta tehnytkään, kuin katselin tämän naikkosen temppuja. No se siitä, suosittelen Matsuria
.Nälkä hiipi yllättäen, ja kohdistin tutkani Venetianin luksustason hotellikasinolle ja tarkkaan ottaen Grand Lux Cáfeen. Tämän paikan olin siis jo suunnitellessa laittanut muistiin, onneksi. Kohtuupieni, siisti ravintola hyvällä hinta-laatusuhteella ja mainioilla tarjoilijoilla. Söin elämäni parhaita ribsejä ja jälkkäriksi crème brûlée tuplana (suklaa- ja vanilja-annokset). Tätä paikkaa suosittelen! Venetianiakin suosittelen varsinkin pokerinpeluuseen. Tarjonta on parasta Vegasissa, ja valueta löytyy, vaikkakin vakkareita tietenkin myös pöydistä pelailee.
Pokeria menin pelaamaan nyt Harrah’sille, jossa suunniteltu pokeriturnaus pääsi alkamaan. Keski-ikäiset peruspentti-amerikkalaiset olivat ihmeissään, kun olinkin ainoa, joka jostain syystä blindien noustessa pärjäsi (push-fold-pelin ansiosta totta kai). Tästä seurasi, että voitin tämän ~28 hengen Bounty –turnauksen $80:n sisäänostolla. Otin kännykällä kuvan (alhaalla) merkeistä, kun olin juuri voittanut ensimmäisen ”ison” turnaukseni. Nettoa sain ”pakollisen tipin” jälkeen $450. Osa voitoista karisi heti Imperial Palacessa käteispokeriin (-$100) ja pelikoneisiin (-$100). Nukkumaan menin kuitenkin suht tyytyväisenä klo 5.
