- Liittynyt
- 24.3.2008
- Viestejä
- 3 375
Tehtiin joulukuussa parin kaverin kanssa low budget-reissu Ruotsin kautta Italiaan. Matkat varattiin lokakuussa, eli hinnat on sen mukaan. Suunnitelma: Turku-Tukholma-Bergamo-Bologna-Milano-Bergamo-Tukholma-Turku. Matka maksoi autonvuokrineen, lentoineen edestakas, lentokenttäbusseineen ja menosuunnan risteilyineen 135e/nuppi.
Reissu alkoi torstaina, kun lähdettiin Turusta laivalla kohti Tukholmaa. Tottakai risteilyllä, koska se on halvempaa, kuin reittimatkustaminen ;)
Tukholmassa oltiin aamulla ja terminaalista suhattiin keskustaan, jossa vietettiin aikaa muutamia tunteja. Nukuttiin bussiasemalla pari tuntia (risteilyllä tuppaa väsy tulemaan) ja sitten hypättiin lentokenttäbussiin ja suunnattiin Skavstaan, josta iltapäivälennolla kohti Bergamoa lentoyhtiönä Ryanair. En ollut aiemmin Ryanairilla lentänytkään ja ei se kyllä kivaa ollut, mutta halpaa. Penkit epämukavia ja ahtaita ja koneessa oli helvetin kylmä! Kone oli kuitenkin ajoissa ja kaikki sujui mallikkaasti, eli oltiin Bergamossa perillä ysin maissa.
Hypättiin sitten Hertzin toimistoon hakemaan vuokra-automme avaimia. Ensimmäinen ongelma: Joutuu maksamaan lisämaksun, koska vastuullinen kuljettaja on alle 25-vuotias. Ainoa yli 25-vuotias ei omistanut luottokorttia, joten hän ei pystynyt vastuullisena kuljettajana toimimaan. Asian selvittelystä teki hankalaa Hertz-tytön huono englanninkielentaito ja hän joutui kutsumaan esimiehensä paikalle selittämään asiaa. Vatvoimme juttua puoli tuntia, maksoimme lisämaksun ja sitten pääsimme etsimään autoa. Tyttö tarjosi meille jotain bussia sinne, mutta koska näimme parkkipaikan heti ovelta, niin emme vaivautuneet mihinkään bussiin. VIRHE! Käveltyämme 2km alkoi vihdoin Hertzin kyltti näkymään :D Emme löytäneet autoakaan, joten piti mennä kysymään, missä automme ruutu sijaitsee. Löysimme kopista miehen, joka ei puhunut englantia, mutta onneksi avualias saksalaisturisti riensi avuksemme ja vakiasiakkaana osasi neuvoa auton ja myös selitti, mihin parkkipaikalta pitää lähteä ajamaan, että pääsee moottoritielle.
Kävimme kuitenkin ostamassa kartan lentokentältä...
250km edessä, kello tikittää kymppiä ja hotelliin check in klo 23.59 mennessä. Sai Fiat Panda vähän kenkää.
Löydettiin motarille helposti ja otettiin suunnaksi Venice. Oho, eksyttiin motarilta aika alussa ja ajeltiin sitten varmaan 60km jotain pikkuteitä. Kannattaa olla nopeat ohjausliikkeet, nimittäin kyltit ei oo monta sataa metriä ennen risteystä, kuten Suomessa, vaan just siinä risteyksessä lukee pienessä laatassa 11-kokosella fontilla... Aikataulu paukkuu... Löydettiin takas motarille!
Siis jos joku on joskus sanonu jotain italialaisten ajotyylistä, niin mua oikeesti pelotti siellä kolmikaistasella tiellä, kun Alfa Romeot paukuttaa kahtasataa vasemmalta ohi ja rekat ajaa 90 oikeen reunan kaistaa. Turvaväli on tuntematon käsite ja edessä ajaville hitaammille on tavanomaista väläyttää pitkiä, kun haluaa ohi. Kun rytmiin pääsi, niin se oli oikeastaan aika sujuvaa! Tiet ovat kiemuraisia ja nopeusrajoitus oli kai 100, mutta ei sitä kukaan noudattanut. Poliisitkin ajoivat, minkä autoista lähti.
Suosittelen myös, että kun näkyy Punto Blue-opasteet, niin ohjaatte sitten sinne ;) Punto Blue on tulevan tietullin lippuautomaatti. Jos menet tulliin ilman lippua, et pääse eteenpäin, tai me ei ainakaan keksitty muuta keinoa, kuin ajaa Telepass-portista rekan perässä ja päästiin paikallisen peltipoliisin kuvaan
Eli Punto Bluella saat portista lipun, jonka annat rahastajalle poistuessasi motarilta tietullin kautta ja näin ollen maksat ajamastasi matkasta. Mitähän se maksoi, ~15euron paikkeilla tuo matka.
Päästiin Bolognaan noin varttia vaille kaksitoista ja alkoi kuumeinen hotellin metsästys. Mikähän sen hotellin nimi oli?
Hotelli oli Mercure, joka löytyi kun oltiin ajettu siitä 3 kertaa ohi. Tosi hyvä hotelli, oikein laadukas ja tyylikäs. Oltiin jopa yllättyneitä, että 60e/yö 2hh pääsi noin hienoon paikkaan!
Rättipoikkiväsyneenä sänkyyn ja unta palloon.
To be continued!
Ja kuvia tulee, kunhan saan ton latauksen toimimaan...
Reissu alkoi torstaina, kun lähdettiin Turusta laivalla kohti Tukholmaa. Tottakai risteilyllä, koska se on halvempaa, kuin reittimatkustaminen ;)
Tukholmassa oltiin aamulla ja terminaalista suhattiin keskustaan, jossa vietettiin aikaa muutamia tunteja. Nukuttiin bussiasemalla pari tuntia (risteilyllä tuppaa väsy tulemaan) ja sitten hypättiin lentokenttäbussiin ja suunnattiin Skavstaan, josta iltapäivälennolla kohti Bergamoa lentoyhtiönä Ryanair. En ollut aiemmin Ryanairilla lentänytkään ja ei se kyllä kivaa ollut, mutta halpaa. Penkit epämukavia ja ahtaita ja koneessa oli helvetin kylmä! Kone oli kuitenkin ajoissa ja kaikki sujui mallikkaasti, eli oltiin Bergamossa perillä ysin maissa.
Hypättiin sitten Hertzin toimistoon hakemaan vuokra-automme avaimia. Ensimmäinen ongelma: Joutuu maksamaan lisämaksun, koska vastuullinen kuljettaja on alle 25-vuotias. Ainoa yli 25-vuotias ei omistanut luottokorttia, joten hän ei pystynyt vastuullisena kuljettajana toimimaan. Asian selvittelystä teki hankalaa Hertz-tytön huono englanninkielentaito ja hän joutui kutsumaan esimiehensä paikalle selittämään asiaa. Vatvoimme juttua puoli tuntia, maksoimme lisämaksun ja sitten pääsimme etsimään autoa. Tyttö tarjosi meille jotain bussia sinne, mutta koska näimme parkkipaikan heti ovelta, niin emme vaivautuneet mihinkään bussiin. VIRHE! Käveltyämme 2km alkoi vihdoin Hertzin kyltti näkymään :D Emme löytäneet autoakaan, joten piti mennä kysymään, missä automme ruutu sijaitsee. Löysimme kopista miehen, joka ei puhunut englantia, mutta onneksi avualias saksalaisturisti riensi avuksemme ja vakiasiakkaana osasi neuvoa auton ja myös selitti, mihin parkkipaikalta pitää lähteä ajamaan, että pääsee moottoritielle.
Kävimme kuitenkin ostamassa kartan lentokentältä...
250km edessä, kello tikittää kymppiä ja hotelliin check in klo 23.59 mennessä. Sai Fiat Panda vähän kenkää.
Löydettiin motarille helposti ja otettiin suunnaksi Venice. Oho, eksyttiin motarilta aika alussa ja ajeltiin sitten varmaan 60km jotain pikkuteitä. Kannattaa olla nopeat ohjausliikkeet, nimittäin kyltit ei oo monta sataa metriä ennen risteystä, kuten Suomessa, vaan just siinä risteyksessä lukee pienessä laatassa 11-kokosella fontilla... Aikataulu paukkuu... Löydettiin takas motarille!
Siis jos joku on joskus sanonu jotain italialaisten ajotyylistä, niin mua oikeesti pelotti siellä kolmikaistasella tiellä, kun Alfa Romeot paukuttaa kahtasataa vasemmalta ohi ja rekat ajaa 90 oikeen reunan kaistaa. Turvaväli on tuntematon käsite ja edessä ajaville hitaammille on tavanomaista väläyttää pitkiä, kun haluaa ohi. Kun rytmiin pääsi, niin se oli oikeastaan aika sujuvaa! Tiet ovat kiemuraisia ja nopeusrajoitus oli kai 100, mutta ei sitä kukaan noudattanut. Poliisitkin ajoivat, minkä autoista lähti.
Suosittelen myös, että kun näkyy Punto Blue-opasteet, niin ohjaatte sitten sinne ;) Punto Blue on tulevan tietullin lippuautomaatti. Jos menet tulliin ilman lippua, et pääse eteenpäin, tai me ei ainakaan keksitty muuta keinoa, kuin ajaa Telepass-portista rekan perässä ja päästiin paikallisen peltipoliisin kuvaan
Eli Punto Bluella saat portista lipun, jonka annat rahastajalle poistuessasi motarilta tietullin kautta ja näin ollen maksat ajamastasi matkasta. Mitähän se maksoi, ~15euron paikkeilla tuo matka.
Päästiin Bolognaan noin varttia vaille kaksitoista ja alkoi kuumeinen hotellin metsästys. Mikähän sen hotellin nimi oli?
Hotelli oli Mercure, joka löytyi kun oltiin ajettu siitä 3 kertaa ohi. Tosi hyvä hotelli, oikein laadukas ja tyylikäs. Oltiin jopa yllättyneitä, että 60e/yö 2hh pääsi noin hienoon paikkaan!
Rättipoikkiväsyneenä sänkyyn ja unta palloon.
To be continued!
Ja kuvia tulee, kunhan saan ton latauksen toimimaan...