Kiddo
In Conspiracy With Satan
- Liittynyt
- 3.5.2010
- Viestejä
- 543
Viikon reissu Istanbuliin alkoi perjantaina. Suora lento Turkish Airlinesilla, meno-paluu reilu 200 euroa. Lento oli ajoissa ja sujui ongelmitta, mutta mainitsemisen arvoista on kyllä ruoka tällä lentoyhtiöllä!
MENU:
French green bean in olive oil
Grilled chicken medallions, mustard curry butter, ratatouille, tomato rice
OR
Traditional beef stew in tomato sauce, ratatouille, rice
Plum cake
Ovenfresh bread selection
Lisäksi vielä suolakeksejä juuston kanssa ja hasselpähkinöitä!
Ruokajuomaksi saa melkein mitä vain, itse valitsin punaviinin. Ja kaikki kuuluu lennon hintaan! Jotkut pyysivät jopa lisää juotavaa eikä mistään veloitettu mitään.
Istanbulin kenttä on iso mutta selkeä, joten passintarkastus ja matkalaukun nouto sujui vaivattomasti. Noin puolessa tunnissa olin ulkona kentältä koneesta nousun jälkeen. Autokyydillä majoituspaikalle ja melko pian nukkumaan.
Aamupalaksi pöydästä löytyy useimmiten lihaa tai leikkeleitä, pasteijoita, kylmiä alkupaloja, kananmunia ja vihanneksia. Turkkilaiset syövät ruuan kanssa lähes poikkeuksetta leipää, useimmiten tuoretta vaaleaa leipää. Ruuan jälkeen syödään vielä lisää leipää ja päälle levitetään joko voita ja hilloa tai suklaapähkinälevitettä ja jotakin Mascarponen tapaista kermavalmistetta.
Tämä yli 15 miljoonan asukkaan kaupunki on kirjaimellisesti täynnä ihmisiä. Missä tahansa ja mihin aikaan tahansa käveleekin, tuntuu kuin olisi pahimpaan ruuhka-aikaan liikkeellä. Juliset kulkuvälineet ovat usein niin täynnä, ettei istumapaikkoja ole jäljellä ja seisoessakin ollaan kuin sillit purkissa. Autoliikenne on Suomen liikenteeseen tottuneelle aika hurjaa. Täällä on Suomen mittapuulla liikenneruuhka koko ajan, poikkeuksena että täällä ihmiset uskaltavat ajaa joten liikenne kuitenkin etenee eikä pahemmin jää jumiin. Liikennesäännötkin ovat vähän niin ja näin. Risteyksestä kun pitää päästä ajamaan pääkadulle, sinne väliin vaan ajetaan eikä odoteta koska tulisi sopiva väli, sitä ei nimittäin tule. Ehdin myös kokea täyden U-käännöksen keskellä vilkasta liikennettä, siinä vaan käännettin auto ympäri vaikka vastaan tulee muita kovaa vauhtia. Turha varmaan sanoa, että liikenneonnettomuuksia tässä kaupungissa sattuu valtavasti. Eivätkä autoilijat edes käytä turvavyötä!
Julkinen liikenne täällä on toimivaa. Eniten tulee kuljettua junalla, mutta myös metro ja bussit kulkevat hyvin. Aikataulut eivät ole tarkkoja, mutta vaikka pysäkille menisi koska tahansa, yleensä kauaa ei tarvitse odotella. Noin eurolla matkustaa niin pitkälle kuin tahtoo yhdellä kertaa.
Ihmiset täällä juovat teetä joka aterialla sekä jatkuvasti pitkin päivää ja kaupungista löytyy valtavasti erilaisia teekuppiloita. Kahviloista Starbucks on suosituin ja niitäkin on joka nurkalla. Itse en ole kahvin ystävä, mutta Starbucksin mokkakahvit koukuttivat minutkin. Harmi ettei näitä vielä saa Suomesta.
Lounasta paikalliset syövät usein ulkona ja päivällinen myöhään illalla kotona. Tällä kertaa tarjolla oli tosin ulkoa haettua "pikaruokaa": ohut pizzan tapainen pohja jonka täytteenä lihaa ja mausteite. Päälle kuuluu vielä ripotella salaattia ja tuoreita yrttejä, kääriä rullalle ja syödä käsin. Juomana Ayran: vedellä laimennettua luonnonjogurttia, on muuten hyvää!
Jalkapallo on turkkilaisille elämää suurempi asia ja lauantaina täällä sattui olemaan mestaruusottelun finaali. Ottelu oli Istanbulissa ja onneksi melko kaukana meistä. Häviäjäjoukkueen fanit sekosivat täysin pelin jälkeen ja pistivät paikan aika hurjaan kuntoon. Me katsottiin ottelua suorana televisiosta ja ottelun jälkeen kuultiin muutamaan kertaan jopa aseiden laukauksia ulkoa. Tuntui hurjalta mutta näin se kuulemma aina menee täällä. Minulle sanottiin jo ennen ottelua että me pysytään tänään sisällä, täällä kuolee ihmisiä pelin jälkeen! http://www.konya.net.tr/wp-content/uploads/Ast45snCIAAMkho.jpg
MENU:
French green bean in olive oil
Grilled chicken medallions, mustard curry butter, ratatouille, tomato rice
OR
Traditional beef stew in tomato sauce, ratatouille, rice
Plum cake
Ovenfresh bread selection
Lisäksi vielä suolakeksejä juuston kanssa ja hasselpähkinöitä!
Ruokajuomaksi saa melkein mitä vain, itse valitsin punaviinin. Ja kaikki kuuluu lennon hintaan! Jotkut pyysivät jopa lisää juotavaa eikä mistään veloitettu mitään.
Istanbulin kenttä on iso mutta selkeä, joten passintarkastus ja matkalaukun nouto sujui vaivattomasti. Noin puolessa tunnissa olin ulkona kentältä koneesta nousun jälkeen. Autokyydillä majoituspaikalle ja melko pian nukkumaan.
Aamupalaksi pöydästä löytyy useimmiten lihaa tai leikkeleitä, pasteijoita, kylmiä alkupaloja, kananmunia ja vihanneksia. Turkkilaiset syövät ruuan kanssa lähes poikkeuksetta leipää, useimmiten tuoretta vaaleaa leipää. Ruuan jälkeen syödään vielä lisää leipää ja päälle levitetään joko voita ja hilloa tai suklaapähkinälevitettä ja jotakin Mascarponen tapaista kermavalmistetta.
Tämä yli 15 miljoonan asukkaan kaupunki on kirjaimellisesti täynnä ihmisiä. Missä tahansa ja mihin aikaan tahansa käveleekin, tuntuu kuin olisi pahimpaan ruuhka-aikaan liikkeellä. Juliset kulkuvälineet ovat usein niin täynnä, ettei istumapaikkoja ole jäljellä ja seisoessakin ollaan kuin sillit purkissa. Autoliikenne on Suomen liikenteeseen tottuneelle aika hurjaa. Täällä on Suomen mittapuulla liikenneruuhka koko ajan, poikkeuksena että täällä ihmiset uskaltavat ajaa joten liikenne kuitenkin etenee eikä pahemmin jää jumiin. Liikennesäännötkin ovat vähän niin ja näin. Risteyksestä kun pitää päästä ajamaan pääkadulle, sinne väliin vaan ajetaan eikä odoteta koska tulisi sopiva väli, sitä ei nimittäin tule. Ehdin myös kokea täyden U-käännöksen keskellä vilkasta liikennettä, siinä vaan käännettin auto ympäri vaikka vastaan tulee muita kovaa vauhtia. Turha varmaan sanoa, että liikenneonnettomuuksia tässä kaupungissa sattuu valtavasti. Eivätkä autoilijat edes käytä turvavyötä!
Julkinen liikenne täällä on toimivaa. Eniten tulee kuljettua junalla, mutta myös metro ja bussit kulkevat hyvin. Aikataulut eivät ole tarkkoja, mutta vaikka pysäkille menisi koska tahansa, yleensä kauaa ei tarvitse odotella. Noin eurolla matkustaa niin pitkälle kuin tahtoo yhdellä kertaa.
Ihmiset täällä juovat teetä joka aterialla sekä jatkuvasti pitkin päivää ja kaupungista löytyy valtavasti erilaisia teekuppiloita. Kahviloista Starbucks on suosituin ja niitäkin on joka nurkalla. Itse en ole kahvin ystävä, mutta Starbucksin mokkakahvit koukuttivat minutkin. Harmi ettei näitä vielä saa Suomesta.
Lounasta paikalliset syövät usein ulkona ja päivällinen myöhään illalla kotona. Tällä kertaa tarjolla oli tosin ulkoa haettua "pikaruokaa": ohut pizzan tapainen pohja jonka täytteenä lihaa ja mausteite. Päälle kuuluu vielä ripotella salaattia ja tuoreita yrttejä, kääriä rullalle ja syödä käsin. Juomana Ayran: vedellä laimennettua luonnonjogurttia, on muuten hyvää!
Jalkapallo on turkkilaisille elämää suurempi asia ja lauantaina täällä sattui olemaan mestaruusottelun finaali. Ottelu oli Istanbulissa ja onneksi melko kaukana meistä. Häviäjäjoukkueen fanit sekosivat täysin pelin jälkeen ja pistivät paikan aika hurjaan kuntoon. Me katsottiin ottelua suorana televisiosta ja ottelun jälkeen kuultiin muutamaan kertaan jopa aseiden laukauksia ulkoa. Tuntui hurjalta mutta näin se kuulemma aina menee täällä. Minulle sanottiin jo ennen ottelua että me pysytään tänään sisällä, täällä kuolee ihmisiä pelin jälkeen! http://www.konya.net.tr/wp-content/uploads/Ast45snCIAAMkho.jpg
