- Liittynyt
- 29.8.2003
- Viestejä
- 705
Matkakertomus Chiang Mai/Chiang Rai/Koh Samet/Bangkok
Kiitos Hupelle ja sille kaverille joka suositteli Koh Sametia. Reissu ei tässä muodossa olisi toteutunut ilman teitä.
Muutama kuva liitteenä tuolla lopussa. Jos ei muuta niin voi käydä kattomassa mun epätoivoisen posen;)
Tässä olisi matkakertomusta Pohjois-Thaimaan Kaupungeista, pienestä Koh Sametin saaresta Rayongin maakunnassa ja hieman myös maan pääkaupungista. Olen yrittänyt kirjoittaa kertomuksen siten että se olisi mahdollisimman informatiivinen ihmisille jotka suunnittelevat omatoimimatkaa kyseisille alueille Thaimaaseen.
Lauantai 7.11
Lähdimme reissuun aika avoimella suunnitelmalla. Etukäteen oli www.finnair.fi yhtiön kautta ostetut liput välille Helsinki – Bangkok ja www.thaiair.com sivuilta ostetut noin kuudenkymmenen euron hintaiset liput välille Bangkok – Chiang Mai. Thaimaan sisäiset liput olisi luonnollisesti voinut ostaa jostain eebookersista tms. mutta huomasimme että lipun hinnassa säästi noin viisikymppiä ostamalla suoraan lentoyhtiöstä. www.bangkokair.com olisi myynyt Chiang Main liput vieläkin halvemmalla, mutta Thai Airin lento taas lähti ideaalisti suhteessa Bangkokiin saapumiseemme. Vaihtoaikaa jäi noin puolitoista tuntia kun lento oli puoli tuntia myöhässä aikataulusta, mikä riitti hyvin. Passintarkastuksen ja matkalaukkujen hakemisen jälkeen Thai Airin tiskille siirtyminen sujui muutamassa minuutissa. Suvarnabhumin lentokentällä check-in tiskit on aakkostettu ja aakkosnumerot ovat hyvin näkyvillä joten oikealle tiskille suuntaaminen on helppoa.
On kotimaanlentoja ja kotimaanlentoja. Thaimaassa ainakin Thai Airilla tämä tunnin luikaisu, jonka välimatka oli suurin piirtein sama kuin Helsingistä Rovaniemelle lennettiin Jumbolla, joka oli nopealla vilkaisulla viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Chiang Maissa olimme oivaa www.tripadvisor.com arvostelusaittia ja www.ratestogo.com bookkaussaittia käyttämällä päätyneet varaamaan neljä ensimmäistä yötä Raming Lodgesta www.raminglodge.com Kolmen tähden jossain määrin ”boutiguehotellista” yö irtosi deluxe huoneessa hintaan 1800bht eli hieman alle neljäkymppiä euroissa. Netistähän löytyy paljon näitä viimehetken bookkaussivuja joista saa messevät alennukset hotellihinnoista jos varaa viimetingassa. Ratestogo:n lisäksi tuli surffattua esim. www.latestays.com issa ja www.agoda.com issa mutta kyllä ainakin Chiang Maihin kaikki näistä tarjosivat suht samoja tarjouksia samoihin hotelleihin. Tripadvisoria tuli myös reissun aikana käytettyä todella paljon matkan suunnittelussa.
Raming Lodge oli mielestämme erittäin mukava hotelli. Todella keskeisellä paikalla vanhankaupungin ja yöbasaarin välittömässä läheisyydessä. Huone oli iso ja mukava Lanna-tyylisesti sisustettu. Pohjois-Thaimaahan on kuten kaikki tietävät entistä Lanna- Kuningaskuntaa. Hieman kyllä huvitti kun Deluxe huonetta markkinointiin mm. lauseella ”ilmainen minibaari”. Tämä tarkoitti ilmaista minibaaria ts. jääkaappia, ei ilmaista minibaaria sisältöineen. No oli siellä sisällä toki kaksi pulloa vettä ja yksi kokis ja yksi sprite :o) Minibaaria tärkeämpää kuitenkin oli että deluxe huoneet olivat Raming Lodgen toiseksi ylimmässä kerroksessa joten liikenteen melu ei juuri kantanut niihin enää. Deluxe huoneen hintaan kuului myös ilmainen hakupalvelu lentokentältä. Oli väsyneelle matkaajalle luksusta kun ei tarvinut tullessa säätää taksin ja osoitteen kanssa. Raming Lodge kuskasi meitä myös bussiasemalle kahteen otteeseen ilmaiseksi huonetyypin takia.
Sunnuntai 8.11.
Ensimmäisen lomapäivän vietimme ottamalla kaupunkia haltuun. Aivan aluksi ostimme Nancy Chandlerin (www.nancychandler.net) oivan käsinpiirretyn kartan kaupungista, joka osoittautui maineensa veroiseksi ostokseksi. Katsastimme noin kymmenkunta Wanhan Kaupungin Wattia, eli buddhakirkkoa Chedeineen ts. kirkontorneineen. Kävimme myös Chiang Mai City Arts and Cultural Centerissä, joka osoittautui melko tylsäksi ja tavanomaiseksi museoksi. Ruokailimme päivällä maittavaa nuudelisoppaa katukeittiössä Kulttuurikeskuksen takana (museoon katsottaessa vasemmanpuoleinen katu) hintaan 30bht lätty eli reilusti alle eurolla. Illalla kävimme Yöbasaarin ravintola-alueella olevassa Best Seafood ravintolassa toteamassa että paikka pitää lupauksensa. Ruoka oli mielettömän hyvää.
Huomasimme että pienellä asenteella Chiang Maissa pystyi ihan hyvin liikkumaan kävellen. Kadun ylittämistä joutuin maksimissaan odottamaan 1-2 minuuttia ja liikenne soljuu ”verkkaisesti”, ehkä jotain viittäkymppiä tunnissa. Wanhassa kaupungissa kaikki on kävelyetäisyydellä.
Ilta päättyi jalka-pää- ja niskahierontaa jota yksi tunti kustansi 120bht eli noin kaksi euroa..
Maanantai 9.11
Kävimme Doi Suthepissa http://www.hasekamp.net/suthep.htm eli noin 17 kilsaa Chiang Main ulkopuolelle vuoren rinteelle rakennetussa temppelissä. Doi Suthepia voidaan pitää Chiang Main tärkeimpänä nähtävyytenä. Matkaan voi lähteä shortseissa koska temppelialueella lainataan pitkiä housuja ja hameita. Temppelistä aukeaa myös hieno näkymä alas laaksoon, minkä linkistä voi huomata. Jos pidät karttaa kädessäsi yhteistaksit eli Songathewit Doi Suthepiin lähtevät vanhan kaupungin pohjoisportilta. Doi Suthepin jälkeen kävimme Chiang Main Zoossa joka oli samalla suunnalla. Eläintarha oli jossain määrin pettymys, suunnistaminen melkoisen kalliilla Monoraililla oli siellä vaikeaa, suuntaviittoja ei juuri ollut ja eläimiä oli melko vähän. Monorailin sijaan olisi kannattanut ottaa juna-auto joka lähti kymmenen minuutin välein. Joka tapauksessa iso plussa eläintarhalle tuli kuitenkin pandaperheestä joista iskää ja äskää pääsi seuraamaan aivan lähietäisyydeltä. Varsinkin herrapanda oli varsinainen showmies. Läheltä kun otusta pääsi tarkkailemaan, niin kyllä sen käytös peruskarhusta poikkesi todella paljon. Panda oli jotenkin paljon ”ihmismäisempi”.
Tiistai 10.11
Tiistaina vietimme päivän Mae Taeng Elephant Parkilla http://www.youtube.com/watch?v=4_IUevDZ4Sk&feature=related ronsuihin tutustuen. Puiston tähti oli kuusi viikkoa vanha ronsunpoikanen. Kaverilla oli elopainoa jo tollainen 85 kiloo vaikka vauvankarvaa hapsotti vielä joka paikassa. Ohjelmaan kuului pakollisten ronsullaratsastamisien lisäksi myös jokiajelua bambulautoilla, härkävankkureita, orkidea- ja perhosfarmia sekä maittava lounas. Retken bookkasimme Raming Lodgen aulassa olevan travel agentin kautta. Retki maksoi 1000bht per lätty eli parikymppiä. Raming Lodgen Travel Agent tiskin tytöt olivat ihan käsittämättömän ystävällisiä ja hoitivat meille paljon puhelinsoittoja, bookkauksia yms. täysin ilmaiseksi. Retket vastasivat kuvausta, retkivalikoima oli valtavan suuri ja gallupin kautta hinnat olivat myös kuluttajaystävällisiä. Osa retkistä on nähtävissä hotellin nettisivuilta.
Keskiviikko 11.11
Keskiviikkona päätimme kokeilla jotain täysin uutta ja menimme tekemään alamäkimaastopyöräilyä http://www.mountainbikingchiangmai.com/scenic.html#trip3 jossa kolmostason reitti näin lajia harrastamattomalle osoittautui juuri sopivan haastavaksi. Rouvalle se oli tosin hieman liian vaikea. Eli kupletin juoni oli että meidät kuskattiin kansallispuisto Doi Suthepin huipulle josta lähettiin laskettelemaan alas ”vanhan salakuljettajan reittiä”. Retki maksoi kolmisen kymppiä euroissa ja oli ehdottomasti joka pennin arvoinen. Hienoa oli huomata kuinka omat taidot kehittyivät päivän aikana sitä mukaa kun luotto pyörään kasvoi. Varusteina oli perussuojat, rinta ja selkäpanssari annetaan nelostason reitistä ylöspäin lähteville. Retken päätteeksi syötiin oppaan kotona jonka mutsi piti kylän laidalla kotiravintolaa.
Torstai 12.11
Torstaina päätimme hilpaista Green Bussilla http://www.greenbusthailand.com/chaipattana/webfile/index.jsp Chiang Raihin. Green Bussiin ei kannata aivan viime minuutilla juosta, mutta jos tuntia ennen menee bussiasemalle saa lähes varmasti paikat. Pienen neuvottelun jälkeen saimme pitää hotellihuoneemme Raming Lodgessa melko maltillista korvausta vastaan, joten matkaan lähdimme vain pikkurepuissa. Toki olisimme voineet pakata matkaukut vuorokaudeksi, mutta kun on yhteen hotellihuoneeseen asettunut olimme laiskoja ja mielummin maksoimme vähän enemmän että säästyimme pakkaamiselta.
Chiang Maista myydään muuten myös päiväretkiä Chiang Raihin, mutta melkoiseksi bussissa matkaamiseksi tuo kyllä olisi mennyt, kun matka-aika on melkein neljä tuntia yhteen suuntaan. Chiang Rai oli vähän semmonen kutistettu versio Chiang Maista. Kaupunkia oli etukäteen mainostettu hurjan kauniiksi jota me emme kyllä allekirjoittaneet. Ihan peruspikkukaupunki. Teimme ison virheen lähtemällä kaupungille apuna pelkkä hotellista saatu kartta jossa mittasuhteet oli ihan mitä sattuu ja joka toinen katu puuttui. (Nyrkkisääntönä pitäisi kai aina olla rahalla ostettu kartta kourassa uudessa kaupungissa, ettei tule ikäviä yllätyksiä).
Chiang Rain yöbasaari oli paljon kivempi kuin Chiang Maissa. Lähes yhtä iso mutta tavara oli parempaa, halvempaa, myyjät olivat kohteliaita eivätkä tyrkyttäneet tavaroitaan ja koko basaari oli kävelyaluetta.
Chiang Raissa ja Chiang Maissa molemmissa saa tavallaan kaksi kaupunkia yhden hinnalla. Molemmat kaupungit ovat hyvin erinäköisiä ja luonteisia päivällä ja illalla. Illalla miljoonat värivalot syttyvät ja kaupunki levittäytyy jalkakäytäville. Tykkäsin todella paljon siitä miltä nuo kaupungit näyttävät yöllä. Illalla liikennettä on myös em. kaupungeissa niin vähän että jalan liikkumien on todella helppoa.
Chiang Raissa yövyimme Hotel Wiang Innissä http://www.hotelscombined.com/Hotel/Wiang_Inn_Hotel_Chiang_Rai.htm joka oli tommonen aika perinteinen iso neljän tähden hotelli. Vanha hotelli jota oli yritetty selvästi tuunata, mutta kun loisto on mennyt se on mennyt. Wiang Inniä emme pystyneet varaamaan netistä, koska kaikki varauskoneet haluavat parin päivän marginaalin, mutta Raming Lodgen Travel Agent hoiti sen puhelinsoitolla puolestamme ilmaiseksi ja neuvotteli hyvän hinnan.
Perjantai 13.11
Suurin osa päivää meni takaisin Chiang Maihin busseillessa. Iltapäivästä kävimme oikein mukavaksi osoittautuneella jokiristeilyllä Mae Ping Joella, joka siis halkoo Chiang Maita. Jokiristeily lähti ravintola Riversiden http://www.theriversidechiangmai.com/ vasemmalta puolelta ja maksoi 250bht per lätty. Risteily lähtee kahden tunnin välein 11, 13, 15 ja 17 ja kestää melkein kaksi tuntia. Hinta on vakio riippumatta osallistujista. Olimme ainoat kolmen risteilyyn tulijat joten saimme viidelläsadalla yksityisristeilyn. Poika ajoi meitä kolme varttia yläjuoksuun, hyvin nopeasti ilma muuttui raikkaaksi ja maisemat maaseutumaisiksi. Rantauduimme FarmHouse nimiseen ravintolaan jonka pihalla oli laaja yrttipuutarha kasvikyltteineen. Saimme melkoisen runsaat hedelmälautaset jotka kuuluivat risteilyn hintaan ja sitruunaruohomehua.
Lauantai 14.11
Lauantain oli viimeinen päivämme Chiang Maissa ja päätimme käyttää sen Smart Cook – kokkikoulussa http://www.chiangmaismartcook.com/ . Chiang Maihan on tunnettu siitä että siellä on kokkikouluja joka kadulla. Ensin mentiin torille opiskelemaan rehuja ja mausteita, sitten mentiin avokeittiöön jossa jokainen sai oman lieden ja eikun pad thaita, kevätrullia, keittoa jne vääntämään. Päivä oli piristävä poikkeus ja ope puhui ihan ok englantia. Ainoa miinus Smart Cookille paperissani tulee ryhmäkoosta. Meitä oli kahdeksan ihmisen ryhmä joka oli hieman liian iso tehokkaaseen oppimiseen, kun osa teki eri ruokalajeja kuin toiset. Alussa siis paperiin ruksattiin eri vaihtoehdoista mitä ruokia haluaa oppia tekemään.
Chiang Maissa olisi helposti voinut viettää vielä toisen viikon. Erilaista tekemistä matkatoimistojen kautta siellä löytyy niin paljon kuin vain jaksaa mennä ja maksaa. Sen lisäksi mitä tossa tehtiin olisi voinut tehdä 1-3 päivää viidakkovaellusta, koskenlaskua, viidakossa puusta toiseen killumista jonka oon tehny aiemmin Nicaraguassa (flight of the gibbon), ampumista, mönkijäsafaria, semmosilla ”dyyniautoilla” olis päässy koko päiväksi kaahaamaan halutessa, ois ollu erilaisia kyläheimoja, luolaa, kuumia lähteitä, splätteriä jne jne.
Launtai-iltana lähdimme Nakhonchai Airin http://www.nca.co.th/index.php yöbussilla Bangkokiin, josta otimme saman tien toisen bussin Rayongiin ja Koh Sametille. Kenties virhe kun emme olleet ymmärtäneet että Chiang Maista olisi päässyt myös suoraan Koh Sametille, tai siis sinne satamaan…joka tapauksessa olimme Bangkokissa varttia yli kuusi, siirtyminen kaupungin halki noin aikaisin aamulla kesti taksilla vain puoli tuntia ja jatkoyhteys lähti itäiseltä bussiasemalta tasan seitsemältä. Taksi mittarilla maksoi bussiasemalta toiselle tasan 200bht sisältäen viidenkympin tietullin.
Nakhonchai Air on luksusbussilinja joka pyrkii tekemään bussimatkasta mahdollisimman mukavaa. Hierovat penkit kippaa todella alas ja niissä on myös jalkatuki joten bussissa nukkuminen onnistuu hieman ronkelimmaltakin helposti. Nakhonchai Airilla on useimmissa Thaimaan kaupungeissa oma bussiterminaalinsa, Chiang Maissa ainakin niiden terminaali on aivan Bussiaseman vieressä samalla tontilla kuin bussiasema. Hassua kun matkalaukut lähtee hihnaa pitkin ihan kuin lentokentällä. Liput voi toki ostaa terminaalistakin, mutta jos joku Thainkielinen soittaa firmaan liput voi noutaa varausnumeroa vastaan vähintään vuorokautta ennen mistä tahansa Seven Elevenistä. Ja Thaimaassa Seven Elevenejä on sadan metrin välein. Seven Elevenistä saatu lippu pitää vielä vaihtaa Terminaalissa varsinaiseen matkalippuun.
Sunnuntai 6.11
Lautta Rayongin puolelta Koh Sametille http://www.kohsametislandguide.com/ on hieman sekavasti järjestetty. Lautta kulkee joko Koh Sametin pääsatamaan tai sitten myös pienemmille rannoille riippuen siitä kuinka paljon minnekin on menijöitä. Kannattaa siis joka tapauksessa mainita varsinainen määränpäänsä Sametilla lippua ostaessa. Päälaiturilla pitää maksaa joko lauttalippu tai sitten lauttalippua ja kansallispuistomaksu joka oli 200bht lärvi. Meidän tapauksessamme kansallispuistomaksu ensin perittiin ja sitten palautettiin. Turhaa unelmoimme rahan säästymisestä koska Ao Vongdueanin rantavedessä oli Kansallispuistovartija käsi ojossa rahaa perimässä heti kun rantauduimme.
Alun perin tarkoituksemme oli yöpyä Viking Holiday Resortin deluxe bungalowissa. Ao Thian, jossa Viking on, on Vongdueanista vielä yksi biitsi alaspäin. Kävelin rantaa pitkin Vikingiin kertomaan että seuraavalla biitsillä ois pari suomalaista isojen laukkujen kanssa et mitäköhän keksittäisiin että meidät saataisiin perille. Perille päästy oli matkalaukkujen kanssa melkoisen haastavaa mutta keino löytyi kuitenkin. Mopokyytiä kahteen otteeseen niin että edessä oli kuski, välissä matkalaukku ja takana pomppiva suomalainen joka pitää toisella kädellä kiinni matkalaukusta, toisella kauhukahvasta.
Vaivojamme ei palkittu vaan perillä odotti lähinnä vankilaa muistuttava märältä betonilta haiseva betonilattiainen kuutio, josta pyydettiin 3000bht. Hetken parisuhdeneuvottelun jälkeen totesimme että tänne jääminen pilaa saaripäivät. Ao Vongdueanilla oli kyytiä odottaessamme Nice and Easy Bungalowien http://niceandeasy-samed.hi5.com omistajanainen näyttänyt Bungalowejaan ja sanonut että menkää vaan Vikingiin mutta tämmönen irtois hintaan 1200 ja antanut mulle käyntikorttinsa. Eikun kännykällä soittamaan että hae meidät pois täältä. Nainen naureskeli että kyllä hän tietää että Vikingin bungalowit on karseita murjuja mutta odotti meitä omiinsa vasta vuoden päästä. Noissa nice and easyn kuvissa se ensimmäinne Bungalow pitkässä kuvasarjassa on missä yövyttiin tuolla tonni kahdellasadalla.
Maanantai 16.11
Maanantaina päätimme vuokrata skootterin Ao Thianilta ja ajaa ”Kylille” eli Sametin ainoaan kylään ja sen rannalle Koh Saikaewille johon suuri osa Sametin elämästä ja toiminnasta keskittyy. 500 bht päivä tuntui edulliselta mutta tarkemmin ajatellen olisi kannattanut ottaa taksi, koska mopo oli kuitenkin parkissa koko päivän ja oli ihan helvettiä ajaa kaksi päällä sitä röykkyistä mutatietä.
Pisteenä iin päälle mopoa palauttaessa tehtiin vanhanaikaiset ja väitettiin että mä olin rikkonut toisen etulampun joka oli pienellä säröllä. Hölmönä en ollut tajunnut tarkastaa fillaria ennen ajoonlähtöä. Muutamalla sadalla bhatilla siitä selvisi, todennäköisesti sen takia kun taskussa oli sen Nice and Easyn omistajan käyntikortti ja räyhäsin että tämä nainen puhuu sujuvaa englantia että soittakaa sille. Kumma kyllä eivät millään halunneet soittaa. Oon kuullu että jotku on joutunut vastaavassa kusetuksessa maksamaan jopa tuhansia bhateja. Joka tapauksessa vitutus oli ihan periaatteesta aika suuri vaikka rahallinen tappio oli pieni.
Illalla kävin hierotuttamassani itseni Sea Horsen Span hierontasalongissa. Parilla sadalla astronomisen hyvä selkähieronta.
Tiistai 17.11
Päätimme tehdä koko päivän Island Hoppingin. 600bht ja päivä meni mukavasti pikaveneellä saarelta toiselle siirtyen ja snorklaten. Retkeen kuului myös fisufarmilla käynti, jossa pääsi halutessa syöttämään kilpikonnia ja haikaloja. Jos haluaa tehdä tuon reissun kannattaa ehkä ottaa mukaan kirja, koska ainakin esim. meidän reissussa Koh Thalulla viivyttiin melkein kolme tuntia.
Koh Khudin huipulle vie pieni polku ja sieltä ylhäältä on hienot näköalat. Tänne mentiin siis oppaan johdolla.
Island Hoppingia tekee useampi agent Koh Sametilla ja myös Rayongin puolelta tulee useampi vene, niin mainostettua ”totaalista rauhaa” ei kannata odottaa. Parhaimmillaan täysin luonnontilassa olevan paratiisisaaren rantavedessä lilluu kymmenkunta pikavenettä ja ranta on sitä mukaa kansoitettu. Mainiota grilliruokaa meidän järjestäjä, jonka nimeä en nyt enää muista kuitenkin lounaaksi väänsi.
Keskiviikko 18.11
Keskiviikkona hilpaisimme Bangkokiin. Oli kenties virhe ottaa Rayongin laiturialueella olevasta bussikioskista eka bussi. Vaikka bussi oli päällisin puoli hieno kysymyksessä oli ns. mänsälävuoro joka meni Bangkokiin vittumaiset 4,5 tuntia, kun toiseen suuntaan oli tultu tasan kolmessa tunnissa. Bangkokissa Hotelli Siam Heritagen http://www.thesiamheritage.com/ löytäminen osoittautui taksikuskille ylivoimaiseksi haasteeksi. Kaksi tuntia pyörittiin kunnes ihan sattumalta rouva bongasi hotellin valokyltin.
Siam Heritage oli neljän tähden boutique Patpongin laidalla. Jälleen ratestogon viimehetken varauksena saatiin kyseinen hotsku hintaan 2500bht per yö. Hotelli oli aivan upea ja erityinen nautinto oli päästä vihdoin pesemään pois kaikki se santa mitä Sametilla oli joka paikkaan kertynyt siitä huolimatta että Nice and Easyssäkin oli kuuma suihku kylpyhuoneessa.
Torstai 19.11
Pika-arvioinnilla tulimme siihen tulokseen että tärkeimmät nähtävyyden on fiksuinta kartoittaa jokilautoilla paikasta toiseen siirtymällä. Jokilauttajärjestelmä osoittautui todella käteväksi. Lippu on lähes ilmainen ja suurin osa lautoista siirtyy tärkeimpien laitureiden väliä. Laituri kahdeksalta lähtee kolme bhatia maksava ”lossi” jolla pääsee joen toiselle puolelle jossa on Wat Arun. Toiset kolme bhatia takaisin ja laituri kahdeksan välittömässä läheisyydessä on taas Wat Phao ja Grand Palace and the Temple of Emerald Buddha.
Pakollisten kulttuurinähtävyyksien jälkeen suuntasimme melko lähellä Hotellia olleelle Skytrainin pysäkille. Kertaliput ostetaan kolikoilla automaatista mutta joka asemalla on deski, joka sekä antaa kolikoita että myy pidempään voimassa olevia matkalippuja. Skytrainilla Siamiin ja hämmästelemään Paragonin lievästi sanottuna pitkiä käytäviä. Siinä jäi Stokka kakkoseksi mutta en mä ainakaan osanut sieltä mitään ostaa.
Perjantai 20.11
Perjantai meni nähtävyyksissä. Bangkokhan on sen verran iso paikka että siirtymisiin menee melkoisesti aikaa. Käytiin Vimanmek Mansion Museumissa http://www.vimanmek.com/ joka on edesmenneen kuninkaan Rama viidennen kokotiikkinen koti / palatsi, jossa herra asui jokusen vuoden.
Vimanmekiin pakkomyydään pääsylippu Grand Palacen yhteydessä. Paikka oli kyllä käymisen arvoinen. Kovin tiukat sisäänpääsykriteerit, ei saa ottaa kännykkää, ei kameraa. Tavarat säilöön, pitkät housut, kengät pois… tämän ymmärtää jotenkin buddhatemppelissä mutta kyseessä oli kuitenkin vain edesmenneen hallitsijan väliaikaisasunto. Joka tapauksessa opastettu kiertokäynti oli miellyttävä ja seikkaperäinen.
Tämän lisäksi Giant Swingin katsastaminen joka oli hyvä tarina mutta nähtävyytenä melko huono, Golden Mountain alhaalta, skytrain ajelua, Victory Monument, skytrain ajelua, Sukhumvitissa ostoksilla. Sukhumvit oli huomattavasti helpomman oloinen kuin Siam. Vähän kun olisi Anttilassa käynyt.
Illalla siirryimme taktisesti jo aamua varten lähelle lentokenttää lentokenttähotelli Silver Gold Gardeniin http://www.silvergoldgarden.com/ . Hotsku ei ollut aivan lentokentällä vaan ehkä vähän niin kuin itä-vantaalla. noin kymmenen minsan päässä lentokentästä. Hotelli oli hintaan nähden erittän laadukas ja ajoi oikein hyvin asiansa (850 bht yö) vaikka jälleen kerran taksikuskilla oli suuria vaikeuksia löytää perille.
Kävimme ruokailemassa toisella puolella katua vähän matkaa vasemmalle olevassa koko kansa ulkoilmakuppilassa. Paikka oli melko karun näköinen ja ruokalista oli thai-thaiksi. Kaikki siellä näytti toisensa tuntevan niin tarjoilija nappasi heti naapuripöydästä avuksi jonkun englantia taitavan kaverin joka tilaili sitten meille ohjeella ”tilaa mitä vaan, kyllä me syödään”. Pöytään kannettiin soppaa, kahdenlaista grillilihaa ja riisiä. Oli hyvää. Paikassa myytiin pelkkää Leoa mutta kyllä sekin maistui. Leo on ehkä lähinnä suomalaista olutta paikallisista.
Lauantai 21.11
Hei hei Thaimaa. Oli kiva tavata, tullaan ehkä uudestaan. Jos ei Koh Sametille eikä Bangkokiin niin Chiang Maihin ainakin. Hupen ehdottama Koh Chang voisi olla hyvä kohde jos maahan palaamme.
Muuta
Opettelin thaikieltä pääasiassa internetistä jonkun verran ennen lähtöä. Sen verran että osasin käydä tällaisen keskustelun esim tuktukin kanssa:
- terve, paljon maksaa ravintola riversideen
- satasen
- ai satasen, liian kallista, anna nyt halvemmalla, miten ois vaikka kuuskymppiä
- ei kykene
- ai ei, no oisko kahdeksankymppiä
- ok
- selvä, sovittu
olin myös opetellut sujuvasti numerot 0-999 ja muutamia perusfraaseja, heipat, moikat, mitä kuuluut, kiitos ja näkemiin. Numeroiden opettelu ehkä oli se mihin satsasin eniten koska Thaimaa on tinkimiskultturi.
Ei ehkä olisi kannattanut. Toisaalta oli mukavaa kun pystyi tinkimään thaiksi joka aiheutti positiivista hämmennystä ja johti usein siihen että taisin saada halvemmalla kuin ”näpytä laskimeen tarjouksesi metodilla”. Toisaalta farangit eivät ilmeisesti normaalisti osaa lainkaan thaita, ja suomalaisen ääntämä thai kai kuulostaa ihan hyvältä, mikä johti siihen että hyvin usein paikalliset tekivät sen väärän tulkinnan että oikeasti osaan kieltä ja rupesivat molottamaan vuolaasti. Sit mä sanon thaiksi että ”en mä hei ymmärrä, en mä oikeasti osaa thaita” jolloin ne vaan nauraa että totta vitussa osaat ja molotti lisää.
Joka tapauksessakin - vaikka englannillakin pärjää suosittelen kuitenkin noiden numeroiden opettelua. Numerosysteemin on hirveen looginen, mä opettelin numerot 0-999 yhdessä päivässä ilman suurempaa ponnistelua.
Kaikkialla thaimaassa ihmiset ovat tunnetusti ystävällisiä, mutta jotenkin siellä Chiang Maissa kaikki tuntuivat olevan jotenkin tosi aitoja siinä leppoisuudessa ja ystävällisyydessä. Pohjosen jälkeen jo Koh Sametilla oli vähän semmonen fiilis että tässä nyt hymyillään koska ollaan palvelukulttuurissa, Bangkokissa meininki tuntui vieläkin enemmän jotenkin opetellummalta
Miehet päättää aina lauseen Khrap (Kap) ja naiset Khaa (Kaa). Jos mies päättää yllättäen lauseen Khaa se on homo, jos nainen sanoo taasen Khrap se on lesbo. Mulla meni yli viikko tajutakseni että miksi tämä ”ehdoton” asia lausenpäätöksestä ei olekaan ehdoton. Vammaista minulta, koska Thaikkuhomot on to-del-la stereotyyppisiä neitejä joten syy sille miksi jotkut miehet sanoo Khaa oli kyllä ihan silmien edessä.
Kaikissa vessoissa on ujopissa-pisuaarit, mikä oli tallaiselle ujopissaajalle kuten minä mukava yllätys. kusen paljon mielummin pisuaariin kuin kopissa, mutta ilman ujopissaseinäkettä se on hyvin vaikeaa.
Kiitos Hupelle ja sille kaverille joka suositteli Koh Sametia. Reissu ei tässä muodossa olisi toteutunut ilman teitä.
Muutama kuva liitteenä tuolla lopussa. Jos ei muuta niin voi käydä kattomassa mun epätoivoisen posen;)
Tässä olisi matkakertomusta Pohjois-Thaimaan Kaupungeista, pienestä Koh Sametin saaresta Rayongin maakunnassa ja hieman myös maan pääkaupungista. Olen yrittänyt kirjoittaa kertomuksen siten että se olisi mahdollisimman informatiivinen ihmisille jotka suunnittelevat omatoimimatkaa kyseisille alueille Thaimaaseen.
Lauantai 7.11
Lähdimme reissuun aika avoimella suunnitelmalla. Etukäteen oli www.finnair.fi yhtiön kautta ostetut liput välille Helsinki – Bangkok ja www.thaiair.com sivuilta ostetut noin kuudenkymmenen euron hintaiset liput välille Bangkok – Chiang Mai. Thaimaan sisäiset liput olisi luonnollisesti voinut ostaa jostain eebookersista tms. mutta huomasimme että lipun hinnassa säästi noin viisikymppiä ostamalla suoraan lentoyhtiöstä. www.bangkokair.com olisi myynyt Chiang Main liput vieläkin halvemmalla, mutta Thai Airin lento taas lähti ideaalisti suhteessa Bangkokiin saapumiseemme. Vaihtoaikaa jäi noin puolitoista tuntia kun lento oli puoli tuntia myöhässä aikataulusta, mikä riitti hyvin. Passintarkastuksen ja matkalaukkujen hakemisen jälkeen Thai Airin tiskille siirtyminen sujui muutamassa minuutissa. Suvarnabhumin lentokentällä check-in tiskit on aakkostettu ja aakkosnumerot ovat hyvin näkyvillä joten oikealle tiskille suuntaaminen on helppoa.
On kotimaanlentoja ja kotimaanlentoja. Thaimaassa ainakin Thai Airilla tämä tunnin luikaisu, jonka välimatka oli suurin piirtein sama kuin Helsingistä Rovaniemelle lennettiin Jumbolla, joka oli nopealla vilkaisulla viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Chiang Maissa olimme oivaa www.tripadvisor.com arvostelusaittia ja www.ratestogo.com bookkaussaittia käyttämällä päätyneet varaamaan neljä ensimmäistä yötä Raming Lodgesta www.raminglodge.com Kolmen tähden jossain määrin ”boutiguehotellista” yö irtosi deluxe huoneessa hintaan 1800bht eli hieman alle neljäkymppiä euroissa. Netistähän löytyy paljon näitä viimehetken bookkaussivuja joista saa messevät alennukset hotellihinnoista jos varaa viimetingassa. Ratestogo:n lisäksi tuli surffattua esim. www.latestays.com issa ja www.agoda.com issa mutta kyllä ainakin Chiang Maihin kaikki näistä tarjosivat suht samoja tarjouksia samoihin hotelleihin. Tripadvisoria tuli myös reissun aikana käytettyä todella paljon matkan suunnittelussa.
Raming Lodge oli mielestämme erittäin mukava hotelli. Todella keskeisellä paikalla vanhankaupungin ja yöbasaarin välittömässä läheisyydessä. Huone oli iso ja mukava Lanna-tyylisesti sisustettu. Pohjois-Thaimaahan on kuten kaikki tietävät entistä Lanna- Kuningaskuntaa. Hieman kyllä huvitti kun Deluxe huonetta markkinointiin mm. lauseella ”ilmainen minibaari”. Tämä tarkoitti ilmaista minibaaria ts. jääkaappia, ei ilmaista minibaaria sisältöineen. No oli siellä sisällä toki kaksi pulloa vettä ja yksi kokis ja yksi sprite :o) Minibaaria tärkeämpää kuitenkin oli että deluxe huoneet olivat Raming Lodgen toiseksi ylimmässä kerroksessa joten liikenteen melu ei juuri kantanut niihin enää. Deluxe huoneen hintaan kuului myös ilmainen hakupalvelu lentokentältä. Oli väsyneelle matkaajalle luksusta kun ei tarvinut tullessa säätää taksin ja osoitteen kanssa. Raming Lodge kuskasi meitä myös bussiasemalle kahteen otteeseen ilmaiseksi huonetyypin takia.
Sunnuntai 8.11.
Ensimmäisen lomapäivän vietimme ottamalla kaupunkia haltuun. Aivan aluksi ostimme Nancy Chandlerin (www.nancychandler.net) oivan käsinpiirretyn kartan kaupungista, joka osoittautui maineensa veroiseksi ostokseksi. Katsastimme noin kymmenkunta Wanhan Kaupungin Wattia, eli buddhakirkkoa Chedeineen ts. kirkontorneineen. Kävimme myös Chiang Mai City Arts and Cultural Centerissä, joka osoittautui melko tylsäksi ja tavanomaiseksi museoksi. Ruokailimme päivällä maittavaa nuudelisoppaa katukeittiössä Kulttuurikeskuksen takana (museoon katsottaessa vasemmanpuoleinen katu) hintaan 30bht lätty eli reilusti alle eurolla. Illalla kävimme Yöbasaarin ravintola-alueella olevassa Best Seafood ravintolassa toteamassa että paikka pitää lupauksensa. Ruoka oli mielettömän hyvää.
Huomasimme että pienellä asenteella Chiang Maissa pystyi ihan hyvin liikkumaan kävellen. Kadun ylittämistä joutuin maksimissaan odottamaan 1-2 minuuttia ja liikenne soljuu ”verkkaisesti”, ehkä jotain viittäkymppiä tunnissa. Wanhassa kaupungissa kaikki on kävelyetäisyydellä.
Ilta päättyi jalka-pää- ja niskahierontaa jota yksi tunti kustansi 120bht eli noin kaksi euroa..
Maanantai 9.11
Kävimme Doi Suthepissa http://www.hasekamp.net/suthep.htm eli noin 17 kilsaa Chiang Main ulkopuolelle vuoren rinteelle rakennetussa temppelissä. Doi Suthepia voidaan pitää Chiang Main tärkeimpänä nähtävyytenä. Matkaan voi lähteä shortseissa koska temppelialueella lainataan pitkiä housuja ja hameita. Temppelistä aukeaa myös hieno näkymä alas laaksoon, minkä linkistä voi huomata. Jos pidät karttaa kädessäsi yhteistaksit eli Songathewit Doi Suthepiin lähtevät vanhan kaupungin pohjoisportilta. Doi Suthepin jälkeen kävimme Chiang Main Zoossa joka oli samalla suunnalla. Eläintarha oli jossain määrin pettymys, suunnistaminen melkoisen kalliilla Monoraililla oli siellä vaikeaa, suuntaviittoja ei juuri ollut ja eläimiä oli melko vähän. Monorailin sijaan olisi kannattanut ottaa juna-auto joka lähti kymmenen minuutin välein. Joka tapauksessa iso plussa eläintarhalle tuli kuitenkin pandaperheestä joista iskää ja äskää pääsi seuraamaan aivan lähietäisyydeltä. Varsinkin herrapanda oli varsinainen showmies. Läheltä kun otusta pääsi tarkkailemaan, niin kyllä sen käytös peruskarhusta poikkesi todella paljon. Panda oli jotenkin paljon ”ihmismäisempi”.
Tiistai 10.11
Tiistaina vietimme päivän Mae Taeng Elephant Parkilla http://www.youtube.com/watch?v=4_IUevDZ4Sk&feature=related ronsuihin tutustuen. Puiston tähti oli kuusi viikkoa vanha ronsunpoikanen. Kaverilla oli elopainoa jo tollainen 85 kiloo vaikka vauvankarvaa hapsotti vielä joka paikassa. Ohjelmaan kuului pakollisten ronsullaratsastamisien lisäksi myös jokiajelua bambulautoilla, härkävankkureita, orkidea- ja perhosfarmia sekä maittava lounas. Retken bookkasimme Raming Lodgen aulassa olevan travel agentin kautta. Retki maksoi 1000bht per lätty eli parikymppiä. Raming Lodgen Travel Agent tiskin tytöt olivat ihan käsittämättömän ystävällisiä ja hoitivat meille paljon puhelinsoittoja, bookkauksia yms. täysin ilmaiseksi. Retket vastasivat kuvausta, retkivalikoima oli valtavan suuri ja gallupin kautta hinnat olivat myös kuluttajaystävällisiä. Osa retkistä on nähtävissä hotellin nettisivuilta.
Keskiviikko 11.11
Keskiviikkona päätimme kokeilla jotain täysin uutta ja menimme tekemään alamäkimaastopyöräilyä http://www.mountainbikingchiangmai.com/scenic.html#trip3 jossa kolmostason reitti näin lajia harrastamattomalle osoittautui juuri sopivan haastavaksi. Rouvalle se oli tosin hieman liian vaikea. Eli kupletin juoni oli että meidät kuskattiin kansallispuisto Doi Suthepin huipulle josta lähettiin laskettelemaan alas ”vanhan salakuljettajan reittiä”. Retki maksoi kolmisen kymppiä euroissa ja oli ehdottomasti joka pennin arvoinen. Hienoa oli huomata kuinka omat taidot kehittyivät päivän aikana sitä mukaa kun luotto pyörään kasvoi. Varusteina oli perussuojat, rinta ja selkäpanssari annetaan nelostason reitistä ylöspäin lähteville. Retken päätteeksi syötiin oppaan kotona jonka mutsi piti kylän laidalla kotiravintolaa.
Torstai 12.11
Torstaina päätimme hilpaista Green Bussilla http://www.greenbusthailand.com/chaipattana/webfile/index.jsp Chiang Raihin. Green Bussiin ei kannata aivan viime minuutilla juosta, mutta jos tuntia ennen menee bussiasemalle saa lähes varmasti paikat. Pienen neuvottelun jälkeen saimme pitää hotellihuoneemme Raming Lodgessa melko maltillista korvausta vastaan, joten matkaan lähdimme vain pikkurepuissa. Toki olisimme voineet pakata matkaukut vuorokaudeksi, mutta kun on yhteen hotellihuoneeseen asettunut olimme laiskoja ja mielummin maksoimme vähän enemmän että säästyimme pakkaamiselta.
Chiang Maista myydään muuten myös päiväretkiä Chiang Raihin, mutta melkoiseksi bussissa matkaamiseksi tuo kyllä olisi mennyt, kun matka-aika on melkein neljä tuntia yhteen suuntaan. Chiang Rai oli vähän semmonen kutistettu versio Chiang Maista. Kaupunkia oli etukäteen mainostettu hurjan kauniiksi jota me emme kyllä allekirjoittaneet. Ihan peruspikkukaupunki. Teimme ison virheen lähtemällä kaupungille apuna pelkkä hotellista saatu kartta jossa mittasuhteet oli ihan mitä sattuu ja joka toinen katu puuttui. (Nyrkkisääntönä pitäisi kai aina olla rahalla ostettu kartta kourassa uudessa kaupungissa, ettei tule ikäviä yllätyksiä).
Chiang Rain yöbasaari oli paljon kivempi kuin Chiang Maissa. Lähes yhtä iso mutta tavara oli parempaa, halvempaa, myyjät olivat kohteliaita eivätkä tyrkyttäneet tavaroitaan ja koko basaari oli kävelyaluetta.
Chiang Raissa ja Chiang Maissa molemmissa saa tavallaan kaksi kaupunkia yhden hinnalla. Molemmat kaupungit ovat hyvin erinäköisiä ja luonteisia päivällä ja illalla. Illalla miljoonat värivalot syttyvät ja kaupunki levittäytyy jalkakäytäville. Tykkäsin todella paljon siitä miltä nuo kaupungit näyttävät yöllä. Illalla liikennettä on myös em. kaupungeissa niin vähän että jalan liikkumien on todella helppoa.
Chiang Raissa yövyimme Hotel Wiang Innissä http://www.hotelscombined.com/Hotel/Wiang_Inn_Hotel_Chiang_Rai.htm joka oli tommonen aika perinteinen iso neljän tähden hotelli. Vanha hotelli jota oli yritetty selvästi tuunata, mutta kun loisto on mennyt se on mennyt. Wiang Inniä emme pystyneet varaamaan netistä, koska kaikki varauskoneet haluavat parin päivän marginaalin, mutta Raming Lodgen Travel Agent hoiti sen puhelinsoitolla puolestamme ilmaiseksi ja neuvotteli hyvän hinnan.
Perjantai 13.11
Suurin osa päivää meni takaisin Chiang Maihin busseillessa. Iltapäivästä kävimme oikein mukavaksi osoittautuneella jokiristeilyllä Mae Ping Joella, joka siis halkoo Chiang Maita. Jokiristeily lähti ravintola Riversiden http://www.theriversidechiangmai.com/ vasemmalta puolelta ja maksoi 250bht per lätty. Risteily lähtee kahden tunnin välein 11, 13, 15 ja 17 ja kestää melkein kaksi tuntia. Hinta on vakio riippumatta osallistujista. Olimme ainoat kolmen risteilyyn tulijat joten saimme viidelläsadalla yksityisristeilyn. Poika ajoi meitä kolme varttia yläjuoksuun, hyvin nopeasti ilma muuttui raikkaaksi ja maisemat maaseutumaisiksi. Rantauduimme FarmHouse nimiseen ravintolaan jonka pihalla oli laaja yrttipuutarha kasvikyltteineen. Saimme melkoisen runsaat hedelmälautaset jotka kuuluivat risteilyn hintaan ja sitruunaruohomehua.
Lauantai 14.11
Lauantain oli viimeinen päivämme Chiang Maissa ja päätimme käyttää sen Smart Cook – kokkikoulussa http://www.chiangmaismartcook.com/ . Chiang Maihan on tunnettu siitä että siellä on kokkikouluja joka kadulla. Ensin mentiin torille opiskelemaan rehuja ja mausteita, sitten mentiin avokeittiöön jossa jokainen sai oman lieden ja eikun pad thaita, kevätrullia, keittoa jne vääntämään. Päivä oli piristävä poikkeus ja ope puhui ihan ok englantia. Ainoa miinus Smart Cookille paperissani tulee ryhmäkoosta. Meitä oli kahdeksan ihmisen ryhmä joka oli hieman liian iso tehokkaaseen oppimiseen, kun osa teki eri ruokalajeja kuin toiset. Alussa siis paperiin ruksattiin eri vaihtoehdoista mitä ruokia haluaa oppia tekemään.
Chiang Maissa olisi helposti voinut viettää vielä toisen viikon. Erilaista tekemistä matkatoimistojen kautta siellä löytyy niin paljon kuin vain jaksaa mennä ja maksaa. Sen lisäksi mitä tossa tehtiin olisi voinut tehdä 1-3 päivää viidakkovaellusta, koskenlaskua, viidakossa puusta toiseen killumista jonka oon tehny aiemmin Nicaraguassa (flight of the gibbon), ampumista, mönkijäsafaria, semmosilla ”dyyniautoilla” olis päässy koko päiväksi kaahaamaan halutessa, ois ollu erilaisia kyläheimoja, luolaa, kuumia lähteitä, splätteriä jne jne.
Launtai-iltana lähdimme Nakhonchai Airin http://www.nca.co.th/index.php yöbussilla Bangkokiin, josta otimme saman tien toisen bussin Rayongiin ja Koh Sametille. Kenties virhe kun emme olleet ymmärtäneet että Chiang Maista olisi päässyt myös suoraan Koh Sametille, tai siis sinne satamaan…joka tapauksessa olimme Bangkokissa varttia yli kuusi, siirtyminen kaupungin halki noin aikaisin aamulla kesti taksilla vain puoli tuntia ja jatkoyhteys lähti itäiseltä bussiasemalta tasan seitsemältä. Taksi mittarilla maksoi bussiasemalta toiselle tasan 200bht sisältäen viidenkympin tietullin.
Nakhonchai Air on luksusbussilinja joka pyrkii tekemään bussimatkasta mahdollisimman mukavaa. Hierovat penkit kippaa todella alas ja niissä on myös jalkatuki joten bussissa nukkuminen onnistuu hieman ronkelimmaltakin helposti. Nakhonchai Airilla on useimmissa Thaimaan kaupungeissa oma bussiterminaalinsa, Chiang Maissa ainakin niiden terminaali on aivan Bussiaseman vieressä samalla tontilla kuin bussiasema. Hassua kun matkalaukut lähtee hihnaa pitkin ihan kuin lentokentällä. Liput voi toki ostaa terminaalistakin, mutta jos joku Thainkielinen soittaa firmaan liput voi noutaa varausnumeroa vastaan vähintään vuorokautta ennen mistä tahansa Seven Elevenistä. Ja Thaimaassa Seven Elevenejä on sadan metrin välein. Seven Elevenistä saatu lippu pitää vielä vaihtaa Terminaalissa varsinaiseen matkalippuun.
Sunnuntai 6.11
Lautta Rayongin puolelta Koh Sametille http://www.kohsametislandguide.com/ on hieman sekavasti järjestetty. Lautta kulkee joko Koh Sametin pääsatamaan tai sitten myös pienemmille rannoille riippuen siitä kuinka paljon minnekin on menijöitä. Kannattaa siis joka tapauksessa mainita varsinainen määränpäänsä Sametilla lippua ostaessa. Päälaiturilla pitää maksaa joko lauttalippu tai sitten lauttalippua ja kansallispuistomaksu joka oli 200bht lärvi. Meidän tapauksessamme kansallispuistomaksu ensin perittiin ja sitten palautettiin. Turhaa unelmoimme rahan säästymisestä koska Ao Vongdueanin rantavedessä oli Kansallispuistovartija käsi ojossa rahaa perimässä heti kun rantauduimme.
Alun perin tarkoituksemme oli yöpyä Viking Holiday Resortin deluxe bungalowissa. Ao Thian, jossa Viking on, on Vongdueanista vielä yksi biitsi alaspäin. Kävelin rantaa pitkin Vikingiin kertomaan että seuraavalla biitsillä ois pari suomalaista isojen laukkujen kanssa et mitäköhän keksittäisiin että meidät saataisiin perille. Perille päästy oli matkalaukkujen kanssa melkoisen haastavaa mutta keino löytyi kuitenkin. Mopokyytiä kahteen otteeseen niin että edessä oli kuski, välissä matkalaukku ja takana pomppiva suomalainen joka pitää toisella kädellä kiinni matkalaukusta, toisella kauhukahvasta.
Vaivojamme ei palkittu vaan perillä odotti lähinnä vankilaa muistuttava märältä betonilta haiseva betonilattiainen kuutio, josta pyydettiin 3000bht. Hetken parisuhdeneuvottelun jälkeen totesimme että tänne jääminen pilaa saaripäivät. Ao Vongdueanilla oli kyytiä odottaessamme Nice and Easy Bungalowien http://niceandeasy-samed.hi5.com omistajanainen näyttänyt Bungalowejaan ja sanonut että menkää vaan Vikingiin mutta tämmönen irtois hintaan 1200 ja antanut mulle käyntikorttinsa. Eikun kännykällä soittamaan että hae meidät pois täältä. Nainen naureskeli että kyllä hän tietää että Vikingin bungalowit on karseita murjuja mutta odotti meitä omiinsa vasta vuoden päästä. Noissa nice and easyn kuvissa se ensimmäinne Bungalow pitkässä kuvasarjassa on missä yövyttiin tuolla tonni kahdellasadalla.
Maanantai 16.11
Maanantaina päätimme vuokrata skootterin Ao Thianilta ja ajaa ”Kylille” eli Sametin ainoaan kylään ja sen rannalle Koh Saikaewille johon suuri osa Sametin elämästä ja toiminnasta keskittyy. 500 bht päivä tuntui edulliselta mutta tarkemmin ajatellen olisi kannattanut ottaa taksi, koska mopo oli kuitenkin parkissa koko päivän ja oli ihan helvettiä ajaa kaksi päällä sitä röykkyistä mutatietä.
Pisteenä iin päälle mopoa palauttaessa tehtiin vanhanaikaiset ja väitettiin että mä olin rikkonut toisen etulampun joka oli pienellä säröllä. Hölmönä en ollut tajunnut tarkastaa fillaria ennen ajoonlähtöä. Muutamalla sadalla bhatilla siitä selvisi, todennäköisesti sen takia kun taskussa oli sen Nice and Easyn omistajan käyntikortti ja räyhäsin että tämä nainen puhuu sujuvaa englantia että soittakaa sille. Kumma kyllä eivät millään halunneet soittaa. Oon kuullu että jotku on joutunut vastaavassa kusetuksessa maksamaan jopa tuhansia bhateja. Joka tapauksessa vitutus oli ihan periaatteesta aika suuri vaikka rahallinen tappio oli pieni.
Illalla kävin hierotuttamassani itseni Sea Horsen Span hierontasalongissa. Parilla sadalla astronomisen hyvä selkähieronta.
Tiistai 17.11
Päätimme tehdä koko päivän Island Hoppingin. 600bht ja päivä meni mukavasti pikaveneellä saarelta toiselle siirtyen ja snorklaten. Retkeen kuului myös fisufarmilla käynti, jossa pääsi halutessa syöttämään kilpikonnia ja haikaloja. Jos haluaa tehdä tuon reissun kannattaa ehkä ottaa mukaan kirja, koska ainakin esim. meidän reissussa Koh Thalulla viivyttiin melkein kolme tuntia.
Koh Khudin huipulle vie pieni polku ja sieltä ylhäältä on hienot näköalat. Tänne mentiin siis oppaan johdolla.
Island Hoppingia tekee useampi agent Koh Sametilla ja myös Rayongin puolelta tulee useampi vene, niin mainostettua ”totaalista rauhaa” ei kannata odottaa. Parhaimmillaan täysin luonnontilassa olevan paratiisisaaren rantavedessä lilluu kymmenkunta pikavenettä ja ranta on sitä mukaa kansoitettu. Mainiota grilliruokaa meidän järjestäjä, jonka nimeä en nyt enää muista kuitenkin lounaaksi väänsi.
Keskiviikko 18.11
Keskiviikkona hilpaisimme Bangkokiin. Oli kenties virhe ottaa Rayongin laiturialueella olevasta bussikioskista eka bussi. Vaikka bussi oli päällisin puoli hieno kysymyksessä oli ns. mänsälävuoro joka meni Bangkokiin vittumaiset 4,5 tuntia, kun toiseen suuntaan oli tultu tasan kolmessa tunnissa. Bangkokissa Hotelli Siam Heritagen http://www.thesiamheritage.com/ löytäminen osoittautui taksikuskille ylivoimaiseksi haasteeksi. Kaksi tuntia pyörittiin kunnes ihan sattumalta rouva bongasi hotellin valokyltin.
Siam Heritage oli neljän tähden boutique Patpongin laidalla. Jälleen ratestogon viimehetken varauksena saatiin kyseinen hotsku hintaan 2500bht per yö. Hotelli oli aivan upea ja erityinen nautinto oli päästä vihdoin pesemään pois kaikki se santa mitä Sametilla oli joka paikkaan kertynyt siitä huolimatta että Nice and Easyssäkin oli kuuma suihku kylpyhuoneessa.
Torstai 19.11
Pika-arvioinnilla tulimme siihen tulokseen että tärkeimmät nähtävyyden on fiksuinta kartoittaa jokilautoilla paikasta toiseen siirtymällä. Jokilauttajärjestelmä osoittautui todella käteväksi. Lippu on lähes ilmainen ja suurin osa lautoista siirtyy tärkeimpien laitureiden väliä. Laituri kahdeksalta lähtee kolme bhatia maksava ”lossi” jolla pääsee joen toiselle puolelle jossa on Wat Arun. Toiset kolme bhatia takaisin ja laituri kahdeksan välittömässä läheisyydessä on taas Wat Phao ja Grand Palace and the Temple of Emerald Buddha.
Pakollisten kulttuurinähtävyyksien jälkeen suuntasimme melko lähellä Hotellia olleelle Skytrainin pysäkille. Kertaliput ostetaan kolikoilla automaatista mutta joka asemalla on deski, joka sekä antaa kolikoita että myy pidempään voimassa olevia matkalippuja. Skytrainilla Siamiin ja hämmästelemään Paragonin lievästi sanottuna pitkiä käytäviä. Siinä jäi Stokka kakkoseksi mutta en mä ainakaan osanut sieltä mitään ostaa.
Perjantai 20.11
Perjantai meni nähtävyyksissä. Bangkokhan on sen verran iso paikka että siirtymisiin menee melkoisesti aikaa. Käytiin Vimanmek Mansion Museumissa http://www.vimanmek.com/ joka on edesmenneen kuninkaan Rama viidennen kokotiikkinen koti / palatsi, jossa herra asui jokusen vuoden.
Vimanmekiin pakkomyydään pääsylippu Grand Palacen yhteydessä. Paikka oli kyllä käymisen arvoinen. Kovin tiukat sisäänpääsykriteerit, ei saa ottaa kännykkää, ei kameraa. Tavarat säilöön, pitkät housut, kengät pois… tämän ymmärtää jotenkin buddhatemppelissä mutta kyseessä oli kuitenkin vain edesmenneen hallitsijan väliaikaisasunto. Joka tapauksessa opastettu kiertokäynti oli miellyttävä ja seikkaperäinen.
Tämän lisäksi Giant Swingin katsastaminen joka oli hyvä tarina mutta nähtävyytenä melko huono, Golden Mountain alhaalta, skytrain ajelua, Victory Monument, skytrain ajelua, Sukhumvitissa ostoksilla. Sukhumvit oli huomattavasti helpomman oloinen kuin Siam. Vähän kun olisi Anttilassa käynyt.
Illalla siirryimme taktisesti jo aamua varten lähelle lentokenttää lentokenttähotelli Silver Gold Gardeniin http://www.silvergoldgarden.com/ . Hotsku ei ollut aivan lentokentällä vaan ehkä vähän niin kuin itä-vantaalla. noin kymmenen minsan päässä lentokentästä. Hotelli oli hintaan nähden erittän laadukas ja ajoi oikein hyvin asiansa (850 bht yö) vaikka jälleen kerran taksikuskilla oli suuria vaikeuksia löytää perille.
Kävimme ruokailemassa toisella puolella katua vähän matkaa vasemmalle olevassa koko kansa ulkoilmakuppilassa. Paikka oli melko karun näköinen ja ruokalista oli thai-thaiksi. Kaikki siellä näytti toisensa tuntevan niin tarjoilija nappasi heti naapuripöydästä avuksi jonkun englantia taitavan kaverin joka tilaili sitten meille ohjeella ”tilaa mitä vaan, kyllä me syödään”. Pöytään kannettiin soppaa, kahdenlaista grillilihaa ja riisiä. Oli hyvää. Paikassa myytiin pelkkää Leoa mutta kyllä sekin maistui. Leo on ehkä lähinnä suomalaista olutta paikallisista.
Lauantai 21.11
Hei hei Thaimaa. Oli kiva tavata, tullaan ehkä uudestaan. Jos ei Koh Sametille eikä Bangkokiin niin Chiang Maihin ainakin. Hupen ehdottama Koh Chang voisi olla hyvä kohde jos maahan palaamme.
Muuta
Opettelin thaikieltä pääasiassa internetistä jonkun verran ennen lähtöä. Sen verran että osasin käydä tällaisen keskustelun esim tuktukin kanssa:
- terve, paljon maksaa ravintola riversideen
- satasen
- ai satasen, liian kallista, anna nyt halvemmalla, miten ois vaikka kuuskymppiä
- ei kykene
- ai ei, no oisko kahdeksankymppiä
- ok
- selvä, sovittu
olin myös opetellut sujuvasti numerot 0-999 ja muutamia perusfraaseja, heipat, moikat, mitä kuuluut, kiitos ja näkemiin. Numeroiden opettelu ehkä oli se mihin satsasin eniten koska Thaimaa on tinkimiskultturi.
Ei ehkä olisi kannattanut. Toisaalta oli mukavaa kun pystyi tinkimään thaiksi joka aiheutti positiivista hämmennystä ja johti usein siihen että taisin saada halvemmalla kuin ”näpytä laskimeen tarjouksesi metodilla”. Toisaalta farangit eivät ilmeisesti normaalisti osaa lainkaan thaita, ja suomalaisen ääntämä thai kai kuulostaa ihan hyvältä, mikä johti siihen että hyvin usein paikalliset tekivät sen väärän tulkinnan että oikeasti osaan kieltä ja rupesivat molottamaan vuolaasti. Sit mä sanon thaiksi että ”en mä hei ymmärrä, en mä oikeasti osaa thaita” jolloin ne vaan nauraa että totta vitussa osaat ja molotti lisää.
Joka tapauksessakin - vaikka englannillakin pärjää suosittelen kuitenkin noiden numeroiden opettelua. Numerosysteemin on hirveen looginen, mä opettelin numerot 0-999 yhdessä päivässä ilman suurempaa ponnistelua.
Kaikkialla thaimaassa ihmiset ovat tunnetusti ystävällisiä, mutta jotenkin siellä Chiang Maissa kaikki tuntuivat olevan jotenkin tosi aitoja siinä leppoisuudessa ja ystävällisyydessä. Pohjosen jälkeen jo Koh Sametilla oli vähän semmonen fiilis että tässä nyt hymyillään koska ollaan palvelukulttuurissa, Bangkokissa meininki tuntui vieläkin enemmän jotenkin opetellummalta
Miehet päättää aina lauseen Khrap (Kap) ja naiset Khaa (Kaa). Jos mies päättää yllättäen lauseen Khaa se on homo, jos nainen sanoo taasen Khrap se on lesbo. Mulla meni yli viikko tajutakseni että miksi tämä ”ehdoton” asia lausenpäätöksestä ei olekaan ehdoton. Vammaista minulta, koska Thaikkuhomot on to-del-la stereotyyppisiä neitejä joten syy sille miksi jotkut miehet sanoo Khaa oli kyllä ihan silmien edessä.
Kaikissa vessoissa on ujopissa-pisuaarit, mikä oli tallaiselle ujopissaajalle kuten minä mukava yllätys. kusen paljon mielummin pisuaariin kuin kopissa, mutta ilman ujopissaseinäkettä se on hyvin vaikeaa.
