Pieni nosto, kun Martikainen oli Hesarissa vieraskynäkirjoittajana.
Pienten palkkojen tuki johtaisi täystyöllisyyteen
Julkaistu: 14.4.2011 lehdessä osastolla Pääkirjoitus
Jouko Martikainen
Suomessa olisi täysin mahdollista saavuttaa täystyöllisyys. Jotta kaikille löytyisi töitä, työnantajille pitäisi luoda mahdollisuus maksaa työstä hyvin vähän. Suomessa toteutetuissa työllistämiskokeiluissa on havaittu, että kun työn teettämisen hintaa on alennettu kylliksi, pitkäaikaistyöttömiäkin on otettu töihin innokkaasti, vaikka he yleensä ovat kaikkein vaikeimmin työllistyvä ryhmä.
Työvoimakustannusten tulisi voida vastata kunkin tekemän työpanoksen arvoa. Silloin jokaisen ihmisen työllistäminen olisi taloudellisesti kannattavaa.
Entä miten työntekijöille saataisiin kuitenkin kelvolliset palkat? Tähän päästäisiin ottamalla käyttöön pienpalkkatuki, jota valtio maksaisi työnantajille. Varat pienipalkkaisten palkkaukseen kertyisivät siis kahdelta taholta, työnantajilta ja valtiolta.
Mallin kustannukset pysyisivät aisoissa, kun tuki kohdennettaisiin tarkoin pienipalkkaisille. Jos tukea alettaisiin jakaa keski- ja hyvätuloisille, rahaa valuisi suurille kansanjoukoille, jotka jo tekevät töitä kohtalaisen hyvällä palkalla. Silloin ei olisi varaa tarjota tukea niille, jotka todella tarvitsevat sitä työllistyäkseen.
Palkkatukea kannattaisi maksaa tuntipalkan perusteella, siis tehtyjä työtunteja kohti. Kuukausipalkkaan perustuva pienpalkkatuki olisi huono vaihtoehto, koska se vääristäisi markkinoita kannustamalla osapäivätyöhön: mitä lyhempää päivää tekisi eli mitä pienemmäksi kuukausipalkka jäisi, sitä enemmän saisi tukea. Tukivaroja valuisi hukkaan.
Esittämässäni tukimallissa alin työnantajan maksama palkka on vain kaksi euroa tunnilta. Tuen ansiosta työntekijän kokonaistuntipalkka olisi tällöin 11,08 euroa. Se tarkoittaa noin 1530:tä euroa kuukaudessa, jos tekee täyttä työaikaa.
Mallissa tuki pienenee suoraviivaisesti kohti suurempia tuntipalkkoja. Kun työnantaja maksaa työpanoksesta 13,64 euroa tunnilta, työntekijän saama kokonaistuntipalkka on 15,73 euroa. Tuki päättyy, kun palkka on 20,39 euroa tunnilta. Tästä alkaen työnantaja maksaa palkan ja sivukulut kokonaan omin varoin.
Malli on rakennettu niin, ettei siihen jää mitään tuloloukkuja. Mitä enemmän työnantaja itse maksaa, sitä suuremman palkan työntekijä saa.
Suurin osa työttömistä sijoittuisi oletettavasti palkkaluokkiin 14,5-20 euroa tunnilta, mikä tarkoittaa 2000-2750 euron kuukausipalkkaa. Työttömien tulot siis keskimäärin yli kaksinkertaistuisivat nykyisestä. Erityisesti hyötyisivät ne, jotka elävät pelkän 560 euron työmarkkinatuen varassa.
Malli motivoi työntekijöitä pyrkimään niihin työpaikkoihin, joissa tukea maksetaan mahdollisimman vähän, koska silloin saa suurimman palkkatulon. Tilanne on siis samantapainen kuin nyt: työntekijät hakeutuvat niihin työpaikkoihin, joissa joutuu maksamaan eniten veroja, koska niissä tulot ovat isoimmat.
Koska työntekijät etsiytyvät hyväpalkkaisiin töihin, työnantajat joutuvat kilpailemaan työvoimasta palkoilla. Se maksimoi verokertymän ja minimoi tukikustannukset.
Kun työttömät työllistyisivät, kansantulo kasvaisi vähintään 9,5 miljardia euroa vuodessa. Se tarkoittaa, että bruttokansantuote kasvaisi kerralla ainakin 5 prosenttia. Tämä olisi pysyvä tasokorotus. Uutta työtä tehden syntyisi taas uutta vaurautta jaettavaksi.
Keille vauraus sitten jakautuisi? Suurimman edun saisivat nykyiset työttömät itse. Myös nykyiset pienipalkkaiset hyötyisivät huomattavasti, koska palkkatuki ulotettaisiin tasapuolisesti heillekin. Pienipalkkaisin 12 prosenttia palkansaajista saisi tuen ansiosta keskimäärin 29 prosentin palkankorotuksen.
Malli rahoittaisi itse itsensä. Kun työttömyys katoaa, säästetään ne miljardit eurot, jotka nykyään menevät työttömien elättämiseen. Kun työttömät siirtyvät työhön, he maksavat palkoistaan tuloveroa ja ostovoimansa kasvaessa myös entistä enemmän kulutusveroja.
Yhteensä valtio ja kunnat voittaisivat 1,3 miljardia euroa vuodessa nykymalliin verrattuna. Koko julkinen sektori, kun seurakunnat ja eläkerahastot luetaan mukaan, hyötyisi 5,1 miljardia euroa vuodessa.
Massatyöttömyys paljastaa, että nykyinen työmarkkinamalli on kehno. Tätä nykyä maassamme on pitkälti yli 300000 työtöntä. Monet heistä eivät pääse lainkaan töihin avoimilla työmarkkinoilla. Yksi on liian nuori ja taitamaton, toinen on vanha ja raihnas, kolmas ei ole kovin terävä, neljäs on vasta vankilasta vapautunut, viidettä koulutus ei ole koskaan kiinnostanut.
Kyvykkyys jakautuu väestössä lavealle. Jotta kaikki voisivat työllistyä, työn antamisen kustannusten pitäisi voida ulottua jakauman äärestä toiseen.
Tuloveron keventäminen ei auta työttömyysongelmaan. Miljardin euron tuloveronalennus vähentää työttömyyttä vain 6600 hengellä. Tulos on keskiarvo kuudesta suomalaisesta tutkimuksesta, joissa on selvitetty veronalennusten vaikuttavuutta.
Kun työnantaja pohtii uuden työntekijän palkkaamista, häntä ei kiinnosta, paljonko tuloveroa työntekijä itse maksaa. Sen sijaan häntä kiinnostavat työnantajalle koituvat työvoimakustannukset. Niiden täytyy joustaa, jos työttömyydestä halutaan päästä eroon.
Kirjoittaja on työllisyyspolitiikkaan perehtynyt ekonomisti.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/HS20110414SI1MA012jz
