- Liittynyt
- 13.12.2005
- Viestejä
- 271
Uudessa-Seelannissa on muutama kuukausi sitten ilmestynyt kirja, jossa esitetään uutta tutkimustietoa maidon terveysvaikutuksista. Kirjan nimi on Devil in the Milk (Paholainen maidossa) ja sen kirjoittaja on maatalousalan tutkija Keith Woodford.
Suomalaisittain kirjan tekee mielenkiintoiseksi se, että suomalaiset sairaustilastot esiintyvät siinä usein.
Kirjaan on koottu tuloksia yli kymmenen vuoden ajan tehdyistä tutkimuksista, joita on tehty maidon A1- ja A2-proteiineilla. Proteiinien erona on, että A1 tuottaa BCM7-nimistä ainetta, joka on muun muassa voimakas oksidantti. A2-proteiinissa tätä ainetta ei ole.
Se, kumpaa proteiinia maidossa on, riippuu karjasta. Kirjan mukaan suomalaiset lehmät tuottavat pääosin A1-proteiinia.
Ensimmäisenä tutkimuskohteena oli maidon ja ykköstyypin diabeteksen mahdollinen yhteys, jota selvitettiin eläinkokeilla. Osalle hiiristä annettiin A1-maitoa, ja ryhmästä lähes puolet sairastui diabetekseen kahdeksassa kuukaudessa. A2-maidolla ruokituista hiiristä yksikään ei sairastunut.
Seuraavaksi otettiin vertailtavaksi sydäntautitilastot ja maidon kulutus 20 maassa. Suurimmaksi A1-maidon kuluttajaksi samoin kuin sydäntautien sairastajaksi nousi Suomi. Vertailussa mukana olleista Euroopan maista vähiten sydäntauteja esiintyi Ranskassa, jonka lehmät ovat valtaosin A2-lehmiä.
Tutkijoiden mukaan vertailu antaa vahvan näytön, että maissa, joissa juodaan eniten A1-maitoa, on myös eniten sydänsairauksia ja diabetesta. He esittävät myös oletuksen, että maissa, joissa lapset juovat paljon maitoa, diabeteksen riski on suurempi kuin muualla.
Tutkimuksissa sivutaan myös laktoosi-intoleranssia ja maitoallergioita, joista useimmat ovat yhteydessä proteiineihin. Niinpä monet ihmiset, joille lehmän maito ei sovi, voivat juoda vuohen maitoa, joka on A2-maitoa.
Tutkimukset ovat luonnollisesti aiheuttaneet suurta hämminkiä ja vastalauseita kotimaassaan. Siitä huolimatta A2-maito on jo neljä vuotta ollut kaupan hyllyillä sekä Uudessa-Seelannissa että Australiassa.
Etenkin isot meijeriyhtiöt ovat asiantuntijoidensa suulla mitätöineet tutkimustuloksia. Käännettä on kuitenkin ollut näkyvissä, kun ihmiset, jotka eivät voi juoda A1-maitoa ovat alkaneet käyttää A2-maitoa. Tällä hetkellä se revitään Uudessa-Seelannissa käsistä.
Vaikka A1-maidon ja sydänsairauksien ja diabeteksen välinen yhteys onkin tutkijoiden mielestä ilmeinen, he myöntävät, että lisätutkimusta tarvitaan. Kirjan kirjoittaja ehdottaakin, että Suomi, jossa sekä A1-maidon kulutus että sairastuvuus ovat suurta, ryhtyisi puolueettoman tutkimuksen tekoon.
Pirjo Pölönen
Espoo
- - -
Tällainen löytyi sunnuntaiaamuna Hesarin mielipidepalstalta ja sai kyllä ajattelemaan, vaikka en mistään em. sairauksista kärsikään. Maitoa menee kuitenkin litrasta kahteen päivittäin, eikä todellakaan tee mieli altistua vapaaehtoisesti diabetekselle tai sydänsairauksille.
Mitäs vaihtoehtoja maidon suurkuluttajilla nyt on, kun en ole meikäläisten kaupan hyllyiltä bongannut tuollaista A2-maitoa? Olisikohan maitoa ruokajuomana jatkossa rajoitettava ja siirryttävä vesilinjalle.
Perkele, kun mikään ei ole nykyisin terveellistä.
Suomalaisittain kirjan tekee mielenkiintoiseksi se, että suomalaiset sairaustilastot esiintyvät siinä usein.
Kirjaan on koottu tuloksia yli kymmenen vuoden ajan tehdyistä tutkimuksista, joita on tehty maidon A1- ja A2-proteiineilla. Proteiinien erona on, että A1 tuottaa BCM7-nimistä ainetta, joka on muun muassa voimakas oksidantti. A2-proteiinissa tätä ainetta ei ole.
Se, kumpaa proteiinia maidossa on, riippuu karjasta. Kirjan mukaan suomalaiset lehmät tuottavat pääosin A1-proteiinia.
Ensimmäisenä tutkimuskohteena oli maidon ja ykköstyypin diabeteksen mahdollinen yhteys, jota selvitettiin eläinkokeilla. Osalle hiiristä annettiin A1-maitoa, ja ryhmästä lähes puolet sairastui diabetekseen kahdeksassa kuukaudessa. A2-maidolla ruokituista hiiristä yksikään ei sairastunut.
Seuraavaksi otettiin vertailtavaksi sydäntautitilastot ja maidon kulutus 20 maassa. Suurimmaksi A1-maidon kuluttajaksi samoin kuin sydäntautien sairastajaksi nousi Suomi. Vertailussa mukana olleista Euroopan maista vähiten sydäntauteja esiintyi Ranskassa, jonka lehmät ovat valtaosin A2-lehmiä.
Tutkijoiden mukaan vertailu antaa vahvan näytön, että maissa, joissa juodaan eniten A1-maitoa, on myös eniten sydänsairauksia ja diabetesta. He esittävät myös oletuksen, että maissa, joissa lapset juovat paljon maitoa, diabeteksen riski on suurempi kuin muualla.
Tutkimuksissa sivutaan myös laktoosi-intoleranssia ja maitoallergioita, joista useimmat ovat yhteydessä proteiineihin. Niinpä monet ihmiset, joille lehmän maito ei sovi, voivat juoda vuohen maitoa, joka on A2-maitoa.
Tutkimukset ovat luonnollisesti aiheuttaneet suurta hämminkiä ja vastalauseita kotimaassaan. Siitä huolimatta A2-maito on jo neljä vuotta ollut kaupan hyllyillä sekä Uudessa-Seelannissa että Australiassa.
Etenkin isot meijeriyhtiöt ovat asiantuntijoidensa suulla mitätöineet tutkimustuloksia. Käännettä on kuitenkin ollut näkyvissä, kun ihmiset, jotka eivät voi juoda A1-maitoa ovat alkaneet käyttää A2-maitoa. Tällä hetkellä se revitään Uudessa-Seelannissa käsistä.
Vaikka A1-maidon ja sydänsairauksien ja diabeteksen välinen yhteys onkin tutkijoiden mielestä ilmeinen, he myöntävät, että lisätutkimusta tarvitaan. Kirjan kirjoittaja ehdottaakin, että Suomi, jossa sekä A1-maidon kulutus että sairastuvuus ovat suurta, ryhtyisi puolueettoman tutkimuksen tekoon.
Pirjo Pölönen
Espoo
- - -
Tällainen löytyi sunnuntaiaamuna Hesarin mielipidepalstalta ja sai kyllä ajattelemaan, vaikka en mistään em. sairauksista kärsikään. Maitoa menee kuitenkin litrasta kahteen päivittäin, eikä todellakaan tee mieli altistua vapaaehtoisesti diabetekselle tai sydänsairauksille.
Mitäs vaihtoehtoja maidon suurkuluttajilla nyt on, kun en ole meikäläisten kaupan hyllyiltä bongannut tuollaista A2-maitoa? Olisikohan maitoa ruokajuomana jatkossa rajoitettava ja siirryttävä vesilinjalle.
Perkele, kun mikään ei ole nykyisin terveellistä.
.
