Johtunee siitä ettei ne ole noin huonot mitä kuvailit. Joko olet vertaillut noita kaiuttimia akustiikaltaan kovin erilaisissa tiloissa, osaa kauttimista väärin sijoiteltuna, tai sitten sun näkemys ja käsitys hyvän hifikaiuttimen soinnista on vähän omituinen.
Omituisesta en tiedä, mutta itte saan kaiuttimissa kiksit tarkasta äänestä. Varsinkin tuon diskantin sävystä olen melko tarkka, mutta myös basson pitää pysyä kunnolla hanskassa, ulottuvuus saa minun puolestani vaikka vähän kärsiäkin. Esimerkiksi Amphionien diskantit ovat mielestäni taas vähän liian repiviä suurinpiirtein mallista riippumatta, mutta sopivat kuitenkin hyvin klassiselle musiikille/jousisoittimille. DVDPlazan hehkutetuista sitten taas esimerkiksi Usherit mielestäni puolustavat paikkaansa varsin ansaitusti, mutta ovat tässä tapauksessa ehkä hintaluokan ulkopuolella.
Magnat ja Dali tuli kuunneltua samassa tilassa molemmat peräkkäin, kaiuttimet vierekkäin ja kiinni samassa vahvarissa (Advance Acoustics integroitu ensimmäisellä kerralla, vuoden päästä uudessa vertailussa Onkyon AV-vahvari, kumpikin siellä n. 1000e luokassa). Sijoittelunkaan ei pitäisi olla se ongelma, kun takana oli ekalla kerralla paljon tilaa, toisella vähemmän. Mahdollisuus oli myös vaihdella molempia kaiuttimia halutessaan pitkin biisejä. Yhden ei niin hifistyneen kaverin mielipide oli sama kuin omani. Varsinkin ihmetytti tuo Magnatin maine hyvänä rokkikaiuttimena.
Mutta joo, miellyttävä ääni on salaperäinen asia ja jokaisella on siitä oma mielipiteensä. Joku kaipaa "Vitusti passoo!!!1", toinen sitten helähtävät diskantit ja kolmas haluaa studiomonitorin. Paneeli on parasta, jos talossa ei ole kissoja :D Omat vaihtui kesällä pönttöihin edellä mainitusta syystä.
edit. Veijo, jos kaiuttimet joutuu laittamaan metrin päähän seinästä tai lähemmäs, kannattaa enimmäkseen keskittyä malleihin, joissa on eteen suunnatut refleksiputket. Seinän läheisyys saattaa muutoin kuulua ikävänä kuminana.