(maasto)pyöräillen kuntoon, sykemittari?

[Asymm]

Tarkoitus on ottaa voimalun lisäksi uusia haasteita, hapenottokyky ja pulssinlaskeminen. Välineenä pyörä josta löytyy vain se yksi vaihde (singlespeed). Hommaan pitäisi saada järkeä ja sovittaa salille kaveriksi. Sykemittarin hankintaa olen kaavaillut motivaattoriksi ja hillitsemään liikaa spurttailu intoa.

Voimailu on silti ykkösenä tärkeysjärjestyksessä, sitten tulee fillarilla ajelu. Valmiiksi kun olen laiha niin syömäpuolta pitänee tehostaa reippaasti jotta sitä massaa saisi kitkuteltua lisää.

Eli perus prinsiipit ja nyrkkisäänöt pitäisi saada kohdilleen?
-kuinka usein?
-miten pitkiä lenkkejä?
-sykemittari, mitä siitä saa irti?
-mitä muuta on syytä ottaa huomioon?

 

[Johan]

Laitetaan linkki maantiepyöräilijän harjoitusohjelmaa josta saa jotain vinkkejä...

Joona Laukkan kotisivut harjoittelusta:

http://www.fillari-lehti.fi/perus/racing/joona/index_4_1.asp
Kokonaisharjoittelu määrät 900-1065 tuntia vuodessa eli HC

Myös spinning harrastajat huomio!! Vaihtevuus avainsana harjoittelussa, niitä maitohappoja rassataan ja kunnolla ylös ja alas! Monet spinning vetäjät tekee tuntinsa ihan väärin maantiepyöräilijän kannalta (liian tasaisia, ei palautusta)!

Kuka on Joona Laukka:

http://www.fillari-lehti.fi/perus/racing/joona/index_2.asp

Jos joku on seurannut ammattilaispyöryilyä niin ymmärtää että tälläisistä kokonaiskilpailu sijoituksista monet tuhannat ammattilaiset voivat vain haaveilla...
1997. sija 35. Tour de France
1996. sija 14. Giro dí Italia

 

[MrBuffet]

Joona Laukka oli kyllä kova pyöräilijä.Varsinkin 1997 Tour de Francessa oli mahtavassa vedossa.On vaan sääli, ettei pärjännyt Festinasta lähdön jälkeen kovinkaan hyvin, ja kaikkihan varmasti muistavat, mitä Festinassa tapahtui.

 

[Kvesti]

Tarkoitus on ottaa voimalun lisäksi uusia haasteita, hapenottokyky ja pulssinlaskeminen. Välineenä pyörä josta löytyy vain se yksi vaihde (singlespeed). Hommaan pitäisi saada järkeä ja sovittaa salille kaveriksi. Sykemittarin hankintaa olen kaavaillut motivaattoriksi ja hillitsemään liikaa spurttailu intoa.

Voimailu on silti ykkösenä tärkeysjärjestyksessä, sitten tulee fillarilla ajelu. Valmiiksi kun olen laiha niin syömäpuolta pitänee tehostaa reippaasti jotta sitä massaa saisi kitkuteltua lisää.

Eli perus prinsiipit ja nyrkkisäänöt pitäisi saada kohdilleen?
-kuinka usein?
-miten pitkiä lenkkejä?
-sykemittari, mitä siitä saa irti?
-mitä muuta on syytä ottaa huomioon?

Vastataan tähän vaikka kysymys on esitetty jo yli kuukausi sitten.

Joku kaksi kertaa viikossa voi olla hyvä määrä. Lenkkien pituudet voisi olla siinä 1-2 tuntia. Niin, että maastossa ajaessa hyvä lenkin pituus on noin tunti ja maantiellä voi ajaa pidempään. Singlespeedillä kannattaa aloittaa mahdollisimman tasaisilla reiteillä. Jos sulla olisi vaihteellinen pyörä, niin kannattai hakea nopeaa pyöritysrytmiä, koska silloin pääsee helpommalla. Aluksi se nosta sykkeitä, mutta kun siihen tottuu, niin se on paljon helpompaa kuin raskaalla välityksellä ajaminen. Jos meinaat maastossa ajaa, niin pyörässä olisi hyvä olla kohtuullisen pieni välitys. Sellainen mikä tuntuu maantiellä hieman liian pieneltä on aika hyvä. Alussa kannattaa ajaa helpossa maastossa ja teitä pitkin, jotta saa hyvän peruskunnon. Jos menet sinkulalla vaikeeseen maastoon, joutuu koko kroppa aika koville ja puntti ei seuraavana päivänä nouse niin helposti kuin normaalisti. Tämä kannattaa muistaa harjoittelun rytmittelyssä.

Sykemittari on melkein sama mikä se on, jos tarkoitus on vain pitää harjoittelu oikealla syketasolla. Silloin riittää sellainen mihin saa sykerajat. Mitä enemmän sijoittaa, sitä paremman saa. Polarin S700-sarjan mittareilla saa tallennettua melkein kaiken korkeuseroista ja lämpötiloista lähtien. Sykemittareita saa useimmista urheiluliikkeistä. Mulla on ollut Polarin ja CardioSportin mittareita ja kummatkin on toiminut hyvin.

Jos meinaa enemmän ajella ja nauttia pyöräilystä, niin kannattaa sijoittaa ajovaatteisiin. Yleensä ihmiset sijoittavat kaiken rahansa pyörään ja ajelevat sit muuhin liikuntaan tarkoitetuilla varusteilla. En tiedä, miten paljon meinasit laittaa ajamiseen kiinni, mutta lukkopolkimia ja pyöräilykenkiä kannattaa harkita. Tulet yllättymään miten paljon helpompaa lukkopolkimilla ajaminen on kuin tavallisilla polkimilla ajaminen. Jos sellaiset hankit kannattaa aluksi opetella niiden käyttäminen. On ikävä tilanne jos ei liikenteen seassa saakkaan jalkoja irti polkimista.

Sit kannattaa varoa, ettei ajamiseen jää koukkuu. Pian voi huomata ajavansa enemmän kuin oli alunperin suunnitellut :thumbs:

 

[Ahvena]

Tarkoitus on ottaa voimalun lisäksi uusia haasteita, hapenottokyky ja pulssinlaskeminen. Välineenä pyörä josta löytyy vain se yksi vaihde (singlespeed).

Ite vipuan kesät talvet kaikki normaaleihin arkimenoihin kuuluvat matkat pyörällä. Kesällä teen 20-100km:n lenkkejä. Hapenottoa olen lisännyt omalla reikäpäisellä tyylillä. En tiedä onko siinä järkeä, mutta toimii. Homma yksinkertaisuudessaan: Pidätän henkeä vaikka 10 poljinkierroksen ajan, puhallan, vedän sisään ja taas pidätän. 10 tällaisen kierroksen jälkeen vaihdan ilmat hengittämällä syvään 10 kertaa, ja kierto alusta. Toimii parhaiten matka-ajossa. Joskus kokeilen kunka pitkän matkan pystyy keuhkollisella polkemaan. Aikakin kuluu paremmin pitkällä matkalla kun vähän kikkailee. Nyt kun olen veivannut salilla kuntopyörää, olen huomannut että hiki valuu, mutta ei hengästytä, vaikka poljen kovaa ja raskaimmalla vaihteella. Hapenottoa kuvaa myös se, että sukellan 65 metriä 25m:n altaassa. Ja tuo hengityksen vähentäminen on ainoa millä olen hapenottoa tarkoituksellisesti parantanut.

 

[nako]

Suosittelen tuota Polarin s700 -sarjaa jos kiinnostaa nuo syketiedot

 

[Kvesti]

Ite vipuan kesät talvet kaikki normaaleihin arkimenoihin kuuluvat matkat pyörällä. Kesällä teen 20-100km:n lenkkejä. Hapenottoa olen lisännyt omalla reikäpäisellä tyylillä. En tiedä onko siinä järkeä, mutta toimii. Homma yksinkertaisuudessaan: Pidätän henkeä vaikka 10 poljinkierroksen ajan, puhallan, vedän sisään ja taas pidätän. 10 tällaisen kierroksen jälkeen vaihdan ilmat hengittämällä syvään 10 kertaa, ja kierto alusta. Toimii parhaiten matka-ajossa. Joskus kokeilen kunka pitkän matkan pystyy keuhkollisella polkemaan. Aikakin kuluu paremmin pitkällä matkalla kun vähän kikkailee. Nyt kun olen veivannut salilla kuntopyörää, olen huomannut että hiki valuu, mutta ei hengästytä, vaikka poljen kovaa ja raskaimmalla vaihteella. Hapenottoa kuvaa myös se, että sukellan 65 metriä 25m:n altaassa. Ja tuo hengityksen vähentäminen on ainoa millä olen hapenottoa tarkoituksellisesti parantanut.

Onhan tuo aika extremeä. Ainakin tuossa oppii hengittämään syvään, mikä omalta osaltaa parantaa hapenottokykyä. Toisaalta tuo varmaankin opettaa lihakset toimimaan vähemmällä hapella mikä näkyy sukellustuloksessa.

Mun käsityksen mukaan hapenotto kehittyy parhaiten anaerobisessa liikunnassa. Jos oikein muistan parhaita hapenottokyvyn omavat urheilijat ovat hiihtäjiä ja pyöräilijöitä. Kummassakin lajissa kilpailusuoritus on pitkäkestoinen anaerobinen suoritus. Myös aerobinen suoritus parantaa hapenottoa. Jos oikein muistan, niin kuntoilijoille suositellaan liinkuntaa jossa mennään osittain anaerobiselle puolelle, mutta pysytään kuitenkin suurimmaksi osaksi aerobisella puolella. Pidempi kestoiset anaerobiset suoritukset kannattaa jättää väliin jos meinaa pitää salilla käynnin ykkösenä. Ja ne kannattaa melkein unohtaa jos ei harrasta kestävyysurheilua kilpailumielessä.

 

[Ahvena]

Pidempi kestoiset anaerobiset suoritukset kannattaa jättää väliin jos meinaa pitää salilla käynnin ykkösenä. Ja ne kannattaa melkein unohtaa jos ei harrasta kestävyysurheilua kilpailumielessä.

Niin, jäi itseltäkin mainitsematta tuo pointti. Ja jos salilla kasvattaa lihasmassaa, hapenotosta voi silti saada hyvän harjoittelemalla, mutta siitä ei ole suurta iloa, koska isot lihakset syövät paljon happea.

Muistin juuri toisenkin tavan lisätä hapenottokykyä. Käy verenluovutuksessa ja sitten viikko pyöräilyä perään. Vastaa kutakuinkin korkeanpaikanleiriä. Tämä ei ollut tarkoituksellista omalla kohdallani. Kävin muista syistä verenluovutuksessa, ja huomasin että tulee karseet mustelmat käteen jos reenaa salilla parin ekan päivän aikana. Aloin sitte hölkkäileen ja pyöräileen luovutuksen jälkeisen luppoajan. Aika korkeella oli hemoglobiini viimeksi: 175.

 

[Asymm]

Kiitokset hyvistä neuvoista. Fillarilla olen tahkonnut duuniin läpi talven, matka on vaan vähän lyhyt n. 1km suuntaan . Mielenkiintoinen tuo hengenpidätys tekniikka, harrastelen itsekin snorklausta (läpinäkyvissä vesissä), sitä aion kokeilla kun pitempää lenkki lähden ajamaan.