Jos meillä on luotettava uskomuksenmuodostamisprosessi, niin se tuottaa suuremmalla todennäköisyydellä tosia uskomuksia, kun taas epäluotettava uskomuksenmuodostamisprosessi tuottaa tosia uskomuksia pienemmällä todennäköisyydellä. Joten kyllä, mikäli ihminen pyrkii löytämään totuuden asioista, niin luotettavan prosessin avulla hän voi torjua disinformaatiota. Tietenkään totuuden tavoittelu ei tee kenestäkään immuunia disinformaatiolle, mutta toisaalta mikäli asenne on, että totuudella ei ole merkitystä niin tällainen laskee todennäköisyyttä sille, että henkilöllä olisi tosia uskomuksia. Jos olet eri mieltä, niin olisi mielenkiintoista kuulla sinun näkemys siitä, että mikä mielestäsi on paras tapa välttyä disinformaatiolta.
Itsekin hyväksyn sen, että meillä ei voi lähes koskaan olla absoluuttisia totuuksia, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi lähestyä totuutta. Ei se, että emme tiedä absoluuttisia totuuksia tarkoita sitä, että emme voi tietää mitään. Vaikka minulle jäisi vähäinen epävarmuus siitä, että kuka vei karkkipussini kaapistani, niin voimme silti tehdä todennäköisiä päätelmiä; onko todennäköisempää, että karkkipussin vei keiju vai tyttöystävä. En tarvitse absoluuttisia totuuksia päätellessäni todennäköisyyksiä eri asioille. Itse asiassa, jos tietäisin absoluuttisesti jonkin asian, niin minun ei tarvitsisi päätellä todennäköisyyksiä asian totuudelle. Minun ei tarvitsisi etsiä parasta keinoa selvittää tosia uskomuksia, koska minulla olisi jo absoluuttinen totuus hallussani.
Jollain tavalla saan kuvan, että toisaalta arvostat kyllä totuutta, ja haluat totuuden asioista tietää, mutta toisaalta haet syytä uskoa johonkin, jolle ei välttämättä löydy tarpeeksi pätevää perustetta.
Ymmärrät oikein. Olen skeptinen minulle annettua informaatiota kohtaan, koska me tiedämme ihmisten valehtelevan (myös hyviksi katsomiensa asioiden puolesta), liioittelevan, kertovan tarinoita, rakentavan myyttejä ja legendoja, ja olevan väärässä monin eri tavoin. Pyrin olemaan myös skeptinen omia havaintojani kohtaan, koska tiedän, että ihmistä on helppo huijata, ihminen voi erehtyä tai ihmisen aivojen toiminta voi olla viallista. Kaikki informaatio ei välttämättä ole tarkoituksellisesti vääristeltyä, vaan voi olla myös tarkoituksetonta erehtymistä. Olen valmis vaihtamaan mielipiteitäni mistä vaan, jos asia tarpeeksi hyvin perustellaan.
Saan toki onnellisuutta joistakin asioista, joita pidän totena, mutta en ole nyt vielä keksinyt mitään sellaista asiaa, johon haluaisin ripustautua totuudenvastaisuudesta huolimatta. Eli sellaista asiaa, johon haluaisin uskoa vastoin minulle annettuja perusteluja. Mielestäni tässä täytyy olla tarkkana sanan "usko" käytön kanssa. Argumenttina ateisteja vastaan on yleensä se "You have faith too!" -tyylinen argumentaatio, jossa pyritään samaistamaan uskonnollinen usko perusteltuun odotusarvoon (=reasonable expectation, ei oikein käänny suomeksi mitenkään järkevästi :D). Se, että minulla on perusteltu odotusarvo jotakin asiaa kohtaan (vaikkapa työuraa), niin pohjautuu (kuten sanoit) realistisiin ja rationaalisiin käsityksiini koulutuksestani ja työtaustastani: Olen pärjännyt tähänkin asti saamallani koulutuksella työelämässä hyvin, niin on hyvä syy olettaa, että pärjään myös jatkossa. Käytän siis perusteluina uskomukselleni työurani menestyksellisyydestä menneisyyttäni kyseisellä alalla. Jos uskomukseni "Menestyn työurallani" olisikin virheellinen ja olisinkin aivan paska työssäni, niin en usko, että uskoisin olevani hyvä työssäni vain sen takia, että jaksaisin nousta aamulla töihin. Sehän olisi nimen omaan sitä uskoa epätoteen asiaan, joka vain lisäisi kurjuutta.
En nyt ole ihan varma vastasinko argumenttiisi. Tässä menee ihan itsekin jo sekaisin näissä asioissa :D.
Pienenä sivuhuomautuksena vielä: Olen itse oikeastaan luopunut sanan voittaminen käyttämisestä väittelyissä. Mielestäni näitä väittelyitä ei voi koskaan voittaa, vaan enemmänkin kyse on opetustilanteesta, puolin ja toisin. Haluan opettaa ennen kaikkea itseäni keskustelemalla ihmisten kanssa jotka eivät ole minun kanssani samaa mieltä; sillä tavalla voin parhaiten tarkistaa omat argumenttini ja löytää niistä virheitä, ja korjata ne (korjauksen sijaan voin myös luopua koko argumentista, jos se on niin virheellinen). Jos joku minun kanssani keskustellessa oppii jotain, niin sekin on toki hieno asia. Mielestäni opetustilanteessa ei ole voittajaa, paitsi silloin jos voittaa oman ignoranssinsa ja oppii jotain uutta. Toki nautin keskusteluista ja väittelyistä, sitä en kiistä.
Okei, eli siis totuudella on merkitystä. Uskosi Jumalaan tuottaa sinulle iloa, eli uskomukseesi liittyy onnellisuuden tunne. Luonnollisesti, jos jumaluskomukseen liittyy onnellisuuden tunne, niin jumaluskon hylkäysvaiheessa myös se onnellisuutta tuottava osa hylätään. Mutta kysymys onkin siitä, että onko tuo onnellisuuden tunne niin suuri tekijä, että se estää jumaluskon hylkäämisen. Joten olisitko valmis hylkäämään jumaluskosi ja siitä saamasi onnellisuuden jos sinulle jollakin tapaa osoitettaisiin, että on epätodennäköistä, että Jumalaa olisi olemassa?
