En nyt kyllä ihan sanoisi, että syntyy kysymys taikuudesta. Jos emme tiedä jotakin, niin emme tiedä, turha siinä on heti alkaa kurkottelemaan taikuuden tai muun yliluonnollisen puolelle. Mennään aika vaarallisen lähelle argumenttia ignoranssista, jos tällainen ajattelu hyväksyttäisiin. Kun havaitsemme jonkin ilmiön jolle meillä ei ole selitystä, niin oikea kysymys on, että "mikä selittää tämän ilmiön", ja aletaan tekemään tutkimuksia. Vaikka emme tiedä varmasti, että lentikö David Copperfield vaijereiden avulla vai ei, niin ei se tarkoita sitä, että todennäköinen vaihtoehto olisi hänen yliluonnollinen kykynsä. Yliluonnollinen vaihtoehto tässä on vielä aika monen mutkan takana, ennen kuin se voidaan ottaa edes samaan vaihtoehtojen valikoimaan luonnollisten selitysten kanssa.
Voitko kertoa hieman taustastasi? Kuulutko kirkkoon? Mitkä ovat kantasi Jumalaan ja yliluonnolliseen nähden? Jos pitäisi valita asteikolla 0–100, niin miten vahva olet uskossasi Jumalan olemassaoloon (0 ei lainkaan uskoa, 100 täysi varmuus Jumalan olemassaolosta)?
Nyt mennäänkin sellaiselle alueelle, joka on aiheuttanut minun ja uskovan henkilön keskustelun päättymisen. Jotkut teistit, joiden kanssa olen keskustellut, eivät ole olleet kiinnostuneita siitä mikä on totta. He ovat kiinnostuneita ainoastaan siitä, että heidän uskonsa tuottaa heille onnellisuutta. Minä taas olen kiinnostunut siitä mikä on totta, ja oletan myös, että jos minun luokseni tuleva omaa uskontoaan mainostava henkilö aikoo minut saada uskomaan samaan asiaan kuin hän, niin hänkin olisi kiinnostunut asioiden totuudesta sen hyvän olon tunteen sijasta. Jos taas totuudella ei ole mitään merkitystä – jos ainoa merkitys on vain hyvällä ololla – niin keskustelua on oikeastaan aika turha jatkaa. Mikään mitä minä sanoisin ei vaikuttaisi tähän teistiin, koska tärkeintä on vain hyvä olo.
Mutta kuten tässä keskustelussa ollaan jo vähän sivuttu, niin uskonnot eivät rajoitu vain niihin iloisiin puoliin, vaan niissä on myös se toinen puoli. Jos esimerkiksi se näkemys on totta, että ateisti menee helvettiin, niin aika selvästi totuudella on tässä tilanteessa merkitystä. Tällöin itse ainakin haluaisin selvittää ne perusteet tälle väitteelle. Tällöin kyse ei ole enää hyvästä olosta tai ilosta elämässä, vaan ihan oikeasti totuusväitteestä, jonka lopputulos vaikuttaa aika paljon ihmisen elämään. Jos päädyn lopputulokseen, että ateismi todella vie helvettiin, niin tämä muuttaa aika radikaalisti muitakin mielipiteitäni asioista. Lisäksi se, että jos se iloa tuottava uskonnollinen näkemys on muodostettu epäluotettavien uskomuksenmuodostusprosessien avulla, niin on vaarana, että näkemystä käyttää pohjanaan sellaiset uskonnolliset liikkeet, joiden piirissä sitä iloa ja hyvää oloa ei välttämättä olekaan enää niin paljon. Eli riippuu mielestäni hyvin henkilöstä, että hyvä olo syyksi uskoa johonkin vai halutaanko oikeasti selvittää miten asioiden todellinen tai todennäköinen laita on.
Mitä mieltä itse olet? Onko totuusväite sielusta ja kuolemanjälkeisen elämän tärkeä? Onko sillä väliä onko uskomukset muodostettu luotettavalla tavalla? Jos on/ei, niin miksi?
