Liikunta, dieetti ja elämänhallinta

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Kaddy
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
5.5.2003
Viestejä
20
Ikä
44
Haluaisin tietää, miten kukin sovittaa kovan treenin ja tiukan ruokavalion yhteen muun elämän kanssa. Voisin laittaa tähän pari kysymystä keskustelun virittämiseksi:

Kärsiikö kenenkään sosiaalinen elämä treenin ja diettailun takia? Esim. kun ei paikkakunnalta löydy toista "punttimimmiä" tai kun joutuu kieltäytymään kutsuista siideri/kalja-pizza-iltoihin. Tai onko kenenkään kaveripiiri kyllästynyt iänikuiseen "En mää nyt kerkiä kun on treenit" -vastaukseen.

Jos joudut esim. matkustamaan tai elämässä tapahtuu muita muutoksia, kuten työn tai opiskelun osalta, sovitatko treenin ja syömiset uuden tilanteen mukaan. Jätätkö uuden elämäntilanteen edessä esim. dieetin "tuonnemaksi"?? Tai jätätkö esim. loma- tai työmatkoilla treenit sikseen vai yritätkö löytää salin tai muun treenipaikan matkan varrelta?

Pitääkö teidän mielestä ylipäätään muun elämän olla "stabiili" ennen kun pystyy keskittymään täysillä treeniin??

Vad tycker ni??

Aurinkoista päivänjatkoa taas! :thumbs:

Kaddy
 
Eipä tuo ole ainakaan vielä ollut ongelma. Treeni ei kuitenkaan vie kuin tunnin-pari päivästä joten hyvin kerkiää kavereitakin morjestaa. En ole (hataran muistini mukaan) ikinä sanonut "En mää nyt kerkiä kun on treenit". Kaverit tietää ettei oluset suuremmissa määrin maistu eikä se näytä niitä haittaavan, saavatpahan kuskin kaupunkireisuille.

Salin ulkopuolinen elämä vaikuttaa harrasteluun paljon. Esimerkiksi tenttiviikko tarkoittaa paussia dieetistä, tavallista raskaammat työt samoin (muuten ei jaksa sitten millään). Joskus tarvii olla porukoitten luona apuna tavallista enemmän eikä koko viikolla pääse salille, mutta sitten lenkkeilen ja jumppaan itsekseni. Matkailua en pahemmin harrasta, mutta mihin tahansa menen, löydän sieltä varmasti jonkin treenipaikan.

Elämässä tuntuu aina olevan jotain pientä kriisinpoikasta joko meneillään tai muhimassa, en usko että siitä stabiilia tulee koskaan. Mutta kun tosissaan tykkää treenata niin siihen löytyy aina jostain aikaa. Mun elämääni tämä harrastus ei häiritse, päinvastoin se pitää hyvässä vedossa niin että jaksaa tehdä työt ja hoitaa opiskelut.
 
Originally posted by Kaddy
Kärsiikö kenenkään sosiaalinen elämä treenin ja diettailun takia?

Tosiasiahan on että jos on esim. kisadietillä, niin aikaa sosiaaliselle elämälle jää valitettavan vähän. Itsellä ainakin viimekesän päivät kuluivat lenkkipolulla->töissä->salilla->ruokia punnitessa jne.

Toki pitää muistaa että ystävät ja perhe on suuri tuki dietillä, eikä niitä passaa unohtaa. Pitää vaan yrittää järjestää aikaa ja silloin tällöin käydä kavereita moikkailee. Voihan sitä juoda vaikka jäävettä tai light-limpparia, kun muut kiskoo kaljaa/siideriä naamaan. On se muuten jänskä juttu, kun olen huomannut että lähipiirinikään ei enää juhli ja juopottele niin paljon, kun minäkään en ota...(taitaa olla tarttuvaa!)Ei se niin hirveetä ole katsoa vierestä muitten juomista, kun tietää mitä itse haluaa ja mitä tavoittelee, oman unelman eteen on valmis tekemään ihan mitä vaan. Dietissä tavoite ja motivaation tulee olla kohdallaan! Siitä se lähtee...

Minun lähipiirini ymmärtää hyvin elämäntapaani ja eivätkä ota nokkiinsa siitä, jos en lähde messiin jonnekin iltaa istumaan. He jaksavat kannustaa ja jännätä vierestä dietin kehittymistä.

...Tietty sitten massakaudella paikkaillaan menetettyjä yhteisiä juhlimisreissuja :D
 
itse käyn useampana iltana viikossa töissä kun ensin päivän viettää opiskelun parissa. tuntuu aika rankalle, jos aikoo ehtiä treenata oli alettava käymään salilla ennen koulun alkamista aamulla tai tyhjien tuntien aikana päivällä. töissä kun olet, et paljon ehdi kiinnittää huomiota ruokailuväleihin ja siihen mitä syö. houkutus syödä kaikenkarvaista ns 'huonoa ruokaa' kotiin mentyä on näin ollen suurempi. luonnollisesti moisesta jokapäiväisestä kiireestä aiheutuu stressiä eikä treenit ole ainoot mitkä siitä kärsii. ja kun oli toisella threadilla puhetta tosta mun sairastelusta, tässä käy ilmi sitten toi syy kiireeseen ja stressiin, siihen miks ei ehdi nukkua. :(

mulla ei ole naispuolista treenikaveria, joskin sellanen olis todella mukava. olishan se kiva jos joku ajattelis samalla tavalla, eikä niin et ootpas sä tylsä kun et taaskaan lähde mukaan juomaan. sellasta vaan ei taida näin pieneltä paikkakunnalta löytyä...

mut onneks mulla on poikakaveri, joka kyllä tajuaa.. ja tästäkin oli tuolla tsemppaus-keskustelussa jo puhetta...
 
Mulla ei pahemmin sosiaalista elämää ole, joten se ei voi kärsiä.

Kyllä sitä voi pitää kaverinsa, vaikka treenaakin tosissaan. Ei se nyt niin paljon aikaa vie. Ja siideri/pizza iltoihin voi osallistua ilman, että niitä itse käyttää :)
 
mulle tärkeintä on balanssi. tasapaino. olen kolunnut kokemuksena useita asioita ja menetelmiä läpi, ja huomannut että aina sieltä on takastulo jossain muodossa, joten selkeä kultainen keskitie on se varmin vaihtoehto.

laji vie aikaa, mutta en ajattele sitä sillä tavalla. teen sitä niin kauan kun se pysyy sydämenasiana. tähän asti olen urheillut kun hullusielu, eiköhän se ole minulle tarkoitettu.
minulle tuntuu ihan normaalilta kantaa eväitä mukanani, mutta grammavaakaa ei kehoni kyllä koskaan tule saamaan lahjaksi, ei varmasti.

kyllä ne muut siinä vaiheessa ymmärtää. elämässä on kuitenkin tehtävä asioita myös itselleen, pidettävä myös oma mieli tyytyväisenä. :)
 
Originally posted by Kaddy

Kärsiikö kenenkään sosiaalinen elämä treenin ja diettailun takia? Esim. kun ei paikkakunnalta löydy toista "punttimimmiä" tai kun joutuu kieltäytymään kutsuista siideri/kalja-pizza-iltoihin. Tai onko kenenkään kaveripiiri kyllästynyt iänikuiseen "En mää nyt kerkiä kun on treenit" -vastaukseen.

Jos joudut esim. matkustamaan tai elämässä tapahtuu muita muutoksia, kuten työn tai opiskelun osalta, sovitatko treenin ja syömiset uuden tilanteen mukaan. Jätätkö uuden elämäntilanteen edessä esim. dieetin "tuonnemaksi"?? Tai jätätkö esim. loma- tai työmatkoilla treenit sikseen vai yritätkö löytää salin tai muun treenipaikan matkan varrelta?

Hm, kyllähän se sosiaalielämä vähän kärsii, koska ainakin mun kavereista suurin osa on ei niin kovin urheilullista sakkia, koska oon tutustunu niihin koulussa enkä salilla tai vastaavissa. Käännytystyötä koitan koko ajan tehdä ja joskus se onnistaa :)

Mä kyl lähden mielelläni illanviettoihin (mutten joka ilta!!) mut kieltämättä se älytön mässäys vähän jurppii. Mua ei haittaa jos muut syö mut kunhan mulle ei tuputeta koko ajan. Ainahan jotain voi maistaa mut se on sit siinä. Mun kaveripiirissä on lisäks ihan normaalia lipitellä viinaksia joka toinen ilta ja jos kieltäytyy on täysi :david: Toisaalta: jos usein pitää päänsä, saa myös kavereitten arvostusta pitemmän päälle. Ainakin vappuna sain, kun pidin ihan nollatoleranssin. Viime talvena viina maistui mulle sen verran usein ja isoissa määrin et järkikin sanoo et nyt riitti vähän vähempikin. Siksi myöskään miitissä ei viittiny alottaa kummempaa litkimistä koska osaan olla myös känniääliöiden kuningas :rolleyes:

Mulla on opiskelut aika ykkösasia loppujen lopuks tällä hetkellä. Teen hitosti kaikkee muutakin mut ne on oikeestaan koulun ehdoilla sit ja joskus tuntuu et teen ihan liikaa kaikkee. Joskus opiskelu ja ihmissuhdeasiat vie niin täysin mehut että mä myönnän olevani kykenemätön mihkään extremeen enää ruokailun tai treenauksen kanssa. Perushommat koitan hoitaa mut esim. tiukka dieetti helvetillisellä tenttiviikolla harkkatöineen on multa liikaa vaadittu. Ei vaan pää kestä!!!

Mutta mulla onkin tää homma vielä ihan harrastelijapohjalla. Kisatavoitteita tms voin asetta vasta sitten ku opinnot on loppusuoralla tai loppu kokonaan. Kyllähän sekin haittaa jos joutuu töitten perässä jatkuvasti muuttamaan tai töiden takia matkustaan kaiken aikaa. Mulla oli syksyllä opiskeluissakin koulua klo 8-18 3 kertaa viikossa ja ne oli aika tappopäiviä. Jos töissä on jatkuvasti samaa niin mulla ei riitä rahkeet enää vakavampaa treeniin (siis kilpailut tms).
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom