jhulmi
Lihastohtori
- Liittynyt
- 26.8.2003
- Viestejä
- 1 516
Hei. Jossain vaiheessa täälläkin oli ravintotutkimus, jossa oli melko paljon asiaa ravinnon ja kuormituksen yhteydestä luurankolihasten kasvuun eli proteiinisynteesi- ja hajotusprosesseihin. Sain tänään valmiiksi uuden tutkimuskatsauksen aiheeseen liittyen. Mike pyysi että laitan linkin tänne sivuille. Ravintotutkimus ei ole enää netissä koska mulla ei varsinaisesti ole lupaa sen julkaisuun. Se kun vähän vahingossa levisi ihmisten tietoisuuteen...Mutta ei se mitään, ei ole paskaa kasaantunut vielä päälleni...
Tässä uudessa työssä on proteiinien suhteen osittain samaa asiaa (kappale 2).
http://www.cc.jyu.fi/~jjhulmi/Proteiinisynteesi.pdf
Kappale 1 ja 2 on asiaa proteiinisynteesistä ja hajotuksesta. Ne kannattaa lukaista jos kiinnostaa. Loppuasia on sitten menetelmistä ihmisen proteiinisynteesin ja hajotuksen määrityksiin eli niitä kannattaa lukea vain jos on friikki, koska ne menevät helposti yli hilseen. Hankalampaa menetelmää saa hakea...
Eniwei, mahdollisesti jo ensi vuonna toteutetaan asetelma, jossa tutkitaan proteiinisynteesiä ja kehon aineenvaihduntaa (hormoneja yms.) yhdistettynä voimaharjoitteluun ja tehokkaaseen urheiluravintoon. Tieto aiheeseen liittyen lisääntyy jatkuvasti. Vähitellen aletaan ymmärtää entistä enemmän mitä on lihasten kasvuprosessi. Nyt jo tiedetään, että erilaisella voimaharjoittelulla on suhteessa erilainen vaikutus lihasten kasvuun lihaksen sisällä. Tarkoitan tällä sitä, että maxvoimaharjoittelulla lisääntyy enemmän suhteessa voimantuottoon osallistuvien rakenteiden kasvu ja bodireenissä sidekudosrakenteet yms. Eri lihaspituuksilla harjoittelu vaikuttaa lihasten alueelliseen hypertrofiaan eli kasvuun. Tätä voidaan nykyisin mitata melko helposti ultraäänellä tai magneettikuvauksella. Lihaksen kasvun yhteydessä lihassyiden kulma (pennaatiokulma) muuttuu (lisääntyy). Tämä on epätaloudellista voimantuoton kannalta, mutta ilmeisesti välttämätön tapahtuma. Uusien lihassyiden muodostuminen (hyperplasia) on epätodennäköistä, mutta olemassaolevia soluja "haaroittuu", mikä näyttää siltä, että soluja olisi enemmän. Toki huippubodareilla on osoitettu olevan enemmän lihassoluja joissain tutkimuksissa, mutta se voi osoittaa pelkästään geneettistä lahjakkuutta eikä harjoittelun vaikutusta. Kaikki harjoittelu hidastaa, myös voimaharjoittelu, mutta pienellä herkistelyllä ja levolla on mahdollisuus saada aikaan superkompensaatio, hidastuneitten solujen muuttumin takaisin nopeammaksi. Jne.
Monelle toki on ihan sama mitä siellä lihaksessa on kunhan se kasvaa...
Tässä pieni poiminta tekstistä:
Voimaharjoittelu sisältää voimakasta eksentristä lihastyötä, josta seuraa lihasvaurioita ja lihasarkuutta (Ahtiainen ym. 2003). Ibuprofeeni ja asetaminofeeni (toiselta nimeltään parasetamoli) ovat yleisiä kovan liikunnan aiheuttaman lihasarkuuden ja kivun vähentämiseen käytettäviä kipulääkkeitä. Ne eivät kuitenkaan vähentäneet Trappen ym. (2002) tutkimuksessa kuormituksen aiheuttamaa lihasarkuutta. Merkittävin tulos oli kuitenkin se, että molempien lääkkeiden vaikutuksesta voimaharjoituksen normaali proteiinisynteesin lisääntyminen estyi proteiinien hajotuksen pysyessä samanlaisena plaseboon verrattuna. Tutkimuksessa koehenkilöt käyttivät ibuprofeenia 1200 mg ja asetaminofeeniä 4000 mg tutkimuspäivän aikana eli määrät olivat täysin normaalit. Tutkimuksen mukaan mekanismi proteiinisynteesin inhiboimiselle oli proteiinisynteesiä stimuloivan prostaglandiinin PGF2α:n synteesin vähentyminen. Eläinkokeiden avulla on osoitettu, että myös aspiriini vähentää proteiinisynteesiä koko kehon tasolla (Rodemann & Goldberg ym. 1982). Nämä tutkimustulokset tukevat aikaisempia havaintoja, joiden mukaan kuormituksen aiheuttamat luonnolliset vaurio- ja niiden korjausmekanismit näyttävät olevan tärkeitä lihasten kasvun kannalta (Gibala ym. 1995; Biolo ym. 1995a).
Tässä uudessa työssä on proteiinien suhteen osittain samaa asiaa (kappale 2).
http://www.cc.jyu.fi/~jjhulmi/Proteiinisynteesi.pdf
Kappale 1 ja 2 on asiaa proteiinisynteesistä ja hajotuksesta. Ne kannattaa lukaista jos kiinnostaa. Loppuasia on sitten menetelmistä ihmisen proteiinisynteesin ja hajotuksen määrityksiin eli niitä kannattaa lukea vain jos on friikki, koska ne menevät helposti yli hilseen. Hankalampaa menetelmää saa hakea...
Eniwei, mahdollisesti jo ensi vuonna toteutetaan asetelma, jossa tutkitaan proteiinisynteesiä ja kehon aineenvaihduntaa (hormoneja yms.) yhdistettynä voimaharjoitteluun ja tehokkaaseen urheiluravintoon. Tieto aiheeseen liittyen lisääntyy jatkuvasti. Vähitellen aletaan ymmärtää entistä enemmän mitä on lihasten kasvuprosessi. Nyt jo tiedetään, että erilaisella voimaharjoittelulla on suhteessa erilainen vaikutus lihasten kasvuun lihaksen sisällä. Tarkoitan tällä sitä, että maxvoimaharjoittelulla lisääntyy enemmän suhteessa voimantuottoon osallistuvien rakenteiden kasvu ja bodireenissä sidekudosrakenteet yms. Eri lihaspituuksilla harjoittelu vaikuttaa lihasten alueelliseen hypertrofiaan eli kasvuun. Tätä voidaan nykyisin mitata melko helposti ultraäänellä tai magneettikuvauksella. Lihaksen kasvun yhteydessä lihassyiden kulma (pennaatiokulma) muuttuu (lisääntyy). Tämä on epätaloudellista voimantuoton kannalta, mutta ilmeisesti välttämätön tapahtuma. Uusien lihassyiden muodostuminen (hyperplasia) on epätodennäköistä, mutta olemassaolevia soluja "haaroittuu", mikä näyttää siltä, että soluja olisi enemmän. Toki huippubodareilla on osoitettu olevan enemmän lihassoluja joissain tutkimuksissa, mutta se voi osoittaa pelkästään geneettistä lahjakkuutta eikä harjoittelun vaikutusta. Kaikki harjoittelu hidastaa, myös voimaharjoittelu, mutta pienellä herkistelyllä ja levolla on mahdollisuus saada aikaan superkompensaatio, hidastuneitten solujen muuttumin takaisin nopeammaksi. Jne.
Monelle toki on ihan sama mitä siellä lihaksessa on kunhan se kasvaa...
Tässä pieni poiminta tekstistä:
Voimaharjoittelu sisältää voimakasta eksentristä lihastyötä, josta seuraa lihasvaurioita ja lihasarkuutta (Ahtiainen ym. 2003). Ibuprofeeni ja asetaminofeeni (toiselta nimeltään parasetamoli) ovat yleisiä kovan liikunnan aiheuttaman lihasarkuuden ja kivun vähentämiseen käytettäviä kipulääkkeitä. Ne eivät kuitenkaan vähentäneet Trappen ym. (2002) tutkimuksessa kuormituksen aiheuttamaa lihasarkuutta. Merkittävin tulos oli kuitenkin se, että molempien lääkkeiden vaikutuksesta voimaharjoituksen normaali proteiinisynteesin lisääntyminen estyi proteiinien hajotuksen pysyessä samanlaisena plaseboon verrattuna. Tutkimuksessa koehenkilöt käyttivät ibuprofeenia 1200 mg ja asetaminofeeniä 4000 mg tutkimuspäivän aikana eli määrät olivat täysin normaalit. Tutkimuksen mukaan mekanismi proteiinisynteesin inhiboimiselle oli proteiinisynteesiä stimuloivan prostaglandiinin PGF2α:n synteesin vähentyminen. Eläinkokeiden avulla on osoitettu, että myös aspiriini vähentää proteiinisynteesiä koko kehon tasolla (Rodemann & Goldberg ym. 1982). Nämä tutkimustulokset tukevat aikaisempia havaintoja, joiden mukaan kuormituksen aiheuttamat luonnolliset vaurio- ja niiden korjausmekanismit näyttävät olevan tärkeitä lihasten kasvun kannalta (Gibala ym. 1995; Biolo ym. 1995a).
, koska muuten tieteellisiä eroja ei saada kovinkaan helposti. Ja toisaalta nämä tulokset on helpompi yleistää koko kansaan. Mutta kun ravintoasiat on kunnossa, niin vähemmän silloin on ylimääräisellä lisäravinnehifistelyllä merkitystä.
