Levyarvostelut

[mxm]

Ajattelin perustaa tällaisen thredin, jonne vois porukka heittää levyarvosteluja. Jos vaikka saisi vähän enemmän arvosteluja Pakkikselle kun ei tarvi aina uutta thrediä laittaa pystyyn ja niitä voisi selailla nopeammin kun olisivat samassa paikassa.
Mutta asiaan.


Marzi Nyman - Marzi :4:

Vihdoin tämä suuren yleisön tuntema musiikkinero on julkaissut ensimmäisen soololevynsä. Sinkkubiisi "Outo tyttö" soi keväällä radiossa varsin paljon ja kun eilen tuli taas tämä kappale mieleeni niin oli pakko käydä hakemassa levyllinen Marzia kaupasta. Teos on varsin vaikuttavaa musisointia aina hempeästä balladitunnelmoinnista mahtipontiseen jousiorkesterin kyllästämään progeen.
Marzin levystä huokuu ammattimaisuus kaikilla tasoilla. Jokainen kappale on hiottu täydelliseksi ja jokainen nuotti on tarkkaan mietitty. Levyn teossa on ollut mukana varsin näyttävä kaarti Suomen eturivin muusikoita: mm. Zarkus Poussa, Pekka Kuusisto, Anssi Nykänen ja Pentti Hietanen, jotka edustavat hyvin erilaisia musiikkityylejä mutta kun kuuntelee levyn alusta loppuun, se kuulostaa silti eheältä kokonaisuudelta.

Ei ole yllätys, että sinkkulohkaisuksi valittiin juuri "Outo tyttö". Tämä levyn kakkosraita ehkä helpoiten lähestyttävä kappale ja sopii parhaiten radiosoittoon. Kaunis melodia ja Marzin matala ääni kertovat tarinaa kahden ihmisen rakkauden ensiaskeleista. Koko levy kertoo rakkaudesta, sen synnystä ja sen päättymisestä. "Älä nukahda vielä" on levyn kenties yllätyksellisin kappale, jossa Marzin lisäksi ovat äänessä Pentti hietanen sekä kuoro. Kappaleiden tempo seuraa hienosti tarinan kulkua ja viimeinen kappale "Outroitus" kuvaa täydellisesti olotilaa rakkauden päättymisen jälkeen.

Tämä on niitä levyjä, joista löytyy uusia vivahteita jokaisella kuuntelukerralla. Kappaleet on väritetty pienillä yksityiskohdilla, joita joku voisi kutsua kikkailuksi. Onkin spekuloitu siitä, onko tämä musiikkia muusikoille, josta muut eivät ymmärrä mitään. Ehkä tämä on sitäkin mutta ennen kaikkea tämä on nerokas yhdistelmä loistavia sävellyksiä ja maanläheisiä sanoituksia rakkaudesta.

 

[Korvavaurio]

Nyt teen tunnetuksi kaikille King Crimsonin ja 3 levyä jotka omistan.

Larks' Tongues in Aspic [1973]
Uuh David Cross viulussa ja mukana rumpaloi 2 rummuttajaa. Levyllä ei luonnollisesti ole enää Frippin lisäksi ketään alkuperäisjäsentä, kaikki muut jäsenet olivat tulleet uusina tälle levylle. Vasemmalla oleva viiksiukko joka hoiti lyömäsoittimet jätti bändin levyn julkaistaessa.
:4:

Red [1974]
Cross valitettavasti häipyi tätä levyä tehtäessä, mutta oli kuitenkin mukana yhdessä kappaleessa. Kappaleet ovat edellistä enemmän raskaita ja synkempiä. Fallen Angel ja Starless ovat täydellisiä, One more nightmare perushyvä ja kaksi muuta melko keskinkertaisia. Levyssä on siis vain 5 kappaletta ja vain kolmessa lauletaan!
huom. Kurt Copain on sanonut tätä maailman parhaimmaksi levyksi.
:4:

Discipline [1981]
Bändi koottiin uudelleen, Fripp jäi kitaraan ja Bill rumpuihin. Mukaan tuli helvetin kova basisti Tony Levin ja laulaja/kitaristi Adrian Belew. Vaikka menossa oli kasari, ei kasaritunne haittaa. Elephant Talk on mielestäni hauska kappale ja stickin ja kitaran käyttö kappaleessa oli parhautta. Matte Kudasai on toiseksi paras.
:4:

Oikeastaan kaikissa Crimsoneissa on sitä erilaista parhautta, ainakaan nämä levyt eivät toista itseään. Toisinkuin joku AC/DC joiden kaikki kappaleet ovat samalta kuulostavia.