Lepopulssi varioi 50-100 välillä päivittäin -> tykytys välittyy vatsalihaksiin asti

[Humid]

Minulla varioi lepopulssi 50-100 välillä jopa päivittäin. Ikää parin päivän päästä 27v.

Toisena irrallisena asiana, sykkeen varioinnista riippumatta, on pulssin tuntuminen vatsalihaksissa. Se näkyy myös fyysisesti ulospäin, vatsalihakseni nykivät pulssin mukana. Tätä ei tapahdu siis pelkästään 90-100 sykkeellä, vaan esim. 65-70 sykkeellä. Mittaukset olen tehnyt Omronin ranneverenpainemittarilla.

Verenpaineet kunnossa.

Minulla epäiltiin sydänlihastulehdusta viime marras-joulukuussa, joka hoidettiin kortisonein. EKG:t ja sydämen ultraääni puhdas, mitä nyt pulssi 88 ultraäänessä. Kardiologin mukaan syy löytyy sinus-solmukkeesta, joka on ottanut itseensä sydänlihastulehduksesta, mikä taas aiheuttaa satunnaisesti kohonnutta pulssia sekä tykyttelyä. Paranee kuulemma itsestään, voi kestää jopa vuoden. Betasalpaajilla voi yrittää hillitä tuntemuksia.

Tämä ei vielä mitenkään selitä pulssin "hermottumista" vatsalihaksiin ja koko keskikroppaan aiheutuvaa tykytyksen tunnetta, mitä ei ole ollut koskaan aikaisemmin.

Ennen viime syksyä, lepopulssini on ollut "kiinteä" 50-60.

Betasalpaajat laskevat hieman pulssia, mutta mielestäni tämä ei ole kuin oireen hoitoa.

Viikko sitten poksahti järkyttävä migreeni. Jouduin menemään ensiapuun, sillä migreeni ei ollut minulle tuttu (ollut kerran intissä, silloin lievempänä). Täällä normaalilääkäri epäili, että ei minulla ole sydänlihastulehdusta ollutkaan, koska suoria viittauksia siitä ei ollut.

Koska työterveydenhuoltoomme ei kuulu fysiologinen hoito, päätin kokeilla Kuntoutus-Karppisen palveluita (kiropraktikko?), jossa Harri puheli rintarangan nivelestä r6 (tms), jonka kautta tykyttäviä sydänlihastuntemuksia sekä jopa rytmihäiriöitä voi aiheutua. Lukot auottiin ja samana & seuraavana päivänä lepopulssini tippuikin ~50 hujakoille ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa. Myöskään migreeni eikä päänsärky ole vaivannut nyt viikkoon.

Tarkoitus oli mennä hoitamaan Kuntoutus Karppiselle vielä erikseen "migreenipistettä" ja niskaa, mutta enkös sairastunut flunssaan.

Kirjoittelen tätä lepopulssilla 97, makuuasennossa sängyllä. Vatsalihakset "nykivät" sykkeen mukaan. Vielä tunti sitten pulssi oli n. 70.

Toivon, että kaikki olisi lähtöisin jostakin hermo-ongelmasta, niin migreeni, korkea lepopulssi kuin vatsalihasten nykiminen satunnaisesti makuuasennossa sykkeen mukaan.

Huomenna lekuri, pyydän lähetteen myös rasitus-EKG:hen.

Lääkärikäyntejä on tullut sitten marraskuun n. 5-6kpl, mitään ei varsinaisesti ole selvinnyt. Pika-EKG:t aina puhtaita (ei ole koskaan ollut tykyttävää tunnetta seuratessa), verikokeet hieman kohonnutta kreatiniiniä lukuunottamatta puhtaita.

Aivan kuin tykytykset tulisivat vain silloin kuin olen rennoimmillani. Ei selkä- eikä niskasärkyjä, pl. migreenin yhteydessä tykyttävää/jomottavaa tunnetta niskassa.

Näen mainitsemisen arvoisena myös sen, että aloitin viime syyskuussa vakituisen päivätyön (istumista koneella). Vaikka siedän mielestäni stressiä todella hyvin, on työ paikoitellen tuntunut suht ahdistavalta. Enää ei jaksa kyllä stressata, "aivan sama" mentaliteetillä mennään.

En tunnu löytävän Googlella vastaavaa oireilua keltään, joten ajattelin kalastella ajatuksia ja "kuole homo!" -kommentteja täältä henkiseksi tuekseni. Alkaa nimittäin hajottamaan tällainen jatkuva epätietoisuus ja epämielyttävä olo terveydestä.

Olipa tuossa toissa yönä hirvein nukkumiskokemuksenikin koskaan. Nappasin 2mg Sirdalud:in (väsyttävä lihasrelaksantti) ennen nukkumaanmenoa. Joka ikinen kerta kun vajosin uneen (n. 2-3 minuutin välein) heräsin hetkeä myöhemmin siihen, kun en hengitä. Heräsin siis jatkuvasti voimakkaaseen hengitykseen, "huokaukseen sisäänpäin". 3.5 tunnin jälkeen uni otti ja tuli n. 08 aamulla. Jää Sirdaludit jatkossa ottamatta.

</end of avautuminen>

 

[risumies]

Humid: -Kuole homo!

"joten ajattelin kalastella ajatuksia ja "kuole homo!" -kommentteja täältä henkiseksi tuekseni."


No joo, liekö tuosta kommentista nyt niin kauheasti apua, mutta kun kerta pyydetään niin tokihan niitä silloin tarjotaan. :D


Ja sitten jotain turinointia samantyylisestä vaivasta...

Tuo kun kerroit että kiro oli arvellut oireiden olevan ranka peräisiä, ei kuulosta ollenkaan hatusta heitetyltä arvaukselta. On ollut itselläkin asiakkaana henkilö, jolla oli ollut vuosia erilaisia rytmihäiriöitä/tykytyksiä, kovaa ja äkillisesti alkavaa päänsärkyä sekä säteilyoireita yläraajoihin (puutumista, kylmän tunnetta). Oli tutkittu ja hutkittu jos vaikka ja minkämoista testejä eri tohtoreilla, eikä syytä taikka helpotusta ollut vuosiin löytynyt. Korvienväliä lähinnä enää epäilivät tohtoreilla juostessa.

Eli eli mun vuoro lähteä arvailemaan mikä johtuu mistäkin ja niin päin pois. No, enpä osaa tutkia juurikaan kuin liikettä, joten sillä lähdin liikenteeseen. Jäykkä oli rintaranka ja koko hartiarenkaan lihaksisto melkoisen "tukossa". Eli alettiin lisäämään rintarankaan liikettä mobilisoiden ja erilaisin liikkuvuusharjoittein ja hartiarenkaan lihaksistoa hierottiin ja venytettiin (hengitysharjoitukset, normivenytykset, dynaamista pumppailua ym.) aikalailla reilusti pari kertaa viikkoon muutaman viikon ajan putkeen. Ja perskeles, reilu kuukauden päivät niin oli nuo oireet muuttuneet jatkuvista hyvin satunnaisiksi ja jatkuvasti harvenivat ja lopulta katosivat parin kuukauden kuluessa eivätkä ole kuulema enää palanneet.

Eli turinoinnin pointti oli se, että kannattaa mahdollisesti jatkaa siellä kirolla käymistä kun kerta oireet hetkiseksi sen avulla helpottivat. Säännöllisesti toteutettuna voi hyvinkin olla oikea tie niistä eroon pääsemiseen. Tai sitten ei, mutta sitäpä ei voi tietää kuin kokeilemalla.

Ja ylläoleva juurikin vain ja ainoastaan niitä ajatuksia joita tuon "kuole homo" kommentin lisäksi kaipasit, tuo kun tuskin yksistään vielä kovin paljoa toi sitä henkistä tukea, vaikka pyynnöstä sen alkuun laitoinkin.

Ehkä jollain viisaammalla on parempia arvauksia, joten kannattaa odotella niitä.

 

[Humid]

Ja sitten jotain turinointia samantyylisestä vaivasta...

Kiitos tuosta.

Kävin tänään lekurissa, joka havaitsi ainakin c2-nikaman olevan vasemmalta puolelta lukossa ja passitti fysioterapeuttiseen hoitoon. Lisäksi rasitus-EKG tiedossa, jahka tästä flunssasta nyt pääsen eroon.

Ehkä elämä voittaa. Ilmoittelen miten homma etenee...vaikka sitten ihan omaksi päiväkirjakseni, jollei muita kiinnosta. :p :piis:

 

[Laslo]

Humid, mulla on samanlaisia vaivoja jo neljättä viikkoa. Sydän hakkaa niin paljon,että ei voi mahallaan nukkua. välillä tuntuu sydän muljahtavan ja näkee tähtiä.Tänään otettiin veri,virtsa ja ekg kokeet labrassa. Lääkäri ei tahdo määrätä sydän ultraa tai holter mittausta? kuinka vaikeaa on niihin on päästä oikein?

 

[Humid]

Rasitus-EKG:stä ei selvinnyt mitään "lepotykytyksiin" viitaten. Sentään selvisi, miksi rankassa rasituksessa alkaa pyörryttämään. Happipitoisuus veressä tippuu. N. 92-93% tienoilla elimistö "varoittelee" ja jos rasitusta jatkaa/koventaa alkaa pyörryttämään/näkökyky sumenemaan.

Kuntopuolella testi meni plörinäksi, sillä pyörän penkin korkeus oli liian korkea, vaikka pyysin sitä laskemaan. Kunto ei loppunut, vaan etureidet joilla polkeminen pelkästään tapahtui. Jalat hapottuivat täysin.

"Sydän näyttää kyllä tykyttävän aika paljon.", totesi lääkäri. "Ei tästä kyllä oikein mitään pysty sanoa näiden tulosten perusteella.", hän jatkoi.

Aika Sherlock.

Nyt tykytyksiä ei ole ollut noin viikkoon. Jos (kun) ilmenevät, varaan tunnin ajan lekurille, jolloin käydään koko ruljanssi läpi. Varmaan vuorokauden verenpaineen & sykkeen seurantaa tiedossa. Toivottavasti menee sekin työterveyshuollon piikkiin...

Epäilin itse jo paniikkihäiriötä, mutta minkäänlaista pakokauhun tai hyperventiloinnin tunnetta ei synny. Oireilu muuten tuntuisi osuvan kohdalleen.

Ja osuu myös Chiari CM1:n kanssa, jokin suht harvinainen neurologinen sairaus -> http://www.ms-liitto.fi/index.phtml?s=376

 

[Humid]

Perjantaina tarkoitus varata kunnalliseen lääkäriin pidempi aika, jotta saan avauduttua huolella.

Viimeisen viikon aikana makuuasentoon siirtyessä ilmentynyt hengenahdistusta ja yskimistä. Ilmeisesti sydämen vajaatoimintaan liittyviä oireita nyt ainakin, jalkoihin kertyneiden nesteiden päästessä liikkeelle. Rasitus-EKG ei tätä ilmeisesti kuitenkaan tukenut. Nukun normaalisti kuin tukki, mutta nyt olen heräillyt öisin epämääräisiin ahdistuksen tunteisiin. Hengittäminen tuntuu raskaalta ja vaivalloiselta. En kuitenkaan herää painajaisiin tai uniin. Oudoimpana uutena oireena on "silmien puristaminen". Näin viime yönä herättyäni ensimmäistä kertaa elämässäni "samoja kuvioita kuin silmiä voimakkaasti kiinni puristaessa / tai painassa".

En ihmettele tippaakaan, että kuka tahansa näitä lukee toteaa vain luulosairaaksi. Todennäköisesti ajattelisin näin itse jos lukisin tällaista diiba-daabaa. Mutta minkäs teet. Oireet ja tuntemukset ovat aitoja. Olen ollut "aina ennen" terve. Ei mitään vastaavanlaisia terveydellisiä ongelmia.

 

[Deleted member 5830]

Ootko käyny yksityisellä lääkärillä? Julkisella puolella ei lähetäkkään tutkimaan kovin helposti. Mut jos oireet on tollaset, niin kannattaa jo varmaan mennä yksityiselle ja maksaa.

 

[Humid]

Ootko käyny yksityisellä lääkärillä? Julkisella puolella ei lähetäkkään tutkimaan kovin helposti. Mut jos oireet on tollaset, niin kannattaa jo varmaan mennä yksityiselle ja maksaa.

Kaikki lääkärikäynnit tähän mennessä ovat olleet Mehiläisellä työterveydenhoitoa. Perjantaina seuraava 45min aika (otin Mehiläiseltä kun sama lääkäri), jossa käydään koko ruljanssi läpi ja katsotaan mitä seuraavaksi. Pyydän samalla paperini valmiiksi julkiselle puolelle, sillä yksityisen puolen magneettikuvaukset ovat TODELLA kalliita (jopa nelinumeroisia). Koitan saada ne julkisella puolella hoidettua, jos sikseen tulee.

Oireilu jatkuu, ei helpotusta.

 

[nyrönen]

koitappa käydä karppisella uudestaan. jos auttoi eka kerralla niin veikkkaisin että voi auttaaa taas. jos ollut ongelmaa nikamassa pitemmän ajan tarvii useamman käyntikerran että pelittää taas normaalisti. mutta hyvä tutkia sillä epätietoisuus tuntuu pahentavan vaivoja nimimerkillä kokemusta omaava

 

[Humid]

koitappa käydä karppisella uudestaan. jos auttoi eka kerralla niin veikkkaisin että voi auttaaa taas. jos ollut ongelmaa nikamassa pitemmän ajan tarvii useamman käyntikerran että pelittää taas normaalisti. mutta hyvä tutkia sillä epätietoisuus tuntuu pahentavan vaivoja nimimerkillä kokemusta omaava

Joo, mulla on huomenna OMT-fysioterapia, pyydän keskittymään selkään jollei mitään erikoista havaitse. Toi kaikki tuntuu silti vaan oireiden epäsuoralta hoitamiselta, ei poista alkuperäistä aiheuttajaa...

 

[randomdel]

humid, kerää tästä ketjusta kirjoittamasi tapauseloste copy-pastella yhdelle paperille ja printtaa se mukaan. mielestäni melko hyvin selvitetty taudinkuva. tuosta on lääkärin helpompi hahmottaa kokonaistilanne kuin jos alat vastaanotolla kertomaan irrallisessa järjestyksessä erilaisia, sinänsä yksittäisinä oireina vaarattomilta kuulostavia vaivoja.

kuitenkin tästä tekstistä saa sen kuvan että terveydentilassasi on jokin sellainen muutos jonka aiheuttaja pitäisi saada löydettyä. erityisesti tuo rytmihäiriöiden, sentraalisen uniapnean ja näköhäiriöiden yhdistelmä kuulostaa omituiselta.

sinuna en menisi manipulatiivisiin selkärangan tai kaulan alueen hoitoihin ennen kuin sinut on tarkemmin tutkittu.

itse en ainakaan noilla oireilla sinua hoitaisi, tai olisi hoitanut silloin kun vielä olin fysioterapeuttina.

 

[rantapantteri]

Voisin kertoa tähän oman kokemukseni. En tiedä sitte, että kuinka paljon siinä on yhtenäisyyksiä aloittajan tarinaan, mutta kerron kumminkin.

Juhannuksena 2007 olin vielä armeijan leivissä. Lomille oltiin lähdetty ja keittoo nautittu. Ekan telttayön jälkeisenä aamuna heräsin ja huomasin jalan olevan jonkin verran puutunut. Tuo puutuminen oli aika normaalin tuntuista ja ajattelen sen menevän ohi. Kuitenkin vielä monen tunnin jälkeen rannalla istuskellessa jalka oli edelleen puutunut. Vasemman jalan lievä puutuminen jatkui koko illan, mutta ei se mihinkään tekemiseen millään tavalla vaikuttanut. Seuraavana päivänä oli sitten jo kädessäkin hienoista puutumista ja painelin siinä iltapäivälle leirintäalueen ensiaputelttaan. Ei siellä mitään kummallisempaa sanoneet, veikkailivat johtuvan teltassa nukkumisesta, kun kunnon patjaakaan ei ollut. Samana iltana oli jo vähän kylkikin puutunut ja aloin jo vähän huolestua. No meininki kuitenkin jatkui ja seuraavana päivänä lähdettiin kotiin.

Kotona suihkussa huomasin, että kylki on jo edelleen puuduksissa, samoin jalka ja käsi. Kaikki tämä vasemmalla puolella. Sen verran aloin panikoida, että soitin lääkärin päivystykseen, vaikka sunnuntai olikin. Juttelin puhelimessa lääkärin kanssa ja kun mulla oli vielä pientä rintakipuakin, niin se pyysi tulemaan saman tien paikalle. Menin päivystykseen ja lääkäri teki kaikenlaisia tuntotestejä ja kuunteli sydäntä. Juteltiin oireista ja mistä ne mahdollisesti voisi johtua. Lääkärin mukaan mitään akuuttia hätää ei ollut, mutta kirjoitti lähetteen ENMG:hen (jokin hermostotutkimus), neurologille, EKG:hen ja laajoihin verikokeisiin. Sen verran kuitenkin jännitti tuo tietämättömyys, että ei pahemmin meinannut uni illalla tulla. Jännitti oikeestaan ihan saatanasti, kun tarkemmin muistelee. Pelkäsin jo jotakin sydämen tai aivojen ongelmaa, kun nuo oireet oli vain toispuoleisia.

Lähetteet kourassa sitten menin seuraavan päivänä armeijassa lääkärille ja siitä alkoi sairaalarumba. No tulipahan vapautuksia ja vapaita päiviä, kun sairaalassa tuli ravattua usein ja paljoakaan ei saanut tehdä, kun ei ollut mitään tietoa mahdollisesta ongelman lähteestä. Päivien kuluessa pikku hiljaa nuo muut puutumiset lähti, mutta jalkapöydässä puutumista oli muutaman kuukauden. Lopulta ongelma oli jo aika unohtunut ja kun testeissäkään ei näkynyt yhtään mitään, niin olin melko levollisin mielin.

Armeijassa olin kuitenkin vielä loppuvuoden ja loppusyksystä alkoi taas oireita ilmetä. Rintakipu ja vasemman käden puutuminen oli kaikkein yleisintä, jalka ei puutunut enää ollenkaan. Rintakivun kanssa eläminen oli yhtä helvettiä, kun sen lähteestä ei ollut mitään tietoa. Todella monia unottomia öitä tuli tuvassa kierittyä, kun paniikissa vielä sydän hakkasi reippaasti päälle sataa lyöntiä minuuttiin, kun koitti nukkua. Kävin ravaamassa jatkuvasti intin lääkäreillä, joilla ei ollut kuitenkaan ikinä mitään avaimia homman hoitamiseen. Useimmiten ei edes epäilty mitään, toisinaan laittoivat EKG:hen, joka oli aina ihan normaali.

Loppuintin aikana olin jo alkanut epäillä selkävaivoja ja koitin monesti saada lähetettä fysioterapeutille intistä. En kuitenkaan siinä onnistunut. Viimeisestä 50 inttiyöstä varmaan puolet meni ihan panikoimiseks, kun loppuvuoden aikana alkoi vielä niska ja pään/kasvojen vasen puolikin puutua. Tämä oli jo ihan saatanallista ja moneen otteeseen olin keskellä yötä lähdössä veksiin kun pelkäsin, että pumppu sanoo sopimuksen irti. Ei oo mitenkään kiva maata sängyssä koko yläkroppa päätä pyöten toiselta puolelta puuduksissa ja rintakivuista kärsien.

Joulun aikaisilla inttilomilla sain aikataulut sopimaan yksiin paikallisen fysioterapeutin kanssa ja siellä alkoihin homma selkiytyä. Kerroin ensin oireet ja sen jälkeen otin paidan pois. Ennen ensimmäistäkään liikettä fyssari näki jo selässä paljon mätää. Alaselkä kaareutuu väärin, yläselässä lavat normaalia ulompana, kaula/pää työntyy eteenpän liikaa ja yläselässä on myös lievää skolioosia. Fyssari oli aivan ihmeissään mun selästä, kun paita päällä ollessani se oli vielä kehunut mun ryhtiäni. Monien ongelmien taustalla on mulla rintarangan symmetriavirheet, esim. solisluut on aika reilusti eri paikoilla kun peilistä kattoo. Samaa vikaa on kuulemma myös selän puolella nähtävissä. Fyssarin sitten hoitaessa ilmeni vielä, että yläselän ja niskan lihakset oli sen verran jumissa, että painavat jotakin (muistaakseni sympaattista) hermostoa ja aiheuttavat siksi puutumisoireita vasempaan käteen, niskaan ja päähän/kasvoihin. Rintakivut jäivät jo heti tälle ekalle keikalle, kun paikkoja vähän niksauteltiin. Pienoiseksi mysteeriksi tosin jäi tuo jalan puutuminen. Fyssarin mukaan se saattaa johtua alaselkäongelmistani, mutta kehoitti kuitenkin harkitsemaan pään magneettikuvausta jos puutuminen olisi jatkuvaa eikä siihen mikään auttaisi. No tuossa vaiheessa jalan puutumiset oli jo loppuneet, eikä jalka ole sen jälkeen ollut epätavallisen puutunut lainkaan.

Varasin uuden ajan saman tien ja parin viikon päästä kävin taas paikan päällä. Jäälleen käynti oli menestys ja oireet koko ajan lievittyivät, monet jopa katosivat. Lisäksi kuntoutus-/venytysliikkeet auttoivat avaamaan paikkoja ja niitä tuli väännettyä kotona usein. Välillä kuitenkin viime keväänä oli vielä päänsärkyjä, jotka johtuivatkin sitten tuosta niskan ja hartiaseudun jännittämisestä ja pään pitämisestä vähän etukenossa.

Nyt olen noilla fyssarien ohjeilla mennyt vuoden verran ja ongelmat on koko ajan pikku hiljaa poistuneet. En edes muista enää, että milloin on viimeksi ollut puutumisoireita. Jalan puutumisoireet jäi jo armeijaan, rintakivut vuoden 2008 alkuun ja käsi, kasvot ja kylki ei ole tainneet puutua varmaan ainakaan puoleen vuoteen. Noista päänsäryistä kärsin ajoittyain yhä, etenkin kun koneeella, tv:n edessä tai lukiessa roikottaa päätään miten sattuu. Mulla saattaa tossa hartiajäykkyydessä yhtenä osatekijänä olla vielä vuonna 2004 pahasti revähtänyt hartialihas. Rintakipuja on ajoittain, mutta ne ei enää häiritse, kun tiedän, että ne johtuvat selkävioista. Niistäkin pääsisi jos olisi varaa käydä fysioterapiassa silloin tällöin, mutta opiskelijalla rahaa on harvoin liikaa. Kesällä aion kuitenkin käydä.

Lisäksi vielä noista henkisen puolen jutuista. Itselläni tuo vaikutti pidemmän päälle henkisesti todella paljon. Oli raskasta ravata lääkäreissä ilman minkäänlaisia konkreettisia tuloksia. Se on aika neuvoton fiilis, kun oireet vaan jatkuu ja pahenee ja kukaan ei osaa sanoa mitään, eikä testeissäkään näy mitään. Monesti oli jo sellaista paniikkihäiriöön viittaavaa ahdistusta, kun koko homma pelotti ihan saatanasti. Ei tullu uni, eikä päässä pyörinyt mikään muu ku ne vaivat. Varsinkin kun oireet oli pahimpina aikoina usein vielä jatkuvia läpi vuorokauden. Kun keskittyy 24/7 siihen omaan fyysiseen vaivaansa, niin sitä on aivan tajuttoman vaikea keskittyä ja kiinnostua mistään muusta. Sillon siinä alkaa ajamaan omaa päätään sekaisin, vaikka tietääkin, ettei se kroppa siitä miettimällä ainakaan parane. Pahimpina aikoina intin loppuvaiheessa olin jo melkoisen luulotautinen, mutta onneksi toi fysioterapia pelasti homman kotiin. Pikku hiljaa siinä kevään 2008 aikana sitä alkoi uskoa, että ihan kunnossa tässä ollaan. Aika kauan siinä tosin meni ennen kun se ei enää mieltä vaivannut, olihan siitä tullut jo puoli vuotta kärsittyä ja loppuaika vielä ihan 24/7-tyylillä.

No loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt on kroppa näiltä osin hyvässä kondiksessa. Fyssari vaan varotteli, että tolla selällä voi olla vanhempana vähän fysioterapia-palvelut tarpeen. Tärkeintä kuitenkin, että saa selvyyden siihen mikä vaivaa ja miten vaivan voi hoitaa. Se auttaa niin henkisesti ja tollasen vähän pidemmän rumban jälkeen ennen kaikkea henkisesti. Tulipahan aika tarina kirjotettua, mutta kun vauhtiin päästiin, niin mitäs sitä tiivistämään. Että tämmönen... :D

Edit:
Sen verran jäi vielä sanomatta, että noita kovia päänsärkyjä oli ihan migreeniksi asti. Yleensä oli ihan siedettäviä ja riitti vaan hyvä makuuasento ja rauhottuminen. Kerran kuitenkin tapahtui niin, että oltiin poikien kanssa ottamassa muutama olut. Olin ehkä pienessä hiprakassa, mutta siis todella pienessä kuitenkin. Normaalisti alkoholista ei tule ikinä paha olo, mutta tällä kertaa ehkä jonkun 6:n aluen jälkeen iski päänsärky ja lopulta jouduin lähtemään kotiin. Kotona meni sitten saman tien oksentamiseksi. Olo ei ollut ollenkaan paha ja mahassa ei kiertäny, kuten normaalisti överijuomisessa. Päätä vaan särki ja olo oli todella sekava. Silloin heti yhdistin tuon oksentamisen, migreenin ja niska-hartia-kivut yhteen, vaikka juonutkin olin. Olisi vaan ollut niin epänormaalia, että tuollaisesta alkoholimäärästä olisi vielä tullut miksikään. Siksi siis rohkenen olla melko varma, että oksentamisen aiheutta tai siihen kovasti ainakin vaikutti tuo migreeni.

 

[Humid]

Noniin. Fysioterapiassa ei selvinnyt mitään eikä kyse selkeästi ole lukkojen aiheuttamasta tilasta. Kävin fysion jälkeen uudella lääkärillä, joka passitti minut ensimäiseksi thoraxiin (keuhkokuvat). Keuhkojen ja sydämen rakenne kunnossa myös näissä.

Samalla selvisi että rasitus-EKG:stä olikin selvinnyt enemmän kuin ensiksi luulin. "Takykardinen" löytyi diagnoosista eli että sydän lyö nopeammin kuin sen kuuluisi.

Seuraavaksi tehdään holterointi eli sydämen 24 tuntinen seuranta. Lääkäri suositteli myös käyntiä osteopaatilla ja suosittelikin Kaj Tuomista joka on erikoistunut sisäelinten hermotuksiin. Varaan hänelle ajan maanantaina.

Lääkäri (ja fysioterapeutti) ilmoittivat, että manuaalista naksauttelua ym. hoitoa ei kannata enää tehdä ennen kuin asiasta selviää enemmän. Siitä voi olla ennemmin haittaa tässä vaiheessa.

 

[randomdel]

humid, kerää tästä ketjusta kirjoittamasi tapauseloste copy-pastella yhdelle paperille ja printtaa se mukaan. mielestäni melko hyvin selvitetty taudinkuva. tuosta on lääkärin helpompi hahmottaa kokonaistilanne kuin jos alat vastaanotolla kertomaan irrallisessa järjestyksessä erilaisia, sinänsä yksittäisinä oireina vaarattomilta kuulostavia vaivoja.

kuitenkin tästä tekstistä saa sen kuvan että terveydentilassasi on jokin sellainen muutos jonka aiheuttaja pitäisi saada löydettyä. erityisesti tuo rytmihäiriöiden, sentraalisen uniapnean ja näköhäiriöiden yhdistelmä kuulostaa omituiselta.

sinuna en menisi manipulatiivisiin selkärangan tai kaulan alueen hoitoihin ennen kuin sinut on tarkemmin tutkittu.

itse en ainakaan noilla oireilla sinua hoitaisi, tai olisi hoitanut silloin kun vielä olin fysioterapeuttina.

hyvä, nyt sulla näyttää olevan lääkäri jota oikeasti kiinnostaa että mikä sulla on vikana eikä vain saada sut ulos vastaanotolta joku jatkolappu kourassa

 

[Humid]

humid, kerää tästä ketjusta kirjoittamasi tapauseloste copy-pastella yhdelle paperille ja printtaa se mukaan. mielestäni melko hyvin selvitetty taudinkuva. tuosta on lääkärin helpompi hahmottaa kokonaistilanne kuin jos alat vastaanotolla kertomaan irrallisessa järjestyksessä erilaisia, sinänsä yksittäisinä oireina vaarattomilta kuulostavia vaivoja.

Joo, näin olen tehnytkin. Edellinen lääkäri ei kuitenkaan halunnut lukea suoraan paperista asiaa vaan pyysi minua kertomaan omin sanoin mistä kyse. Mainitsi vain, että käytä tätä muistilistana asioista joista haluat kertoa.

Lääkäri oli sitä mieltä, että kyse ei ole paniikkihäiriöstä tai muusta psyykkisestä oireiluista. Sinänsä lohdullista kuulla jo sekin.

Ainiin. Verenpaine oli myös selkeästi kohonnut. 152/107. Lääkärin mukaan kyse ei ole valkotakkijännityksestä, sillä yleistilani oli hyvä, asiallinen ja rauhallinen.

 

[Humid]

hyvä, nyt sulla näyttää olevan lääkäri jota oikeasti kiinnostaa että mikä sulla on vikana eikä vain saada sut ulos vastaanotolta joku jatkolappu kourassa

:dance:

 

[randomdel]

Joo, näin olen tehnytkin. Edellinen lääkäri ei kuitenkaan halunnut lukea suoraan paperista asiaa vaan pyysi minua kertomaan omin sanoin mistä kyse. Mainitsi vain, että käytä tätä muistilistana asioista joista haluat kertoa.

Lääkäri oli sitä mieltä, että kyse ei ole paniikkihäiriöstä tai muusta psyykkisestä oireiluista. Sinänsä lohdullista kuulla jo sekin.

Ainiin. Verenpaine oli myös selkeästi kohonnut. 152/107. Lääkärin mukaan kyse ei ole valkotakkijännityksestä, sillä yleistilani oli hyvä, asiallinen ja rauhallinen.

no mä jään seuraamaan tätä ketjua kyllä, koska sun oirekuva on aika mielenkiintoinen ja erikoinen. missään vaiheessa ei ole mielestäni kuulostanut paniikkihäiriöltä tai somatisaatiohäiriöltä, joten voit olla huoletta. en usko että vika on psyykessä

holterin jälkeen (jos mitään ei löydy) ehkä seuraava tutkimus voisi olla selkärangan ja pään magneetti. voisihan sitä tutkia että ei ole spinaalikanavan ahtaumia jotka aiheuttavat hermostollista oirehtimista. ja voisithan mainita itsekin tuosta tekemästäsi dg-löydöstä (sieltä ms-liiton sivuilta) lääkärille. hyvä sekin olisi tietysti miettiä, harvinaisena ongelmana kun harvalle kuitenkaan tulee spontaanisti mieleen.

hengenvaaralliselta ei tosiaan kuitenkaan kuulosta mielestäni, joten toivon että olet rauhallinen ja rento ja kaikesta huolimatta hyvällä mielellä. älä turhaan mieti tai stressaa, olet jo varmasti aika lähellä vastauksen saamista. :haart:

 

[Humid]

Aww! Kiitos kannustavasta viestistä!

Jo joo. Päivittelen sitä mukaa kuin päiviteltävää on.

...heräsin muuten tänä aamuna hirmuiseen tykytyksen tunteeseen. Korvissa "kuului" tuplasti nopeampi pulssi mitä ranne antoi ymmärtää. Näitä on ollut muutama tässä kevään aikana.

 

[Humid]

Noniin. Kävin kertaalleen osteopatiassa viime viikon perjantaina. Tuntui auttavan sikäli, että oireilu oli pahentunut entisestään, mutta käynnin jälkeen "otettiin takapakkia" hyvässä mielessä.

Huomenna kardiologille, katsotaan mitä selviää. Sitä seuraavana päivänä uudemman kerran osteopaattiseen hoitoon.

Järkyttävin kokemus toistaiseksi on ollut 28.5 - 29.5. yö. Heräsin muutamaa tuntia ennen herätystä eteisvärinään (ainakin uskon sen olleen sitä). Ensimmäistä kertaa pulssi oli todella epätasainen. Tunsin sen kokeilemattakin selkeästi, mutta ranteesta pulssi löi aivan miten sattui. Osa iskuista voimakkaita, osa heikompia - rytmi mitä sattuu. Korvissa kuului pirusti nopeampi tykytys, en tiedä olisiko tämä sitä itse eteisen värinää/väpätystä. Flimmeröintiä - mitä lie. Nousin ylös ja olo helpotti muutamassa minuutissa. Nukkumisesta ei tullut kyllä enää mitään. Makuulle siirryttyessä tykytys (kammio) palasi, vaikka rytmihäiriöitä ei enää niin vahvasti ollutkaan.

Pahinta on selällään nukkuminen. Kyljellään parempi, mutta silti sietämätön. Olen nyt yrittänyt totuttautua vuosikausien jälkeen nukkumaan jälleen vatsallani, mutta tyynyyn/patjaan tukehtumisen tuntemus pistää viimeistään nukahtaessa kääntymään ympäri. Prkle.

 

[Humid]

Noniin, nyt alkaa homma selviämään. Kyse on mitä ilmeisemmin niskarangan skolioosista eli vääntymästä. Nyt napattiin kasa röntgeneitä ja lääkäri ilmoitti että passitetaan magneettikuvaukseen samantien jos röntgen antaa tälle syytä. Selittää kuulemma kaikki oireilut. Kyseinen kardiologi, Arto Pohjola, sanoi olleensa niskojen kanssa reilusti tekemisissä ja ihan tunnustelemalla päätyi siihen, että vasemmalla puolella niskarangan rakenteet ovat "lähellä ihon pintaa" ja oikealla puolella huomattavasti syvemmällä. Kyse siis jonkinlaisesta rotaatiovääristymästä myös. Koska mitään loukkaantumista ei ole ollut syynä lienee mattopaini yms venytykset, jossa painoa kertyy niskan päälle. Niska- tai selkäkivuista en ole koskaan kärsinyt.

Rasitus-EKG:ssa selvinneen happisaturaation laskun takia tehdään kasa harvinaisempia labrakokeita, kökköyksien poissulkemiseksi. Holterointi tehdään myös ensi viikolla. Palailen tulosten kanssa samalle lekurille ja ihmetellään röntgenkuvien kanssa sitten jatkoa.

Sillä välin pyrin nukkuaman oikealla kyljellä tai vatsalla, josko tässä alkaisi saamaan taas yli neljän tunnin yhtenäisiä unia...