Jos objektiivissa on kuvanvakaaja, niin sen ylimääräiset kolahtelut ja liiallinen surraaminen voi johtua alkavasta vikaantumisesta. Se on kuitenkin se oikeasti liikkuva osa, mikä voi hajota. Lisäksi noi USM-moottorit on joskus paukahtaneet tarkennuksesta, mutta melko huono tsägä tarvii olla. EF 50/1.4 tais olla aika heikko tuolta kantilta, eli se on ns. tyyppivika ko. kakkulassa, että tarkennusmoottori pragaa.
Optiikka on yleisesti kyllä todella pitkäikäistä, puhutaan lähemmäs 15v vanhasta kakkulasta, joka on ollut päivittäisessä käytössä ja toimii yhä ihan hyvin. Kaverilla ollut EF 28-135 IS sen julkaisusta asti ja mitään vikaa ei ole. Se on kuitenkin kuvannut ammatikseen tuolla putkella päivittäin.
Katso optiikasta, ettei sen etulinssiä ole naarmittu tai muutoin käytetty lyömäaseena, tai pudoteltu enempiä. Ainakin L-sarjalaiset on melko tukevaa tekoa, ettei ne kovin pienestä hajoa. Itselläni oli Sigma 17-35 f2,8-4 joskus ja se oli pudotettu ja AF takelteli, sekä tarkennusrenkaassa tuntui selkeä jäykempi kohta. Niinpä se sitten meni korjaukseen hetken päästä, kun lopetti pelittämisen kokonaan tarkennuksen osalta. Eli koeta manuaalitarkennusta, että se toimii jouhevasti ilman mitään ihmeellisiä takelteluja.
1 Sigma 300 2,8 oli koekäytössä, mutta kun tuli pakkasta 10 astetta, niin sen AF piti melkoista ulahtelua. Soittelin Fokalle tuosta ja juttelin heidän huoltomiehensä kanssa ja kakkula kävikin tarkistuksessa. Selvisi että se vaan on noiden osien toleranssi, mikä voi tuon tehdä, että kovassa pakkasessa pronssiosta supistuu liikaa ja se rupeaa kitisemään/ulahtelemaan. Muutoin toimi ihan OK, mutta ryökäle säikytti piilokojussa ollessa linnut pakosalle 2m säteeltä, joten ei tullut kauppoja ;)