Näin äkkiseltään ajatellen; CD on digitaalinen tallennusmuoto, joten kaikki tieto on periaatteessa tulkittavissa ykkösiksi ja nolliksi. Siten "tunkkainen" ääni vaatisi kai suurta määrää virheitä tai jotain yhteensopivuusongelmaa. En henkilökohtaisesti usko että normaalitapauksessa ihmisen korva kuulisi eroa esim. eri valmistajien CD-levyjen välillä, ellei siis jotain radikaalia virhetoimintoa olisi tapahtunut.
Noista yhteensopivuusongelmista jne.: olen huomannut samanlaista joskus muinoin poltellessani levyjä eräälle kaverilleni, eli hän sanoi että jonkun muun polttamat levyt soivat paremmin ja omat tai kaverieni hänelle polttamat levyt puolestaan eivät kuulostaneet lainkaan "puhtailta". Syy oli varmaankin pikemminkin ohjelmistossa, A/D-konversiossa, bitratessa, sample frequencyssä tms. pikemmin kuin levyissä.
Ilmeisesti tässä ei ollut kyse CD-levystä itsestään vaan sinne taltioidusta, miksatusta ja masteroidusta äänestä, eihän äänissä ole mitään eroja. ;)
Tietty pitäähän nuo "bitit on bittejä" "sama sähkö siellä kulkee vaikka liittimet olisivat kultaa" kutinsa.
Ainakin yksi syy on dynamic range compression, joka on aivan hanurista. Eli kyse on siis hiljaisimman ja kovimman äänen tuomisesta lähemmäksi toisiaan, jotta keskimääräistä äänenvoimakkuutta voidaan nostaa ilman säröilyä yläpäässä ja näin olleen biisi saadaan kuulumaan epäedullisissa kuunteluolosuhteissa paremmin.
Seurauksena siis todellakin hirveetä paskaa verrattuna "luonnolliseen" ääneen.
Hyvin toteutetun kompessoinnin ei kyllä pitäisi vaikuttaa älyttömästi ääneen vaikka se väkisin vähän muuttaa. Minun mielestä kompressointi on halpa tekosyy huonolle äänelle, monet audiofiili-labelitkin kompressoi rankasti nykyään, esim Telarc ja ääni on silti hyvää. Opeth ei mitään audiofiilikamaa ole, mutta silti kovasta kompressoimisesta huolimatta aika asiallista ottaen vielä huomioon genren.
Luonnollisesta äänestä ei voi puhua äänitteiden kanssa, livenäkin on aika paha sanoa mitään jos signaalitiellä on yksikin sähköinen osa. Ei ole kyse siitä miltä soittimien ominaisäänet kuulostavat "luonnossa" vaan miltä äänen on tarkoitus kuulostaa.
Vastaavasti joku puristi voisi väittää maustetusta ruoasta, että mausteilla on peitetty "luonnollisia" makuja.
Nykyaikana kompressoidaan kaikki poppilevyt ihan muusiksi lähinnä radiosoittoa ajatellen. Olet oikeassa että direstraits ja knopfler itsekin vaalii laadukasta äänentoistoa, erittäin harvinaista nykyisellään. Jazz-puolella löytyy jo laadukkaampaa toistoa, etenkin pienimuotoiset live taltioinnit ovat monesti varsin autenttisia.
Radiokuuntelua ajatellen kompressointi on täysin tarpeetonta koska radioasemat prosessoivat äänen kuitenkin. Aivan jatkuvasti nollaa paukuttavan signaalin etuna on lähinnä autossa kuuntelu ja ulkona korvanapeilla ja iPodilla fiilistely. Paljon järkevämpää olisi tehdä levyt kunnolla ja antaa ohjeet ihmisille kompressointiin jollain wave editorilla.
En ole Knopflerilta kuullut uudempia kuin The Trawlerman's Song, mutta tuo oli myös aika raiskattu dynamiikaltaan. Ääneltään kuitenkin hyvä vaikkei vanhempien Knopflerin levyjen tasoa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Loudness_war
http://www.youtube.com/watch?v=3Gmex_4hreQ
Hyvä ja huono ääni on niin subjektiivista, mutta pistetään joku esimerkki. Näistä saa helposti tappelun aikaan, mutta menköön...
Huonoja: Ulver - Nattens Madrigal ja John Mayer Heavier Things.
Hyviä: Erik Truffaz Face á Face, Blackfieldin tuotanto ja lähes koko Opethin tuotanto. Listaa voisi jatkaa loputtomiin...
Omasta mielestä monet levyt on turhan kirkkaita (liian korostetut korkeat äänet) ja ohuita. Ja saisi kyllä tosiaan kompressoida vähemmän, ei sähkökitaralla niin väliä, mutta rummut voisi kuulostaa ihan oikeilta sen tyttömäisen napsutuksen sijaan puhumattakaan basarien triggeroimisesta.
