• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Kysy ja keskustele

Liittynyt
8.4.2017
Viestejä
1 249
Kaupunki
Kuopio
Eli voiko joku ulkopuolinen selittää jonkun ahdistavan asian niin auki että se katoaa omasta elämästä? Jos olet käynyt aidosti elämääsi mullistavia keskusteluja jotka vaikuttivat äkisti ja pysyvästi elämääsi niin voitko kertoa millaisia oivalluksia ne oli?
Oman kokemukseni mukaan ei voi. Eikä mikään myöskään ole vaikuttanut äkisti ja pysyvästi. Olen saanut tukea, kannustusta ja uusia näkökulmia, joita pohdiskella ja tärkeimpänä ihan faktatietoa aivojen toiminnasta, kehon ja mielen yhteydestä yms jotka ovat helpottaneet omien oireiden kanssa selviytymistä.
 
Liittynyt
29.6.2005
Viestejä
9 142
Ikä
37
Kaupunki
Dagobah
Ok, tuo aktiivinen toiminta erottelee nähdäkseni oikeat arvot hurskastelusta.
On toki myös paljon asioita, joiden vuoksi aktiivinen toimiminen on vaikeaa tai mahdotonta, mutta yrittää silti elää arvojensa mukaisesti. Jotenkin on pakko priorisoidakin.
 
Liittynyt
7.1.2004
Viestejä
13 094
Eli voiko joku ulkopuolinen selittää jonkun ahdistavan asian niin auki että se katoaa omasta elämästä? Jos olet käynyt aidosti elämääsi mullistavia keskusteluja jotka vaikuttivat äkisti ja pysyvästi elämääsi niin voitko kertoa millaisia oivalluksia ne oli?
Muutoksen pitää lähteä omasta tahdosta. Tuntuu että moni on niin kiintynyt niihin omiin ongelmiinsa ja niissä rypemiseen, että ei halua niistä luopua. Ne ovat jotain niin tuttua johon voi aina palata silloin kun maailma tarjoaa epävarmuutta.

Mulla on jonkinlainen perinnöllinen taipumus menneiden murehtimiseen. Tälle oli oikein oma terminsä, ruminaatio. Äitini on ihan mahdoton, aina kun sen luona käy niin saa kuulla samat tarinat 30 vuoden takaa miten silloin olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä mutta ei tuota. Samalla jää se nykyhetki elämättä. Viimeinen murheenaihe on se miten lapsenlapset on jo niin isoja. Siinähän sitten murehtii, se aika kun ne oli pieniä oli ja meni jotain menneistä murehtiessa. Olen saanut aikanaan tarpeekseni tätä jahkailua ja tehnyt aktiivisen päätöksen olla murehtimatta menneitä joten jätän eilisen aina taakseni ja menen eteenpäin. Se ei ole helppoa, aina tulee asioita ja tilanteita mitä olisi voinut tehdä toisin, mutta kun joka kerta päättää että en jää tätä enempää miettimään niin ne unohtuu.

Väitän että vastaavaa aktiivinen ajattelutavan muutos onnistuu kyllä jokaiselta. Jos haluaa.

Jotkut taasen väittää että huolista pitää puhua. Ei saatana. Sillä saa kyllä aina palautettua mieleen kaiken sen paskan mikä mieltä painaa ja kätevästi jaettua vitutuksen muillekin. En lähtis tälle tielle.
 
Liittynyt
8.3.2012
Viestejä
4 745
Mietin tässä yövuorossa ongelmaisia ihmisiä, tai ihmisiä joilla on ongelmia, ihan miten vain. Ja en ole käynyt psykologilla tai terapiassa toistaiseksi niin mietin että mitä kautta ja miten asiat avautuvat noissa istunnoissa? Tuleeko siinä jutellessa sellainen selkeä AHAA! -elämys kuten sillon kun tajusit "N - Y - T - NYT!" tai itselleni Bestin koiranmakkara... Eli voiko joku ulkopuolinen selittää jonkun ahdistavan asian niin auki että se katoaa omasta elämästä? Jos olet käynyt aidosti elämääsi mullistavia keskusteluja jotka vaikuttivat äkisti ja pysyvästi elämääsi niin voitko kertoa millaisia oivalluksia ne oli?
Luulisin että kukaan ulkopuolinen ei saa sua puhuttua ulos ahdistuksesta, vaan sun pitää itse tulla sieltä ulos. Ulkopuolinen voi kuitenkin antaa vähän karttaa ja konstivalikoimaa siihen miten sieltä vois ulos päästä, jos itse on jo kiertäny viikon kehää. Ulkopuolinen voi myös pistää asioita paremmin perspektiiviin, kun omassa pienessä päässä asioita mehustamalla saa kohtuullisen pienen ja yleisenkin ongelman tuntumaan mailman suurimmalta vääryydeltä joka on kohdannut JUST MUA. Hirveän moni asia on lopulta kiinni siitä miten sen ottaa, ja vaikka omaa asennettaan voi muokata vain itse, toiset voi auttaa ensinnäkin tajuamaan että sulla on nyt kuules kultaseni asennevamma tuossa kohti, ja toisekseen auttamaan sen fiksumman suhtautumisen löytämisessä.

Kyllä mä olen käynyt elämää mullistavia keskusteluja, en siis missään terapiassa vaan muuten vaan fiksujen ihmisten kanssa. Samoin oon lukenu elämää mullistavan diippiä shittiä fiksujen ajattelijoiden kynistä.
Jotkut taasen väittää että huolista pitää puhua. Ei saatana. Sillä saa kyllä aina palautettua mieleen kaiken sen paskan mikä mieltä painaa ja kätevästi jaettua vitutuksen muillekin. En lähtis tälle tielle.
Mun mielestä taas on hyvä puhua ongelmistaan, koska yleensä ne saa itselleenkin paremmin jäsenneltyä kun ne konkretisoi sanoiksi (no tämä osuus saattais onnistua vaikkapa kirjoittamallakin), toisekseen niihin saa vähän ulkopuolisen otteen kun kuulee oman äänensä niitä toiselle kertomassa ja tajuaa miltä se ulkopuolisesta kuulostaa, ja kolmannekseen jos valitsee huolella sen jolle niistä puhuu, saattaa saada todella hyviä pointteja.

Mä mielelläni kerron huolistani jos niitä on, mutta onneksi mun läheiset jo tietää että se on se tapa millä järkeilen asian pois päiväjärjestyksestä, en oleta että ne ratkasee sen asian mulle. Oon huomannu että on hyvä erottaa ongelmana a) että olen huolestunut tai ahdistunut ja b) se vaikuttaisi johtuvan ongelmasta X. Sen jälkeen pystyn järkeilemään itseni ulos kohdasta a) jonka jälkeen se b) on sitten vaan joko käytännön järjestelyjä tai hyväksyntää.
 
Liittynyt
29.1.2012
Viestejä
3 708
Kaupunki
Helsinki
Mietin tässä yövuorossa ongelmaisia ihmisiä, tai ihmisiä joilla on ongelmia, ihan miten vain. Ja en ole käynyt psykologilla tai terapiassa toistaiseksi niin mietin että mitä kautta ja miten asiat avautuvat noissa istunnoissa? Tuleeko siinä jutellessa sellainen selkeä AHAA! -elämys kuten sillon kun tajusit "N - Y - T - NYT!" tai itselleni Bestin koiranmakkara... Eli voiko joku ulkopuolinen selittää jonkun ahdistavan asian niin auki että se katoaa omasta elämästä? Jos olet käynyt aidosti elämääsi mullistavia keskusteluja jotka vaikuttivat äkisti ja pysyvästi elämääsi niin voitko kertoa millaisia oivalluksia ne oli?

Tämä video tuli eilen vastaan FB:ssä ja vaikka tuo "dont worry" kaavio on nerokas, en silti usko että siitä kukaan ylihuolehtiva tai stressaantunut saa elämäänsä aidosti parempaan suuntaan? View: https://www.facebook.com/goalcast/videos/1599185510158633/?hc_ref=ARQR33y3veqkW8qJyzor62bKoryVC7H4dSbzq4VckO3Ij71We6vTmNYKyPjH5ztbT-w&pnref=story
Mä olen käynyt terapiassa. Se oli avioeron aikoihin ja sen piti olla pariterapiaa, jossa on niitä henkilökohtaisia istuntoja. Miten mä näin omalta kohdaltani sen niin, mun ajatukset olivat jääneet kiertämään kehää ja nimenomaan sellaiset ajatukset, jotka ovat negatiivisia ja liittyen asioihin, joille mä en voi mitään. Terapeutti osasi esittää mulle oikeanlaisia kysymyksiä, jotka kohdensi mun ajattelun sellaisiin asioihin, joihin mä voin vaikuttaa ja jotka vie mun oloa positiivisempaan suuntaan. En usko, että kovin hyvää terapiaa on sellainen "otat vaan reippaasti itseä niskasta kiinni ja ajattelet jotain kivaa." Mun kohdalla se meni jotenkin huomaamattomasti. Kyse oli enemmän monesta pienestä ahaa-elämyksestä kuin yhdestä isosta, joka mullistaa elämän kerralla. Korostan, että kaikki mitä sanon, tulee mun omasta kokemuksesta. Luulen, että "potilaita" on erilaisia ja terapeutin tai psykologin pitää tunnistaa diitä henkilöstä, mikä sille toimii. Mulle toimi jokin, mitä kuvailisin jopa hellävaraiseksi manipulaatioksi, jossa mua varovasti tökitään ja ohjaillaan suuntaan, jossa mä itse löydän niitä murusia, jotka vie mua eteenpäin. Luulen, että yhtään syyllistävä tai komenteleva ote ei olisi mun kanssa toiminut. Toi kai tukee sitä, että pitää haluta itse pois niistä ongelmista. Ja kuten olen täällä monessa yhteydessä jo sanonut, että mä murehdin ansiokkaasti etukäteen ja näen ongelmia edessäni. Pidän suunnitteluluonteisista tehtävistä, mutta tuo sama ongelmien löytäminen etukäteen, mikä tekee minusta hyvän työssäni, ei aina ole onnellisin tapa elää tai rakentavin tapa toipua avioerosta. Lisäksi tuohon avioeroon liittyi paljon ahdistavaa epätietoutta, jonka kanssa en aina ole omimmillani. Se oivallus oli siis se, että ei pidä murehtia sellaisella, mihin ei voi vaikuttaa eikä sellaista, mikä ei ole käsillä lainkaan.
 
Liittynyt
26.6.2017
Viestejä
614
Mä olen käynyt terapiassa. Se oli avioeron aikoihin ja sen piti olla pariterapiaa, jossa on niitä henkilökohtaisia istuntoja. Miten mä näin omalta kohdaltani sen niin, mun ajatukset olivat jääneet kiertämään kehää ja nimenomaan sellaiset ajatukset, jotka ovat negatiivisia ja liittyen asioihin, joille mä en voi mitään. Terapeutti osasi esittää mulle oikeanlaisia kysymyksiä, jotka kohdensi mun ajattelun sellaisiin asioihin, joihin mä voin vaikuttaa ja jotka vie mun oloa positiivisempaan suuntaan. En usko, että kovin hyvää terapiaa on sellainen "otat vaan reippaasti itseä niskasta kiinni ja ajattelet jotain kivaa." Mun kohdalla se meni jotenkin huomaamattomasti. Kyse oli enemmän monesta pienestä ahaa-elämyksestä kuin yhdestä isosta, joka mullistaa elämän kerralla. Korostan, että kaikki mitä sanon, tulee mun omasta kokemuksesta.
Itselläni toimi samanlainen. Terapeutin kanssa keskityin tunnistamaan niitä negatiivisia, haitallisia ajatusmalleja, ja mietittiin yhdessä keinoja irtautua niistä ja luoda uusia, hyödyllisempiä malleja tilalle. Eli siis kognitiivista terapiaa. En saanut mitään yhtäkkistä ahaa-elämystä, vaan pieniä pilkahduksia, joita yhdistelemällä lopulta elämä alkoi muuttua. Ja vaikkei se terapeutti antanukaan mulle mitään valmista, ilman hänen apuaan sitä muutosta tuskin olisi koskaan tapahtunut.
 
Liittynyt
7.1.2004
Viestejä
13 094
Mun mielestä taas on hyvä puhua ongelmistaan, koska yleensä ne saa itselleenkin paremmin jäsenneltyä kun ne konkretisoi sanoiksi (no tämä osuus saattais onnistua vaikkapa kirjoittamallakin), toisekseen niihin saa vähän ulkopuolisen otteen kun kuulee oman äänensä niitä toiselle kertomassa ja tajuaa miltä se ulkopuolisesta kuulostaa, ja kolmannekseen jos valitsee huolella sen jolle niistä puhuu, saattaa saada todella hyviä pointteja.
No joo jos on sellaista tyyppiä että puhuminen on luonnollinen tapa sumplia asioitaan. JA se kuuntelija oikeasti haastaa eikä vaan komppaile että "joo tosi hirveetä"
 
Liittynyt
13.6.2008
Viestejä
3 718
Ja en ole käynyt psykologilla tai terapiassa toistaiseksi niin mietin että mitä kautta ja miten asiat avautuvat noissa istunnoissa?
On olemassa erilaista terapiaa erilaisiin tarpeisiin. Nähdäkseni merkittävä erotteleva tekijä on terapian kesto. Lyhyet terapiahoidot kestävät muutaman käyntikerran ja niissä on mahdollista käsitellä jotain selkeää kriisiä, kuten avioeroa tai läheisen kuolemaa. Pitkät terapiahoidot kestävät vuosia ja niissä on mahdollista käsitellä ongelmia, joita on vaikempi määritellä. Terapian idea on käsittääkseni yleensä siinä, että asiakkaalla on itsellään se tieto, joka edistymiseen vaaditaan. Terapeutti osaa esittää oikeita kysymyksiä ja sparrata keskustelussa siten, että asiakkaan itseymmärrys lisääntyy. Terapian teho perustuu siihen, että ihmisessä on kaksi kontrollisysteemiä: emootiot ja järki. Mitä paremmin järki ymmärtää ja käsitteellistää ihmisen emootioita sitä paremmat mahdollisuudet ihmisen on hallita itseään. Ihmisen lisääntynyt itseymmärrys mahdollistaa edelleen oman elämäntilanteen parantamisen.

Esim. Ihminen pelkää koiria niin hysteerisesti, että on vaikea mennä ulos, koska koiria on kaikkialla. Terapeutti kaivaa istunnoissa esiin, että koira on purrut ihmistä joskus lapsena ja pelko on alkanut siitä. Ihminen ei ollut ikinä tullut ajatelleeksi, että tämä muinainen tapahtuma saisi aikaan kroonisen pelon koiria kohtaan. Sitten kun ihminen tajuaa tämän, hän pystyy järkeilemään, ettei koirat oikeasti ole vaarallisia ja pelontunne johtuu siitä vanhasta traumasta. Tämä ei välttämättä poista ihmisen pelkoa kokonaan, mutta pelon kanssa pystyy elämään paremmin jos sen pystyy selittämään.

Minä kävin aikoinaan muutamankin terapeutin puheilla, koska koin olevani jotenkin poissa raiteiltaan ja elämä tuntui harmaalta. Istunnoista ei ollut hyötyä sikäli, että mitään suoranaista terapoitavaa ei löydetty. Jossain vaiheessa terapeutti kuitenkin sanoi, että sinulla on eksistentiaalinen ongelma. Oma reaktioni tuohon oli, että v*ttu mitä paskaa en edes tajua mitä tuo tarkoittaa. Asia jäi kuitenkin mieleen, koska muistan sen vieläkin. Ny sanoisin, että terapeutti oli arvioissaan oikeassa, mutta hänen alaansa ei kuulu eksistentiaalisten ongelmien käsittely, joten terapian hyöty oli siinä, että selvisi ongelmien olevan muualla.[/QUOTE]
 
Liittynyt
8.4.2017
Viestejä
1 249
Kaupunki
Kuopio
Kun sukunimi loppuu -berg niin toiset lausuvat sen "bäri" ja toiset "berg". Onkohan tässä mitään selvää selittävää tekijää, kuinka lausuntatapa on muotoutunut? Itselläni on tuttavissa sekä bergejä että bärejä, suomenkielisiä kaikki.
 
Liittynyt
29.8.2006
Viestejä
3 660
Kaupunki
Oulu
Kun sukunimi loppuu -berg niin toiset lausuvat sen "bäri" ja toiset "berg". Onkohan tässä mitään selvää selittävää tekijää, kuinka lausuntatapa on muotoutunut? Itselläni on tuttavissa sekä bergejä että bärejä, suomenkielisiä kaikki.
Ruotsiksi se on "bäri" ja "suomeksi" berg ja englanniksi "börk". Suomeksi heittomerkeissä siksi, koska sen voi lausua oikeaoppisesti ruotsalaisittain tai sitten niinkuin se kirjotetaan. Jos taas se lausuu "börk", niin sit se koittaa hienostella englantilaisittain.
 
Liittynyt
8.4.2017
Viestejä
1 249
Kaupunki
Kuopio
Onkohan tuollainen bäri-lausunta jäänne ajalta, jolloin ruotsinkielisyys on ollut hienompaa? Tai alettu sanoa berg kun on haluttu painottaa suomalaisuutta, sukunimiähän suomalaistettiin menneinä vuosikymmeninä isänmaallisessa innostuksessa. Onko jossain suvussa käytössä molemmat lausuntatavat?
 
Liittynyt
13.6.2008
Viestejä
3 718
Kysymys: Pyytäisin palstalaisten arviota hankkeeni narsistisuudesta asteikolla 1-10.

Tausta: Luin lehdestä miehestä, jolla oli narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän kiusasi jopa omaa tytärtään läpi tämän elämän. Miehen viimeinen kosto oli sellainen, että hän muutti koko 400000 euron omaisuutensa käteiseksi. Sitten mies silppusi setelit ja upotti silpun liisteriin, ettei tytär perisi häntä. Tämä kuulostaa kieltämättä mulkulta, mutta toisaalta minua inspiroi suunnitelma, että jättäisi perinnöksi jotain omaperäisempää kuin kämpän ja säästötilin.

Suunnitelma: Laskin että 400000 eurolla saisin n. sankollisen kultaa. Jos minulla olisi viimehetkilläni noin paljon omaisuutta vaihtaisin kaiken kullaksi. Sitten pyytäisin taitelijaa tekemään muotin päästäni ja valamaan sen avulla kullasta patsaan. Seuraavaksi piilottaisin patsaan autiolle saarelle joko Saimaalle tai Inarinjärvelle. Piirtäisin patsaan sijainnista aarrekartan ja jättäisin sen sinetöidyssä kuoressa asianajajalle, joka kuoltuani ojentaisi perintöni lapsilleni. Jos ajatellaan, että oma isäsi tekisi tuollaisen jekun, niin kuinka suhtautuisit? Olisiko suunnitelmaan kehitysideoita?

 
Liittynyt
30.3.2014
Viestejä
9 354
Olen törmännyt tosielämässä vähän vastaavaan "jekkuun". Läheiset ajattelivat lähinnä, että olipa urpo eivätkä juuri jaksa koko heppua muistella, mutta mua temppu kyllä harmittaa niiden läheisten puolesta. Kyllä sellaisen mätämunan läheisyydessä elämisestä olisi pitänyt maksaa palkkaa.

Kysymys: Millä keinoilla yrittäisitte parantua korkeanpaikan kammosta?
 
Liittynyt
14.9.2004
Viestejä
2 348
Ikä
43
Kysymys: Pyytäisin palstalaisten arviota hankkeeni narsistisuudesta asteikolla 1-10.
Suunnitelma: Laskin että 400000 eurolla saisin n. sankollisen kultaa. Jos minulla olisi viimehetkilläni noin paljon omaisuutta vaihtaisin kaiken kullaksi. Sitten pyytäisin taitelijaa tekemään muotin päästäni ja valamaan sen avulla kullasta patsaan. Seuraavaksi piilottaisin patsaan autiolle saarelle joko Saimaalle tai Inarinjärvelle. Piirtäisin patsaan sijainnista aarrekartan ja jättäisin sen sinetöidyssä kuoressa asianajajalle, joka kuoltuani ojentaisi perintöni lapsilleni. Jos ajatellaan, että oma isäsi tekisi tuollaisen jekun, niin kuinka suhtautuisit? Olisiko suunnitelmaan kehitysideoita?
En osaa tuon narsistisuutta arvioida, mutta ihan helvetin loistava idea :D
 

Brodo.Shaggins

Supreme leader
Liittynyt
14.8.2016
Viestejä
1 494
Kysymys: Millä keinoilla yrittäisitte parantua korkeanpaikan kammosta?
Oli kyse melkeinpä mistä tahansa fobiasta, uskoakseni paras ja ehkä jopa ainoa keino parantua on hypätä rohkeasti pois mukavuusalueelta ja laittaa itsensä tilanteeseen, jossa pelon joutuu kohtaamaan. Kyllä siihen pikkuhiljaa turtuu sitten.

Esimerkiksi kiipeily/joku köysiratajuttu voisi olla toimiva idea.
 
Liittynyt
29.8.2006
Viestejä
3 660
Kaupunki
Oulu
Olen jostain kuullut että kun lapsi noin 80 kertaa maistaa jotain ruokaa, niin sen jälkeen se oppii pitämään siitä. En jaksa tarkistaa väitteen todenperäisyyttä, mutta epäilen että yksi benjihyppy ei vielä fobiaa karkoita. Minä suhtaudun hyvin varauksellisesti käärmeisiin, vaikka olen nähnyt kyitä luonnossa ainakin tuon 80 kertaa. Muistan yhden työpäivän eräässä pusikossa milloin sähinää kuului vähän joka puolelta ja päivän lopuksi mies oli kohtuullisen puhki.
 
Liittynyt
29.8.2009
Viestejä
2 853
Onkohan tuollainen bäri-lausunta jäänne ajalta, jolloin ruotsinkielisyys on ollut hienompaa? Tai alettu sanoa berg kun on haluttu painottaa suomalaisuutta, sukunimiähän suomalaistettiin menneinä vuosikymmeninä isänmaallisessa innostuksessa. Onko jossain suvussa käytössä molemmat lausuntatavat?
No Ooperi nyt vain on Ooperi - siis oikeasti. Ei se sen mutkallisempaa ole.
 
Liittynyt
29.8.2009
Viestejä
2 853
Kysymys: Pyytäisin palstalaisten arviota hankkeeni narsistisuudesta asteikolla 1-10.
Ei o ihminen, ku ei o narsisti. Kuollut narsisti ei tyydyty. 2.

: Luin lehdestä miehestä, jolla oli narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän kiusasi jopa omaa tytärtään läpi tämän elämän. Miehen viimeinen kosto oli sellainen, että hän muutti koko 400000 euron omaisuutensa käteiseksi. Sitten mies silppusi setelit ja upotti silpun liisteriin, ettei tytär perisi häntä. Tämä kuulostaa kieltämättä mulkulta, mutta toisaalta minua inspiroi suunnitelma, että jättäisi perinnöksi jotain omaperäisempää kuin kämpän ja säästötilin.
Luultavasti paska sikiö, ehkä ansaitsi. Tuskin faijan vika.

Suunnitelma
: Laskin että 400000 eurolla saisin n. sankollisen kultaa. Jos minulla olisi viimehetkilläni noin paljon omaisuutta vaihtaisin kaiken kullaksi. Sitten pyytäisin taitelijaa tekemään muotin päästäni ja valamaan sen avulla kullasta patsaan. Seuraavaksi piilottaisin patsaan autiolle saarelle joko Saimaalle tai Inarinjärvelle. Piirtäisin patsaan sijainnista aarrekartan ja jättäisin sen sinetöidyssä kuoressa asianajajalle, joka kuoltuani ojentaisi perintöni lapsilleni. Jos ajatellaan, että oma isäsi tekisi tuollaisen jekun, niin kuinka suhtautuisit?
Persettä näyttäisin. Olisi mielestäni täysin ja tyystin aiheellista.

Olisiko suunnitelmaan kehitysideoita?
Anna hillot lapselle.
 
Liittynyt
7.1.2004
Viestejä
13 094
Onkohan tuollainen bäri-lausunta jäänne ajalta, jolloin ruotsinkielisyys on ollut hienompaa?
Jotkin nimet vaan on helpompi lausua päri. Niinkuin Strömpäri, tai römppä kuten vaasassa sanotaan.
Tai Strandberg vs Samperi.

Suunnitelma: Laskin että 400000 eurolla saisin n. sankollisen kultaa. Jos minulla olisi viimehetkilläni noin paljon omaisuutta vaihtaisin kaiken kullaksi. Sitten pyytäisin taitelijaa tekemään muotin päästäni ja valamaan sen avulla kullasta patsaan. Seuraavaksi piilottaisin patsaan autiolle saarelle joko Saimaalle tai Inarinjärvelle. Piirtäisin patsaan sijainnista aarrekartan ja jättäisin sen sinetöidyssä kuoressa asianajajalle, joka kuoltuani ojentaisi perintöni lapsilleni. Jos ajatellaan, että oma isäsi tekisi tuollaisen jekun, niin kuinka suhtautuisit? Olisiko suunnitelmaan kehitysideoita?
Tähän on olemassa aivan täydellinen ratkaisu. Tekisin viinankätkijät.

Kullan arvo on näennäinen, joku pirullinen valtionpankki voi lettuillessaan romahduttaa kullan arvon. Kiinteistöt ja palstat tappaa vallankumous. Osakkeet voi viedä kansanrintaman karvainen kopra. Mutta viinan arvo säilyy ikuisesti!

Eli ostaisin koko omaisuudella viinaa, erilaisia viskejä, konjakkeja, punssia, arrakkia, rommia, giniä, akvaviittia, calvadosta jne. Ajelisin g-mersulla ympäri suomen lappia ja kätkisin viinat puulaatikoissa pitkin poikin. Kätköistä tekisin tarkat kartat jotka sitten testamenttaisin sille viinaan menevälle jälkeläiselle. Ai että siinä on mieluisa perintö ja mukavasti puuhaa keräämisessä, tulee paljon hyviä tarinoita kapakin pöydässä kerrottavaksi. Ja lämpimät muistot edesmenneestä sukulaisesta.

Tää on ihan legendaarisen hyvä pätkä.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös