• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Kysy ja keskustele

Liittynyt
25.9.2012
Viestejä
2 472
Jännä tuo joidenkin naisten luulo, että ulkonäöstä tietäisi ketä pitää varoa. Toki se voi joidenkin ääritapausten kohdalla pitää paikkansa. Aina naurattaa esim yöllä salilta kotiin kävellessä, kun sattuu joku nainen käveleen samaa reittiä, tulee usein niitä pelokkaita katseita. Kerran olin treffeillä jossa se nainen sitten kieltäytyi poistumasta julkiselta paikalta mun kanssa ja soitti äitinsä hakemaan. Käveltiin siinä ja mun kämpän ovella kysyin tuleeko se kylään. Pyörätiellä useamman kerran sattunu että edellä kävelee joku nainen ja sit minut huomattuaan se on jatkuvasti puhelimessa jonkun läheisensä kanssa ja selittää koko ajan missä kohtaa menossa hehe. Muutamalta naiselta kysynyt ja niiden pelkoon riittää se että mies on isokokoinen. Ne ajattelee että jos tuo tarttuu kiinni ja raahaa pusikkoon ni ei mahtais mitään.

Mitä noita tapauksia tietää niin monesti se naisen telova hullu on aivan normaalin näköinen. Normaali korkeasti koulutettu perheen isä voi seota saatuaan loukkaavan kommentin naiselta, koska se ei ole sellaiseen tottunut. Nisti tenukeppi taas voi olla se joka sen naisen pelastaa, kun karskin ja trendikkään näköiset tatuoidut partaniekat kattelevat vierestä uskaltamatta mennä väliin.
Ei se kyllä ulkonäöstä ole niinkään kiinni, vaan käytöksestä ja olemuksesta.
 
Liittynyt
30.3.2014
Viestejä
9 343
Yksin pimeässä pelkään kummituksia.

Oon asunut joskus hoitamatonta skitsofreniaa (tms) sairastaneen ihmisen naapurina. Mies oli lisäksi epänormaalin vahva, ja suhtautui muhun erityisellä tavalla, koska olin nuori ja nainen. Ajattelin että jos hän olisi käynyt kimppuuni, ainoa keinoin selviytyä hengissä olisi olla vielä hullumpi ja pelottomampi kuin hän. Koska tuossa tilanteessa ei mikään ihmisten laki toimisi, ei mikään normaali vuorovaikutuskuvio.

Tuon takia en ole kauheasti pelännyt ihmisiä, kummitukset ja korkeat paikat ovat kamalampia. En kuitenkaan usko mihinkään karaisuun. Parempi vaihtoehto on, ettemme vaan hyväksy väkivaltaa ja puolustamme heikompia.
 
Liittynyt
8.3.2012
Viestejä
4 741
Ei se kyllä ulkonäöstä ole niinkään kiinni, vaan käytöksestä ja olemuksesta.
Näin, kokoon ja ulkonäköön katsomatta huolestuttaisi sellainen mies, joka pimeällä seuraa pitempiä matkoja perässä niin lähietäisyydeltä että pystyy seuraamaan kännykkäkeskustelua, vaikka selkeästi olen kiristänyt tahtia. Silloinhan vaihtarina on joko se että on hiukan vajaalla pakalla pelaava tai että se jaksaa huvittua siitä että saa toiset pelkäämään. Siis jos nuo nyt ovat kaksi eri ihmisryhmää.
 
Liittynyt
7.10.2004
Viestejä
3 532
Ikä
39
Nuorena poikana pelkäsin, kai sitä elämässä säikähtänyt nuori pelkää vähän kaikkea. Tuolloin 13vee poikana yksin metsässä olo tuntui karaisevalta ja pikkupojalle tuli miehistymisen kokemuksia, että olen kova kaveri. Tosin yksin syksyllä pimeässä metsässä haulikko vähensi pelkoa. Muistelenkin, että ilman asetta en olisi pimeässä ollut, ja toisaalta mitähän vittua sitä tekee metsässä yksin syksyllä jos ei ollut metsällä. Mutta mitähän ihmettä sitä on pelännyt? :D Sitä puristi haulikkoa tavallista tiukemmin, ja tukeutui aseen luomaan turvallisuuteen.
Joskus 18 v. oltiiin kahden kaverin kanssa oltu iltalennolla elokuun lopulla ja kello oli jotain lähempänä yhtätoista, kun kompuroitiin pimeässä autolle. Kuski alkoi kääntämään autoa levikkeellä ja sai takarenkaat putoamaan ojan puolelle. Siinä oli pajero mahastaan kiinni ja edessä joku seitsemän kilometriä pilkkopimeää metsäautotietä ennen lähintä asutusta, elettiin siis aikaa ennen kännyköitä. Kamat kantoon ja kumisaapasta toisen eteen. Vaikka hyvin tiedettiin, ettei siellä pimeässä ollut mitään vaarallista, niin ei mennyt kuin sata metriä kun pimeästä alkoi kuulua rolinaa kun pojat lataa uudestaan haulikoitaan :D
 
Liittynyt
13.6.2008
Viestejä
3 718
Aasinsiltojen kautta jatkokysymykseen, Oletko kokenut alkukantaista seksiä?
Kyllä! Olin naisen kanssa erämaassa ja pyydystin kalan. Toin saaliini leiriin, jossa se paistettiin nuotion hehkussa. Kala syötiin yhdessä tassut rasvaa valuen. Sitten saalistaja yhtyi narttuunsa. Vain kuukkelit paheksuivat uroksen kiimaista röhkintää metsän pimeydessä. Kaukana oli ihmisen sohva ja sivilisaatio. Alkukantainen roihu korvensi saalistajan vehkeitä ja nuotion kipinät polttelivat makeasti pakaroita.
Parittelun jälkeen homo sapiens pariskunta ryömi höyhenillä vuorattuun pesäänsä ja käpertyi tiukasti toisiaan vasten. Saalistajan korvat höristelivät yön äänille. Pyyntiveret uroksen suonissa kohisivat kilpaa viereisen kosken kanssa.
 
Liittynyt
14.9.2004
Viestejä
2 348
Ikä
43
Kyllä! Olin naisen kanssa erämaassa ja pyydystin kalan. Toin saaliini leiriin, jossa se paistettiin nuotion hehkussa. Kala syötiin yhdessä tassut rasvaa valuen. Sitten saalistaja yhtyi narttuunsa. Vain kuukkelit paheksuivat uroksen kiimaista röhkintää metsän pimeydessä. Kaukana oli ihmisen sohva ja sivilisaatio. Alkukantainen roihu korvensi saalistajan vehkeitä ja nuotion kipinät polttelivat makeasti pakaroita.
Parittelun jälkeen homo sapiens pariskunta ryömi höyhenillä vuorattuun pesäänsä ja käpertyi tiukasti toisiaan vasten. Saalistajan korvat höristelivät yön äänille. Pyyntiveret uroksen suonissa kohisivat kilpaa viereisen kosken kanssa.
Löysin kuvan aiheesta.
 
Liittynyt
13.5.2011
Viestejä
1 721
Mutta ehkä lisäkysymyksenä voisi kysyä miehiltä ja naisilta, että kuinka usein joudut pelkäämään?
En kovin usein tai en ainakaan pelkää kovin helposti juuri mitään. Pimeä metsä (tai luonto) on mielestäni rauhoittava ja kaunis paikka, turha sitä on pelätä. Harvoin liikun missään yöelämässä mutta voin kyllä käydä lenkillä iltaisin tai lähteä töihin aamulla aikaisin. En ole mikään pieni ja hento, joten ehkä siksi en jotenkin koe oloani kovin helposti turvattomaksi. Ja lisäksi minulla on työ joka vaatii tietynlaista seikkailumieltä, erätaidoista on joskus hyötyä ja samoin siitä ettei pelkää mitään hämäriä paikkoja. Varmaan minä saatan joskus pelottaa joitain tuntemattomia, kun olen tällainen metsänpeikko ja jos tulen vastaan jossain hämärässä metsässä maastovarustuksissa niin en yhtään ihmettele että sitä voi säikähtää... :D
 
Liittynyt
26.8.2017
Viestejä
1 800
Enpä usein ole pelännyt ulkona liikkuessa. Tosin edellinen kerta kun yöllä yksin olen liikkunut oli 2002 keväällä jolloin somalin näköinen mies puhkui jotain vihaisesti ja lähti (mielestäni) seuraamaan kaupungin halki pe (vai oliko la) jolloin lähempänä kotia otin korkkarit jalasta jotta sain juostua himaan.
En keksi yhtään syytä miksi menisin yksin pimeään metsään enkä menisi kaksinkaan. En ole tippaakaan erähenkinen, mitä enemmän luxusta olosuhteissa, sen sopivampi mulle.
 

sommar

hyvä haltia
Liittynyt
8.9.2011
Viestejä
10 458
Kaupunki
Helsinki
Oon kerran ollut melkein saamassa turpaani humalaiselta mieheltä, joka suuttui, kun en suostunut tarjoamaan iltaa hotelli Vantaalla, oli kuulemma mieshuora (omien sanojensa mukaan). Senaikainen poikaystävä ei ollut neitoa puolustava ritari.

Kerran on töissä ollut veitsi kirjaimellisesti kurkulla saatesanoin "mie tapan siut". Ei ilmeisesti tappanut. Muita uhkatilanteita en muista, osa mennyt varmaan ohikin.

En erityisesti pelkää missään, tyhmänrohkeutta välttelen parhaani mukaan. Töissäkään en ole enää joutunut pelkäämään, vaikka melkein yötä myöten joudut ulkona suhaamaan.
 

weq

Liittynyt
10.9.2016
Viestejä
72
Mä en myöskään osaa oikein pelätä mitään elävää, kuollutta, yliluonnollista, tms.
Mutta yhtä asiaa sietää vähän pelätä; muistisairautta ja yksin unohdettuna, jossain hoivakodissa hiljalleen näivettymistä, vailla käsitystä siitä, missä on ja miksi. Olemista vailla minuutta. Vankina jossain pään sisäisessä limbossa.
Mä olen nähnyt niitä ihmiskohtaloita ihan tarpeeksi. Vaikka hoiva, ravitsemus, hygienia ja muut asiat olisivat kunnossa, niin sitä avuttomuutta ja hätää, kun ei ymmärrä enää asioita, eikä voi vaikuttaa oman elämänsä pituuteen, en halua kokea.
Muuten oo niin justiinsa..
 
Liittynyt
30.3.2014
Viestejä
9 343
Muistatteko muuten hyvin tapahtumia, keskusteluja ja ihmisiä - siis muistatteko omaa historiaanne?

Tunnen ihmisen - nuoren, fiksun ihmisen - joka ei muista elämästään juuri parinkaan viikon päähän mitään. Mietin miltähän se tuntuisi. Mulle itselleni on tärkeää muistaa, se tekee musta jotenkin kokonaisen ja tuo ystävät lähelle vaikka olisin kaukana.
 

Brodo.Shaggins

Supreme leader
Liittynyt
14.8.2016
Viestejä
1 492
Muistatteko muuten hyvin tapahtumia, keskusteluja ja ihmisiä - siis muistatteko omaa historiaanne?

Tunnen ihmisen - nuoren, fiksun ihmisen - joka ei muista elämästään juuri parinkaan viikon päähän mitään. Mietin miltähän se tuntuisi. Mulle itselleni on tärkeää muistaa, se tekee musta jotenkin kokonaisen ja tuo ystävät lähelle vaikka olisin kaukana.
Muistan tiettyjä merkitykselliseksi kokemiani asioita hyvinkin yksityiskohtaisesti. Sitten taas asia, joihin en juurikaan kiinnitä huomita, unohtuvat joskus nopeastikkin. Mulla on itseasiassa muutama muisto ajalta, jolloin olin 2-4v. En ole oikein päässyt varmuuteen siitä, että onko oikeasti mahdollista muistaa jotain noin nuorena koettua, vai olenko jotenkin kehittänyt nuo muistot omassa mielikuvituksessani.
 
Liittynyt
8.4.2017
Viestejä
1 249
Kaupunki
Kuopio
Muistatteko muuten hyvin tapahtumia, keskusteluja ja ihmisiä - siis muistatteko omaa historiaanne?
Yleensä kyllä :)

Mielenkiintoinen poikkeus oli kevättalvella ECT-hoitojen aikana, jolloin menetin lähimuistin kokonaan eli tuossa ajassa on 3-4 viikon lähes täydellinen "musta aukko". Onneksi yhteys osastojakson aikaiseen mukavaan huonekaveriini on säilynyt, joten häneltä olen saanut tietoa tapahtumista - samoin kuin ystäviltäni. Olin mm käynyt kotonani hakemassa vaatteita yms tarvikkeita ja seuraavana aamuna kovasti ihmetellyt, kuinka ne olivat ilmestyneet kaappiin :). Huonekaverini mukaan olin pöllähtänyt kuin pesästään pudonnut linnunpoikanen.
Samoin en muistanut, että olin käynyt ystäväni kanssa kaupungilla istuksimassa kahvilassa yms vaan olin pohtinut puhelimessa, että olisipa kiva nähdä pitkästä aikaa. Hieman hämmentävää siis, mutta toisaalta myös huvittavaa. Kukaan ei aluksi hoksannut, etten muista mitään, koska käyttäydyin ihan normaalisti ja olin oma itseni. (Joo, ymmärrän, ettei monen mielestä sana "normaali" kuvaa psykiatrisen osaston potilaan olotilaa, mutta maailmassa on monta ihmeellistä asiaa).

Vielä kesälläkin kysyin monesti ystäviltä, olinko jo kertonut heille jonkun asian vai en. Samoin kirjoitin vihkoon muistiin kaikki menot ja tärkeät jutut eli mitä, missä, milloin. Nyt olen jo luopunut tuosta tavasta ja - ainakin luulen niin - muistini on normalisoitunut :D

Jollakin tavalla poikkeavista - hyvistä ja huonoista - tapahtumista minulla on yleensä vahvoja kaikin aistein tehtyjä muistikuvia. Esim jotkut tuoksut palauttavat heti tietyt ihmiset mieleen yms. Nykyään taitaa olla jo muodikasta kuvata itseään yliherkäksi, joten suhtaudun tuohon sanaan varoen, mutta itselleni on tyypillistä, että muistot ovat hyvin kokonaisvaltaisia ja myös kehollisia. Kiva ominaisuus mukavien muistojen suhteen, mutta varmasti yksi selittävä tekijä masennukselle. Näitä osin tiedostamattomia yhteyksiä voi onneksi opetella tunnistamaan ja työstämään.
 
Liittynyt
30.7.2017
Viestejä
318
Muistan tiettyjä merkitykselliseksi kokemiani asioita hyvinkin yksityiskohtaisesti. Sitten taas asia, joihin en juurikaan kiinnitä huomita, unohtuvat joskus nopeastikkin. Mulla on itseasiassa muutama muisto ajalta, jolloin olin 2-4v. En ole oikein päässyt varmuuteen siitä, että onko oikeasti mahdollista muistaa jotain noin nuorena koettua, vai olenko jotenkin kehittänyt nuo muistot omassa mielikuvituksessani.
Jos ne muistot on traumaattisia kokemuksia tai muuten voimakkaita elämyksiä, niin on mahdollista muistaa ne. Toki muistikuva varmaan muuttuu matkanvarrella, kun mieli täyttää aukkoja joita lapsi ei ole ymmärtänyt. En jaksa etsiä linkkejä, mutta traumamuisto hakusanalla löytyy tietoa, jos kiinnostaa.
 
Liittynyt
15.7.2002
Viestejä
3 607
Kaupunki
Helsinki
Mulla on itseasiassa muutama muisto ajalta, jolloin olin 2-4v. En ole oikein päässyt varmuuteen siitä, että onko oikeasti mahdollista muistaa jotain noin nuorena koettua, vai olenko jotenkin kehittänyt nuo muistot omassa mielikuvituksessani.
Mä muistan pari yksityiskohtaa yhdeltä reissulta 3-vuotiaana.
Tulkitsen sen niin että muistan muistaneeni ne. Eli siis muistin ne 6vnä ja sit 10vnä muistin sen edellisen muistamisen.
En tosiaan tiedä miten toi toimii oikeasti mutta kuitenkin. Muistot on ihan mukavia, ehkä sen ikäiselle jänniä tapahtumia.
 
Liittynyt
30.3.2014
Viestejä
9 343
Ihan liian hyvin. Joku valikoiva delete-toiminnallisuus kiinnostaisi.
Kieltämättä tuo olisi joskus paikallaan. Jotkut näyt kun pomppaa yllättäen jostain kovalevyn kätköistä verkkokalvoille... :(

Sen puuttuessa oon pyrkinyt siihen, että käsittelisin elämäni tapahtumat niin, että pystyn elämään menneisyyteni kanssa ja suhtautumaan siihen lämmöllä. Traumaattistenkin asioiden kanssa on vaan pikku hiljaa ystävystyttävä. Ei helpoin ominaisuus ihmisenä olemisessa.
 
Liittynyt
29.6.2005
Viestejä
9 142
Ikä
37
Kaupunki
Dagobah
Kieltämättä tuo olisi joskus paikallaan. Jotkut näyt kun pomppaa yllättäen jostain kovalevyn kätköistä verkkokalvoille... :(

Sen puuttuessa oon pyrkinyt siihen, että käsittelisin elämäni tapahtumat niin, että pystyn elämään menneisyyteni kanssa ja suhtautumaan siihen lämmöllä. Traumaattistenkin asioiden kanssa on vaan pikku hiljaa ystävystyttävä. Ei helpoin ominaisuus ihmisenä olemisessa.
Erittäin hyvin muotoiltu. Komppaan.
 
Ylös