SUPERCARB 1kg -40%

Kuva joka jäi ottamatta, kun kamera oli kotona

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja jalat
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
13.5.2004
Viestejä
1 090
Ikä
45
Kertokaapa mitä kuvia tai tilanteita teillä on mennyt ohi sen takia että juuri sillä kerralla ette sattunut kantamaan kameraa mukaan.

Itselläni on AINA kamera mukana, kun lähden vähänkään pidemmälle autoreissulle (yli 50km).
No viime viikonloppuna ajattelin että empä taida ottaa tällä kertaa kameraa mukaan. Jätin kameran kotiin ja tämän seurauksena seurasin pienen pyörremyrskyn minuutin mittaista myllerrystä noin 15-20m päässä pellon laidalla.

Autolla ajelin maantiellä ja lämpömittari näytti noin 24,5'C. Katselin että kylläpä pöllyää multa pellolla. Samantien tajusin että mitä viddua. Jarrut pohjaan ja tienposkeen. Kameraa kaivamaan laukusta... 3 sekunnin Kiroaminen... ja pakko se oli tyytyä katselemaan ihan livenä. Siinä se trombi heitteli multaa noin metrin halkaisijaltaan ja 20m korkeana ilmaan tornadon lailla. Hitto että otti päähän. Edes kännykässä ei ollut kameraa, että olisi edes jonkinlaisen "todistusaineiston" saanut talteen. Tuli ihan se leffa "Twister" mieleen.

Täytyy sanoa että oli kaunista katseltavaa. Varmaan ensimmäinen ja viimeinen trombi jonka koskaan näen.











Niin ja samalla matkalla nähty peura tien poskessa ei tuntunut enää yhtään kuvaukselliselta.
 
3 kpl Basic Nutrition Whey (3 kg) -25%
Supermass Nutrition: Super Meal 1 KG -30%
No pari kertaa on tullut nalle vastaan. Toisella kerralla metsässä ja ihan hyvin olisi kerennyt ottaa kuvan mutta olisiko älynnyt tai uskaltanut niin se on toinen asia...
No toisella kertaa tuli vastaan autossa niin silloin olisi pystynyt ottamaan vaikka kuinka kuvia jos vaan olisi ollut kamera saatavilla. Varmaan 3-4 min nalle oli tiellä ja katseli maisemia.
Sitten lukemattomia kertoja metsällä erilaisia maisemia jne on jäännyt kuvaamatta.
Viime syksyltä jäi sellainen tapahtuma mieleen kun olin sellaisella 1,5km pitkällä suolla toisessa päässä sitä pystyttämässä teerenkuvia kun aivan yllättäen nousi taivaanrannasta synkkä pilvi joka sitten suon päällä alkoi satamaan lunta todella kovasti ja samalla sitten suon toiseen päähän paistoi aurinko... oli sellainen näky että ihminen tunsi itsensä pieneksi... ja jäi mieleen se hetki.
 
Olin meren rannalla Perniön seudulla pari viikkoa sitten ja näin sellaisen sääilmiön, että taivaalla oli kaksi aurinkoa, toinen vähän heikompi kuin toinen. Se pysyi samassa kohdassa, vaikka kävelin 30 metriä toiseen suuntaan vain tarkistaakseni ettei silmissä ole vikaa. Ilmestys oli taivaalla noin 2 minuuttia, sitten se haihtui pois. Kai syynä oli jonkinlainen pilvenkaltainen kosteus ilmassa, josta auringo heijastui jännällä tavalla minun suuntaani.
 
Vuodenvaihteessa aurinko oli laskemassa ja horisontissa näkyi sellainen punainen valopylväs taivaalle. En tiedä ilmiötä, mutta ei se mikään keinotekoinen valo ollut(korvessa). Siitä katselupaikalta olisi saanut aika hyvän kuvan, kun siitä meni sellainen ~600m pitkä suora tienpätkä ja loppui pieneen mäenkumpuun, jonka "takaa" se valopylväs nousi
 
Mike sanoi:
Jonkun deekun koira oli paskalla nurmikolla juuri kieltokyltin kohdalla missä oli koiran kuva.

Harkkoihin kävellessä näin pari äijää virvelöimässä kyltin vieressä jossa luki "Viehekalastus kielletty"
 
Karhu takajaloillaan 25 metrin päässä. Ei risukkoa eikä puita välissä. Kyllä harmitti kun ei ollu kameraa mukana. Toisaalta olisin joutunut kuvaamaan vastavaloon, sillä en tohtinut ohittaa karvaturria. Pitkään katoin äimistyneenä karhua. Siinä ajassa ois pari kuvaa jo ottanut.
 
3 deekua mistä yks oli nainen olivat keskustassa työkkärin kulmalla, ihan siinä kadulla missä kävelee ihmisiä. Siinä deeku nainen reteesti kävi kusemaan nurkaan ja äijät ihmetteli vierestä. Tavallisia ihmisiä kävelee noin 5m päästä ohi. Ihan hupasa näky.

Pari muutakin on mutta ei nyt tule mieleen.
 
Iso rusakko tuli yksi ilta ihan viereen kyttäämään mua. Kamerakänny tais olla taskussa mutten tajunnut ottaa kuvaa, mulkoilin takaisin sitä vaan. Noo se olis varmaan pelästynyt ja juossut pois jos olisin alkanut paniikissa kaivelemaan taskujani. Muutenkin oli liian hämärää.
 
Menee nyt ehkä pikkasen ohi aiheen....eli kamera siis oli mukana, mutten "viitsinyt" räpsästä kuvaa. Olin Laosissa ja yhdessä aika hienossa pikkukaupungissa kävelyllä ja näin semmosen munkin (ei siis hillo- vaan pyhämies) tupruttelemassa sätkää yhden rakennuksen yksinäisessä ikkunassa. Suht vaikeehan sitä on selittää, mutta silmissä oli jo selkee visio että komee kuva ois ollu. Yksinäinen ikkuna betonisella taustalla ja siinä munkki kirkkaan oranssissa kaavussaan tuprutteli. Kattelin vielä sitä äijää ja oon ihan varma että se halus mun nappasevan sen kuvan, mutta en kyenny.
 
Vai että on porukka törmäillyt karhuihin metsässä. Olisi off-topicin uhallakin hauska kuulla vähän lisää. Esim. missä, koska, miten tilanne päättyi ja millaisia tuntemuksia herätti? Jonkin verran luonnossa liikkuvana tuo on melkomoinen painajainen..
 
gid sanoi:
Vai että on porukka törmäillyt karhuihin metsässä. Olisi off-topicin uhallakin hauska kuulla vähän lisää. Esim. missä, koska, miten tilanne päättyi ja millaisia tuntemuksia herätti? Jonkin verran luonnossa liikkuvana tuo on melkomoinen painajainen..


No olen joka vuosi metsällä aivan rajavyöhykkeen tuntumassa tuolla Lieksan takana. Karhumetsällä ei ole viellä onnea niin paljoa ollut että olisin ristikon läpi tai edes muutenkaan nähnyt karhua mutta sitten syksymmällä lintumetsällä ollessa on nalle ollut vastassa. Melkein 10 vuotta kerkesin käydä siellä kun vasta näin ekakerran nallen. Oltiin menossa isän kanssa sellaista metsäkoneuraa pitkin erääseen "vanhaan metsään" katsomaan että löytyykö sieltä metsopoikue. Oli syyskuun loppu ja hirveän tuulinen ilma ja kuljettiin vastatuuleen kun uralle yht`äkkiä pomppasi ojan ylitse joku tumma möhkäle ja kun kerkesin siihen reagoida että jotain noin 20-30m päässä tapahtui niin samalla oli hieman lähempänä emonalle. Se pyörähti taaksepäin ja heitti pentunsa takaisin tulo suuntaan ja ja nousi takajaloilleen ja otti ilmasta vainua. Sitten muutama askel taakse päin ja sama homma. Ja sitten painui pentunsa perään syvemmälle metsään.
Itsellä oli kyllä sellainen hölmistynyt/säihkähtynyt olo ja siitä tapahtumasta oli heti päästävä kertomaan muille joten eipä sitä muuta osannut tehdä kuin vauhdilla mökille. Mutta kyllä muutama päivä meni ennenkuin tuli halu mennä sinne samaiselle alueelle. Ja sitten muutenkin sinä syksynä hieman ehkä tarkkaavaisempi oli metsässä. Kun aikaisemmin kun ei ollut karhua nähnyt niin se tuntui vaan "tiedolta" että niitä on mutta kun sellaisen kohtaa niin se muuttuu paljon konkreettisemmaksi hommaksi.
Tuon ekakerran jälkeen sitten ollaan nähty kun hirven ajossa karhu tulee hirven ja koiran perässä passilinjaan ja juoksee passilinjan lävitse. Ja kuinka nalle on syömässä marjoja erään pitkän lannoituslentokentän varrella jne(tuolloin olisi pystynyt räpsimään kuvia autosta vaikka kuinka). Ja paljon jälkiä joka vuosi ja lähes joka syksy joku meidän porukasta näkee nallen muulloinkin kuin sitä metsästäessä. Jopa siten että kun mennään syksyn ekalumilla jonkun alueen poikki ja käydään lenkki tekemässä niin tulomatkalla meidän jälkien yli menee aikuisen ja kahden pennu jäljet. Ovat voineet olla todella lähelläkin kun mentiin siitä samaisesta kohdasta. Eli niitä ja ne varmaan tietävän meidän olemassa oln paljon paremmin kuin me niiden.
 
gid sanoi:
Vai että on porukka törmäillyt karhuihin metsässä. Olisi off-topicin uhallakin hauska kuulla vähän lisää. Esim. missä, koska, miten tilanne päättyi ja millaisia tuntemuksia herätti? Jonkin verran luonnossa liikkuvana tuo on melkomoinen painajainen..

:offtopic:

Kävin iltasella testaamassa uutta polupyörääni syrjäisellä huoltotiellä, joka oli kuiten päällystetty. Rullailin hiljolleen kotia kohti alamäkeen vastatuulessa. Vastavaloon katoin eka että hirven etupää tulee puskasta ja pistin sykkeliin vauhtia että ehin nähä läheltä. Siinä sitten ihmettelin että mitenpäin sen pää oikein on, kun turpa on niin lyhyt. Jos sen naama ois ollu minua kohti, sen turpaa ei olis näkyny, mutta sillä ois pitäny näkyä sarvet. Lähempänä huomasin että karhu takajaloilla! Jarru pohjaan ja siinä äimänkäkenä sitä tuijotin. Siinä se vaan veti vainua ilmasta. En uskaltanu ohittaa elukkaa heti, joten palasin vähän matkaa ylämäkeen. Jostain keksin niinkin älyttömän idean että otan vauhit ja pamautan huutaen ohi, koska metän kautta kiertäminen pyörän kanssa ei houkutellut. Soitin toki vaimolle ja sanoin sijaintini ja käskin soittaa jonkun hakemaan jäännökset jos ei vartmistussoittoa tule 5 minuutin sisällä. Kun hurautin paikan ohi, karhua ei enää näkyny. Soitin varmistussoiton ja palasin vielä takaisin kattomaan näkyiskö vielä edes vilaus. Tassunjäljistä hiekalla olisi saanu vaikka kipsivaloksen, jos ois ollu vehkeet mukana.

Kerran aiemmin yllätin karhun koskella, kun menin aamusyönnille jo illalla. Nukuin veneessä kosken niskalla auringonnousuun ja rantauduin. Ei tarvinu montaa askelta ottaa, kun nalle otti jalat allensa.

Koskella nähty karhu ei pahemmin hätkäyttänyt vaikka vaimo oli mukana, koska karhu lähti karkuun eikä siitä nähny kuin vilauksen. Pyöräreissun jälkeen on vähän hurjattanut aina kun eukko on mukana. Alkoi vähän tuntumaan että ei se karhun kanssa törmääminen nyt niin harvinaista olekaan.
 
Back
Ylös Bottom