Kun kroppa sekoaa...

[Harmaamalva]

Auttakaa naista hädässä! Olen onnistunut sekoittamaan kroppani totaalisesti, viimeiset 1,5 vuotta on mennyt 1400-1600 kalorilla ja treenejä on ollu 2-3krt viikossa punttia sekä 2-3 juoksu/kävelylenkkeiä päälle, lepopäiviä aivan liian vähän ja elämä muutenkin stressaavaa. Kroppa on ilmoitellut väsymyksestä tosi kauan mutta olen vain lisännyt tahtia enkä ole kuunnellut sitä yhtään. Olen koko ajan kipeä, ärtynyt, unohtelen asioita, väsynyt ja menkkoja ei ole ollut 9 kuukauteen. Paino ei tipu vaikka mitä tekis eikä lihas kasva...no ei kai tällä menolla, tajuan sen nyt viimeinkin...Aloin pari viikkoa sitten lisätä ruokaa, en kylläkään tarpeeks mut vähän kuitenkin. Ja olin tosi hyvässä draivissa paranemisen suhteen noin muutenkin mutta nyt meinaan romahtaa...en pysty liikkumaan yhtään, olen ollut taas kaks viikkoa kipeänä ja kroppa ei kestä kevyen kevyttä kävelylenkkiä edes! Painoa on tullut parissa viikossa arviolta 2-3 kiloa, tarkkaan en tiedä kun en uskalla puntarille...mutta sen verran kuitenkin et mitkään vaatteet ei mee enää päälle. Stressaan lihomista aivan tajuttomasti, en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä ja et tää on ihan painajaista...mikä ei tietenkään auta paranemisprosessia yhtään...päinvastoin tuntuu et pahentaa. Otin yhteyttä PT:hen jolle pidän ens viikon ruokapäiväkirjaa ja toivon saavani apua syömiseen ja siihen et säästöliekin saisi purettua...Mut te jotka olette ajaneet kroppanne säästöliekille, kauan kesti saada kroppa taas toimimaan? Tai ylikunnosta toipuneet, kauan kesti palautua? Mä olen jo saanut ajatusmaailmaani muutettua tosi paljon, lupasin ittelleni et pidän ainakin kaks lepopäivää viikossa ja alan syömään ja lepäämään enemmän mut tällä hetkellä kaikki tuntuu totaalisen toivottomalta, etten pääse ikinä enää treenaamaan ja olen kohta 70 kiloinen mätisäkki...Kaikenlaiset neuvot ja kokemukset ovat nyt tarpeen!

 

[Tiuskis]

^Kannattaa mennä lukemaan noita ylikunto-ketjuja, sieltä saat vinkkiä. Myös nainen ja ylikunto -ketju löytynee jostain, joskus sellainen ainakin oli. Faktahan on se, että olet jo pahassa ylikunnossa, joten siitä ei viikossa toivuta. Ja ylikuntohan tarkoittaa ylirasitustilaa, joka on pahimmillaan varsin haitallinen etenkin naisen keholle. Siitä toipuminen on pitkä prosessi joka kannattaa hoitaa alusta asti fiksusti, ettei joudu turhaan tekemään kaikkea pidemmän kaavan kautta. Joten nyt joudut valitettavasti unohtamaan sen ulkonäön ja kilot ja keskittyä oikeasti toipumiseen. Kiloja tulee jos on tullakseen, mutta kyllä niistä sitten eroon pääsee kun on sen aika eli elimistö on tervehtynyt. Itse asiassa rasvaprosentin lasku tai laihdutus on aika helppoa puuhaa, jos kroppa (ja mieli) on terve. Nyt se aika ei ole. Lepoa, lepoa, paljon ruokaa. Siinä se resepti on. Ja lepo tarkoittaa nyt sulla totaalista liikuntakieltoa. Tsemppiä toipumiseen! Toivottavasti otat asian vakavasti ja pääset pian jatkamaan terveeltä pohjalta. Jos et ota, edessä voi olla usempien vuosien haitallinen kierre.

Myös tämä artikkeli voi antaa ajattelemisen aihetta: http://lihastohtori.wordpress.com/2013/02/27/kroppa_puhki_borg/

 

[Harmaamalva]

Olen lueskellukin noita ketjuja ja tosta Bogin artikkelista tunnistin itteni mut jotenkin sitä ei osaa ajatella olevansa niin huonossa jamassa. Edelleen, omakohtaiset kokemukset kiinnostaa ja etenkin toipumisajat...

 

[nnestori]

Olen lueskellukin noita ketjuja ja tosta Bogin artikkelista tunnistin itteni mut jotenkin sitä ei osaa ajatella olevansa niin huonossa jamassa. Edelleen, omakohtaiset kokemukset kiinnostaa ja etenkin toipumisajat...

Mä vedin vuos sitte itteni niin piippuun vielä alhasemmilla kaloreilla ja sh:lla, että juu, tiedän tunteen ja lihomisenpelon. Toipumisaika: 1,5kk ilman punttia ja sinä aikana ehkä 10x vähän pitempää lenkkiä plus joku 10x salitreeni. Koko kesän söin reilusti kuitenkin semi terveellisesti. Ruokana toimi vhh aká karppaus: salaatteja ja kasviksia, lihaa, kanaa, kalaa, ja tärkein: leväten. Painoahan siinä tuli nopeesti takasin mutta so what, sen saa aina pois.

Kannattaa vaan nyt oikeesti huilata. Eka viikko on ehkä pahin siinä levon alottamisesta. Sen jälkeen ainakin itse opin vähän jopa nauttimaan levosta ja siitä, kuinka en stressannut kun en päässytkään treenaamaan tai miettimään ruokajuttuja. Oli todella helpottavaa kun pystyi olemaan rennosti.

Nytten siitä tosiaan on reilu vuosi, ja huomaan vieläkin todella nopeasti väsymyksen oireet jos teen liikaa. Tähän vaikuttaa kaikki: lenkit, hyötyliikunta, sali, työt, kaikki. Kevään ja kesän aikana kaksi kertaa piti levätä kun oireet tuli takasin. Sitten vaan levätään. Ruokia nostetaan valmentajan johdosta tasaseen tahtiin jotta sais sitä lihaa. Tuloksia tullu enemmän vajaassa kolmessa kuukaudessa kuin VUODESSA, kun syön nyt REILUSTI hiilareita, vähän rasvaa ja sopivasti proteiinia. Tyttö on kiristyny ja paino pysyny samassa 62kg:ssa pitemmän aikaa.

Nyt oikeesti löysäilet sitä foliohattua pään ympäriltä (leikkaa se pois!) ja nautit kesästä. Syöt huoletta enemmän ja fiksusti, etkä pidä hiilaria minään mörkönä. Siitä se lähtee, uuteen nousuun, ja hei - tyvestä puuhun noustaan! ;)

 

[Harmaamalva]

Kiitti vastauksesta! On niin lohduttavaa kuulla et joku muu on ollut yhtä tyhmä Nyt olenki pakkolevossa, olen kolmatta viikkoa kipeenä ja olen yrittänyt lisätä ruokaa. Söitkö sillon kulutuksen verran vai yli kun et vielä päässyt treenaamaan? Itselläni taitaa olla myös aika pitkä treenitauko edessä, kroppa oireilee aika pahasti ja ajattelin nyt kerrankin kuunnella sitä. Pelottaa vaan et kuinka paljon lihoo tänä aikana...Miten sit aloitit rasvanpolton taas, millaisilla vajeilla? Kun kuitenkin tavoitteet on mielessä, mut jos niihin koittais päästä pikkasen maltillisemmin seuraavalla kerralla...

 

[nnestori]

En laskenut mitään, joten en oikeestaan edes tiedä. Ja en alottanu ajatelmalla ''rasvanpoltto'' vaan ''lihasta rasvan sijaan''. Eli söin varmasti kulutuksen verran mutta kiristyin samalla. Nyt syön suunnilleen kulutuksen verran. Lauantaisin on vapaasyöntipäivä jolloin syön vähän mitä mieleen juolahtaa - yleensä terveellisiä juttuja, mutta mukaan mahtuu jäätelöäkin

 

[Harmaamalva]

Jotain ton suuntaista olin itsekin ajatellut kunhan saan kropan taas toimimaan. Kuinka paljon sulla nous paino lepoaikana? Se on täs nyt mulla pahin pelko...vaikka ei kai sitä järkevällä syömisellä tuhottomasti voi tulla mut kun kilokin on liikaa. Saanko vielä udella et kuin paljon vedät hiilareita? Yritän opetella taas syömään niitäkin enemmän mut haluaisin silti syödä vain sen verran kuin on "pakko"

 

[BonyMoronie]

Harmaamalva, unohda nyt se rasvanpoltto ja laihtuminen ihan kokonaan! Vaaka helvettiin. Nyt et mieti mitään tulevia mahdollisia rasvanpolttoja, vaan elät tässä hetkessä ja laitat itsesi kuntoon! Älä "yritä" lisätä vaan lisäät ruokaa. Älä "yritä" levätä vaan lepäät. Kaikki jossittelut ja aikomukset pois ja vaan teet mitä pitää tehdä. Et selvästikään oikein halua uskoa, että olet ylikunnossa, jos et lukemiesi ketjujen jälkeenkään vielä halua myöntää, missä mennään.

Ymmärrän tavallaan sua ihan hyvin, koska inhoan läskiä itsekin. Mutta tosiasia on, että se läskikammo pilaa kaiken! Siitä ei ole mitään hyötyä. Sitä paitsi ei siihen kuole, jos tulee läskiä, ihan totta! Se on läskiä, ei tappava syöpä. Äiti kun sairastui kurkkusyöpään, onneksi toistaiseksi selvisi, leikkauksen ja rajujen sädehoitojen jälkeen, niin vähän on täälläkin taas tullut perspektiiviä asioihin. Ja hän ei kuule enää syö mitään, vaan kaikki ravinto tulee mahaletkun kautta monta kertaa päivässä, siis kotonakin ollessa. Puhekyky vajavainen. Että meillä kuule menee vielä ihan hyvin!

Kaikkein tehokkain läskinkerääjä ja lihaksen tappaja, ja ylikunnon aiheuttaja on STRESSI! Siis tuo henkinen stressi, jossa vellot koko ajan. Toinen on se alisyöminen, läskiä tulee taatusti. Molemmista noista mullakin on kokemusta. Ja kas kummaa, kun alkaa syödä riittävästi ja vähän yli (todellisen eikä keksityn liian alhaisen) tarpeen, kiinteytyy ja lihakset kasvaa. Niin se vaan on, etkä sinäkään sille mitään mahda, vaikka pääsi sanoisi mitä.

Ja vielä yksi puoli on se helvetinmoinen kiire ja kärsimättömyys. Koko ajan juostaan vaa'alla ja masennutaan jos se näyttää (normaaliin heittoihin kuuluvaa) puolta kiloa tai kiloa enemmän. Tämä on pitkäjänteistä työtä ja vaatii kärsivällisyyttä. Ei lapsikaan kasva aikuiseksi vuodessa. Lihas kasvaa levossa. Ei ole mikään pirun kiire mihinkään!

Itsellä kesti toipua vuosia kerääntyneestä ja kestäneestä työstressistä ja burnoutista (eräänlainen ylikuntotila sekin) 3 vuotta. Siis kolme vuotta! Kuntoilusta sain vuodenvaihteessa vakavan ylikuntotilan, siihen toki liittyi myös henkistä stressiä ja ajoittaista "sivistynyttä" viinin lipittelyä, josta oli pakko levätä pari kolme kuukautta. Sydän oireili ihan hulluna ja ajattelin, että nytkö on tämän tytön kuntoilut on kuntoiltu lopuksi ikää. Todella pelottavaa, jos ei enää ikinä voisi urheilla! En olisi toipunut, jos en olisi kuunnellut itseäni ja totaalisesti levännyt. Kävelemäänkään en pystynyt kun ei vain jaksanut.

Eli: lepäät, ei mitään muttia. Syöt sen todellisen kulutuksen mukaan tai mieluummin vähän yli. Ei mitään ihme kuureja, vaan rasvaa vähintään 1g/painokilo, proteiineja 1,5-2 g/kg ja loput hyviä hiilareita. Jos menkat jää pois on jo piru merrassa! Rasvanpolton unohdat kokonaan nyt ja tulevaisuudessa, ja sitten kun taas pystyt treenaamaan, muutaman kuukauden päästä ehkä, niin keskityt ainoastaan lihasten kasvattamiseen eli kuntoilet sopivasti plussakaloreilla. Näin se toimii ainakin minulla, eikä niitä lihaksia (ja siten kaunista kroppaa) vain tule ilman kunnon syömistä.

(Älä pahoita mieltäsi tiukasta kirjoitustyylistä, tarkoitan vain hyvää .)

 

[Harmaamalva]

Kiitos suorista sanoista! Totta, en halua uskoa että tilanne on näin huono kuin mitä se on mutta pikkuhiljaa alkaa valkenemaan...mutta järki alkaa vihdoin saada voiton ja olen syönyt enemmän kuin aikoihin, hyvää safkaa ja hyvällä fiiliksellä ja levännyt tietenkin, enhän muuta voi kun olen edelleen kipeänä. On kyllä kieltämättä ollut vapauttavaa syödä maha täyteen ja jopa hiilareita ja rasvoja olen uskaltanut lisätä, menköön samoilla turvotuksilla hiilarisiedätyskin Toistaiseksi kyllä vielä stressaan turvonnutta peilkuvaani mutta teen kovasti töitä sen eteen et se ei ahdistais niin paljon kun tajuan kuitenkin sen, että ainoastaan syömällä ja lepäämällä tulen taas kuntoon. Mut kun on 20 vuotta elämästään vahdannut kaloreita ja stressannut ulkonäöstä niin ei ole helppoa olla välittämättä siitä. Mut aika toiveikas olen et tästä suosta noustaan vielä!

 

[BonyMoronie]

Kiitos suorista sanoista! Totta, en halua uskoa että tilanne on näin huono kuin mitä se on mutta pikkuhiljaa alkaa valkenemaan...mutta järki alkaa vihdoin saada voiton ja olen syönyt enemmän kuin aikoihin, hyvää safkaa ja hyvällä fiiliksellä ja levännyt tietenkin, enhän muuta voi kun olen edelleen kipeänä. On kyllä kieltämättä ollut vapauttavaa syödä maha täyteen ja jopa hiilareita ja rasvoja olen uskaltanut lisätä, menköön samoilla turvotuksilla hiilarisiedätyskin Toistaiseksi kyllä vielä stressaan turvonnutta peilkuvaani mutta teen kovasti töitä sen eteen et se ei ahdistais niin paljon kun tajuan kuitenkin sen, että ainoastaan syömällä ja lepäämällä tulen taas kuntoon. Mut kun on 20 vuotta elämästään vahdannut kaloreita ja stressannut ulkonäöstä niin ei ole helppoa olla välittämättä siitä. Mut aika toiveikas olen et tästä suosta noustaan vielä!

Kuulostaa tosi hyvältä, kiva! Sitä varmaan ensin turpoaakin, mutta se tasoittuu ajan kanssa. Itse olen huomannut, että kun olen lisännyt syömistä (olen sellainen ns. laiha läski) niin vatsa ei ole niin turvonnut enää. Ja lihakset kasvaa heti selvästi paremmin samalla treenillä . Kandeisko sun laittaa kokovartalopeilikin piiloon vähäksi aikaa...? Turha sitä on tuijotella tässä vaiheessa ainakaan.

Ei stressata!

 

[nnestori]

Jotain ton suuntaista olin itsekin ajatellut kunhan saan kropan taas toimimaan. Kuinka paljon sulla nous paino lepoaikana? Se on täs nyt mulla pahin pelko...vaikka ei kai sitä järkevällä syömisellä tuhottomasti voi tulla mut kun kilokin on liikaa. Saanko vielä udella et kuin paljon vedät hiilareita? Yritän opetella taas syömään niitäkin enemmän mut haluaisin silti syödä vain sen verran kuin on "pakko"

En edes muista, oisko ollut siinä kesän aikana ehkä viitisen kiloa. Olin sillon tosi kauheen näkönen luikkukasa, koko kroppa aivan sekasin ja aineenvaihdunta niin seis kun vaan voi olla.

Neiti hyvä, mä syön melkein kolme kattilallista puuroa päivässä plus hedelmät. :D Kyllä mulla sitä hiilaria tulee. Pelkistä hiutaleista, banaanista, omenoista ja ylipäätään puhtaista hiilun lähteistä noin 250g... Plus kaikista oheistuotteista, kun rahkasta ym. Tänään söin iltapalaks sokeroimatonta mysliä ja maksalaatikkoa, vaikka huomenna vasta periaatteessa vapaasyönti, mutta koska tunnen että kroppa on tyhjä uudesta treeniohjelmasta ja olen väsynyt enkä palaudu. Huomenaamu vielä paljon safkaa ja sit himmailla iltaa kohden. Ja nimenomaan tankkaus pelkistä hiilareista.

Sitäpaitsi sillä ei ole väliä kuinka paljon muut syö, kuinka paljon muut kerää läskiä tai muullakaan. Tärkeintä on sun oma tuntemus. Mä ilmotin valkulle eilen itkien etten voi treenata kovaa, koska en henkisesti pysty siihen tällä hetkellä. Elämäni vaikeimpia asioita, ja samalla olen perkeleen tyytyväinen kun VIHDOINKIN itse huomasin asian ajoissa, ENKÄ VEDÄ ITSEÄNI TAAS PIIPPUUN. Opi kuuntelemaan kehoasi, se on sun temppeli.

 

[Harmaamalva]

Peilin jäähyllelaittaminen oiski hyvä idea Ei turhaan masenna itteään ku muuten on niin hyvä fiilis! Itseasiassa nyt alan jo vähä nauttiaki siitä ettei tarvi stressata et missä välissä sitä taas ehtis urheilemaan, kerkee keskittymään vähän muihinki asioihin...on se jännä miten ihminen sokaistuu omalle toiminnalleen.

Mut voi jessus Nnestori noita sun hiilarimääriä! Mun maha räjähtäis jos vetäisin tollaset määrät puuroa! Mulla on osittain senki takia ollu hiilareiden saanti vähäistä kun maha ei kestä viljoja muuta ku pieniä määriä. Mut yritän siis siedättää itteni ja mahani niihin takas

Mut kiitti teille jotka vastailitte, teistä on ollu iso apu!

 

[Mopsy80]

^mä en ole viljasiedätyksen kannalla. Jos niistä oireilee, ne eivät sovi ja niistä on vain terveydellistä haittaa. Itse käytän vain gluteenittomia viljoja (puhdas kaura, riisi, maissi, kvinoa, tattari jne.) ja niitäkin aika varovasti, koska se turvotus jos mikä vetää mielen matalaks (ja kropan epämiellyttäväksi sekä ulkoisesti että tuntuman suhteen). Manteleita, pähkinöitä ja kookosta meneekin sitten lähes päivittäin ja kasviksia erittäin paljon Viljoissa ei ole mitään ravintoaineita, mitä ei muualta saisi paljon vatsaystävällisemmässä muodossa. Viljan ainoa plussa on se, että se on halpaa vrt. mantelit ja pähkinät yms.

Lisään vielä hiilareiden saannista, että kun en itse saa fruktoosista mitään negatiivisa oireita, saan tarvittaessa ekstrahiilareita vähintäänkin riittävästi marjoista ja hedelmistä, joita voi joskus mennä lähemmäs kilo päivässä ;)

 

[BonyMoronie]

^Sama täällä. Varsinkin vehnä on ihan perseestä, sen gluteeni ja muut viljaproteiinit aiheuttaa useille ongelmia ja tuskin ovat kenellekään terveellisiä. Mäkin sen jätin pois jo 7 vuotta sitten oireiden jälkeen. Siedätystä en suosittele siis todellakaan, varsinkaan kun se ei toimi niin, päinvastoin. Keliakiakin voi olla, vaikka se ei näy testeissä. Pidät gluteeniviljoista täydellisen parin kuukauden tauon (lue tuoteselosteita, sitä on kaikkialla) ja sitten voit halutessasi kokeilla pieniä määriä täysjyväruista. Elämässä pärjää varsin hyvin ilman gluteenia tai vehnää, vaihtoehtoja on paljon kuten yllä lueteltiin. Nykyisin pystyn syömään 100% ruisleipää juureen leivottua, ilman lisäaineita ja hiivaa. Mitään hiivalla nostatettua en syö, koska sekään ei sovi. No, minulla on noita burnoutista/stressistä tulleita ruokayliherkkyyksiä vaikka muille jakaa... Keinotekoisesti gluteenittomia sapuskoja en juuri suosittele, ne on täynnä kaikkea paskaa ja mä saan niistäkin oireita (naama punoittaa, turpoaa ja on rasittuneen näköinen).

Fruktoosista on uusia tutkimuksia, ja hedelmiä suositellaan max noin kaksi päivässä. Toki syön mä joskus vaikka kolmekin tai harvoin neljäkin, mutta kyllä ne kannattaa tutkimusten mukaan pitää aisoissa pitkällä aikavälillä. Lisättyä fruktoosia ei suositella lainkaan. Vaikka olisi hoikka eikä oireilisi, voi pinnan alla muhia rasvamaksa ja kaikenlaista muutakin. Eli kohtuus siinäkin.

 

[Mopsy80]

Mä taas kestän gluteenituotteista parhaiten juuri valkoista vehnää pieninä määrinä (joskus tulee jossain maistettua jotain leivonnaista), mutta rukiista tulee jopa ihon kutinaa ja vatsa kipua, niinpä en ole sitä syönyt lainkaan yli vuoteen. Myöskään palkokasvit eivät sovi ollenkaan, nimittäin perästä kuuluu.

Pointtina siis edelleen korostaa sitä, ettei mitään sellaista kannata syödä, mistä saa ikäviä oireita, vaikka joidenkin niin sanotusti asiantuntijoiden mielestä pitäisi, tai vähintäänkin rasittaa itseään käymällä läpi ties mitkä tutkimukset, jos haluaa saada oikeuden elää gluteenitta. Hevonpaskaa, minä sanon.

 

[jotsku]

Tarkista sun kilpirauhasarvot!! Vaikuttaa pahasti siltä että sulla on vajaatoiminnasta kyse. Ja tää on tosi, tosi yleinen vaiva ja tulee yleensä just sillon jos ei olla annettu pitkään aikaan tarpeeks ravintoaineita kropalle.

 

[Harmaamalva]

Itseasiassa oon olluki nyt reilun kuukauden gluteenittomalla ja maha on tänä aikana ollu paremmassa kunnossa kuin koskaan. Keliakiatestit tehtiin muutama vuos sitten ja niissä ei näkyny mitään mut sitä oon itekki miettiny et joku yliherkkyys mulla niihin viljoihin on. Mut on seki jännä et aina ei tuu oireita, siis jos syö ihan vähän, tyyliin yhden leivän mut jos menee kaks tai enemmän niin kylläpä tuntee luissaan...niinku nyt kun söin eilen kaks ruisleipää ja sehän on pahinta myrkkyä mun mahalle. Eli kai se vaan täytyy pysyä "ruodussa" sen asian suhteen niin oloki pysyy hyvänä.

Ja Jotsku, huomenna oon menossa lääkäriin ja meinasin kans et kilppariarvot täytyy tarkistaa...eipä olis ihme jos olisin senkin jo kerenny ittelleni sekoilemaan.

 

[Harmaamalva]

Pakko vuodattaa tänne kun alan olla jo oikeesti aika huolissani ittestäni. Onko tää totaalista ylikuntoa vai mitä kun olo pahenee vaan? Toissapäivänä puuhastelin pihalla ihan tosi kevyesti, siis vähän haravoin jne. ja seuraavana aamuna olin taas aivan helvetin tukossa ja kurkku kipee! Siis ei tää jotenki voi olla totta...Muuten mieli on paljon rauhallisempi, syöminen on hanskassa taas mutta treenaaminen on kyllä päivittäin mielessä...kun pääsis edes vähän! Edes pari kertaa viikossa! On aika toivoton olo,on jo käyny mielessä et jätän koko salin pois ja alan tekee jotain muuta niin en edes haaveilis siitä. Mut jotenki kuitenki uskon et kai sinne joskus vielä pääsee...Mut onhan tää aikamoinen kierre kun liikkuminen on se keino millä mä lievitän stressiä ja nyt se mun stressi tulee siitä ettei kroppa kestä liikkumista. Aivan järkyttävä tilanne.

 

[BonyMoronie]

No ylikunnolta tuo kuulostaa. Ylikunnosta toipuminen vie aikaa! Mulla tais mennä yli puoli vuotta, jos ei kauemminkin. Ei auta omien hölmöilyjen jälkeen kuin levätä, muuta keinoa sulla ei ole nyt. Stressi ja voivottelu ei taatusti auta sekään, pitkittää ja estää vaan toipumista. Hyväksy tosiasiat. Ja lepää. Tunnet sitten kyllä, kun voit taas pikku hiljaa aloitella varovasti tekemään. En näe mitään syytä, ettet tulevaisuudessa voisi salillekin palata. Sitten kun olet tervehtynyt. Nyt tilalle jotain uutta mielenkiintoista toipumisen ajaksi: hyviä kirjoja, musiikkia, taidenäyttelyitä tms. ei-rasittavaa.

Niin kauan kuin teet pihatöitä ym. fyysistä, olo ei parane. Totaalilepo ja paljon terveellistä ruokaa (myös hiilareita). Ei stressiä. Siinä se.