- Liittynyt
- 4.11.2004
- Viestejä
- 405
- Ikä
- 41
Pakko avautua nyt, kun ottaa päähän oikein olantakaa.
Onhan se treenaaminen mukavaa, ja kipukin on kivaa. Tietää tehneensä jotain. Mutta onko siinä enää sitten mitään järkeä, että koko elämä on yhtä tönkkönä kävelemistä, kun ei treenin jälkeen edes paskalle taivu viikkoon ilman apua :wall:
Mulle on ihan sama vaikka koko muu kroppa olis jäykkänä 24/7, mutta se että käveleminen, istuminen saati juokseminen ei onnistu jalkatreenin jälkeen viiteen päivään, rajoittaa ihmeen kummasti muuta elämää. Turha siinä on mistään airoopisesta haaveilla saati koiran lenkityksestä (sekin kiipeää kohta seinille, kun hyvä jos emäntä pysyy tolpillaan pienen pissareissun verran). Sitten kun kipu alkaa olla ohi, onkin jo uuden treenin vuoro.
Söörtsin aiheesta ja luin jonku verran, mutta en saanut helpotusta vitutukseeni. Miten teillä muilla? Enhän mä ole nyt taas kauaa ehtinyt kyllä treenaillakaan, että voisko olla toivoa siitä, että aikaa myöten helpottaa? Tähän mulla yleensä kaatuu tämä saliharrastus aina, kun kaikki muu elämä loppuu. Ihan jo tuon aktiivisen koirankin takia mulle on hyvin olennaista se, että pääsen kunnon lenkille mielellään 5-6 kertaa viikossa. Mahdoton yhtälö?
Treenaan yleensä loppuun asti ja tunteehan sen siinä viimeisillä toistoillakin, että nyt ei sitten viikkoon taas kävellä omin jaloin :evil: Palkkaria en ole käyttänyt. Vetäisen noin 15-20min sisällä treenistä jotain proteiinipitoista (rahkaa tai kanaa) naamaan. Venyttelen muutaman tunnin päästä kunnolla.
Yleisfilosofistisiakin ajatuksia otetaan vastaan siitä, että kuuluuko urheilun huonontaa elämänlaatua ja saada ihminen alle kaksvitosena näyttämään kadulla kävellessään keppinsä unohtaneelta 80-vuotiaalta ukonkäppänältä Jos on valmis kerran viikossa rypemään kunnolla ja olemaan kipsissä sitten viikon verran, niin samahan tässä on kohta pistää pystyyn oma fight club tai alkaa harrastaa benji-hyppyä ilman narua :lol2:
Onhan se treenaaminen mukavaa, ja kipukin on kivaa. Tietää tehneensä jotain. Mutta onko siinä enää sitten mitään järkeä, että koko elämä on yhtä tönkkönä kävelemistä, kun ei treenin jälkeen edes paskalle taivu viikkoon ilman apua :wall:
Mulle on ihan sama vaikka koko muu kroppa olis jäykkänä 24/7, mutta se että käveleminen, istuminen saati juokseminen ei onnistu jalkatreenin jälkeen viiteen päivään, rajoittaa ihmeen kummasti muuta elämää. Turha siinä on mistään airoopisesta haaveilla saati koiran lenkityksestä (sekin kiipeää kohta seinille, kun hyvä jos emäntä pysyy tolpillaan pienen pissareissun verran). Sitten kun kipu alkaa olla ohi, onkin jo uuden treenin vuoro.
Söörtsin aiheesta ja luin jonku verran, mutta en saanut helpotusta vitutukseeni. Miten teillä muilla? Enhän mä ole nyt taas kauaa ehtinyt kyllä treenaillakaan, että voisko olla toivoa siitä, että aikaa myöten helpottaa? Tähän mulla yleensä kaatuu tämä saliharrastus aina, kun kaikki muu elämä loppuu. Ihan jo tuon aktiivisen koirankin takia mulle on hyvin olennaista se, että pääsen kunnon lenkille mielellään 5-6 kertaa viikossa. Mahdoton yhtälö?
Treenaan yleensä loppuun asti ja tunteehan sen siinä viimeisillä toistoillakin, että nyt ei sitten viikkoon taas kävellä omin jaloin :evil: Palkkaria en ole käyttänyt. Vetäisen noin 15-20min sisällä treenistä jotain proteiinipitoista (rahkaa tai kanaa) naamaan. Venyttelen muutaman tunnin päästä kunnolla.
Yleisfilosofistisiakin ajatuksia otetaan vastaan siitä, että kuuluuko urheilun huonontaa elämänlaatua ja saada ihminen alle kaksvitosena näyttämään kadulla kävellessään keppinsä unohtaneelta 80-vuotiaalta ukonkäppänältä Jos on valmis kerran viikossa rypemään kunnolla ja olemaan kipsissä sitten viikon verran, niin samahan tässä on kohta pistää pystyyn oma fight club tai alkaa harrastaa benji-hyppyä ilman narua :lol2: