• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Kuka ei kokkaa?

Liittynyt
6.2.2003
Viestejä
11 836
Ikä
37
Itsehän kokkailen paljonkin ihan kaikenlaista. Välillä ihan perus sapuskaa ja välillä taas vähän erikoisempaa.

Tuli vain mieleen tällainen asia, kun paistelin äsken jauhelihaa töistä joululahjaksi saamallani pannulla. Kun ne pannut saatiin, tokaisi kuusikymppinen työnjohtajamme, että: Tässä on sellainen kapistus, jota en ole ikinä käyttänyt." Kyselin vähän lisää ja äijä ei ole ikinä tehnyt ruokaa. Ei ole ikinä edes paistanut mitään einestä paistinpannulla. Mitä nyt muutaman kerran mikrossa jotain lämmittänyt. Normaalisti senkin hoitaa kai vaimo. Kuulostaa hiton erikoiselta, että on koko elämänsä onnistunut välttämään ruoanlaittoa.

Että onkos muita? Tai tunnetteko jonkun? Eikä nyt olla niin ehdottomia, että täytyy olla täysin kokkaamaton, mutta jos sitä tulee tehtyä äärimmäisen harvoin ja mitään ei oikeastaan osaa, niin antaa tulla juttua. Olisi mielenkiintoista kuulla.
 
Liittynyt
3.3.2010
Viestejä
166
Vähän aasinsiltaa käyttäen ja painorajoituksia noudattaen, kun opiskelin kokiksi niin vikana vuonna luokalla oli vielä yksi kaveri joka kysy ihan tosissaan että miten sitä riisiä keitetään? Samainen jantteri myös onnistui saamaan tulipalon aikaiseksi perunoita keittämällä.
 
Liittynyt
15.10.2010
Viestejä
9 288
Aina junnuna, jos jäätiin faijan kanssa himaan, niin saatiin pannu paistettua halkastua makkaraa, taikka tilattiin pizzat. Muuta ei taida osata tehdä vieläkään.
 

Huppe

Iso Kingi H.
Mode
Liittynyt
1.6.2004
Viestejä
16 117
Ikä
43
Muutaman tyypin tunnen hyvinkin jotka eivät ole koskaan kokanneet mitään. Sinkkuna tuon vielä ymmärtää, mukava käydä ulkona syömässä, ei tarvitse ostaa isoa määrää isoja pakkauksia vain tehdäkseen yhden ruoka-annoksen ja loput menis pilalle. Mutta jotta perheelliset eivät kokkaa, on minusta hieman erikoista. Samapa tuo minulle, minä kokkaan ja vaimo siivoaa, passaa mulle.
 
Liittynyt
27.2.2004
Viestejä
5 832
Tiedän muutamia tällaisia aikuisia miehiä, jotka eivät omien sanojensa mukaan kokkaa lainkaan tai se kokkaaminen rajoittuu valmisruokien lämmittämiseen ja korkeintaan makkaran paistamiseen.
Moni ei syö myöskään esimerkiksi salaattia tai muita rehuja lainkaan.

En voi yksinkertaisesti käsittää tuollaista elämäntyyliä, koska itselleni hyvä ruoka on niin keskeinen osa arjen nautintoja ja einekset taas ovat pääsääntöisesti niin onnettomia makunsa puolesta.
 
Liittynyt
31.8.2003
Viestejä
3 775
No aika avuttomia jos ei osaa ruokaa laittaa. Tosta rehuista tulee mieleen ilmielävästi entinen työkaveri, bodari, selitti jostain sopimuksesta pupun kanssa ja kerran ku oltiin syömässä raflassa ja sen muija tilas ruuat ja unohti mainita että ei rehuja lautaselle ni ku lautanen tuli ni meinas vetää muijaa turpaan ja ei suostunut syömään.
 
Liittynyt
6.2.2003
Viestejä
11 836
Ikä
37
No aika avuttomia jos ei osaa ruokaa laittaa. Tosta rehuista tulee mieleen ilmielävästi entinen työkaveri, bodari, selitti jostain sopimuksesta pupun kanssa ja kerran ku oltiin syömässä raflassa ja sen muija tilas ruuat ja unohti mainita että ei rehuja lautaselle ni ku lautanen tuli ni meinas vetää muijaa turpaan ja ei suostunut syömään.
Mullakin on sopimus pupujen kanssa. Minä en syö niiden ruokaa, eikä ne aja mun mopolla. Mutta aika rankkaa kyllä, jos alkaa salaatista kiukuttelemaan. Kyllä mä salaatit syön, jos eteen laitetaan, mutta harvemmin jaksan itse tehdä. Menee lähinnä kausittain. Jos vedän muutenkin paskaa, niin salaatit jää hyvin vähiin ja jos taas keventelen, niin teen joka päivä salaattia.
 
Liittynyt
27.2.2004
Viestejä
5 832
Mullakin on sopimus pupujen kanssa. Minä en syö niiden ruokaa, eikä ne aja mun mopolla. Mutta aika rankkaa kyllä, jos alkaa salaatista kiukuttelemaan. Kyllä mä salaatit syön, jos eteen laitetaan, mutta harvemmin jaksan itse tehdä. Menee lähinnä kausittain. Jos vedän muutenkin paskaa, niin salaatit jää hyvin vähiin ja jos taas keventelen, niin teen joka päivä salaattia.
Eihän se aina nyt herkkua ole, mutta ihan jo oman terveytensäkin takia vetää vähintään sen pari porkkanaa ja vaikka pakasteherneitä, jos ei muuta jaksa väkertää.
Olen ihmetellyt kuinka nämä täysin rehuista kieltäytyvät edes selviävät kärsimättä puutostiloista. Esimerkiksi folaatteja ja AC-vitamiineja ei meinaa saada minimisuosituksia helposti edes salaatteja syömällä.
Jotain multivitaa paikkaamaan pahimpia oireita? Mutta ei sekään terveellinen elämäntapa ole.
 
Liittynyt
27.2.2003
Viestejä
1 643
Ikä
47
Minulla ja monella kaverilla homma tuntuu menevän niin että vaimot laittaa arkiruuat ja mies sitten spesiaalimmat. Meillä se on iha ajankäyttö kysymys. Itse olen pidempään yleensä töissä ja urheilen enemmän joten vaimo kokkaa arkena. Yritän sitten viikonloppuna panostaa ja antaa vaimolle lepoa.

Seuraavaksi lähtee muuten Hupen pastaohje testiin tuolta kokkaus osiosta.

Kokkaaminen on meikäläiselle sellainen homma että tykkään siitä mutta olosuhteet täytyy olla oikeat. Mielellään niin että saa laittaa rauhassa hyvässä fiiliksessä ja nautiskellen, hyvä juoma ja hyvää musaa, perhe mielellään ulkona. Kiireessä ja nälkäisenä kokkaaminen ei ole meikän mommia.
 

Ephemeral

Banned
Liittynyt
29.12.2009
Viestejä
11 737
Mun kokkaaminen rajoittuu lähinnä broilerisuikaleiden ja jauhelihan paistamiseen. Broilerin sekaan laitan sit ruokakermaa ja jauhelihan sekaan sellasen dolmion valmistomaattikastikehässäkän. Broilerin kanssa riisiä tulee keiteltyä, mut nykyään laiskuuttaan vielä tulee sit molemmat noista vedettyä tortillan välissä kun se on niin nopeaa :D

Yks mitä tulee kanssa nykyään tehtyä on noiden valmiiksi maustettujen fileiden paistaminen uunissa, mutta ei kai sitä voi laskea ruuanlaittamiseksi kun heittää vaan lihan uuniin ja tunnin, parin päästä ottaa ja pistää poskeen sitten pelkiltään.

Vihaan ruuanlaittoa :urjo:
 
Liittynyt
11.8.2009
Viestejä
1 015
Minulla ja monella kaverilla homma tuntuu menevän niin että vaimot laittaa arkiruuat ja mies sitten spesiaalimmat. Meillä se on iha ajankäyttö kysymys. Itse olen pidempään yleensä töissä ja urheilen enemmän joten vaimo kokkaa arkena. Yritän sitten viikonloppuna panostaa ja antaa vaimolle lepoa.

Seuraavaksi lähtee muuten Hupen pastaohje testiin tuolta kokkaus osiosta.

Kokkaaminen on meikäläiselle sellainen homma että tykkään siitä mutta olosuhteet täytyy olla oikeat. Mielellään niin että saa laittaa rauhassa hyvässä fiiliksessä ja nautiskellen, hyvä juoma ja hyvää musaa, perhe mielellään ulkona. Kiireessä ja nälkäisenä kokkaaminen ei ole meikän mommia.
Mikä ohje? En löytänyt...
 
Liittynyt
7.1.2004
Viestejä
13 094
Meillä kokkaa pääasiassa minä, ei vaan sovi antaa niin tärkeää asiaa kuin ruoka naisväen pilattavaksi.

Täytyy tosin tunnustaa että safkat on aika simppeleitä: riisiä ja kanaa, kokoperunat eineslihapullilla ja ruskealla kastikkeella jne. Nykyään on hyviä kaikenmoiset pakastekasvikset ja wokit missä löytyy hyviä sekoituksia. Ei sitä viitti ostaa kymmentä lajia juuresta kun pakasteet saa kätsysti valmiina.
 
Liittynyt
15.2.2011
Viestejä
147
Mä en kyllä suoraansanoen pidä juurikaan ruuanlaitosta. Ukko hoitaa sen. Oikeestaan se hoitaa myös siivoamisen koska mä olen töissä, ja amk:ssa vaan sluibataan.
Sen jälkeen ku muutin omilleni en oo yhtäkään valmisateriaa ostanu, eineksistä korkeintaan lohkopottuja ja purkkihernesoppaa <3

Mun kaheksantoistavuotias veljeni ei oo kyllä varmaan eläessään ees vettä joutunu keittämään. Korkeintaan ketsuppia on laittanu itte lautaselle.
 

Delgado

Base animal
Liittynyt
9.1.2010
Viestejä
12 975
Ikä
35
Mun isäni (syntynyt 1957) on tuollainen mies, siis ettei ole varmaan ikinä käyttänyt paistinpannua. Tuskin osaa edes keittää vettä hellalla. Mikron käyttö sentään onnistuu. Tuon on mahdollistanut se, että isäni asui äitinsä helmoissa kolmekymppiseksi saakka kunnes meni naimisiin. Äitinsä luona asuessa ei äiti tietenkään koskaan ollut jostain syystä laittanut poikaansa varmaan edes kuorimaan perunoitaan itse. Sitten myöhemmin vaimo alkoi äidiksi isälleni (ja monta vuotta kuori ne perunatkin, kunnes sai tarpeekseen) ja siitä sitten on katkera varmaan vieläkin, vaikka itseäänkin on kyllä syyttäminen. Kun mun vanhemmilleni tuli yli 20 avioliittovuoden jälkeen ero, niin isäni muutti toiseen asuntoon ja elää nykyään mikroeineksillä, juustonaksuilla ja kaupan valmispullilla. Kasviksia ruokavaliossa ovat kai omenat (syödään pesemättä kuorineen). Vitamiineja popsii purkista ja syö kalaöljykapseleita, ja edelleen on hengissä, mitä aina suuresti ihmettelen. Monta kertaa olen kyllä isäni ruokavaliosta huomauttanut hänelle, mutta turhaan.
 
Liittynyt
30.8.2010
Viestejä
220
Oma isä joutui eron jälkeen pakon edessä opetteleen laittaan ruokaa, kun me lapset jäätiin sen hoteisiin. Perunat se osas keittää, mutta suurinpiirtein siihen ne taidot sit loppuivatkin. Välillä saatiin melko jänniä makuelämyksiä, kun en itse aina jaksanut/kerinnyt tehdä ruokaa tai olla neuvomassa. Hyvin se on oppinut ja varsinkin hirvestä tekee nykyään aivan pirun hyviä ruokia.

Ite tykkään tehdä ruokaa enkä eineksiin juurikaan kajoa, mut enemmän mä oon semmonen leipojatyyppi. Mä tekisin mielelläni kaikenlaisia kakkuja, piirakoita yms. herkkuja. Ettiä netistä uusia reseptejä ja kokeilla mitä tulee. Ongelmana on vaan se ettei oo oikeen syöjiä semmosille ja ite ei parane, jos meinaa linjansa säilyttää.
 
Liittynyt
26.9.2003
Viestejä
3 005
Ikä
33
Ei tuu kyllä juuri kokkailtua, syön jotain eineksiä höystettynä raejuustolla. Ekat pari vuotta kun asuin yksin söin aina makarooneja ja jauhelihaa, spesiaalina lisäsin sitte tonnikalaa. Ranskalaisia tulee joskus tehtyä uunissa ja tykkään kyllä grillata, kai se lasketaan kokkaamiseks? :D
 
Ylös