Kuinka pian salille ja kamppailutreeneihin lapsen saannin jälkeen

[AMM]

Kuinka pian olette palanneet punttien pariin ja synnytyksen jälkeen? Lisäksi harrastan erästä kamppailulajia, mikä luonnollisesti on tauolla raskauden ajan. Onko kellään kokemusta, kuinka pian kamppailulajien pariin voi palata ja miten esim imetys vaikuttaa tuohon?

 

[KRIM]

Tässä hieman osviittaa... Ei kannata sen kummemmin suunnitella mitään, sillä jokainen palautuu omaan tahtiin synnytyksestä ja tähän ei ole olemassa yleistä esimerkkiä. Synnytyksen lisäksihän kuvioihin tulee luonnollisesti vastasyntyneen hoivaaminen, mikä vie kaiken aikasi. Et voi etukäteen tietää, miten oma synnytyksesi tulee menemään ja miten fyysisesti palaudut siitä? Et voi myöskään tietää millainen vauvan rytmi tulee olemaan ja miten syöttöjen kanssa menee. Yleisesti ottaen, ei raskaus aikana kannata miettiä valmiiksi tuollaisia asioita ;). Kyllä sinne saleileen ja kamppaileen kerkeää sitten kun on sen aika. Kannattaa ottaa rauhallisesti ja pitää positiivista jaksamista yllä ilman sen kummempia suunnitelmia. Kun alapää palautunut tapauksesta riippuen voi aloittaa vaikka vauvan kärryilyistä ulkona ja pitkin päivää tehtävistä kotijumpista. Tässäkin pitää muistaa se että paikkoja ei voi reenata niin kipeiksi että se vie voimia vauvan hoitamisesta ja näin vaikuttaa negatiivisesti yleiseen jaksamiseen. Ensimmäiset kuukaudet menee rytmiä hakiessa ja siitä se sitten lähtee, jokainen omaan tahtiin ihanan vauvelin johdolla

 

[Smart]

Ei kannata sen kummemmin suunnitella mitään.
Et voi myöskään tietää millainen vauvan rytmi tulee olemaan ja miten syöttöjen kanssa menee.
Yleisesti ottaen, ei raskaus aikana kannata miettiä valmiiksi tuollaisia asioita ;).
Kannattaa ottaa rauhallisesti ja pitää positiivista jaksamista yllä ilman sen kummempia suunnitelmia.

KRIM on jo antanut kaikkein tärkeimmät ja parhaimmat neuvot.
Itse tein sen virheen, että suunnittelin ja kuvittelin tekeväni ties mitä sitten vauvan synnyttyä, varsinkin sillon kun se nukkuu niitä kuuluisia päiväuniaan. Ja voi kuinka mä olen katkerasti joutunut pettymään. Oma kroppa kyllä palautui toimintakuntoiseksi sektiosta huolimatta todella nopeasti, mutta arki olikin muuten kaikinpuolin todella haastavaa. Vauva valvotti ekojen hyvin sujuneiden viikkojen jälkeen ihan tolkuttomasti, univelkaa kertyi kamalaa tahtia. Jossain vaiheessa en enää edes pystynyt nukahtamaan vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Viimenen ajatus mun päässä siinä vaiheessa oli treenaaminen. Toisaalta olin useamman kuukauden rankalla imetysdieetillä ja lapsi valvoi pahimmillaan jo kuukauden iässä 14h putkeen ja nukkui tsägällä sellaisia 10-15min päikkäreitä, kiljui koko muun ajan ja oli kanniskeltavana, että eipä siinä kerennyt itselleen mitään kilojakaan mässäillä, hyvä jos vessaan ja suihkuun ehti. En olisi eläessäni uskonut, että vauvan kanssa saa itsensä niin sippiin ja että se eka vuosi voi olla noinkin haastavaa. Nyt vasta 1,5-vuotiaana pikkukundi on oppinut nukkumaan lähes 2h päikkäreitä, mutta silloinkin meillä ollaan hiljaa kuin huopatossutehtaassa.
Mun kohdalla lapsi on kyllä todellakin muuttanut koko elämän ja olen oikeasti joutunut (ainakin hetkeksi) luopumaan suurimmasta osasta omista tekemisistäni ja menemisistäni. Toivon kuitenkin, että joku päivä saan tuosta aktiivisesta poikasesta kaverin, jota viedä vaikka lautailemaan tai sukeltamaan. Toivottavasti äidin seura vaan ei ole sitten siinä vaiheessa jo niin noloa tai epä-coolia...

 

[Mini-T]

Tuossa tuli tosiaan jo hyviä neuvoja. Omasta kokemuksesta (1 lapsen jälkeen) sen verran, että oma raskaus oli sellaista helvettiä, etten pystynyt liikkumaan koko raskauden aikana vaikka olisin halunnut. Painoa kertyi loppua kohti hurjasti ja se vaikeutti itsessään jo silloin liikkumista. Synnytys oli rankka, mutta loppujen lopuksi kroppa palautui yllättävän nopeasti. Pääsin muistaakseni kotiin laitokselta 4:nä päivänä ja olisko ollut seuraava päivä, kun aloitin rauhallisesti kävelylenkit. Neuvolassa kauhisteltiin, että olin aloittanut jo, vaikka periaatteessa paikat eivät olleet vielä parantuneet täysin.
Mielestäni oman kokemuksen ja tulevan fysioterapeutin ammatin kautta ehdottomasti tärkeintä on kuunnella omaa kroppaa ja jos siltä tuntuu, että haluaa lähteä treenaaman, senkus lähtee KUNHAN ottaa huomioon muutaman asian:
1. Vatsalihaksia (suoria lähinnä) ei edelleenkään pidä vielä n. 6 viikkon tehdä (tämä tosin arvio..itse kyllä siitäkin yleensä huomaa, milloin lihasten "väli" palautuu normaaliksi), vaarana siis se, että suoran vatsalihaksen välissä oleva vako jää liian isoksi..
Yleensä aluksi ei myöskään tee mieli kovinkaan paljon nousta suoraa vatsalihasta käyttäen esim istumasta ylös. OMA KROPPA KERTOO!
2. Keskivartalon syvät lihakset kannattaa treenata HYVIN! Sieltä se tärkein tuki lähtee esim. selälle, ja edelleen on muistettava hormonien löysyttävä vaikutus nivelsiteisiin yms..tukea on siis saatava!
Tässä itse käytin (suosittelen ehdottomasti) heti ensimmäisestä kävelylenkistä lähtien jonkinlaista tukivyötä (itse sidoin leveän kaulahuivin lantion ja vyötärön ympäri TIUKASTI). Se antaa tukea lantiolle ja keskivartalolle vielä silloin, kun sitä ei itsellä vielä ole.
3. Lantionpohjan lihakset kannattaa treenata hyvin. Estää epämiellyttävää virtsankarkailua esim juostessa tai hyppiessä, ja tukee lisäksi lantion ja selän aluetta.
4. Jos treenaat, pidä todella huolta, että syöt tarpeeksi, jotta lapselle riittää ruokaa! Itsellä tämä oli pahin kompastuskivi..ja maito ei riittänyt 3kk jälkeen enää vauvalle..Jos maitoa riittää, se tosin saattaa haitata treenausta siten, että rintojen turvotus voi tuntua epämukavalta.

Nämä siis lähinnä perus lenkkeilyyn ja salilla käymiseen. Kamppailulajiin paluuta en tekisin ennen jälkitarkastusta, enkä ennen kuin olisin varma, että tukilihakset ovat kunnossa. Palautuminen on tosiaan yksilöllistä, ja riippuu todella paljon jaksamisesta.
Sen tarkempaa tai mitään absoluuttista aikaa ei oikeastaan tosiaan voi sanoa. Kuuntele itseäsi JÄRKI mukana!