Kuinka paljon suomalaista koulutusta arvostetaan ulkomailla?
- Keskustelun aloittaja Ronny11
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 21.10.2005
- Viestejä
- 10 950
Pelkällä koulutuksella et tee mitään ja hyvää duunia on vaikeaa saada ilman hyvää koulutusta ilman moukan tuuria. Ei koulutus ole mikään automaatti, mutta se voi helpottaa asioita kunhan on itse aktiivinen.
Laske siitä 1+1.
E: Lisätään vielä se, että Suomalaisia työntekijöitä arvostetaan maailmalla. Monessa kulttuurissa on vaikeaa myöntää epäonnistumisia ja pidetään suu kiinni kunnes joku huomaa ongelman. Ollaan vastuullista ja kohtuu suoraselkäistä porukkaa.
Laske siitä 1+1.
E: Lisätään vielä se, että Suomalaisia työntekijöitä arvostetaan maailmalla. Monessa kulttuurissa on vaikeaa myöntää epäonnistumisia ja pidetään suu kiinni kunnes joku huomaa ongelman. Ollaan vastuullista ja kohtuu suoraselkäistä porukkaa.
- Liittynyt
- 20.3.2004
- Viestejä
- 1 793
Onko MSc Economics edes kovin yleinen jenkeissä? Katselin äsken muutaman jenkkiyliopiston sivua ja ei siellä ainakaan iskenyt silmään. MBA ja BSc näkyi olevan tarjolla.
- Liittynyt
- 3.9.2003
- Viestejä
- 2 212
- Ikä
- 42
MSc-tutkinto on harvinainen angloamerikkalaisissa maissa koska useimmilla on varaa suorittaa vaan BSc tai BBA. Suomalaisesta näkökulmasta ajatellaan myös että tuo ainevalinta on jotenkin merkityksellinen. Jenkeissä tai Briteissä sillä ei ole niinkään väliä että mitä on lukenut (vaikkapa historiaa pääaineenaan lukenut voi työllistyä pankkiin) vaan että mistä yliopistosta on valmistunut. Täällä merkkaa aika tarkkaan se mitä aineita on lukenut, mutta muualla maailmassa nimekäs yliopisto on tärkeämpi.
Angloamerikkalainen MSc in Economics on aika spesiaali taloustieteellinen ylempi korkeakoulututkinto, eikä verrattavissa KTM:ään. Suomen ktm:n vastine olisi ehkä BBA. Massatutkinnot on jenkeissä BBA- tai BSc-tasoisia tutkintoja. MBA on taas enemmänkin ammattisuuntautunut tutkinto, jota mennään suorittamaan vasta kun ollaan BSc:nä tai BBA:na tehty töitä muutama vuosi. Useimmissa jenkkien MBA-ohjelmissa opiskelijoiden keski-ikä on lähellä kolmeakymmentä.
Noita tutkintotasoja ei kannata verrata suomalaisiin. Esim. juristien perustutkinto on jenkeissä tohtori (J.D.), samaten lääkäreiden perustutkinto on jonkinlainen tohtori, joka on ihan eri kuin akateeminen tohtoritutkinto.
Jos itse olisin 17-vuotias niin lähtisin vähän äkkiä täältä kouluttautumaan ihan mihin vaan.
Angloamerikkalainen MSc in Economics on aika spesiaali taloustieteellinen ylempi korkeakoulututkinto, eikä verrattavissa KTM:ään. Suomen ktm:n vastine olisi ehkä BBA. Massatutkinnot on jenkeissä BBA- tai BSc-tasoisia tutkintoja. MBA on taas enemmänkin ammattisuuntautunut tutkinto, jota mennään suorittamaan vasta kun ollaan BSc:nä tai BBA:na tehty töitä muutama vuosi. Useimmissa jenkkien MBA-ohjelmissa opiskelijoiden keski-ikä on lähellä kolmeakymmentä.
Noita tutkintotasoja ei kannata verrata suomalaisiin. Esim. juristien perustutkinto on jenkeissä tohtori (J.D.), samaten lääkäreiden perustutkinto on jonkinlainen tohtori, joka on ihan eri kuin akateeminen tohtoritutkinto.
Jos itse olisin 17-vuotias niin lähtisin vähän äkkiä täältä kouluttautumaan ihan mihin vaan.
- Liittynyt
- 20.3.2004
- Viestejä
- 1 793
Ymmärtääksen BBA on 3 vuotta. Ei kai suomalainen KTM nyt niin laiska tutkinto ole, että sitä voisi siihen verrata?
- Liittynyt
- 3.9.2003
- Viestejä
- 2 212
- Ikä
- 42
No mihin sitten? Eikös vertailukriteereiksi pitäisi "laiskuuden" lisäksi ottaa mm. se mikä tutkinto samantyyppisissä työtehtävissä työskentelevillä on, ja kuinka suosittu minkäkin tutkinnon suorittaminen on missäkin ammattikunnissa. Tutkintojen työmäärien vertailu on hankalaa, koska niiihin vaikuttaa niin moni asia jotka ovat erilaisia eri kulttuureissa. Harvardin kirjanpidon peruskurssi on takuulla ihan eri planeetalta kuin HKKK:n vastaava.
Pitäisikin järjestää sellainen koe jossa HKKK:lle annettaisiin kolmeksi vuodeksi saman verran rahaa käyttöön kuin jollain jenkkien IVY-leaguen yliopistolla. KTM-valmistumistajat lyhenisivät takuulla johonkin kolmen vuoden pintaan.
MSc Econ on erittäin huono vertalukohta koska kyseessä on taloustieteellinen tutkinto. Suomen kauppakorkeakouluista ei tule taloustieteilijöitä, vaikka KTM:n englanninkielinen nimi onkin MSc in Econ.
Pitäisikin järjestää sellainen koe jossa HKKK:lle annettaisiin kolmeksi vuodeksi saman verran rahaa käyttöön kuin jollain jenkkien IVY-leaguen yliopistolla. KTM-valmistumistajat lyhenisivät takuulla johonkin kolmen vuoden pintaan.
MSc Econ on erittäin huono vertalukohta koska kyseessä on taloustieteellinen tutkinto. Suomen kauppakorkeakouluista ei tule taloustieteilijöitä, vaikka KTM:n englanninkielinen nimi onkin MSc in Econ.
- Liittynyt
- 10.9.2006
- Viestejä
- 121
Jonkin verran olen asiaa tutkinut ja seurannut esimerkiksi yhdysvaltalaisten ja brittien keskustelua aiheesta. Minulle on tullut se kuva, että hyvästä anglosaksisesta yliopistosta valmistunut kandidaatti (BSc.) vastaa tiedoiltaan suomalaista maisteria ja vähän ylikin. Paino tässä sanalla hyvä, eli sertifioitu yliopisto kyseessä, kurasarjakin ko. maista toki löytyy. Samoin anglosaksinen maisteri = ~suomalainen tohtori, varsinkin kun niitä tuotetaan nyt täällä liukuhihnalta kortiston täytteeksi.
Jos sitten ruvetaan miettimään asiaa tutkimuksenteon kannalta, niin suomalaiset ovat taidoiltaan melko paljon jäljessä näistä maista. Esim. jenkkiyliopistoissa kirjoitetaan läpi koko opiskeluajan esseitä (papers), korostetaan omatoimisuutta ja keskustellaan vertaisryhmissä eri aiheista. Muutenkin opetusmenetelmät ovat vaativampia ja tehokkaampia, kuin Suomessa suositut massaluennot ja kirjatentit. Myöskään vuosikausien laiskottelu "kirjoilla" ei onnistu, kun joka lukukausi pitää maksaa omasta pussista. Opiskeluaika on siis kompakti paketti tiivistä työskentelyä, eikä Suomessa esiintyvää vuosia kestävää haparointia. Voi vaan kuvitella kummalla on valmistuttua paremmat eväät ruveta tekemään tutkimusta.
e: mitä tulee kysymykseen kuinka paljon suomalaista koulutusta arvostetaan ulkomailla, niin sanoisin, että tavallinen tallaaja tuskin tietää mitään Suomen koulutusjärjestelmästä tai tasosta. Aika hämärä kuva osaamisesta siis varmaan on.
Jos sitten ruvetaan miettimään asiaa tutkimuksenteon kannalta, niin suomalaiset ovat taidoiltaan melko paljon jäljessä näistä maista. Esim. jenkkiyliopistoissa kirjoitetaan läpi koko opiskeluajan esseitä (papers), korostetaan omatoimisuutta ja keskustellaan vertaisryhmissä eri aiheista. Muutenkin opetusmenetelmät ovat vaativampia ja tehokkaampia, kuin Suomessa suositut massaluennot ja kirjatentit. Myöskään vuosikausien laiskottelu "kirjoilla" ei onnistu, kun joka lukukausi pitää maksaa omasta pussista. Opiskeluaika on siis kompakti paketti tiivistä työskentelyä, eikä Suomessa esiintyvää vuosia kestävää haparointia. Voi vaan kuvitella kummalla on valmistuttua paremmat eväät ruveta tekemään tutkimusta.
e: mitä tulee kysymykseen kuinka paljon suomalaista koulutusta arvostetaan ulkomailla, niin sanoisin, että tavallinen tallaaja tuskin tietää mitään Suomen koulutusjärjestelmästä tai tasosta. Aika hämärä kuva osaamisesta siis varmaan on.
- Liittynyt
- 3.7.2005
- Viestejä
- 33
Tuohon anaskin tekstiin muutamia omakohtaisia kommentteja.
Itselläni on kokemusta tekniselta alalta sekä suomalaisesta järjestelmästä että huippuyliopistosta USA:ssa. Undergraduate koulutus oli todellakin siellä täysin erilainen kuin Suomen yliopistoissa. Kurssit sisälsivät lähes poikkeuksetta pakollisia harjoituksia jotka palautettiin viikoittain kurssiassistentille (teaching assistant, TA) sekä TA:n vetämiä ryhmätunteja (tutorials), joissa kerrattiin luennoilla käytyä asiaa, laskettiin tehtäviä, keskusteltiin aiheesta, jne. Menestyminen kursseissa näissä yliopistoissa vaatii käytännössä 100% omistautumista opiskelulle, ellei ole supernero. Suomessa pääsee hyviin tuloksiin paljon vähemmällä vaivalla. Opiskelijat ovat USA:ssa myös keskimäärin huomattavasti kilpailuhenkisempiä kuin Suomessa, mikä saattaa tuntua ahdistavalta, jos hommaan ei halua itse lähteä mukaan.
Vastapainona paremmalle tietopohjalle, BSc. opiskelijat ovat keskimäärin aika rikki saatuaan tutkintonsa ja moni jättääkin opiskelut siihen tai vaihtaa hieman tuntemattomampaan yliopistoon missä jatkotutkinto irtoaa vähemmällä vaivalla. Omalla alallani parhaiden jenkki-yliopistojen jatko-opiskelijaryhmät koostuvat usein >50% ulkomaalaisista.
Tuo BSc:n vastaaminen Suomen maisteria on osaltaan totta ja osaltaan tarua (puhun nyt vain omasta tieteenalastani). Teoriatieto on varmaankin molemmissa samaa luokkaa - BSc:llä jopa parempi kuin maisterilla. Toisaalta, Suomessa on tapana työskennellä opintojen aikana oman alan töissä, mikä on taas USA:ssa huomattavasti harvinaisempaa. Internshippejä saattaa olla mahdollisuus tehdä, mutta yleensä nämä tulevat vasta jatko-opiskelu vaiheessa. MSc:hän on jo jatko-tutkinto siellä ja yleensä gradu sisältää tutkimusta, joka voi olla jopa verrattavissa väitöskirjatutkimukseen Suomessa. Tämä tehdään tosin usein hyvin tiukassa ohjauksessa ja aihe on hyvin rajattu, koska aikaa on vain kaksi vuotta. Eli ihan sitä ei voi mielestäni verrata tohtorin tutkintoon Suomessa. Kurssit ovat käytännössä tohtoritason kursseja.
Kovan vaatimustason vastapainoksi saa hyvällä tuurilla aivan loistavaa väitöskirjaohjausta ja välinpitämättömän luennoinnin sijaan kurssit usein opetetaan. Ennen Jenkkeihin ryntäämistä kannattaa tosin tarkkaan miettiä kestääkö polla paineita ja onko valmis käyttämään lähes kaiken valveillaolo aikansa opiskeluun (pl. em. supernerot). Mikäli vastaus on kyllä, niin ei muuta kuin menoksi - vaivannäkö palkitaan lähes varmasti tulevaisuudessa ;)
Itselläni on kokemusta tekniselta alalta sekä suomalaisesta järjestelmästä että huippuyliopistosta USA:ssa. Undergraduate koulutus oli todellakin siellä täysin erilainen kuin Suomen yliopistoissa. Kurssit sisälsivät lähes poikkeuksetta pakollisia harjoituksia jotka palautettiin viikoittain kurssiassistentille (teaching assistant, TA) sekä TA:n vetämiä ryhmätunteja (tutorials), joissa kerrattiin luennoilla käytyä asiaa, laskettiin tehtäviä, keskusteltiin aiheesta, jne. Menestyminen kursseissa näissä yliopistoissa vaatii käytännössä 100% omistautumista opiskelulle, ellei ole supernero. Suomessa pääsee hyviin tuloksiin paljon vähemmällä vaivalla. Opiskelijat ovat USA:ssa myös keskimäärin huomattavasti kilpailuhenkisempiä kuin Suomessa, mikä saattaa tuntua ahdistavalta, jos hommaan ei halua itse lähteä mukaan.
Vastapainona paremmalle tietopohjalle, BSc. opiskelijat ovat keskimäärin aika rikki saatuaan tutkintonsa ja moni jättääkin opiskelut siihen tai vaihtaa hieman tuntemattomampaan yliopistoon missä jatkotutkinto irtoaa vähemmällä vaivalla. Omalla alallani parhaiden jenkki-yliopistojen jatko-opiskelijaryhmät koostuvat usein >50% ulkomaalaisista.
Tuo BSc:n vastaaminen Suomen maisteria on osaltaan totta ja osaltaan tarua (puhun nyt vain omasta tieteenalastani). Teoriatieto on varmaankin molemmissa samaa luokkaa - BSc:llä jopa parempi kuin maisterilla. Toisaalta, Suomessa on tapana työskennellä opintojen aikana oman alan töissä, mikä on taas USA:ssa huomattavasti harvinaisempaa. Internshippejä saattaa olla mahdollisuus tehdä, mutta yleensä nämä tulevat vasta jatko-opiskelu vaiheessa. MSc:hän on jo jatko-tutkinto siellä ja yleensä gradu sisältää tutkimusta, joka voi olla jopa verrattavissa väitöskirjatutkimukseen Suomessa. Tämä tehdään tosin usein hyvin tiukassa ohjauksessa ja aihe on hyvin rajattu, koska aikaa on vain kaksi vuotta. Eli ihan sitä ei voi mielestäni verrata tohtorin tutkintoon Suomessa. Kurssit ovat käytännössä tohtoritason kursseja.
Kovan vaatimustason vastapainoksi saa hyvällä tuurilla aivan loistavaa väitöskirjaohjausta ja välinpitämättömän luennoinnin sijaan kurssit usein opetetaan. Ennen Jenkkeihin ryntäämistä kannattaa tosin tarkkaan miettiä kestääkö polla paineita ja onko valmis käyttämään lähes kaiken valveillaolo aikansa opiskeluun (pl. em. supernerot). Mikäli vastaus on kyllä, niin ei muuta kuin menoksi - vaivannäkö palkitaan lähes varmasti tulevaisuudessa ;)
- Liittynyt
- 3.9.2003
- Viestejä
- 2 212
- Ikä
- 42
Kannattaa myös huomioida suomalaisista kouluista puhuttaessa se, että vaikkei tasoeroista saa julkisesti puhua, on ihan selvää että Suomessa on kouluja jotka ovat parempia ja vaativampia kuin toiset koulut. Järkevät työnantajat osaavat myös ottaa huomioon nämä tasoerot, ja ulkomaillakin ne tunnetaan.
