Kuinka paljon satunnaisia herkkuja?

[Hippa]

Ostinpa tänään jäätelön, kun teki mieli (Classic Cream Toffee, njamm). Eilen kävin kaverin kanssa jäätelöllä, ku oli aika tukkonen olo ja kylmä helpottaa.

No anyway..

Mietinpä sitten kuinka yleistä teille punttinaisille on syödä tollai satunnaisesti herkkuja?

Mulla voi hyvin mennä monta päivää ilman mitään herkkuja (ku ei varsinaisesti tee mieli), mutta joskus taas tulee ostettua jotai naposteltavaa, kuten tänään ja eilen. En ole huomannut siitä mitään haittaakaan, mutta onko siitä haittaa kuiteskin?

Dieetillä ilmeisesti mässytankkauspäiviä lukuunottamatta ei satunnaista naposteltavaa voi harkitakaan?

 

[Juulia]

Kyllä mä ainakin joskus ostan vaikka jogurttikarkkeja, jos oikein mieli tekee! Enpä usko, että pienestä satunnaisesta herkusta on erityisesti harmia.

 

[2much4U]

Minulla on aika tyly linja ympäri vuoden, ei mitään herkkuja kuin yhtenä päivänä viikossa. Tuleehan tähän väkisinkin muutama tilanteen vaatima poikkeus, mutta ne voi kyllä laskea yhden käden sormilla. Esim. joillain merkkipäivillä otan palan jotain, kun en halua tehdä kaikkien kuullen tiliä miksen ota mitään. Dietillä herkuttelu on rajoitetumpaa, mutta offilla kaikki mitä tekee mieli menettelee.

Ainoa varsinainen herkku jota syön melkein päivittäin on jäätelöautosta saatava light tikkujäätelö. Siinä on muistaakseni 45kcal/kpl ja vain muutama gramma hiilareita ja rasvaa. (makeutettu aspartamiinilla) Maku on sikahyvä, löytyy vanilja/mansikkaa ja vanilja/suklaata, suosittelen! :p

 

[jessica]

Nyt täytyy kirjottaa aiheeseen liittyen yksi jatko kyssäri: Jos kuvitellaan, että syön juuri oikean määrän kaloreita päivässä (hieman yli kulutuksen jne.) saan riittävästi vitamiineja, hyviä rasvoja, kuitua ja proteiinia.. niin mitä todellista haittaa on jostain 'herkusta'? Esim. jäätelö, pulla, 100g karkkia.. tms.

Väittäisin, ettei yhtään mitään. Ainut haitta/hyöty on ehkäpä henkisellä puolella.. itsekurin ihannointi, fiilis 'ainoasta oikeasta tavasta syödä oikein', tunne, että pystyy hallitsemaan itsensä joka tilanteessa jne.

Mutta siis, voiko joku todella perustella, mitä haittaa olisi pienestä herkusta vaikka joka päivä?

 

[Hippa]

Eipä siitä kai ole haittaa. Kyse on kokonaiskalorimäärästä ja siitä kuinka paljon kaloria tulee kerralla, koska elimistöhän pystyy käyttää vaan tietyn verran ja se, jota ei ehdi käyttää varastoituu rasvaksi.

Mut jos joku viisaampi tietää lisää/enemmän/muuta/päinvastaista niin kuulen sen mielelläni.

 

[sporttityttö]

Kyllä mä yritän pitää viikolla aika tiukkaa linjaa herkkujen kanssa, mutta kyllä poikkeuksia tapahtuu.
Jos joku jotain tarjoaa niin voin hyvin nauttia pienen herkun vaikka kahvin kanssa ja joskus jos tekee TODELLA mieli jotain piristystä niin voin sen itselleni sallia ja yritän olla potematta siitä huonoa omatuntoa

 

[Voimanainen]

Kysyn vaan että voitteko vastustaa: järki sanoo että EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA ja vatsa huutaa että JOO JOO TÄNNE VAAN???
Meinaan vaan että tänään kun tehtiin seiskaluokkalaisten kanssa pizzaa niin kyllä opettaja vaihtoi tonnari-riisihärdellin palaseen tonnikala- rapupizzaa....
Puolustukseksi että olihan pizzassakin tonnari, kelpaako:D

 

[Xedra]

Nykyään ei tuu syötyä mitään makeaa juuri lainkaan, hampurilaisella tms. tulee herkuteltua n. kerran kahdessa viikossa. Tuollaisesta en pode mitään omantunnontuskia mutta jos alan herkuttelemaan yli kaksi krt viikossa niin sitten alkaa tuskailu.

 

[Wilhelmiina]

Katsoitteko muuten tiistaina Akuutti-ohjelmaa tv:stä (mähän olen ollut yli kaks viikkoa flunssassa, joten tv:tä ON tullut töllättyä kyllästymiseen asti)? Siinä oli juttua "liian terveellisestä" syömishäiriöstä. Sellainen ihminen miettii vain koko ajan mitä panee suuhunsa, että söisi mahdollisimman terveellisesti ja ahmii koko ajan uutta terveysravintotietoa lehdista ja tv:stä. Sanottiin että tällainen syömishäiriöinen ihminen ahdistuu, jos ei ole varma onko mahaan mennyt ruoka terveellistä ja välttelee tilanteita, joissa pelkää olevan jotain epäterveellistä tarjolla.

Yleensä jos herkuttelen, teen sen sitten kunnolla viikonloppuisin. Joskus saatansyödä jonkun yhden keksin kahvin kanssa tai juoda oluen tai viiniä arki-iltana (rentoutukseksi ) . Minusta tuntuu, että minulle tuollainen pikku herkuttelu silloin tällöin sopisi paremmin, kuin nykyinen tyyli, että päivän aikana junttaan naamaan kaiken mikä ei karkuun pääse... Sitten täytyy maata kylkiasennossa sohvalla, hengitys ei kulje.... Joo, ei ole tervettä tuokaan.

 

[2much4U]

Originally posted by jessica
Nyt täytyy kirjottaa aiheeseen liittyen yksi jatko kyssäri: Jos kuvitellaan, että syön juuri oikean määrän kaloreita päivässä (hieman yli kulutuksen jne.) saan riittävästi vitamiineja, hyviä rasvoja, kuitua ja proteiinia.. niin mitä todellista haittaa on jostain 'herkusta'? Esim. jäätelö, pulla, 100g karkkia.. tms.

Itselläni ainakin karkin ym. verensokeria nopeasti heilauttavan ruuan nauttiminen tekee niin huonon olon, että vältän sitä treenipäivinä. Ensin pyörryttää ja kohta väsyttää... Toisaalta pidän tiukkaa linjaa senkin takia, että entisenä syömähäiriöisenä vältän näin morkkikset ym. kärvistelyt. Kolmas syy on se, että lihon tosi helposti. Nyt kun kilpailen parikin kertaa vuodessa yritän välttää suuret painon vaihtelut harjoitus- ja kisakauden väleillä. Neljäs syy on se, että haluan ja tykkään syödä "ruokaruokaa" paljon! Jos alkaisin vähentää normaali ruokamäärästäni herkkujen kaloreita jäisi ruokaa liian vähän.

Ennen söin välillä herkkuja mielitekojen mukaan. Tämä nykyinen tyyli kuitenkin sopii itselleni huomattavasti paremmin, oloni on koko ajan tasaisen hyvä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Yllättävää kyllä mieliteotkin ovat miltei loppuneet.

En kuitenkaan ole mikään kontrollifriikki, joka pakonomaisesti pitää tiukkaa linjaa(been there, done that) vaan homma perustuu siihen, että haluan kisata mahdollisimman korkealla tasolla vielä muutamia vuosia. Tämä on varmasti yksi iso ero kuntoilun ja kilpaurheilun välillä... ;)

 

[jessica]

Kiitos Saaga

.. eli kukin tavallaan. Ja tietysti kuntoilun ja kilpaurheilun välillä on ja täytyykin olla eronsa. Miten sitä muuten jyvät erottuisivat akanoista!

 

[Gillyanne]

Originally posted by sporttityttö
Kyllä mä yritän pitää viikolla aika tiukkaa linjaa herkkujen kanssa, mutta kyllä poikkeuksia tapahtuu.
Jos joku jotain tarjoaa niin voin hyvin nauttia pienen herkun vaikka kahvin kanssa ja joskus jos tekee TODELLA mieli jotain piristystä niin voin sen itselleni sallia ja yritän olla potematta siitä huonoa omatuntoa

Tämähän on aivan kuin meikätytön kynästä (näppiksestä) lähtöisin! Eli juuri näin minäkin teen (yritän tehdä). Viikonloppuisin sitten herkutellaan, mutta eipä enää tee mieli silloin(kaan) mättää hulluna niinkuin vielä muutamia vuosia sitten.

Saaga, mitä enemmän luen sun tekstejä niin sitä enemmän tunnen sielunsisaruutta, nimim. (entinen) syömisongelmainen minäkin... onneksi nyt siis jo melko hyvin tasapainossa

 

[Wilhelmiina]

Joo, ei taitais olla meikäläisestä niin älyttömän tarkkaan ruuan kontrollointiin, jota fitnesskisailijoilla on. Luin just eilen yhdestä naistenlehdestä sen Pajulahden haastattelun ja jösses kun olikin tarkkaa. Vaikka yritänkin suhteellisen "oikein" syödä, niin en kyllä jaksaisi sellaista kieltäymyslinjaa... No mulla onkin nuo s****nan jenkkakahvat ja tuntuvat olevan pysyväistä laatua prkl. :mad2:

 

[Nate]

Täällä myös ilmoittautuu yksi "mieliteot-ovat-toteuttamista-varten" -mimmi, jonka olisi kyllä aika mahdotonta kisata. Monta kuukautta kieltäymystä olisi minulle henkisesti liian rankkaa. Olen myös erittäin mukavuudenhaluinen, laiska ja saamaton...
Sen takia olenkin tosi tyytyväinen, kun olen saanut ruokavalioni melko lailla kuntoon. Keväällä vain tein päätöksen, että yksi mässypäivä viikossa riittää, ja siivosin rasvaiset makkarat ja juustot jääkaapistani. Samalla aloin treenata kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Nämä kaksi asiaa sitten tukivat toisiaan, ja yhtäkkiä huomasin että hups, minähän olen laihtunut ja hups, en enää osaa kuvitella palaavani entiseen ruokavalioon.
Virallisen mässypäivän lisäksi saatan silloin tällöin sortua johonkin herkkuun tai rasvaiseen ruokaan, mutta homma pysyy kuitenkin suht hyvin kuosissaan. Varsinkin tällä hetkellä pidän huolen, että saan riittävästi kaloreita ja proteiinia, ja tarkoituksena on huhti-toukokuussa sitten vähän kiristellä.

 

[Dee]

Mulla on tää kuvio sellainen, että viikolla kyllä pidän aika tiukkaa linjaa enkä juurikaan sorru herkutteluun.

Mutta sitten joskus käy niin, että kun tulee kauan odotettu lauantai eli mässypäivä, niin mullapa saattaakin olla ihan toisenlainen olo eikä siis tee mieli mitään erityistä. Silloin en rupea väkisin siinä päivämäärässä ja suunnitelmassa roikkumaan, vaan ohitan koko jutun ja jos sitten sunnuntaina taikka maanantaina tekeekin mieli jotain hyvää niin annan palaa enkä murehdi.

Kokeilunhalusta olen kyllä ollut pari kertaa dieetillä, ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti (eli mässypäivät tarkoitti ainoastaan lisää hiilareita mutta "puhtaasta" lähteestä). Ja siinä kävi niin, että kovalla itsekurilla pystyin kerran, siis KERRAN, pitämään sitä dieettiä nippa nappa neljä viikkoa ja sitten repes homma käsiin. Ja hyvä oli että näin kävi, sillä olin erittäin pahalla päällä koko sen ajan, enkä todellakaan kokenut nauttivani elämästä enkä edes kunnostani. Joten ei käy mun luonteelle mikään mustavalkoinen suhtautuminen, tässäkään asiassa.

 

[Kleio]

Mä yritin tällä mässypäivä-systeemillä, vaan ei mulle ainakaan sopinut koska tulee syötyä aivan liikaa kylläisyyskeskuksen jäädessä piipittämään taustalle. Eli samoin kuin Wilhelmiina, oon funtsinu että jotain pienempää nautittavaa silloin kun mieli tekee, niin menee terveemmällä pohjalla.

Luulen kyllä, että tämän foorumin naiset on sen verran liikunnallista porukkaa että satunnaiset harkut ei paljo missään näy eikä tunnu, jos ruokavalio on perusterveellinen.

 

[tiinuli]

Mä yritän toki olla herkuttelematta viikolla, ja sitten herkutella maltillisesti viikonloppuna. Tai yritin, kunnes alkoi vanhat häiriökäyttäytymiset puskea pintaan (söin pienen pizzan ja heti piti ottaa paastosta jäänyttä glauberinsuolaa että pizza tulee ulos, sairasta). Nyt on yritystä järkiintymiseen päin, kohtuuden muistaen.

 

[Voimanainen]

Hieman ohi aiheen

Meitä entisiä syömisongelmaisia näyttää olevan täällä enemmänkin. Harvemmin tulee ihmiset uskaltavat "avautua" mutta täällä se tuntuu jotenkin helpommalta
Itsekkin olen nuo glaubersuola ja muut jutut kokenut parisen vuotta sitten mutta nyt on asiat paremmin vaikka välillä sortuu taas vanhoihin juttuihin:urjo:

 

[tatjana]

Syömishäiriöitä on monenlaisia. Aikanaan, kun kaloreita vahtasi, oli helpointa syödä yksipuolisesti, jotta tiesi paljonko söi. Eli ruokavalio koostui kekseistä, viinereistä ym. Nykyään painonhallinta onnistuu normaalillakin ruualla. Dieetin aikana en ole "herkutellut". Lainausmerkit siksi, että tavallinen ruoka on suurinta herkkua. Perinteisiin herkkuihin kyllästyin, kun pelkästään niillä elin. Onnistuinkin lihomaan "kevyellä" ruualla 5 kg, kun määrät paisuivat kohtuuttomiksi. Nyt alan olla onneksi normaalissa kuosissa enkä dieetin jälkeen yhtä orjallisesti syömisiä vahtaa. Pääasia, että proteiinia saa riittävästi ja kalorimäärä öpysyy kohtuudessa. Muu on sallittua.

 

[Wilhelmiina]

Meikäläisen häiriökäyttäytyminen liittyy just tuohon ahmimiseen. Oksentanut en ole kuin kahdesti ja silloinkin siksi kun oli niin paha olo liiasta mässäilystä. Meikäläisessä olisi ainesta sellaiseksi valtavan lihavaksi naiseksi, mutta onneksi yleensä järki tulee katkaisemaan mässäyksen. Ja tuleehan tuota liikuttua.

Satunnainen herkuttelu on minun mielestä ok, mutta jos se menee siihen, että syö kaiken minkä kiinni saa, niin se on jo sairasta. Parhaiten ahmiminen pysyy minulla kurissa säännöllisillä elämäntavoilla, liikunnalla ja sen sellaisella mukavalla.