Kohti kylmempää - matkakertomus Huippuvuorilta

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Jeeppu
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
9.9.2005
Viestejä
39
Käväisin reissussa Norjan Huippuvuorilla, joten ajattelin väsäillä siitä pientä matkaraporttia ja koettaa ujuttaa hieman infoakin mukaan, jos joku vaikka joskus suuntailee reissuun tuonne päin.

Alkuun nopeasti pieni tietopaketti Huippuvuorista eli kyseessä on Norjalle kuuluva saaristo jäämerellä. Pohjoinen sijainti hahmottuu tästä kartasta aika hyvin (Svalbard).

kartta.webp

60% alueesta on pysyvästi jäätikön ja lumen peitossa eikä muuallakaan kasva lyhyenä kesäaikana mitään yli 10cm kasvia, joten paikka on luonnoltaan hyvin karu. Asukkaita on alueella vajaat 3000, joista n. 1800 pääkylässä Longyearbyenissa. Pääosa väestöstä on norjalaisia, mutta myös Venäjällä on alueella omaa kaivostoimintaa (tällä hetkellä yksi toimiva kaivoskaupunki eli Barentsburg http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli...ilussa+pohjoisista+rikkauksista/1135229952932).
Saarten pääelinkeinot ovat hiilenlouhinta, matkailu ja tutkimus. Norjalaisten suurin hiilikaivos työllistää 60% alueella asuvista norjalaisista. Tutkimusta varten alueella on mm. oma yliopisto.

Huippuvuorille pääsee SAS:in tytäryhtiön kyydillä, joka lentää sinne Oslosta ja Trommsasta. Itse maksoin lipuista 550eur, mutta jos lennot eivät ole sidottu tiettyihin päiviin ja on ajoissa liikkeellä, niin liput saa varmasti paljon edullisemminkin (päätin lähteä reissuun 1½ viikkoa ennen lähtöä).

Mutta sitten itse asiaan. Koetan tiputella jotain muutakin infoa mahdollisuuksien mukaan tekstin joukkoon.

13.4.2009

Saavuin Huippuvuorille yhden aikaan yöllä mukavan 21h matkustuksen jälkeen (ei ihan vaihdot sattunut kohdalleen). Laskeutuminen Huippuvuorille oli huikea kokemus koneen lentäessä pilvien läpi joka puolelle nousevien vuortenhuippujen väliin.

Huippuvuorilla on yksi ainoa isoille koneilla kelpaava lentokenttä ja se sijaitsee 5km päässä Longyearbyenistä. Kentän toinen pää päättyy käytännössä mereen, kun taas toinen pää aukea vuorten väliin, joten huonossa kelissä kenttä on varmasti lentäjille haastava. Tästä osoituksena vuonna 1996 venäläinen kone epäonnistui lähestymisessä huonossa kelissä ja törmäsi vuoreen vieden mukanaan 144 ihmistä. Samalta kentältä operoivat Venäläisten Antonov -koneet (kuvassa), jotka kuljettavat ihmisiä ja rahtia mm. pohjoisnavalle (ilmeisesti myös turisteja).

3 (1 of 93).webp

Ensimmäisenä koneesta ulos tullessa herätti huomion valo eli vaikka kello lähestyi yhtä yöllä, niin valoa riitti silti hyvin. Suomessa on toki tottunut valoisiin öihin kesällä, mutta valoisa yö yhdistettynä lumeen ja pakkaseen on jo jotakin vähän oudompaa. (Huippuvuorilla aurinko ei nouse lainkaan lokakuusta helmikuulle ja vastavuoroisesti ei laske lainkaan huhtikuusta elokuulle. Nyt aurinko vielä käväisi horisontin takana, mutta valoisaa riitti silti 24h.)

Seuraavana vuorossa oli lyhyt bussimatka Longyearbyenin kautta Nybyenin, jossa majoituin. Nybyen sijaitsee samassa laaksossa kuin varsinainen pääkylä Longyearbyen, mutta parin kilometrin päässä siitä. Tämä siksi, että Nybyen on alun perin rakennettu kaivosmiesten käyttöön (II maailmansodan jälkeen) ja heidät haluttiin syystä tai toisesta sijoittaa hieman kauemmaksi varsinaisesta kylästä… Itse majoituin Nybyenin opiskelijaparakissa (kaveri on tekemässä gradua Longyearbyenin yliopistolla, siksi tämä majoitusmuoto), joten hotelleista/hostelleista ei kertynyt kokemusta, mutta Longyerbyenista ja Nybyenista löytyy muutama hotelli ja hostelli, lisää kertonee google tarvittaessa esim. yllättävällä hakusanalla Svalbard hotel.

Lyhyen yön jälkeen lähdettiin katselemaan maisemia viereisen kukkulan (n. 500m) huipulta. Tässä törmäsinkin jo heti paikalliseen erikoisuuteen eli kiväärin kantamiseen. Jääkarhuvaaran (alueella elelee n. 3000 yksilöä) vuoksi täytyy aina kylästä poistuttaessa kantaa mukaan kivääriä tahi järeää pistoolia. Aseen kantaminen ei vaadi erillistä lupaa vaan kaikilla on siihen oikeus. Kaveri sai yliopiston opiskelijaetuutena kiväärin lainaksi yliopistolta, mutta aseita voi myös vuokrata paikallisista liikkeistä, jos ei omista omaa asetta. Jotkut liikkeet kuitenkin saattavat edellyttää aseen hallussapitolupaa omassa kotimaassa, että suostuvat vuokraamaan asetta eli tilanne on hieman ristiriitainen. Paikalliselta kuvernööriltä/poliisipäälliköltä eli Sysselmanilta voi kuitenkin anoa etukäteen lupaa aseen vuokraamiseen. Asia kannattaa kuitenkin selvittää ajoissa, jos aikoo tuonne suunnalle reissata.

3 (2 of 93).webp
Näkymää Longyearbyenista..

3 (3 of 93).webp
..ja Nybyenista eli laakson eri reunoilta

3 (4 of 93).webp
Hautausmaa on aika karu ja pieni. Osasyy tähän on varmasti se, että pahemmat sairastelut yms. lähdetään suorittamaan mantereelle.

3 (5 of 93).webp
Kirkosta tuli jotenkin mieleen kalastajakylien kirkot. Meininki tuolla on aika luottavainen eli esim. kirkossa oli pienen matkamuistomyymälän vaihtorahat jätetty pöydälle, että vierailijat saivat ostokset tehtyä ilman henkilökuntaa.

3 (7 of 93).webp
Jokaisen kirkon pakollinen varuste eli täytetty jääkarhu. Näitä tuntuu olevan tapana viljellä kaikkiin julkisiin tiloihin.

3 (8 of 93).webp
Pakollinen alttarikuva foorumin kirkkokuvafaneille.:)

3 (24 of 93).webp
Tavoite siinää taustalla. Rinteessä näkyvät sähkötolppien näköiset rakennelmat ovat hiilikuljettimien jäänteitä, joita risteilee vuorten seinämillä.

3 (10 of 93).webp
Jyrkässä rinteessä piti hieman jo katsoa mistä kohdasta nousee ylös. Aerobisen treenin tärkeys muistui taas jostakin syystä mieleen…

3 (11 of 93).webp
Taukopaikan maisemaa ja sitä kaunistamassa Longyearbyenin "teollisuusalue".

3 (17 of 93).webp
Ylhäältä aukesivat komeat maisemat kylään ja taustalla siintäviin vuoriin. Tässä siis Longyearbyen..

3 (18 of 93).webp
..ja Nybyen. Vasemmalla näkyvässä kaivoksessa tuli vierailtua myöhemmin.

3 (16 of 93).webp
Arktista maisemaa.

3 (15 of 93).webp
Vaikka aurinko paistoikin (keli oli muuten samanlainen koko reissun.:D), niin parinkympin pakkanen ja viima varmistivat ettei huipulle tullut jäätyä liian pitkäksi aikaa.

3 (20 of 93).webp
Paluumatkalla kävästiin ruokaostoksilla. Vasemmalla näkyvä kärri on (muistaakseni) irakilaisen miehen, joka muutti Huippuvuorille ja myy nyt mm. kebabia liikkuvasta kioskistaan. Tyypistä taisi tulla dokkari Suomessa alkutalvesta. Kylän ainoasta kaupasta saa periaatteessa mitä vain ruuasta aina läppäreihin ja järkkärikameroiden optiikoihin asti

3 (21 of 93).webp
Ase jäi aulan asekaappiin säilöön kauppareissun ajaksi

Ruoka on vain hieman kalliimpaa kuin Suomessa, tosin jotkut tuoretuotteet kuten esim. hedelmät ovat välillä ns. kortilla kuljetusten takia ja tämä näkyy myös hinnoissa. Myös lihan hinta on huomattavasti kovempi kuin Suomessa.

Kirjaimellisesti kortilla on alkoholi. Paikalliset saavat ostaa kerran kuussa lavan kaljaa ja pari lekaa viinaa. Viinin ostamista ei ole rajoitettu, joka kertonee jotakin kaivosyhteiskunnan perinteisistä juomatavoista.;) Samat rajoitukset koskevat turisteja, joiden ostokset merkitään lentolippuun. Rajoituksen vastapainoksi alkoholi on hyvin edullista verottomuuden takia (esim. 0,5L olut 75snt). Ravintoloissa anniskelua ei ole rajoitettu (bisse about Suomen hinnoissa, joissakin paikoissa jopa edullisempaa).

3 (23 of 93).webp
Kuvaa vilkkaalta pääkadulta. Huomioikaa, että oli vilkkain turistikausi:).

3 (22 of 93).webp
Kaivosmiesten kunniaksi pystytetty patsas. Ravintolan seinällä oli muutama kuva ko. työstä sekä työskentelyolosuhteista ja täytyy sanoa, että patsas on varmasti varsin ansaittu.
 

Liitteet

  • 3 (9 of 93).webp
    3 (9 of 93).webp
    99,2 KB · Katsottu: 419
  • 3 (6 of 93).webp
    3 (6 of 93).webp
    112,1 KB · Katsottu: 390
  • 3 (25 of 93).webp
    3 (25 of 93).webp
    92 KB · Katsottu: 453
14.4.2009

Tämän päivän ohjelmana oli moottorikelkkareissu venäläisten hylkäämään kaivoskaupunkiin Pyramideniin. Aikanaan Pyramidenin kaupungissa asui lähes 1000 venäläistä, mutta vuonna 1998 kaivostoiminta loppui (venäläiset sanoivat syyksi hiilen loppumisen, opas ja nettilähteet sanoivat syyksi kylmän sodan päättymisen, mene ja tiedä) ja kaikki venäläiset poistuivat. Asukkaiden lähdettyä kaupungista tuli todellinen aavekaupunki. Nyt alueella asuu muutama venäläinen, jotka huoltavat joitakin rakennuksia ja valmistelevat yhdestä rakennuksesta hotellia. Tosin mitään merkkiä tästä hotellitoiminnasta ei varsinaisesti ulospäin näkynyt.

Kelkkojen vuokraaminen onnistuu lukuisista eri vuokraamoista ja retkipalveluita tarjoavista yrityksistä (vrk hinta n.100eur + bensat). Ainakin osa vuokraamoista vaatii ajokortin. Koska Pyramiden sijaitsee verrattain kaukana (suorinta reittiä n.80km päässä, me menimme vähän kiertoreittiä 120 km) eikä kellään lähtijöistä ollut kokemusta/karttoja tms. alueesta, niin päädyimme ottamaan oppaan mukaan. Tällainen reissu maksoi neljältä hengeltä kolmella kelkalla (minimimäärä kelkkoja neljälle hengelle, koska täytyy varautua kalustorikkoihin) reilut 800eur sisältäen kaiken varusteista ruokiin. Opas toi myös sinällään turvallisuutta, koska keliolosuhteet voivat vaihtua hyvin nopeasti. Juuri muutama päivä aikaisemmin oli viimeksi käyty pelastamassa helikopterilla huonon kelin yllättäneitä kelkkailijoita.

3 (26 of 93).webp
Opas ja kulkupelit. Opas oli kuulemma ajellut näissä maastoissa ensi kerran reilut 40 vuotta sitten, joten pitäisi olla homma hallussa.

3 (27 of 93).webp
Ensimmäinen tauko. Sivulla näkyvä vuori koitui aikasemmin mainitun venäläiskoneen kohtaloksi. Paikalta löytyy (kuulemma) muistomerkki.

3 (28 of 93).webp
Jännän mallinen kukkula.

3 (29 of 93).webp
Oppaan kelkasta löytyi kaikki tarvittava eli mm. ase, satelliittipuhelin, hätäradiolähetin, varamuonaa pariksi päiväksi, keitin, teltta+makuupussit jne. eli varustautuminen oli kunnossa huonon kelin varalta.

3 (30 of 93).webp
Purjelaiva, joka on talven ajaksi ajettu tarkoituksella jäihin palvelemaan ravintolana/hotellina turistiryhmille. Varmasti edullinen paikka...

3 (32 of 93).webp
Sama paatti.

3 (33 of 93).webp
The beautiful art of kuva taking.

3 (34 of 93).webp
Ei pitäisi lähteä amatöörin kanssa mihinkään...eli oppaan kelkka hajosi jo ennen puolimatkaa. Onneksi tällä arktisella ketulla oli pari jippoa hupussa jäljellä ja pienen korjailusession jälkeen matka jatkui.

3 (36 of 93).webp
Välillä paikasta tuli mieleen hiekkaerämaa ja dyynit.

3 (37 of 93).webp
Jäätikön reunaa. Mittasuhteet heittää kuvassa aika pahasti, mutta aika korkea läjä sitä jäätä oli:D.

3 (49 of 93).webp
Useamman tunnin ajelun jälkeen tuli jo maali näkyviin. Paikan nimi Pyramiden tulee taustalla näkyvästä vuoresta.

3 (50 of 93).webp
Aivan mistään pikkukylästä ei siis ollut kyse.

3 (38 of 93).webp
Komea kyltti toivotti tervetulleeksi.

3 (39 of 93).webp
Leninin patsas asiaankuuluvalla paikalla pääaukiolla kirjaston edessä.

3 (40 of 93).webp
Pääaukiota toiseen suuntaan.

3 (41 of 93).webp
Asiaankuuluva merkki, vaikka tosin ei ilmeisesti aivan 79. piirillä vielä ollakkaan.

3 (42 of 93).webp
Arkkitehtuuria oli hyvin monenlaista...

3 (43 of 93).webp
..ja moneen makuun.

3 (45 of 93).webp
Leikit hiljentyneet jo tovi sitten.

3 (46 of 93).webp
Hiilikaivosta.

3 (48 of 93).webp
Taloihin sisään meneminen on kiellettyä. Osassa taloissa ovet olivat kuitenkin auki, joten jos ei olisi ollut opasta mukana, niin kiusaus talojen tarkempaan tutkimukseen olisi voinut olla hieman liian suuri. Netistä löytyy joitakin kuvia taloista sisältä ja niistä näkyy kaupungin hylkäämiseen nopeus ja/tai välinpitämättömyys eli tavarat on jätetty juuri niille sijoilleen, tyyliin tiskit tiskialtaaseen.

3 (47 of 93).webp
Nyt taloissa ja eritoten ikkunalaudoilla tuntuivat valtaa pitävän linnut eli kaikki ikkunalaudat palvelivat lintujen pesimäalustoina.

Paikka oli kyllä kokonaisuutena aika vaikuttava. Jotenkin käsittämöntä hengailla täysin kuolleessa kaupungissa (tai no ehkä kylä kuitenkin kuvaa paikkaa paremmin, mutta kuitenkin). Vähän vähemmän pakkasta, enemmän aikaa ja parempi kuvaaja, niin tuolla saisi varmasti aika mukavaa jälkeä kameralla aikaan. Aikaa tuolla saisi kyllä kulumaan tutkiskelemalla paikkoja (ulkopuolelta tietenkin;)), joten jos tuonne suuntaa, niin kannattaa kyllä varata aikaa perillä olemiseen. Ja tuonne kyllä kannattaa suunnata, jos Huippuvuorille menee. Meillä paikkaan tutustumista rajoitti lisäksi vain yksi mukana ollut kivääri eli opas vaati ettemme poistu hänen näköpiiristään jääkarhuvaaran takia.

Paluumatkalla tämä vaatimus sai hieman pontta eli parin kilometrin jälkeen kohtasimme nämä:

3 (52 of 93).webp
Jääkarhun ja moottorikelkan jäljet, nyt voi jokainen koettaa löytää sisäisen metsämiehensä/naisensa ja tunnistaa kummat ovat kumman.

3 (51 of 93).webp
Nallen lapiolla on ollut kokoa, sillä kengänjälki vieressä on koon 45 järeästä pakkaskengästä. Oppaan mukaan jäljet olivat muutaman tunnin vanhat. Ihan noin tarkkaan analyysiin en itse pystynyt, mutta jälki oli varmasti melko tuore sen tarkkuudesta päätellen.

3 (53 of 93).webp
Pian jäljen jälkeen nähtiin myös jääkarhun pääasiallista ruokaa eli hylje.

3 (56 of 93).webp
Maisemaa...

3 (57 of 93).webp
Plattaa riitti ajettavaksi.

3 (58 of 93).webp
Longyearbyenin lähestymisen huomasi kelkkareitin muuttumisesta aikamoiseksi valtaväyläksi. Kelkkoja Huippuvuorilla muuten piisaa eli niitä on suunnilleen yksi per asukas.

6 (1 of 1).webp
Reilun 200 km ajon jälkeen oli päivä pulkassa.

3 (60 of 93).webp
Vaikka varusteet kestivät hyvin pakkasta ja viimaa, niin silti heräsi ajatus toteuttaa seuraava reissu eurokammissa esim. rommitotin kera.
 
15.4.2009
Seuraavan kahden päivän missio oli hiihtoretki opiskelijamökille, joka sijaitsi n.15km päässä. Mikään suuri erämaavaellus reissu ei ollut, sillä n. puolet matkasta kulki ”vilkkaasti” liikennöidyn tien vieressä mm. lentokentän vierestä. Tosin jos verrataan esim. Suomeen, niin tuokin on jo aikalailla erämaaksi luokiteltavaa aluetta.=) Mutta siis tavarat ahkioon, kivääri selkään ja sukset alle.

Ensin kuitenkin käytiin tutkimassa viereisessä rinteessä sijaitsevaa hylättyä hiilikaivosta (näkyi ensimmäisen viestin kuvassa). Lain mukaan mitään ennen vuotta 1946 rakennettua ei saa purkaa tai muuttaa, joten näitä vanhoja kaivosrakennelmia on Huippuvuorilla melko paljon. Tosin tämän kaivoksen tarkasta iästä ei ollut käsitystä. Kaivosvierailun luvanvaraisuudesta emme olleet varmoja, mutta koska kuljimme vain avoimista oviaukoista mitään vahingoittamatta, niin tuskinpa tuosta kovin suurta haittaa oli.

3 (74 of 93).webp
Kaivos sijaitsi hyvin jyrkässä rinteessä. Hattua täytyy nostaa rakennusmiehille.

3 (61 of 93).webp
Sisään pääsimme alimmasta rakennuksesta.

3 (62 of 93).webp
Kylä siintää alhaalla.

3 (63 of 93).webp
Tässä ilm. lastattiin hiiltä vaunuihin, jotka jatkoivat kuljettimia pitkin kohti laaksoa.

3 (64 of 93).webp
Jonkinlainen wc/kylpyhuone.

3 (65 of 93).webp
Lunta oli paikoin kasautunut sisään hyvin runsaasti.

3 (66 of 93).webp
Portaat olivat todella jyrkät...

3 (67 of 93).webp
..ja välillä haastatte lisäsi lähes kattoon saakka kasautunut lumi.

3 (69 of 93).webp
Ahkeruus kuitenkin palkittiin ja varsinainen kaivoksen suuaukko häämötti edessä.

3 (73 of 93).webp
Suuaukko oli kuitenkin romahtanut/jäätynyt umpeen.

3 (72 of 93).webp
Jäätä riitti muuallakin reilusti eli runsaasti.

3 (71 of 93).webp
Luottamusta herättäviä kannatinpalkkeja...

3 (70 of 93).webp
..ja lattiaa.

3 (75 of 93).webp
Kaivoksen tutkimisen jälkeen suunnattiin kohti mökkiä. Matkalla pysähdyttiin tankkaamaan mukaan kivihiiltä mökin lämmitystä varten. Koska saarilla ei tosissaan kasva mitään yli 10 cm korkeata kasvia, niin ymmärrettävästi kivihiilen käyttö mökin lämmitykseen on melko järkevää.

3 (76 of 93).webp
Matkalla spotattiin paikallisia poroja..

3 (77 of 93).webp
..jotka tosin eivät innostuneet lähikuvauksesta.

3 (79 of 93).webp
Matka taittui pitkälti merenrantaa pitkin. Jääkarhuvaara oli jälleen todellinen, joten kivääri ja valopistooli pidettiin käsillä. Toimintaohjeet karhun kohtaamiseksi ovat karkeasti seuraavat: väistä/vältä kontaktia, pysy ryhmässä, koeta pitää meteliä ja säikäyttää karhu esim. valopistoolilla tai ampumalla varoituslaukaus. Ampumiseen turvaudutaan vasta karhun ollessa lähellä, sillä kyseessä on kuitenkin uhanalainen otus. Viimeeksi jääkarhu on syönyt ihmisen 90-luvun puolivälissä. Kuitenkin moottorikelkkaoppaamme mukaan kivääriä joudutaan käyttämään pari kertaa vuodessa karhua vastaan. Tosin jäi epäselväksi, onko kyse kohti ampumisesta vai yrityksestä säikäyttää. Karhut myös tulevat välillä liian lähelle kylää, jolloin Sysselman joukkoineen ajaa nallet takaisin turvallisemmille metsästysalueille.

3 (78 of 93).webp
Maali häämöttää jo eli mökki näkyy keskellä kuvaa, mäen päällä. Maisemat olivat siis kohtuullisen jylhät.

3 (80 of 93).webp
Maisemaa...

3 (81 of 93).webp
Auringonlaskukuvaa mökiltä.

3 (82 of 93).webp
Lisää...

3 (84 of 93).webp
Naali eli napakettu halusi välttämättä samaan kuvaan, joten pitihän se ottaa.

3 (87 of 93).webp
Naali hanskasi poseerauksen aivan eri malliin kuin porot...

3 (86 of 93).webp
..mutta päätti lopulta jatkaa matkaa kohti auringonlaskua.

16.4.2009

3 (89 of 93).webp
Aamu, mökki ja ahkion lastaus.

3 (90 of 93).webp
Merenrannalla oli paljon paikallisten mökkejä, jotka tosin suomalaisessa mittapuussa olivat enempi saunamökkitasoa.

3 (91 of 93).webp
Matka jatkuu rantaa pitkin.

3 (92 of 93).webp
Koska lentokentän jälkeen matka jatkui vain tienreunaa pitkin, niin päädyimme ottamaan kentältä mittariauton. Harvemmin on tullut vedeltyä ahkio perässä ja kivääri selässä minkään lentokentän terminaalin eteen.:)

3 (93 of 93).webp
Perusvarustusta arktisissa oloissa eli limusiini (lentokentän parkkiksella).

17.4.2009

Lento takaisin lähti 0450, joten herätys oli miellyttävän aikaisin ennen kello kolmea. Lentokentällä kulkee bussi, joka keräilee matkalaiset muutamasta paikasta ympäri kylää. Longyearbyenissa on myös takseja, joita on yllättävän paljon vrt. teiden määrään, joita on yhteensä alle 50km.

3 (1 of 1).webp
Räpsy aamuauringosta lentokoneen ikkunan läpi.

Lyhyt yhteenveto reissusta: aivan mielettömän hieno paikka! Maisemat ovat upeat ja fiilis koko paikassa jotenkin todella erilainen kuin missään muualla. Tuon lähemmäksi ei taida arktista meininkiä päästä helposti ellei sitten ole valmis panostamaan oikeasti paljon rahaa ja/tai vaivaa. Suosittelen kaikille luontoreissaamisesta pitäville. Yllättäen kaikki aktiviteetit tuolla painottuvat ulkoilmaan.=)
Matkustusajankohdasta voisi sanoa sen verran, että ymmärrettävästi kannattaa tähtäillä valoisaan aikaan, jos haluaa tehdä muutakin kuin ihmetellä kaamosta. Tämä ajankohta oli high seasonia (jota tosin ei kyllä juuri kylässä huomannut), toinen suosittu ajankohta on kesä. Tämä vuodenaika on optimaalista aikaa talviaktiviteettien takia, koska lumitilanne on vielä erittäin hyvä ja valoa riittää.
 
Upea tarina ja hienoja kuvia. Kannattaa myydä juttu alan lehdille, vaikka arvelisin, että olet sen jo kenties tehnyt? Hienosti kynäilty tosiaan.
 
Juuri mietin, että matkustaakohan porukka lumisempiin paikkoihin ja täältähän siihen vastaus nopeasti löytyikin! Kiitos, oli mielenkiintoista luettavaa!
 
Onkos tuo Pyramiden venäläiskylä aina ollut ihan norskien omistuksessa? Aika outoa että ovat saaneet väkertää jonkinlaisen tukikohdan NATOn maaperälle.

EDIT: tosin taitaa olla vähän epäselviä nuo valtioiden omistussuhteet noilla napamantereilla.
 
Hieno rapsa ja outo paikka. Kiva katsella kuvia. En kuitenkaan tahdo tuonne koskaan matkustaa. Kiitos rapsasta :thumbs:
 
Hyvin kirjoitettu raportti ja komeita kuvia!
Itse en kyllä tuonne kuitenkaan lähtisi, en oikein muutenkaan ole kylmän ja lumen ystävä :D
 
Ihan uskomatonta juttuu. Ainakin siihen verrattuna, kun on tottunut käymään talvella pilkkimässä, mutta ulkomaanmatkat on suuntautuneet aina johonkin lämpimään..

Vois olla kyllä hienoa vaihtelua tommonen arktinen meininki. Joutuu kyl miettiin, että haluaako lähteä viikoksi järkyttävään pakkaseen ja viimaan :D Kiitokset tästäkin avartavasta jutusta!
 
Hieno raportti!
 
Mielenkiintoista kuulla välillä juttua vähän epätavallisemmista matkakohteista.

Kuvien olisin toivonut olevan isompia jo tossa heti alkuun. Klikkailu on vähän tylsää joka kuvan kohdalla erikseen. Mutta muuten tosi kiva lukea ja katsella. Muoks: Näköjään noi voi katsoa isoina "sarjana", joten unohdetaan tää mun kritiikki... Oma moka, kun en tajunnut heti.
 
Kiitoksia kaikille palautetta antaneille! Mukava, että tarina on miellyttänyt. Ja ehkäpä joku intoutuu tämän pohjalta lähtemään Huippuvuorille reissuun.;)

Onkos tuo Pyramiden venäläiskylä aina ollut ihan norskien omistuksessa? Aika outoa että ovat saaneet väkertää jonkinlaisen tukikohdan NATOn maaperälle.

EDIT: tosin taitaa olla vähän epäselviä nuo valtioiden omistussuhteet noilla napamantereilla.

1900-luvun alussa Huippuvuorilla toimi brittien, ruotsalaisten, amerikkalaisten, norjalaisten ja venäläisten kaivosyhtiöitä. Vuonna 1920 tehdyssä sopimuksessa Norjan ylivalta alueella tunnustettiin ja vuonna 1925 alue liitettiin virallisesti osaksi Norjaa. Muilla valtioilla oli kuitenkin oikeus jatkaa mm. kaivostoimintaa alueella. Pyramidenin venäläiset ostivat ruotsalaisilta vuonna 1927. (erinäiset nettilähteet, mm. wikipedia)

Kylmyydestä voisi sanoa sen verran, että verrattuna moneen muuhun yhtä pohjoiseen paikkaan, on Huippuvuorilla ilmeisesti jonnin verran inhimillisempää johtuen pohjois-atlantin virrasta (haarautuu Golfvirrasta). Kesällä lämpötila nousee pariksi kuukaudeksi jopa plussanpuolelle, tosin yöpakkasia voi olla kesälläkin.

Jos tulee jotakin kysyttävää, niin voin koettaa vastailla, jos vain suinkin vähäisellä kokemuksella osaan.
 
Oi juma että oli hyvä raportti! Toi mesta on todella vaikuttava paikka kuvien perusteella. Tavallaan pikkusen pelottavan autio ja erämainen, mutta samalla todella kaunis. Voisin hyvin kuvitella käyväni tuolla joskus.
 
Back
Ylös Bottom