- Liittynyt
- 25.7.2005
- Viestejä
- 12
Seuraa avautuminen 
Haluisin kiittää kaikkia kirjoittelijoita, jotka ovat painottaneet lepoa, riittävää syömistä ja painon unohtamista
Teitähän tällä palstalla onneksi riittää.
Olen lueskellut tätä palstaa kohta varmaan vuoden, ja treenannut järkevästi noin puoli vuotta. En tajua, että voin nykyisin suhtautua niin järkevästi syömiseen. Ennen tuli välillä herkuteltua ihan liikaa ja välillä sitten urheilin ihan sikana, söin vähän yms. tyhmää. Ja syömistä tosiaan mietti melkein koko ajan. Olen häpeillyt ulkonäössäni kaikenlaista ja murehtinut tosi paljon sitä, miltä näytän. Siis ihan liikaa.
Nykyisin välttelen turhia hiilareita ja yritän syödä paljon proteiinia. Noin niinkuin yleensä. Toisaalta en stressaile, jos välillä(kesällä nyt aika usein...) syön hyvääkin. Miten voinkaan ajatella oikeesti näin.
Niinkin mahtavan ja syvällisen (heh) totuuden olen tajunnut, että kun syö paljon ja laadukkaasti, niin on tosi hyvä olo, eikä tuu popsittua turhaa :D Ja kun treenaa tarpeeks paljon, mutta tarpeeks vähän, jaksaa olla innostunut aina menemään salille.
Jotenki mua ei enää haittaa pieni löllö reisissä, "raskausarvet", pohkeiden suonet (pienet! joiden takia en käyttänyt shortseja moneen vuoteen), eikä finnitkään (niin paljon). Mulle salilla käynti ei tosiaan nyt merkkaa, että haluisin muuttua, vaan pitää tän ihanan olon.
Mikähän mua vaivaa...??? Meneeks tää ohi?? Ruisrockissaki näki niin monen kokoisia ja muotoisia ihmisiä bilettämässä bikineissä iloisina Että ei kiinteys ja laihuus todella oo kaikki kaikessa elämässä.
Haluisin kiittää kaikkia kirjoittelijoita, jotka ovat painottaneet lepoa, riittävää syömistä ja painon unohtamista
Teitähän tällä palstalla onneksi riittää. Olen lueskellut tätä palstaa kohta varmaan vuoden, ja treenannut järkevästi noin puoli vuotta. En tajua, että voin nykyisin suhtautua niin järkevästi syömiseen. Ennen tuli välillä herkuteltua ihan liikaa ja välillä sitten urheilin ihan sikana, söin vähän yms. tyhmää. Ja syömistä tosiaan mietti melkein koko ajan. Olen häpeillyt ulkonäössäni kaikenlaista ja murehtinut tosi paljon sitä, miltä näytän. Siis ihan liikaa.
Nykyisin välttelen turhia hiilareita ja yritän syödä paljon proteiinia. Noin niinkuin yleensä. Toisaalta en stressaile, jos välillä(kesällä nyt aika usein...) syön hyvääkin. Miten voinkaan ajatella oikeesti näin.
Niinkin mahtavan ja syvällisen (heh) totuuden olen tajunnut, että kun syö paljon ja laadukkaasti, niin on tosi hyvä olo, eikä tuu popsittua turhaa :D Ja kun treenaa tarpeeks paljon, mutta tarpeeks vähän, jaksaa olla innostunut aina menemään salille.Jotenki mua ei enää haittaa pieni löllö reisissä, "raskausarvet", pohkeiden suonet (pienet! joiden takia en käyttänyt shortseja moneen vuoteen), eikä finnitkään (niin paljon). Mulle salilla käynti ei tosiaan nyt merkkaa, että haluisin muuttua, vaan pitää tän ihanan olon.
Mikähän mua vaivaa...??? Meneeks tää ohi?? Ruisrockissaki näki niin monen kokoisia ja muotoisia ihmisiä bilettämässä bikineissä iloisina
Että ei kiinteys ja laihuus todella oo kaikki kaikessa elämässä.
