Spelimies
Banned
- Liittynyt
- 24.3.2004
- Viestejä
- 539
Kielletty hedelmä on tarina rajojen rikkomisesta ja vapauden etsimisestä. Elokuva kertoo kahdesta nuoresta tytöstä, jotka aikuisuuden kynnyksellä kokevat elämänsä seikkailun. Maaseudun rauhassa, uskonnollisessa perheessä lapsuutensa viettäneet tytöt karkaavat kotoaan kesäiseen pääkaupunkiin etsimään vapautta ja ensimmäisiä suuria kokemuksia - kohtaamaan maailman, joka on ollut heille aiemmin kielletty.
http://www.finnkino.fi/movie/2589
Eilisessä ensi-illassa tuli käytyä kyseinen elokuva katsomassa. Odotin paljon, petyin hieman.
Aika kaksijakoinen fiilis. Hienoa että realistisuuteen on panostettu ja elokuva tehty yhteistyössä lestadiolaisten kanssa mutta entisen lestan silmin silti aika epätodellinen kuvaus. Toisaalta, niille jotka ei lestadiolaisuudesta tiedä mitään, elokuva avaa verhoa siihen maailmaan jossa sadat tuhannet ihmiset tässä maassa elää. Olkoonkin että todellisuus ei minun kokemusteni mukaan sellaista ole kuin elokuva antaa ymmärtää mutta paljon huonomminkin leffan olisi voinut toteuttaa!
Epärealistista on esimerkiksi se että nuoria valvotaan leffassa melko tiukasti aikuisten toimesta. Todellisuudessahan se menee niin että vanhoillislestadiolaisnuoret ovat hyvin pitkälti omissa piireissään. Tämän mahdollistaa se että lapsia vl-perheissä on usein todella paljon. Elämän ylä- ja alamäet käsitellään kavereiden kanssa, vanhemmat vain ovat kasvatuksen kautta antaneet raamit sille miten pitäisi toimia. Toki sen ymmärtää että vajaan kahden tunnin kuvaukseen ei saa mahtumaan jokaista vivahdetta nykyajan todellisuudesta mutta asiat elokuvassa kulkevat eteenpäin hengästyttävää tahtia. Voisin kuvitella että elokuva kuvaakin enemmänkin mennyttä aikaa, sitä miten asiat ovat olleet ennen. Nykyään meininki on erilaista, terveempää. Ei tule yhtäkkistä törmäämistä "pahan maailman" kanssa koska nuoret kyllä maistelevat keskenään kiellettyjä hedelmiä (välillä liikaakin) ennen kotoa muuttoa ja itsenäistymistä. Enkä itse ainakaan ole koskaan nähnyt sellaista hyssyttelyä mitä edustaa elokuvassa lestadiolaisuudesta eronneen tytön estäminen tulemasta häihin.
Marjut Maristo esittää hyvin tyttöä joka haluaa olla lojaali uskolleen ja sulkee ahdistuksen sisälleen. Sunnuntain seurat ovat hänelle etappeja, keitaita maallisen vaelluksen tiellä. Rohkean tytön roolin vetävältä Amanda Pilkkeeltä hieman vaisu suoritus. Häneltä odotan kuitenkin tulevaisuudessa paljon, tytössä on ainesta. Pari kertaa leffan aikana häiritsi kun tytöillä valuivat kyyneleet poskille mutta seuraavassa kohtauksessa posket olivat kuivat. Tarkkuutta! ;)
Elokuvan jälkeen muuten huomasin että salista purkautui monia lestadiolaisnuoria. Ja voitte olla varmoja ettei heidän kotiinsa mene neljää miestä polkupyörillä saarnaamaan synnin turmeluksista koska aikuiset eivät tiedä mitä he puuhaavat, toisin kuin elokuva esittää.
Käy katsomassa vaikka jos on vitosen ilta teatterissa mutta älä laita rimaa mielessä liian korkealle ettet pety. Katsomisen arvoinen silti. Ja Amanda Pilke on ihana! :haart:
:3:
http://www.finnkino.fi/movie/2589
Eilisessä ensi-illassa tuli käytyä kyseinen elokuva katsomassa. Odotin paljon, petyin hieman.
Aika kaksijakoinen fiilis. Hienoa että realistisuuteen on panostettu ja elokuva tehty yhteistyössä lestadiolaisten kanssa mutta entisen lestan silmin silti aika epätodellinen kuvaus. Toisaalta, niille jotka ei lestadiolaisuudesta tiedä mitään, elokuva avaa verhoa siihen maailmaan jossa sadat tuhannet ihmiset tässä maassa elää. Olkoonkin että todellisuus ei minun kokemusteni mukaan sellaista ole kuin elokuva antaa ymmärtää mutta paljon huonomminkin leffan olisi voinut toteuttaa!
Epärealistista on esimerkiksi se että nuoria valvotaan leffassa melko tiukasti aikuisten toimesta. Todellisuudessahan se menee niin että vanhoillislestadiolaisnuoret ovat hyvin pitkälti omissa piireissään. Tämän mahdollistaa se että lapsia vl-perheissä on usein todella paljon. Elämän ylä- ja alamäet käsitellään kavereiden kanssa, vanhemmat vain ovat kasvatuksen kautta antaneet raamit sille miten pitäisi toimia. Toki sen ymmärtää että vajaan kahden tunnin kuvaukseen ei saa mahtumaan jokaista vivahdetta nykyajan todellisuudesta mutta asiat elokuvassa kulkevat eteenpäin hengästyttävää tahtia. Voisin kuvitella että elokuva kuvaakin enemmänkin mennyttä aikaa, sitä miten asiat ovat olleet ennen. Nykyään meininki on erilaista, terveempää. Ei tule yhtäkkistä törmäämistä "pahan maailman" kanssa koska nuoret kyllä maistelevat keskenään kiellettyjä hedelmiä (välillä liikaakin) ennen kotoa muuttoa ja itsenäistymistä. Enkä itse ainakaan ole koskaan nähnyt sellaista hyssyttelyä mitä edustaa elokuvassa lestadiolaisuudesta eronneen tytön estäminen tulemasta häihin.
Marjut Maristo esittää hyvin tyttöä joka haluaa olla lojaali uskolleen ja sulkee ahdistuksen sisälleen. Sunnuntain seurat ovat hänelle etappeja, keitaita maallisen vaelluksen tiellä. Rohkean tytön roolin vetävältä Amanda Pilkkeeltä hieman vaisu suoritus. Häneltä odotan kuitenkin tulevaisuudessa paljon, tytössä on ainesta. Pari kertaa leffan aikana häiritsi kun tytöillä valuivat kyyneleet poskille mutta seuraavassa kohtauksessa posket olivat kuivat. Tarkkuutta! ;)
Elokuvan jälkeen muuten huomasin että salista purkautui monia lestadiolaisnuoria. Ja voitte olla varmoja ettei heidän kotiinsa mene neljää miestä polkupyörillä saarnaamaan synnin turmeluksista koska aikuiset eivät tiedä mitä he puuhaavat, toisin kuin elokuva esittää.
Käy katsomassa vaikka jos on vitosen ilta teatterissa mutta älä laita rimaa mielessä liian korkealle ettet pety. Katsomisen arvoinen silti. Ja Amanda Pilke on ihana! :haart:
:3:
vähän kuin Fanta exotic.
