* Tavoitearvot
o Alle 3,0 mmol/l (millimoolia litrassa)
o Sepelvaltimotaudissa ja aikuistyypin diabeteksessa alle 2,5 mmol/l
LDL tulee englanninkielen sanoista low density lipoprotein. Nimi liittyy lipoproteiinien analyysimenetelmään ultrasentrifugilla. Seerumia pyöritetään hurjaa vauhtia tuntikaupalla sentrifugissa, jolloin eripainoiset valkuaisaineet asettuvat eri kerroksiin painon mukaan. LDL on suhteellisen kevyt ja asettuu putkessa painavamman sisarensa HDL:n (high density lipoprotein) yläpuolelle.
LDL kuljettaa kolesterolia kudoksiin, myös valtimoiden seinämään. Mitä suurempi LDL-kolesterolin määrä on, sitä enemmän kolesterolia kudoksiin kertyy. Siksi LDL-kolesteroli kuvastaa yleensä paremmin valtimokovettumataudin vaaraa kuin kokonaiskolesteroli. Samoin kuin kokonaiskolesterolissa, LDL-kolesterolinkin kohdalla viitearvojen sijasta käytetään tavoitearvoja. LDL-kolesterolin haitallisuus on todettu erityisen suureksi ihmisillä, joilla on jo todettu sepelvaltimosairaus tai joilla on aikuistyypin (tyypin 2) diabetes. Siksi heillä pyritään vielä matalampaan arvoon kuin muilla.
Ruoan tyydyttyneet eli kovat (eläinperäiset) rasvat lisäävät LDL-kolesterolia. Vastaavasti tyydyttymättömät eli pehmeät rasvat (kasvi- ja kalaöljyt) vähentävät sitä. Ruoan kolesterolimäärällä on myös merkitystä, mutta vähäisemmässä määrin kuin rasvojen laadulla. Kolesterolilääkkeet, niin sanotut statiinit, vähentävät tehokkaasti LDL-kolesterolin määrää.
Laboratoriossa LDL-kolesterolia ei mitata suoraan, vaan sen määrä lasketaan kokonaiskolesterolin, HDL-kolesterolin ja triglyseridien määrän perusteella käyttämällä erityistä laskukaavaa. Kaava toimii, kun triglyseridien arvo on alle 4, mutta jos se on suurempi, LDL-kolesterolin määrää ei voi laskea luotettavasti.