Kenen muun mies on sohvaperuna..?

[mafiatar]

Moni punttimimmeistä kun on innostunut lajista oman miehen innostuksen myötä jne. niin nyt tahtoisinkín kysellä onko kenenkään muun mies lähes täysin sohvaperuna?

Meillä kun minä treenailen sitä sun tätä lähes päivittäin, jos ei kovaa niin ainakin palauttavaa tai vähintään hyötyliikuntaa (fillaroin, kävelen, imuroin, leikkaan ruohikkoa jne.) niin mies sen kun makoilee ja katsoo telkkaria.. ja syö. :(

Eli hänestä saan treenikaverin ehkä kerran pari kuussa, ja alussa hän oli tätä minunkin harrastusta vastaan, mutta nyt on kai huomannut että urheilu on mun rakas harrastus mitä en noin vain lopetakaan.

 

[enceli]

Moni punttimimmeistä kun on innostunut lajista oman miehen innostuksen myötä jne. niin nyt tahtoisinkín kysellä onko kenenkään muun mies lähes täysin sohvaperuna?

Meillä kun minä treenailen sitä sun tätä lähes päivittäin, jos ei kovaa niin ainakin palauttavaa tai vähintään hyötyliikuntaa (fillaroin, kävelen, imuroin, leikkaan ruohikkoa jne.) niin mies sen kun makoilee ja katsoo telkkaria.. ja syö. :(

Eli hänestä saan treenikaverin ehkä kerran pari kuussa, ja alussa hän oli tätä minunkin harrastusta vastaan, mutta nyt on kai huomannut että urheilu on mun rakas harrastus mitä en noin vain lopetakaan.

Tervetuloa kerhoon, meillä vaan ei saa sitä pariakaan kertaa kuukaudessa mukaan ja liiallisesta ajankäytöstä treeneihin jaksetaan valittaa vieläkin

 

[Tähtityttö]

Tuttua, tai ainakin vähän sinne päin. Alkuun mies treenasi -siis silloin joskus 4 vuotta sitten kun tavattiin- eli lähinnä kävi lenkillä ja pelasi yliopistosarjassa kaikkea mahdollista.
No, opiskelut jäi, ja yo-sarja samalla. Tietysti oma divarifudis aktivoi sitä kerran viikkoon, kesällä ehkä parikin, mutta muutoin se kulutti sohvaa ja söi sipsiä ja karkkia (ihme, ettei se kyllä näkynyt missään..).
Mutta NYT! Jotain on tapahtunut! Punttisalille sitä ei saa vieläkään (asenne: Pellet karjuu ja vetää hormoneita...), MUTTA: Omien fudistreenien ja matsien (n. 1-2 krt viikko) on alkanut ihan omatoiminen lenkkeily! Vähintään kerran, joskus jopa kaksi kertaa viikossa. EIkä siinä vielä kaikki: Vaikka se ei sitä myönnäkään, se on alkanut katsoa, mitä syö! Olen todella yllättynyt! Eli salaa se on kuitenkin kuunnellut mun ravinto ja treenijuttuja, ja ottanut opikseen! :haart:

Mutta tosiaan, ei se koskaan täysin sohvaperuna ole ollut, eli sikäli ehkä hieman erilainen tilanne.. Itse kun vaan on koko elämänsä liikkunut vähintään 5 krt viikko, niin tuo kerta viikkoon tuntuu kovin sohvaperunalta..

 

[Sundae]

Mulla täysin sama homma. Mies on sohvaperuna pahimmasta päästä. Tekee kylläkin ruumiillista työtä joskus enemmän kuin kellon ympäri, joten se sallittakoon. Välillä tulee muutamien kuukausien työttömyysjaksoja (kausityö), niin silloin saan kyllä harmaita hiuksia herran jatkuvasta makoilusta, tv:n katselusta ja syömisestä :curs: Mutta onneks pian taas alkaa uus työmaa, luojan kiitos!

 

[Ultimecia]

Joo, meillä myös sohvaperuna. Ja syömätottumukset sitä luokkaa, että jollei tekisi fyysisesti todella raskasta työtä ei varmaan varusteitaan mahan alta näkisi.

Nuorempana on harrastanut vaikka mitä joukkuelajeja, mutta sen jälkeen kun muutettiin yhteen (vajaa 4 v sitten) on käynyt vissiin kerran jotain pelaamassa. Lenkkikaveriksi saan joskus harvoin. Eikä se ennen ollut kovin laiska hyötyliikkumaan, kun molemmat opiskeltiin saatettiin rahapulassa kävellä porukoille syömään ~7 km. Joo, sitten se osti auton...

Ei kyllä toistaiseksi ole muuten haitannut erilaiset harrastukset (se rassaa sitä autoaan, hullu saanut mutkin mukaan siihen), paitsi että syömäpuolella tulee välillä ongelmia. Esim. eilen tuli ihme "keskustelu". Olin laittamassa itselleni iltapalaksi rahkaa. Rakas karvanaamani yritti tarjota tilalle ostamaansa jugurttia, jota on siis iso pönttö ja ukko ei ole varma ehtiikö syödä sen kokonaan ennen päiväystä. Seurasi nopea selvitys, miksi syön ennemmin rahkan. Miehen kommenti: "eiks tätä vois syödä siks että tää on hyvää?".

No joo, tiivistettynä sanottakoon, että sohvaperuna. Ehkä paranee joskus, ehkä ei. Ei haittaa.

 

[Mari-Nella]

Joo, mulla on. Sohvaperuna, aivan ihana! Oikein mukava, ei pingota eikä ressaa reenaamisesta ja antaa mun ihan rauhassa riekkua lenkillä ja salilla. Kannustaa ja ihailee kuinka mulla riittääkin tätä energiaa kaikkeen!

 

[mermeliini]

meillä myös, on kyllä jo reilussa vuodessa oppinut että on turha valittaa harrastuksistani, kuitenkaan en niitä lopeta. On kyllä jonkunverran aikojen saatossa oppinut hyviä tapoja, suostuu välillä kävelylenkille kanssani ja syö nykyisin kanaa ja jonkinverran kasviksia-ennen oli nollatoleranssi. ja limunjuonti on vähentynyt yli puolella..mutta hyvä näinkin

 

[Helly]

Sohvaperuna se meilläkin... Tosin kuten täällä on monet muutkin kertoneet, niin kyllä se alkaa näyttää kiinnostuksen merkkejä vähän terveellisempää elämää kohtaan. Ainakin kiinnostuneena on kysellyt treenaamisesta ja syömisestä ja välillä katsoo mitä suuhunsa laittaa, ainakin useammin kuin ennen. Joskus kyllä tulee vähän kommenttia mun ajankäytöstä, eikä se aina ole kovin innoissaan naisensa orastavasta lihaskasvusta. Elän toivossa, että se löytäisi sisäisen bodarinsa, niin ottaisi ehkä paremmin tän munkin salillakäynnin ;). Välillä sanon, että menen jumppaan vaikka menenkin salille, kun en jaksa kuunnella sitä kauhistelua. Joinain päivinä saan kyllä ihan kannustustakin ja positiivista kommenttia :haart:.

 

[MissEvilEve]

Sen verran pakko ottaa kantaa että tuota noin...

Itselläni ei ole koskaan ollut sohvaperunaa kumppanina, vaan MINÄ olen ollut se sohvalla makaava sipsiä mussuttava laiskimus Uskon että suhde voi kestää ihan ok tästäkin huolimatta JOS ks. asia ei aiheuta ongelmia kummallekaan osapuolelle. Se kuka halua harrastaa harrastakoon ja olkoon pakottamatta toista siihen mukaan, ja se ketä taas ei kiinnosta ei saisi valittaa toisen valinnoista. Jos homma toimii siten niin sitten ei ole ongelmia, mutta jos syömisistä ja menemisistä tulee kovasti kinaa niin vaikeahan se on sopusoinnussa elää.

Ainoa ongelma mikä tuossa asiassa voi tulla vastaan vaikka tällähetkellä symbioosissa elelisittekin sen sohvaperunan kanssa on se, että mitenkäs kasvatusasiat luonnistuu jos tulee lapsia? Toinen on hälläväliä roskaruoan mussuttaja ja liikunnasta piittaamaton ja toinen kannattaa terveitä elämäntapoja jne? Kasvatukseen tuo voi vaikuttaa paljonkin eli yhteinen sävel tulisi löytyä.

Oma entinen kumppanini hyväksyi minut täysin sellaisena herkkuperseisenä laiskumuksena ja liikunnanvihaajana mitä olinkin, nykyisen kanssa taas jaamme tämän saman harrastuksen vaikka hän onkin minua huomattavasti liikunnallisempi ja tavoitteellisempi aktiiviurheilija, itse taas olen siellä sunnuntai-liikkujan tasolla. Mutta hyvä näin, ikinä en persettäni penkistä nostaisi jos ei olisi tälläistä ukkoa kuin nyt joka varoittelee ylipainon vaaroista ja sydänverisuonitaudeista ym

 

[Gillyanne]

... Uskon että suhde voi kestää ihan ok tästäkin huolimatta JOS ks. asia ei aiheuta ongelmia kummallekaan osapuolelle. Se kuka halua harrastaa harrastakoon ja olkoon pakottamatta toista siihen mukaan, ja se ketä taas ei kiinnosta ei saisi valittaa toisen valinnoista. Jos homma toimii siten niin sitten ei ole ongelmia, mutta jos syömisistä ja menemisistä tulee kovasti kinaa niin vaikeahan se on sopusoinnussa elää.

Ainoa ongelma mikä tuossa asiassa voi tulla vastaan vaikka tällähetkellä symbioosissa elelisittekin sen sohvaperunan kanssa on se, että mitenkäs kasvatusasiat luonnistuu jos tulee lapsia? Toinen on hälläväliä roskaruoan mussuttaja ja liikunnasta piittaamaton ja toinen kannattaa terveitä elämäntapoja jne? Kasvatukseen tuo voi vaikuttaa paljonkin eli yhteinen sävel tulisi löytyä.

Allekirjoitan täysin tuon MissEvilEveltä lainaamani pätkän! Näin juuri se minunkin kokemusteni mukaan menee (lapsia ei tosin vielä ole, mutta samaa asiaa olen niiden suhteen pohtinut kuin Evekin).

Nykyinen kumppanini on todella kaukana sohvapotaatista, mutta exä taas oli sitä kyllä, ja kun siihen vielä lisätään erittäin kielteinen asenne salitreenaamista ja kaikkea siihen liittyvää kohtaan, niin kyllä valehtelisin, jos väittäisin, ettei se vaikuttanut negatiivisesti suhteeseen, ja ollut jopa yksi tärkeä (ei kuitenkaan ainoa) syy siihen, miksi suhde sittemmin ajautui karille ja päättyi.

 

[Peikkis]

Peikkiksen ukkokulta on vapaa-ajallaan sohvalla viihtyvä mies. Vapaa-aikaa hänellä tosin on vähän, sillä työpäivät venyvät noin 14-tuntisiksi, joten yhteiset harrastamiset (siis muiden ihmisten ilmoilla tapahtuva ) jää pakostakin vähemmälle. Toki jos sattuu olemaan yhteistä vapaa-aikaa, käydään pelaamassa squashia tai kävelyllä, mutta punttisalille mies ei lähde. Mutta ei hällä mitään sitä vastaan ole, että tämä tyttö käy siellä (ja kuulemma tykkää mun selkälihaksista ). Kateellisena kyllä katselen, kun mieheni voi syödä lähes mitä vain... Olen kuitenkin onnistunut "aivopesemään" häntä terveellisemmille ruoille eikä valituksia ole kuulunut. Päin vastoin joskus hän on ihmetellyt, että miten olen saanut opetettua hänet syömään salaatteja yms.

 

[OmppuO]

Minun mies on myös sohvaperuna. Häiritsisi enemmän, jos olisi vararengasta alkanut kertyä, mutta nyt ei paljonkaan. Ja koska mä huolehdin yleensä ruoanlaitosta, ruokailutottumukset ovat siirtyneet vähän paremmiksi. Toisaalta mies yksin asuessaankin laittoi oikeata ruokaa, eikä vain syönyt roskaruokaa. Ja kyllä mäkin joskus lipsun ruokavaliostani, kyllä se huonompikin ruoka mullekin aina silloin tällöin maittaa. Ehkä mä vähittäisellä aivopesulla saan miehenkin liikkeelle edes joskus.

 

[sade]

Itselläni on kyse vielä tutustumisvaiheesta, joten kysymys ei varsinaisesti ole minulle suunnattu. Kuitenkin ollaan päälle puoli vuotta tapailtu ja muuten synkkaa, mutta mies on aivan armoton nautiskelija ruuan suhteen. Vararengasta on kertynyt paljon ja jatkuvasti se puhuu dieetistä ja syömistään kaloreista, mutta ei kuitenkaan ole onnistunut laihduttamisessa. Itseäni ei niinkään vararengas häiritse, mutta se itsekurin puute :curs: :whip: . Tuleekohan siitä mitään, kun toinen juoksee joka päivä urheilemassa, toinen möllöttää kotona, toinen pitää armeijakuria ruuan suhteen ja toinen haluaa herkutella päivittäin..? Täytyy kyllä myöntää, että tätä asiaa olen pohdiskellut, vaikka en mikään himourheilija olekaan. Elämässä on paljon muitakin tärkeitä asioita, mutta kuinka tärkeä tämä on, niin sitä olen vielä selvittämässä.