- Liittynyt
- 20.9.2011
- Viestejä
- 4
Hei!
Olen reilu parikymppinen nuori nainen. Olen aina ollut pienikokoinen ja lyhyt, 158cm ja n. 46kg, eikä painon kanssa ole ollut ikinä ongelmia. Noin puolitoista vuotta sitten sydämeni särjettiin ja aloin huomaamattani mässäilemään päivittäin kammottavia määriä epäterveellistä ruokaa. Silloin mielessäni ei edes käväissyt, että tietenkin tuollaisesta syönnistä lihoo, kunnes yhtäkkiä huomasin ettei farkut enää mahtuneetkaan jalkaan ja vaatteet näyttivät jääneet pieniksi. Plus 7 kiloa taisi tulla ihan muutamissa kuukausissa ja olin aivan äimistynyt. Vaikka minua ei olisi lihavaksi voinutkaan luokitella vielä tuossa vaiheessa oli oloni silti jatkuvasti hyvin tukala monellakin tapaa. Vartalo näytti ja tuntui yhtäkkiä aivan erilaiselta, en tuntenut oloani enää omaksi itsekseni.. Toisin sanoen minulla oli jatkuvasti hankala olla itseni kanssa, ja siihen vielä päälle kaiken maailman vatsakrampit yms hiilariturvotukset mitä päivittäisellä ahmimisella itselleni aiheutin. Sitten tuli stoppi. Laitoin itseni ensimmäistä kertaa elämässäni laihdutuskuurille, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Olin nimittäin ilmeisesti hankkinut itselleni pahemman luokan sokeririippuvuuden vielä tuohon päälle. Aloin etsimään tietoa terveellisestä painon hallinnasta ja karppaus vaikutti minulle sopivalta ratkaisulta, ja sitähän se myös oli! Viime marraskuusta lähtien olen elänyt karpaten, päivittäinen ruokavalioni koostuu monipuolisesti kasviksista ja lihasta, joskus myös jogurtista ja hedelmistä. Ja oloni on mitä mainioin! Painokin lähti laskuun ja pääsin takaisin "omaksi itsekseni" jo maaliskuuhun mennessä.
Jotkut ongelmat eivät kuitenkaan poistuneet ja matkalla sain myös muutaman uudenlaisen ongelman. Ensinäänkin, vaikka pääsin pois makeanhimo/roskaruokakierteestä jäi päälle silti halu syödä isoja määriä kerralla. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka olenkin laiha olen silti henkisesti jonkunasteen "syöppö." Rakastan hyvän ruoan makua ja tahdon syödä paljon yhdellä kertaa. Syön päivittäin esim yhdellä aterialla helposti 200 grammaa kasviksia yhdistettynä 300 grammaan marinoituja kanasuikaleita. Jälkiruoaksi päärynä tai kaksi tai 2dl rasvatonta jogurttia makeutusaineella. Ja mahtuisi vielä lisääkin...
Mielestäni tuo on paitsi koomista minun kokoiseltani, myös erittäin noloa. Siksi en kehtaa syödä kavereitten nähden noita "päivällisiäni" etteivät kauhistelisi ääneen kuinka voin syödä noin paljon kerralla. Tuon takia jokainen ateriointini tapahtuukin kun olen yksin ja se vaikuttaa sosiaaliseen elämääni.
Toinen ongelma on jatkuva pelko, että mitä jos taas "romahdan" ja alan mässäilemään ja lihomaan ja menetän taas elämäniloni? Tähän olen keksinyt keinoksi kaloreiden laskemisen, ja olen huomannut, että jos syön yli 1400 kcal päivässä painoni lähtee nousuun. Tästä olen ollut todella surulllinen, koska nyt tuntuu että joudun koko loppuelämäni ajan laskemaan kaloreita, jotta painoni pysyisi samana. Elikä siis jatkuvasti pelkäämään, vahtimaan, laskemaan. (Ai niin, unohdin mainita, että minulla ei ole varsinaista urheiluharrastusta, luokittelen itseni ennemmin ns "aktiiviseksi ihmiseksi." Päivittäin saan paljon hyötyliikuntaa ja ulkoilen mielelläni kevyitä tunnin lenkkejä, mutta missään jumpissa en ole käynyt.)
Ja kolmas ongelma on ne kuukautiset, jotka jäivät myös viime marraskuuhun, jolloin aloitin karppauksen, mutta lopetin myös samalla e- pillerit. Kuukautisia ei ole sen jälkeen tullut, paitsi nyt elokuussa oli kahden päivän niukka vuoto. Lääkärissä olen käynyt ja sieltä neuvottiin vielä odottelemaan, mutta itseäni huolestuttaa, koska aikaa kuluu ja olo ei tunnu yhtään siltä, että ne voisivat alkaa ja pian on mennyt vuosi, kun minulla on viimeksi ollut kuukautiset kunnolla.
Lopuksi vielä, oloni on kuitenkin mitä mainioin, sillä niin tyhmältä kun se kuulostaakin, minut teki todella onnelliseksi päästä takaisin omiin minulle luonteviin mittoihin ja irtautua huonosta ruokavaliosta ja sokeririippuvuudesta. Vartalonikin näyttää nyt karpatessa paljon paremmalta kuin silloin aikaisemmin, jolloin olin saman painoinen, mutten karpannut. Ja jaksavakin olen
Silti kuitenkin jotkut asiat ovat ristiriidassa ja painavat mieltä ja halusin siksi kirjoittaa tänne, josko jollain olisi jotain kommentoitavaa
Olen reilu parikymppinen nuori nainen. Olen aina ollut pienikokoinen ja lyhyt, 158cm ja n. 46kg, eikä painon kanssa ole ollut ikinä ongelmia. Noin puolitoista vuotta sitten sydämeni särjettiin ja aloin huomaamattani mässäilemään päivittäin kammottavia määriä epäterveellistä ruokaa. Silloin mielessäni ei edes käväissyt, että tietenkin tuollaisesta syönnistä lihoo, kunnes yhtäkkiä huomasin ettei farkut enää mahtuneetkaan jalkaan ja vaatteet näyttivät jääneet pieniksi. Plus 7 kiloa taisi tulla ihan muutamissa kuukausissa ja olin aivan äimistynyt. Vaikka minua ei olisi lihavaksi voinutkaan luokitella vielä tuossa vaiheessa oli oloni silti jatkuvasti hyvin tukala monellakin tapaa. Vartalo näytti ja tuntui yhtäkkiä aivan erilaiselta, en tuntenut oloani enää omaksi itsekseni.. Toisin sanoen minulla oli jatkuvasti hankala olla itseni kanssa, ja siihen vielä päälle kaiken maailman vatsakrampit yms hiilariturvotukset mitä päivittäisellä ahmimisella itselleni aiheutin. Sitten tuli stoppi. Laitoin itseni ensimmäistä kertaa elämässäni laihdutuskuurille, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Olin nimittäin ilmeisesti hankkinut itselleni pahemman luokan sokeririippuvuuden vielä tuohon päälle. Aloin etsimään tietoa terveellisestä painon hallinnasta ja karppaus vaikutti minulle sopivalta ratkaisulta, ja sitähän se myös oli! Viime marraskuusta lähtien olen elänyt karpaten, päivittäinen ruokavalioni koostuu monipuolisesti kasviksista ja lihasta, joskus myös jogurtista ja hedelmistä. Ja oloni on mitä mainioin! Painokin lähti laskuun ja pääsin takaisin "omaksi itsekseni" jo maaliskuuhun mennessä.
Jotkut ongelmat eivät kuitenkaan poistuneet ja matkalla sain myös muutaman uudenlaisen ongelman. Ensinäänkin, vaikka pääsin pois makeanhimo/roskaruokakierteestä jäi päälle silti halu syödä isoja määriä kerralla. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka olenkin laiha olen silti henkisesti jonkunasteen "syöppö." Rakastan hyvän ruoan makua ja tahdon syödä paljon yhdellä kertaa. Syön päivittäin esim yhdellä aterialla helposti 200 grammaa kasviksia yhdistettynä 300 grammaan marinoituja kanasuikaleita. Jälkiruoaksi päärynä tai kaksi tai 2dl rasvatonta jogurttia makeutusaineella. Ja mahtuisi vielä lisääkin...
Mielestäni tuo on paitsi koomista minun kokoiseltani, myös erittäin noloa. Siksi en kehtaa syödä kavereitten nähden noita "päivällisiäni" etteivät kauhistelisi ääneen kuinka voin syödä noin paljon kerralla. Tuon takia jokainen ateriointini tapahtuukin kun olen yksin ja se vaikuttaa sosiaaliseen elämääni.
Toinen ongelma on jatkuva pelko, että mitä jos taas "romahdan" ja alan mässäilemään ja lihomaan ja menetän taas elämäniloni? Tähän olen keksinyt keinoksi kaloreiden laskemisen, ja olen huomannut, että jos syön yli 1400 kcal päivässä painoni lähtee nousuun. Tästä olen ollut todella surulllinen, koska nyt tuntuu että joudun koko loppuelämäni ajan laskemaan kaloreita, jotta painoni pysyisi samana. Elikä siis jatkuvasti pelkäämään, vahtimaan, laskemaan. (Ai niin, unohdin mainita, että minulla ei ole varsinaista urheiluharrastusta, luokittelen itseni ennemmin ns "aktiiviseksi ihmiseksi." Päivittäin saan paljon hyötyliikuntaa ja ulkoilen mielelläni kevyitä tunnin lenkkejä, mutta missään jumpissa en ole käynyt.)
Ja kolmas ongelma on ne kuukautiset, jotka jäivät myös viime marraskuuhun, jolloin aloitin karppauksen, mutta lopetin myös samalla e- pillerit. Kuukautisia ei ole sen jälkeen tullut, paitsi nyt elokuussa oli kahden päivän niukka vuoto. Lääkärissä olen käynyt ja sieltä neuvottiin vielä odottelemaan, mutta itseäni huolestuttaa, koska aikaa kuluu ja olo ei tunnu yhtään siltä, että ne voisivat alkaa ja pian on mennyt vuosi, kun minulla on viimeksi ollut kuukautiset kunnolla.
Lopuksi vielä, oloni on kuitenkin mitä mainioin, sillä niin tyhmältä kun se kuulostaakin, minut teki todella onnelliseksi päästä takaisin omiin minulle luonteviin mittoihin ja irtautua huonosta ruokavaliosta ja sokeririippuvuudesta. Vartalonikin näyttää nyt karpatessa paljon paremmalta kuin silloin aikaisemmin, jolloin olin saman painoinen, mutten karpannut. Ja jaksavakin olen
Silti kuitenkin jotkut asiat ovat ristiriidassa ja painavat mieltä ja halusin siksi kirjoittaa tänne, josko jollain olisi jotain kommentoitavaa 
