Kamppailulajiseurojen kaupallistamisesta keskustelua

[HeelHook]

Ajattelin laittaa tälläisen keskustelun, jossa voidaan puida kaikkien kamppailulaji seurojen kehitystä, missä revitään "voittoa". Onko oikein, että joku tekee voittoa kamppailulla? vai pitääkö treenisalien olla aina, niitä jossa "saa" olla paikat rempallaan, kunhan on mahd. pieni vuosimaksu toiminnalle.. Eli keskustelussa kaikki seura tyypit.. (kaikille jotain salit, mma/bjj tyyppiset seurat, judo painoitteiset seurat yms yms) jotain mainitakseni. (Saa keskustella maailman laajuisesti ei pelkästään suomen mittakaavassa)

itse lokeroin hieman hyviä ja huonoja juttuja kummastakin kamppailulajiseura tyypistä..

Yhdistystoiminnassa on hyvä juttu, että mahd. moni pääsee treenaamaan sosioekonomiseen asemaan katsomatta.. ja sitä kautta kamppailulajien hienon maailman löytää moni.Huono puoli on se, kun kukaan ei tee "pientä" voittoa niin paikat on rempallaan ja jos joku terveysviranomainen ottaisi petkeleen kauniiseen käteen ja kurkistaisi, mitä kaikkea ihanaa löytyy lattiamaton alta..

Kaupallisessa salissa on se hyvä puoli, kun joku tekee voittoa, niin paikat pysyy hyvässä kunnossa.. on mahd. palautelaatikkokin, jossain kulmassa, niin jokainen voi antaa palautetta, miten parannetaan toimintaa..
Monesti raha suo sen mahd. kuntosalinkin seuraan, joka taitaa olla jo yhdysvalloissa pikkuhiljaa enemmän sääntö, kuin poikkeus. Omasta mielestä kaupallisessa salissa ei välttämättä ole muuta huonoa, kuin se hinta, mikä hommalle tulee loppujen lopuksi hintaa.. Mutta hintahan karsii ne, joita ei oikeasti kamppailu/itsepuolustuslajit kiinnosta, niin sinällään se voi olla enemmän samaan aikaan siunaus ja kirous.. kuin pelkkä riesa.

Jokainen saa kirjoittaa oman näkemyksensä.

 

[Mike]

Kaupallisuudesta on vaikea keksiä mitään huonoa. Noi ei koskaan voi maksaa liikaa asiakkaille, joten hinta ei voi olla este. Ja jos kaikesta huolimatta rahaa on niin vähän, ettei pysty maksamaan salilla käyntiä, niin eiköhän siinä vaiheessa prioriteetit ole jossain ihan muualla kuin salilla käynnissä, esim töissä, joita pitäis tehdä sen sijaan, että juoksee ympyrää salilla.

 

[Thonglong]

Ihan hyvä että avataan rohkeasti uusia ketjuja.

Kaupallisuus voisi ymmärtääkseni tarkoittaa esim. sitä että valmentajille maksetaan kohtuullista palkkaa valmentamisesta ja näin voi myös edellyttää että valmentamiseen panostetaan. Valmentaja suunnittelee treenit kunnolla ja nimen omaan niin, että treenit on suunniteltu vuositasolla mikä tarkoittaa, että on peruskuntokaudet jolloin tehdään enemmän drillejä ja tekniikkaa ja vähemmän sparria jne. Tällainen järjestely edesauttaa kehittymistä ja on mielekästä, vaikkei kilpailisikaan. Valmentaja myös keskittyy valmentamiseen eikä esim. juoksuta porukkaa ympäri salia, kun sillä ei ole kamppailulajien kanssa mitään tekemistä. Toki tällainen sitten varmaan näkyy treenimaksuissakin.

 

[Hatsa]

Yhdistystoiminnassa on hyvä juttu, että mahd. moni pääsee treenaamaan sosioekonomiseen asemaan katsomatta.. ja sitä kautta kamppailulajien hienon maailman löytää moni.Huono puoli on se, kun kukaan ei tee "pientä" voittoa niin paikat on rempallaan ja jos joku terveysviranomainen ottaisi petkeleen kauniiseen käteen ja kurkistaisi, mitä kaikkea ihanaa löytyy lattiamaton alta..

Kyllä mä näkisin, että yhdistystoiminnallisen urheiluseuran hyviä puolia on muitakin kuin vain tuo "kaikille kaikkea" ja "köyhillekin jumppaa" -aspektit. Paikat eivät todellakaan kaikissa yhdistyksissä repsota kuten ne eivät ole tiptop kaikilla kaupallisilla saleillakaan. Väitän rohkeasti, että joiltain yhdistyssaleilta saattaa Suomessa löytyä niin kamppailuhäkit, siisteys kuin kuntoilunurkkauskin. Kun mikään omistajataho ei halua tehdä voittoa, on rahaa mahdollista jakaa ulospäin urheilijoille enemmän kuin kaupallisilla saleilla. Tuo taas parhaassa tapauksessa mahdollistaa urheilijoille enemmän kisamatkoja ja leirityksiä ja niiden kautta nopeampaa kehitystä. Toisaalta yhdistyhommissa on se ongelma, että kun kukaan ei hyödy rahallisesti, on sitoutuminen toisinaan vähäistä. Samoin vastuun kasaantuminen muutamille vapaaehtoisile voi kuormittaa näitä liian paljon, jolloin toiminta loppuu.

Kaupallisessa salissa on se hyvä puoli, kun joku tekee voittoa, niin paikat pysyy hyvässä kunnossa.. on mahd. palautelaatikkokin, jossain kulmassa, niin jokainen voi antaa palautetta, miten parannetaan toimintaa..
Monesti raha suo sen mahd. kuntosalinkin seuraan, joka taitaa olla jo yhdysvalloissa pikkuhiljaa enemmän sääntö, kuin poikkeus. Omasta mielestä kaupallisessa salissa ei välttämättä ole muuta huonoa, kuin se hinta, mikä hommalle tulee loppujen lopuksi hintaa.. Mutta hintahan karsii ne, joita ei oikeasti kamppailu/itsepuolustuslajit kiinnosta, niin sinällään se voi olla enemmän samaan aikaan siunaus ja kirous.. kuin pelkkä riesa.

Niin no, kuten jo sanoin, palautelaatikot, kuntoilunurkkaukset, siisteys ja toiminnan kehittäminen eivät ole kaupallisten salien yksinoikeus.

Kaupallisuudesta on vaikea keksiä mitään huonoa. Noi ei koskaan voi maksaa liikaa asiakkaille, joten hinta ei voi olla este. Ja jos kaikesta huolimatta rahaa on niin vähän, ettei pysty maksamaan salilla käyntiä, niin eiköhän siinä vaiheessa prioriteetit ole jossain ihan muualla kuin salilla käynnissä, esim töissä, joita pitäis tehdä sen sijaan, että juoksee ympyrää salilla.

Tästä oon ihan samaa mieltä. Aina löytyy niitä, joille jopa vitonen kuussa on liikaa. Silloin pitäisi priorisoida elämää. Pitää silti muistaa, että hintahaarukka vaihtelee suuresti niin yhdistysten kuin kaupallistenkin salien välillä.

Ihan hyvä että avataan rohkeasti uusia ketjuja.

Kaupallisuus voisi ymmärtääkseni tarkoittaa esim. sitä että valmentajille maksetaan kohtuullista palkkaa valmentamisesta ja näin voi myös edellyttää että valmentamiseen panostetaan. Valmentaja suunnittelee treenit kunnolla ja nimen omaan niin, että treenit on suunniteltu vuositasolla mikä tarkoittaa, että on peruskuntokaudet jolloin tehdään enemmän drillejä ja tekniikkaa ja vähemmän sparria jne. Tällainen järjestely edesauttaa kehittymistä ja on mielekästä, vaikkei kilpailisikaan. Valmentaja myös keskittyy valmentamiseen eikä esim. juoksuta porukkaa ympäri salia, kun sillä ei ole kamppailulajien kanssa mitään tekemistä. Toki tällainen sitten varmaan näkyy treenimaksuissakin.

Juuri näin. Valmentajan palkkaaminen ei tosin ole poissuljettua yhdistyksiltäkään, mikäli siis yhdistys on tarpeeksi suuri. Raha ei kuitenkaan aina ole se ainoa sitouttaja ja laadun tae, vaan tiedän esim. oman seuran valmentajien tekevän duuniaan melkoisen hyvin ja suunnitelmallisesti pääosin vapaaehtoisuuteen perustuen.

Lähinnä tällä kirjoituksella halusin muistuttaa siitä, että kaupallisuus ei automaattisesti tarkoita parempaa laatua. Jos resurssit olisivat suuret ja esim. valmentajia voisi palkata riittävästi riittävissä tiloissa, niin silloin tilanne olisi toki toinen. Yhdistysmallissa vastuun jakajia on monta, eikä taloudellinen rasite tai vetohommat kasaudu yhdelle tai kahdelle omistajalle. Pienessä firmassa ei ole varaa palkata valmentajia kuin ehkä yksi, jolloin osaamispohjan leveys voi jäädä kapeaksi.

Puolensa molemmissa.

 

[Thonglong]

Juuri näin. Valmentajan palkkaaminen ei tosin ole poissuljettua yhdistyksiltäkään, mikäli siis yhdistys on tarpeeksi suuri. Raha ei kuitenkaan aina ole se ainoa sitouttaja ja laadun tae, vaan tiedän esim. oman seuran valmentajien tekevän duuniaan melkoisen hyvin ja suunnitelmallisesti pääosin vapaaehtoisuuteen perustuen.

Jep, hinta ei muutenkaan ole mikään laadun tae oli sitten kyse mistä tahansa palveluista. Tiedän purppuravyön tai jopa sinivyön tasoisia bjj-miehiä, jotka pitävät todella hyviä treenejä eivät varmaankaan saa juuri mitään korvausta pitämistään treeneistä. Vastaavasti paskimmat treenit koskaan ovat olleet kalliiden (ainakin oletettavasti) mustan vyön brassien pitämissä seminaareissa.

Kuitenkin, jollekin purppuravyölle joka valmentaa sillä palkalla että saa itse treenata ilmaiseksi ei oikein voi mennä sanomaan, että suunnitteleppas seuraavan kauden bjj-treenit tavoitteineen ja treenimetodeineen ja esitä suunnitelmasi kirjallisesti mulle. Sellaiselle jolle maksetaan palkkaa voi ja pitääkin sanoa.

 

[Hatsa]

Kuitenkin, jollekin purppuravyölle joka valmentaa sillä palkalla että saa itse treenata ilmaiseksi ei oikein voi mennä sanomaan, että suunnitteleppas seuraavan kauden bjj-treenit tavoitteineen ja treenimetodeineen ja esitä suunnitelmasi kirjallisesti mulle. Sellaiselle jolle maksetaan palkkaa voi ja pitääkin sanoa.

Täysin totta. Palkan sijasta seura voi kuitenkin luvata sille hommansa hyvin hoitavalle vetäjälle normaalia enemmän sponssausta kisamatkoihin, leirikuluihin ja seminaarikuluihin. Tuossa ei siis vaadita, vaan kannustetaan, hehee.

 

[AndyS]

Minä puhun mieluummin ammattimaisuudesta kuin kaupallisuudesta, kuulostaa paremmalta. Nähdäkseni lähtökohtaisesti on parempi jos seuran valmentaja tai valmentajat voivat tehdä hommaa siten että elävät sillä. Ainakaan en kykene keksimään mitään etua siitä että valmentaja valmentamisen lisäksi tekee päivässä 8h toimistohommia tai on raksalla. Jos seura on pieni tai hinnat tosi halvat niin tämä ei tietenkään ole mahdollista mutta periaatteessa se olisi ihannetilanne. Ammattimainen opetus voidaan toteuttaa useillakin tavoilla.

Selkein on tietysti se että koko homma pyörii firman alla, jolloin treenimaksuista maksetaan alv., salin vuokraajana on yritys ja salin pääopettaja yleensä omistaa tämän yrityksen. Isoimmissa paikoissa hänellä voi olla vielä palkattuja työntekijöitä eli niitä apuohjaajia ja ehkä jopa toimistohenkilökuntaa. Ulkomailla tämä on käsittääkseni se normaali toimintamalli, Suomessa harvinainen. Ainakin VALO:n alaisissa liitoissa liittoon voi kuulua vain rekisteröity yhdistys eikä yritys, joten yleensä myös täysin yrityspohjalta toimivilla saleilla on siinä sivussa yhdistys jota sen ottelijat edustavat kisoissa.

Sitten yhdistyksellä voi olla palkattu valmentaja tai useampikin. Eli valmentaja on normaalissa työsuhteessa yhdistykseen.

Ehkä yleisin tapa on se että valmentajalla on yritys joka laskuttaa yhdistystä opetuspalveluista.


Hinnoittelu on oma lukunsa eikä suoraan kytköksissä siihen onko seurassa ammattivalmentaja vai ei. Kamppailulajit ovan yleisesti sen verran halvoissa hinnoissa että niitä pystyvät useimmat opiskelijat, työttömät jne. treenaamaan kyllä jos oikeasti haluavat. Korkeimmat Suomessa näkemäni hinnat ovat olleet 65-70€/kk mutta yleensä ns. kallissakin seuroissa puhutaan pikemmin 30-50€/kk tasosta. Esim. kalleudellaan julkisuudessa puhuttaneen jääkiekon treenimaksuissa puhutaan satasista (sic!) kuukaudessa. Suurin ongelma tulee yleensä siitä jos harrastajan pitää hankkia yhdellä kertaa varustesetti, joka maksaa 200-300€ ja tämä tuottaa usein vaikeuksia vähävaraisemmille, mikä taas johtaa helposti harrastuksen loppumiseen. Tähän ongelmaan kannattaa miettiä ratkaisuja.

Hintojen laskeminen - siis tyyliin vaikka 10€/kk - ei kuitenkaan johda siihen että salille tulvisi väkeä. Myymisen yksi perussääntöjä on se että ihmiset eivät osta itselleen laskua - eivät edes pientä. He ostavat tuotteen eli tässä tapauksessa kamppailuharrastuksen. Ja he ostavat sen siksi että se on heistä jostain syystä houkutteleva, eivät siksi että se on halpa. Jos taas hintoja nostaa jonnekin yli 50€/kk tasolle niin alkaa käydä siten että harrastajakunta valikoituu vanhemmaksi (=työssäkäyviä) ja näistä on hankalampi tehdä hyviä ottelijoita.

Urheilullisen menestyksen kannalta pitäisin parhaana kombinaationa sellaista että on korkeahkot muttei älyttömät hinnat, paljon harrastajia ja ammattivalmentaja.

 

[Wintikka]

Onkohan HIPKO ainoa ns. ammattilaissali/seura Suomessa?

 

[JanneM]

Onkohan HIPKO ainoa ns. ammattilaissali/seura Suomessa?

Näiden lisäksi ainakin Macaco Branco Center, Crest Fight Center, Kamppailuklubi Oulu, Combat Academy Of Finland, Savate Club Helsinki, WCF Warriors, SIsu Gym Järvenpää, Lahden Kamppailulajikeskus ja Action SPor Center ovat ammattisaleja. Uskon, että jäi nyt nopeassa muistelussa monta nimeämättäkin...

 

[AndyS]

Joo ei todellakaan ole, jos siis ammattilaissaliksi lasketaan sellainen jossa ainakin joku tekee hommaa työkseen. Kickboxing Teamin päävalmentaja Leif Stenius on ammattivalmentaja. Samoin esim. Vantaan Kamppailukeskuksella Pasi Rantala. Delcio Pereira elää myös opettamalla kamppailulajeja ja hänen systeeminsä on sellainen että hän opettaa monessa paikassa ympäri pääkaupunkiseutua. Nyrkkeilyssä, painissa ja judossa on tietysti useita ammattivalmentajia, myös seuroissa eikä vain liiton palkkalistoilla.

Myös perinteisemmissä lajeissa (karate, taekwondo) on useita seuroja joilla on ollut ammattimaista toimintaa jo pitkään, parhaimmillaan 80-luvulta asti. Esimerkkeinä Yuji Matsuoi (Genbukai), Rolf Koivumäki (Sankukai), Kai Koskinen (Aikiken), Ilpo Jalamo (Shaolin) jne.

Väittäisin että ammattimaisia saleja ja ammattiopettajia on Suomessa useita kymmeniä, ei kuitenkaan yli sataa.