Kamppailulajien oheisharjoittelu

[JEKJEK]

Keskustelu tässä osiossa on viime ajat keskittynyt lähinnä UFC:n ja muiden organisaatioiden tapahtumiin, mutta kun täältä kuitenkin löytyy myös kamppailulajien harrastajia, niin yritetäänpä nyt sitten herättää keskustelua sillekin puolelle.

Alustetaan asiaa Mikko Rupposen ajatuksilla:

[video=youtube_share;wSONheSiIng]http://youtu.be/wSONheSiIng[/video]

Niille, jotka jostain syystä eivät jaksa koko videota katsella, vaikka kannattaisi, niin Rupposen tärkein pointti on:

Voimatreeni on ainoa oheisharjoittelun muoto mitä kannattaa tehdä, ja sitäkin riittää kerta viikkoon tai vähempikin, kun "riittävä taso" on saavutettu. Riittävällä tasolla tarkoitetaan sitä, että vapaaottelussa ei tarvita kuin tiettyyn määrään asti voimaa, jonka jälkeen riittämätön voima ei ole enää esteenä tekniselle suorittamiselle. Kaiken muun harjoittelun pitäisi olla lajitreeniä.

Tämä on kuitenkin vain yksi näkemys, vaikka hyvinkin valistunut sellainen. Kovin moni täällä tuskin kuitenkaan treenaa Rupposen metodilla? Suurin syy tähän on varmasti se, että varsinkaan "tavallisella" kamppailijallalla ei ole mahdollisuutta treenata lajia niin paljon kuin haluaisi tai pitäisi, sillä lajiharjoitteluun tarvitaan useimmiten partneri, jolloin mukaan tulevat aikataulut, paikat, elämät, jne. Ei ole helppoa. Tällöin on monessa tapauksessa varmasti parempi tehdä kuitenkin jotain, eli siis oheisharjoittelua.

Miten sinä olet hoitanut oheisharjoittelusi? Nyt en välttämättä hae mitään yksityiskohtaisia punttiohjelmia, vaikka toki niitäkin saa kertoa, vaan enemmänkin sitä, että oletko esimerkiksi jakanut vuoden eri jaksoihin? Ensin pari kuukautta kestävyyttä, sitten pari kuukautta voimaa, sitten nopeutta....? Vai oletko enemmän crossfit-henkinen ja pyrit kehittämään kaikkia ominaisuuksia ympäri vuoden? Kuinka suunnitelmallinen olet? Millainen on harjoitusviikkosi? Kertokaa kaikki mahdollinen! ;)

Itse en tähän asti ole ollut kovinkaan suunnitelmallinen oheisharjoittelun suhteen, mutta nyt BJJ:n SM-kisojen jälkeen tarkoitus suhtautua asiaan entistä vakavammin ja jaksottaa treenejä pitkälle eteenpäin.

 

[Vyötiäinen]

Minua hieman kummastuttaa tuo Rupposen ajatus että oheisharjoittelua ei käytännössä tehdä vaan kaikki on lajiharjoittelua. Toki jos aikaa on reenata vaikka 5 viikossa on varmasti parempi käyttää kaikki aika lajitreeniin. Jos taas on aikaa treenata kahdesti päivässä minusta oheisharjoittelu on paikallaan. Fyysikan kehittyminen urheilijan tasolle vaatii minusta myös puhtaasti fysiikka harjoittelua.

Jos lihasmassaa on selkeästi vähän on sitten paikallaan jakso jossa kasvatetaan hieman lihasmassaa mutta mikään bodari kunto ei sovellu oikein mihinkään kamppailu urheiluun joissa tarvitaan paljon happokestävyyttä. Peruskunto kovalle tasolle ja sen ylläpito Peruskunto harjoittelulla. Sen jälkeen nopeusvoima räjähtävyys ja maksimivoima. Jaksoittaisin lähinnä Peruskunto ja kisakaudelle reenit erilleen.

Pakko lisätä että en Rupposen videota itse katsonut joten voi olla että sain ihan väärän kuvan koosteesta. En myöskään ole mikään aiheen ammattilainen vaan tää oli vaan yhden nettininjan mielipide ja tärkeintä on harjoittelussa löytää minusta se itselle sopiva rytmi ja harjoitteet

 

[Kako]

Rupponen ja Pietiläinen ovat mielestäni asian ytimessä. En näe mitään järkeä treenata oheisharjoittelua sanotaanko vaikka alle 5 vuotta kamppailulajia harrastaneelle ellei ole todella paska fysiikka.

 

[klasu71]

Itse allekirjoittaisin aika pitkälle Rupposen vision oheisharjoittelusta. asia mitä Mikko ei tuossa ihan suoraan sanonut mutta oli mielestäni koko jutun pointti oli kokonaiskuormitus ja palautuminen. Jos tekee jatkuvasti kuormittavaa lajiharjoittelua niin periaatteessa kaikki oheisharjoittelu vain lisää kropan saamaa kuormaa ja sitä kautta vaarantaa palautumisen (ja sitten onkin reitti lekurireissuille jo auki...). Kamppailulajeissa nyt vaan on ikävä fakta että kun riittävä perusvoimataso on olemassa niin suoritukset ei juurikaan parane kuin lajiharjoittelun kautta.
Periodisointi on sitten taas oikeinkin fiksu ajatus, eli esim. kesäkautena kun salit on lomilla esim. panostaa voimaharjoitteluun reippaastikin. Tässäkin tosin pitäisin käytettävät harjoitteet mahdollisimman lajinomaisina eikä lähtisi ihan vaan sitä hauista pumppailemaan. Mielummin painopiste raskaissa perusliikkeissä ja suoritustapa mahdollisimman lajinomainen (tässäkin väittäisin että crossfit/kahvakuula harjoittelu on huomattavasti lajinomaisempaa kuin penkin vääntäminen). Yksi seikka jota tosin kannattaa myös mietiskellä on ihan kunnollisten taukojen pitäminen välillä, kummasti treeni kulkee paremmin niin fysiikan kuin pääkopankin puolesta kun ottaa välillä vähän rennommin. Kukaan ei jaksa koko aikaa niuhottaa vaan kevyemmät jaksot on välillä hyvä idea.